Hmm, olen aika uus memberi täällä mutta päätin ottaa osaa omalta osalta ihan kiinnostavaan keskusteluun
Olen siis 16 (kohta 17) v rapu tyttö
En oo hirveen perillä kaikkien merkkien ominaisuuksista, dc/kuu merkeistä yms, vaikka oman aurinkomerkin tunnen hyvin. Olen omasta mielestä hyvin hyvin perus rapu.. Ja voi kun mulla ois nyt paljon sanottavaa, mutta te hukkuisitte mun sanatulvaan kaikesta mitä nyt täällä on puhuttu
Sanon nyt sitten vaan perus asiani joka liittyy aiheeseen. Taitaa kyllä silti tulla pitkä posti, että anteeksi..
Eli itse olen viimeaikoina huomannut olevani todella itsekeskeinen. Parin testin mukaan, toinen aika virallinen luonnehäiriö testi, oli erittäin todennäköistä että olisin narsisti
Huomaan itsekeskeisyyteni siitä kuinka tarkkaan analysoin itseäni, omia arvoja, tekemisiä, ajatuksia, ja kaikkein eniten tunteita. Sen verran uppoudun helposti omaan maailmaani pääni sisään että kaverini ihmettelevät miksen koskaan huomaa yhtään mitään ympärillä tapahtuvista asioista
En kuitenkaan pidä tät itsekeskeisyyttä huonona puolena, se on vain osa minua. Sitäpaitsi, aikoina kun en kunnolla tunne kuka olen, huomaan olevani masentunut vaikka tiedän että kuuluisi olla onnellinen (minulla on kaikki lähtökodat onnellisuuteen elämässä, mikä saattaa olla hieman epäreilua muita kohtaan :/). Minun on pakko tuntea itseni mahdollisimman tarkkaan pystyäkseni olla todellakin onnellinen. Luonteeltani olen hieman dramaattinen, mutta vain silloin kun tunnen että voin turvallisesti olla dramaattinen ilman että minua tuomitaan liikaa, eli pienissä rymissä tai kaksistaan. Isoissa ryhmissä menen useasti kuoreeni piiloon. Annan yleensä nopeasti anteeksi, mutta jos minua on todella loukattu niin silloin kyllä melkein puoli pakotan itseni pysymään loukkaantuneena, koska minähän en oikeasti huonoa kohtelua siedä
Loukkaantuneena yleensä sulkeudun, ja dramatisoin sitten lähimmille ystäville miten minua on nytten loukattu.
Lapsena taisin olla joskus todella ärsyttävä
Loukkaannuin helposti ja olin jääräpäinen. Äiti on sanonut että olin lapsena todella ujo, mutta en voi olla samaa mieltä.. ennemminkin olin hiljaa tilanteissa jossa en tuntenut oloani kotoisaksi/turvalliseksi, tai joskus hakeuduin omaan rauhaan kun muut ihmiset alkoivat tympiä.
Paras ystäväni on Härkä, enkä ole huomannut itsekeskeisyyttä. Mutta se voi johtua siitä että olemme molemmat ehkä yhtä itsekeskeisiä, mutta samalla molemmat kuuntelemme toisiamme kun toinen haluaa puhua. Joten siitä tulee hyvä vuorovaikutus
Isoveljeni on kaksonen, ja hänessä todellakin huomaan itsekeskeisyyden
(kuten myös vähän muutakin mitä täällä on puhuttu). Hän puhuu minulle mielellään asioistaan ja haluaa kuulla mielipiteeni melkein kaikkeen. Hänelle on tärkeää saada avautua asioistaan minulle.
Äitini on rapu, itsekeskeisyydestä en muuten tiedä, mutta hänelle on tärkeää että häntä kuunnellaan ja hän loukkaantuu helposti.
Oinaita en sitten tunnekkaan tietääkseni yhtäkään.
