[diamond]

Kiitos sinulle kovasti vastauksestasi ja värien tulkitsemisestakin, diamond! Minä ajattelinkin, että sen rukoilun seurauksena enkelit kuulivat sen ja tulivat apuun. Voin tosiaan paljon parempi nyt, ihan terve olen, vaikka pienoinen flunssa vielä vaivaa jälkeenpäin. Astraalimatka jätti hyvän muiston minulle, sain kokea oikein ainutlaatuisen tilaisuuden, kiitos vielä!

[Ebenia]

Ebenia, kiitos sinullekin vastauksestasi! Kieltämättä jännittävä kokemus, varsinkin, kun tiedoistamattani olin astraalimatkustanut ja ensimmäistä kertaa ilmeisesti.

Minua jäi silti mietityttämään, että siinä huomatessani leijuvani ilmassa (omaa kehoani näkemättä) tähtitaivaan alla, pystyin hetken aistimaan siinä alkuvaiheessa kuin kaksi enkeliä olisi pidellyt käsivarrestani kiinni ennen kuin tunne katosi. Onko se mahdollista, että enkelit olivat seurassani ja auttoivat minua ollessani astraalikehossa?

Päätin tulla jättämään tänne kommentin, kun olen lukenut tätä ketjua aika pitkälle ja harjoitellut etusivulla olevia ohjeitakin, joka auttoi hyödyllisesti minut alkuun.

Auroja en ole tainnut ennen nähdä, mutta luultavasti vain siksi, että kykyni oli piiloutunut oikein syvälle kuoreen. Tietämättömänä aloittelijana kuitenkin sain yllättyä positiivisesti, kun kokeilin etusivun ohjeita apunani ja pikkuvelikin oli kätevä apuri. Aluksi näin vain läpikuultavan valkoisia auroja, mutta harjoiteltuani useaaseen otteeseen peilin ääressä ja omia sormia katsellessa; huomasinkin, että eräänä päivänä peilin ääressä, että kaulani kohdassa oli kellertävää sävyä (sehän viestitti iloa ja onnellisuutta muistaakseni? Olin silloin juuri sinä hetkenä tosi iloinen, ihana tunne viipyili useana päivänäkin). Eilen käteni taas hohtivat sinisenä ja sinisestä kynästä näin keltaisen auran.

Valkoista taustaa vasten näkyy kieltämättä tosi hyvin, vaikka joskus tuleekin päiviä, että keskittyminen ei riitäkkään tarpeeksi. Minulle käy niin yleensä, että kun yritän katsoa keskittyneesti, silmäni saattavat vahingossa siirtyä sivuun kohteesta ja on aloitettava alusta. Yritän pitää kyllä aina katseeni kohteessa, mutta silmät aina sattuu vilkuilemaan sivulle tarkistellaakseen auraa tarkemmin sivusilmän tarkkailusta huolimatta. Mutta harjoittelemallahan se oppii ja kehittyy!

Pitääkin joskus käydä aurakuvauksessa, mutta tällä seudulla ei taida sellaista olla valitettavasti kuitenkaan.

Oi, kiitos kovasti molemmille vastauksistanne! Pohdin kokemuksen jälkeen, että onkohan mahdollista, että se on jonkinlainen astraalimatka, mutta olin kuitenkin epävarma siitä - ennen en ole nimittäin kokenut vastaavaa, joten tuntui aika eksyneeltä jälkeenpäin.

Nyt minulle selkeni kyllä paljon enemmän, kiitos vielä teille! 

Hei,

olen uusi foorumilla, mutta voisiko joku mahdollisesti kertoa minulle erään mieltäni askarruttavan asian? Se on jäänyt painamaan mieleen ja olen miettinyt eri vaihtoehtoja, mutta kaikista olen ollut epävarma.

Asiaani liittyy siis: olin siinä huhtikuun puolenvälin tienoilla kipeänä ja eräänä yönä pyysi enkeleiltä apua epätoivoisesti kipeääseen olooni. Suljettuani silmiäni, huomasin yhtäkkiä, että aivan kuin suljetun silmien tummuuteen läikähti noin kolme säteilevää valokehää ja pian tuntui kuin öinen tähtitaivas olisi avautunut eteeni. En nähnyt mitenkään kehoani tai mitään, mutta tuntui kuin olisi katsellut ilmassa tähtitaivasta, johon avautui jonkinlainen utuinen "pyörre". Aivan kuin jonkinlainen portti toiseen ulottuvuuteen, mutta se sulautui taivaan tummuutta vasten (vihreän ja violetin häivähdyksen väreistä huolimatta). Näin kauempana kuinka pyörreeseen meni leijaileva hahmo, mutta avasin siinä vaiheessa silmiäni ja kaikki oli ihan normaalisti. Jäi hieman ihmetyttämään tilanne jälkeen päin, koska kuvitelmalta se ei tuntunut ainakaan. Kiitos, jos joku osaisi selittää tilanteen tietämättömälle.  

Uutena tulokkaana selailin foorumia ja päätin tutustua tähän enemmän, kun kokemusta on löytynyt itselläni myös. Täällä näyttää muutenkin olevan niin avointa porukkaa, että varmasti teille voi puhua vaikka mistä - useammille ulkopuolisille en oikein voi luottaa näistä asioista, sillä jotkut eivät ole vielä täysin vakuuttuneita näistä erilaisista asioita ja eräs piti minua hullunakin kerrottuani, että olen kokenut ensimmäisen unihalvaukseni.

Olen vielä aloittelija aurojen suhteen, näen aluksi vain läpikuultavan valkoista sävyä auroista, mutta uskon, että olen kehittynyt tämän kyvyn suhteen pikkuhiljaa: olen nähnyt kädestäni vaaleansinisyyden häivähdystä, kynästä ja kasvoistani kellertävää väriäkin. Se tunne on kyllä kiva, kun tietää, että on kehittynyt.

Tuntuu myös, että aivan kuin erään mietiskelyn aikana olisin puhunut suojelusenkelilleni ja kieltämättä oli rauhoittavaa ja mukavaa. Viime keväänä ollessani sairaana sain apua myös enkeleiltä, jotka irottivat minut ruumiistani ja auttoivat sen avulla - pian parannuinkin. Ja ainiin, yksisarviseeni olen tutustunut Diana Cooperin kirjan avulla, joka on oikein kätevä! Ihania ja pelottavan hurjia kokemuksia te näytätte kuitenkin olevan kokeneet, niitä on mielenkiintoista lukea!