Sain enkeliviestin Zadkieliltä, jossa sanottiin, että olen valmis kulkemaan valon polkua. Mikäs se sellainen polku sitten on, ja mites se eroaa tästä tavallisesta(?) taapertamisesta?
Minun mielestäni enkelit, kaikkein "korkeimmatkin", sisältyvät ihmiseen
ollen osa hänen kokoonpanoaan.
Kaikessa on edustettuna kaikki.Mutta pystyisikö joku kulkemaan pimeyden polkua ilman valoa
saati kulkemaan valon polkua ilman pimeyttä?
- Hieman minua arveluttaa...
Pidän siunauksena sitä, että joku valitsee olevansa minua "pimeämpi".
Hänen kannaltaan se on palvelus päätökselleni olla "valoisampi".
Pidän myös pyhänä sitä, että joku valitsee olevansa "tähteni".
Hänen kannaltaan se on palvelus päätökselleni tunnistaa oma "mustuuteni".
Ja kun sitten osat vaihtuvat - miten kuten,
mahdankohan muistaa, mitä palvelusta lähdinkään toimittamaan...
Tulee mieleeni pääsiäisaiheinen kuvaelma siitä,
kuinka kolme toisiaan täydentävää ihmishahmoa "roikkuu" ristillä:
Yksi heistä on tyyni ja rauhallinen, joskin myös kaikkensa antava "toivon sydän".Toinen heistä on hellittävän ja irtipäästäväisen oloinen "myöntyjä".Kolmas heistä on katkeranoloinen ja synkänlainen "kieltäjä".Vaan... kuinka tuossa triplassa onkaan tasapainoitusta kerrakseen.
Jokainen heistä on osansa valinnut, muttei ilman toistaan
- eikä ilman kolmattaan!
Sillä katso: kolmesta säikeestä voimme punoa kestävän köyden! :