seuraava »

[aurinkoinen]

Hei hyvät ystävät.

Ongelmani on se, että olen seurustellut 10 kuukautta rapumiehen kanssa ja nyt meidän suhteeseemme on ilmennyt ongelma, johon tarvitisin vähän ulkopuolista näkemystä. Ongelma on se, että vaikka suhteemme alussa kultani juoksi perässäni ja suunnilleen palvoi minua, niin nyt hän vetäytyy pois kaikesta läheisyydestä ja viettää miltei kaiken yhteisen aikamme tietokoneensa kanssa. Minua tuo käytös tietysti ärsyttää suunnattomasti, ja olen pari kertaa hermostunut asiasta, jolloin kultani sanoo minua liian takertuvaksi. Mielestäni en tätä ole, mutta myönnän että koska meillä on kaukosuhde, niin oletan, että niinä hetkinä kun minä olen käymässä, niin minulle suotaisiin hieman huomiota. Tottakai minäkin kaipaan omaa aikaa ja tilaa (tähän kulta-rapuni vetoaa), mutta saan sitä ihan tarpeeksi silloin kuin olen poissa. Mitä mieltä olette, kärsiikö kultani läheisyyskammosta ja pelottaako tuleva, vai mistä on kyse? Kannattaako yrittää, vai heittääkö hanskat naulaan? Kannattaako muuttaa kesäksi yhteen, niinkuin on suunniteltu, vai olisiko turvallisempaa etsiä oma kämppä? Kertokaa omakohtaisia kokemuksia ja omia ratkaisumallejanne. Kaikki palaute on tervetullutta, alan olla epätoivoinen..  En haluaisi lähteä tästä suhteesta, mutta joskus tuntuu, että se olisi paras ratkaisu.

[^^Queen Nefertiti^^]

Ongelma on se, että vaikka suhteemme alussa kultani juoksi perässäni ja suunnilleen palvoi minua, niin nyt hän vetäytyy pois kaikesta läheisyydestä ja viettää miltei kaiken yhteisen aikamme tietokoneensa kanssa**

**Tarvinnee miettimisaikaa. Toimivatko astrokarttanne ollenkaan? Ekan ja vikan kanssa mulla oli voimakkaimmat suhteet mutta astromatchit ei niin hyvät kuin sen keskellä olleen kanssa, jonka filosofinen näkemys oli vähän liikaa. Mutta, hänkin kuljetti jännissä paikoissa kerran omalla paikkakunnallaan eikun äitinsä- ja isänsä!

Itse jarruttaisin kaikkia yhteenmuuttoaikeita, ellei olla  vuosikausia tunnettu, ja sinäkin aikana ihminen voi muuttua. TOISAALTA eka mieheni ei koskaan oireillut noin, sitä tosiaan oltiin toinen toiseensa liimattuna (minkä hän nyt kuukaksosena ja avoimena jouskarina pystyi) ja asuttiin aina yhdessä kun vaan voitiin. Vasta sen jälkeen on alkanut haluta paljon tilaa ja ei välttämättä yhteenmuuttoa, joka saattaa muutenkin pilata kaiken! 

Tuli muuten mieleen että tekiskö hän sun kanssa mitään hyvin romanttista? Tuntuu että exällä oli jotain ihme romanttisia kokemuksia exänsä kanssa jossain, mitä minun sitten piti kuulla EVVK.. joka tapauksessa, romanttisen alun lisäksi ja palvonnan, pitäisi mennä yhdessä johonkin jännittäviin paikkoihin, Suomenlinna tulee tästä maasta ekana mieleen tai Turun linna, Savonlinna, mennä jonnekin historialliseen kohteeseen sinetöimään suhdetta. Sitten ehkä se merkkais jotain jollekulle..?? Ainakin voisi mennä romantisoimaan. 

[Oinas-62]

Hei,

--- sinuna miettisin vielä. Aihe on tuttu omalla kohdallani. Olen naimisissa vastaavanlaisen kaverin kanssa, ja olen vuosia katunut liittoamme... Tekee tosi kipeää pitemmän päälle. Sinuna tutustuisin Irene Kristerin kirjaan Tule lähelle mene pois. Se saattaisi selvittää sinulle suhdettanne tarkemmin.

[Sister of Night]

Heippa Aurinkoinen!

Tässä muutamia ajatuksia, joita minulla heräsi, perustuen joko omakohtaiseen kokemukseen tai sivusta seurattuna ystävien suhteissa:

Yhteen muuttoa ei ainakaan kannata mun mielestä kiirehtiä. Edesmenneestä suhteestani mulla on jotenkin sellainen olo, että heti kun muutettiin saman katon alle, kaikki alkoi mennä päin p:tä. Tietenkään noita asioita ei voi yleistää, eikä se omalla kohdallanikaan nyt ihan noin mustavalkoisesti mennyt, mutta kummasti sitä vaan alkoi aika mennä niin, että asuttiin yhdessä, mutta ei juurikaan oltu yhdessä kun molemmat teki omiaan. Mutta kuten sanottu, nämä asiathan ovat hyvinkin tapauskohtaisia...

Tietenkin jokainen tarvii omaa aikaa, ja itse olen varsinkin sellainen ypöilijä, että tarvin paljon aikaa olla itsekseni tai alkaa kaikki kaatua päälle.

Mielestäni et kuitenkaan ole liian takertuva. On normaalia, että jos näette harvoin, niin toki sitä silloin haluaa viettää toisen kanssa laatuaikaa, eikä katsella kun toinen tihrustaa tietokoneen näyttöä. Auttaisko asiaa vaikka se, että keksitte jotain yhteistä tekemistä kun näette. Tyyliin; kokataanko yhdessä, mennäänkö kävelylle, leffaan..mitä tahansa.

En usko että tuo sinun kultasi kuitenkaan kärsii mistään sen suuremmasta kammosta. Ennemminkin tuo on tuota normaalia aaltoliikettä mitä suhteessa on. Pohjassa, tai ainakin sen tuntumassa pitää aina välillä käydä noustakseen harjalle. Ensihuuman haihduttua on yleensä aina edessä, jos nyt ei kriisi, niin tietynlainen aikalisä ainakin. Itselläni on suhteessani tällä hetkellä myös tuollainen pohjakausi, riitaa tulee ihan tyhmistä pikkujutuista, ja itsekin olen muutamaan otteeseen käynyt miettimään, että pitäiskö lähteä nostelemaan, mutta toisaalta tiedän, että tämä menee ohi...enkä myöskään halua lähteä vaikka joskus on vaikeaakin. Sehän kuuluu kasvuun ja elämään.

Tietty tälläisissä asioissa on vähän vaikea neuvoa, kun ei tunne ihmisiä tai muutenkaan. Mutta kyllä minä aineskin suosittelisin vielä yrittämään. Ei sitä ainakaan heti kannata heittää hanskoja naulaan puhumatta asioista.   

Tsemppiä! 

[aurinkoinen]

HEI!

No tota. Astrologisesta yhteensopivuudesta en tiedä, koska tarkkaa syntymäaikaa ei tällä hetkellä ole saaavilla, jotta sen voisi tarkistaa.. Sen sijaan toi miettimisaikajuttu/aikalisä voisi hyvin pitää paikkansa, koska ei ole sanonut minua ääneen rakastavansa ja jotenkin sitä kovasti välttelee.. Yritin eilen keskustella hänen kanssaan hieman suhteestamme ja ärtyi siitä kovasti. En sitten tiedä onko ongelma se, että minä olen päättänyt sitoutua tähän suhteeseen ja hän ei. Sen jälkeen nimittäin nämä ongelmat ovat alkaneet. Hän kyllä sanoi, että on äättänyt ottaa minut virheineni, kun sitä eilen kysyin, mutta en tiedä sitten. Rakkaudesta hän aiemmin sanoi, että hänen tekisi mieli se minulle sanoa, mutta pelkää, että jos niin tekee niin kaikki alkaa mennä päin helvettiä.. Nykyään hän puolestaan loukkaa minua aiheella, varsinkin kännipäisään, tyyliin rakastan kaikkia muita paitsi sinua.. Tosin tässä on nyt otettava huomioon sekin seikka, että hän kuuli ennen näiden ongelmien alkamista isänsä sairastuneen syöpään. Olen yrittänyt itselleni vakuutella, että puoli ongelmaa voisi johtua tästä.

Romanttista.. Aiemmin teimmekin romanttisia asioita, mutta emme ole tehneet nyt vähään aikaan mitään romanttista. Olen kyllä yrittänyt ehdottaa, että mentäisiin kävelylle, leffaan, teatteriin yms. Mutta yleensä saan vastaukseksi, että mene sinä, et sinä minua tarvitse joka asiaan. Minun ongelmani on taas se, että loukkaannun niin helposti kun minulle sanotaan tuollaisia asioita, enkä osaa sanoa vastaan, vaan piilotan ne sisälleni, jossa ne kasvavat ja kalvavat.

Teimme vähän aikaa sitten sellaisen sopimuksen, että annan kullalleni enemmän omaa aikaa ja itse saan vuorostani enemmän laatuaikaa. Sitä laatuaikaa ei kylläkään ole näkynyt. Minä haluan sen suhteen takaisin joka meillä oli. Siksi kai roikun tässä, että tiedän millaista se voisi olla. Sydämmeni mutruu kun ajattelen meitä. En tiedä mistään mitään.

[NeverBeAfraid]

Hei!
Kun kyseessä on rapumies, ei ihme että hän käyttäytyy noin, vaikka kausittain he ovatkin varsin hellyydenkipeitä 
Rapumiehet eivät mielellään lausu rakkaudentunnustuksia ääneen, mieluummin he tekevät sen jotenkin muuten.
Muuten en osaa auttaa