Mulla on sellainen ongelma, etten tiedä saisinko uskoa horoskooppeihin, sillä olen hyvin uskovainen henkilö ja jossain kohtaa Raamatussa kielletään "tähtiin uskominen". Tämä on mulle hyvin vaikea asia ja saa mut tuskastumaan melkeen joka päivä kun tuun tänne sivuille selailemaan päivän horoskooppeja.
Hei Lilja, niinkun ehkä tiedätkin, niin kirkon astrologian vastustus pohjautuu ainakin osittain kirkkoisä Augustinuksen 300-luvulla Tunnustuksissaan esittämään teesiin, että astrologian mukaan ihminen on kohtalon armoilla, mutta kristityllä on vapaa tahto ja näin ollen häntä ei rajoita mitkään ennaltamääräytymisopit, joten hänen ei tule koettaa katsoa kohtaloaan tähdistä, vaan luottaa Jumalaan.
Siitä huolimatta menneninä vuosisatoina monet kirkonmiehet ovat harrastaneet astrologiaa/astronomiaa (mikä viime vuosisatoihin saakka oli sama asia), esim. renessanssiajalla Marsilio Ficino
http://www.renaissanceastrology.com/ficino.html ,
1500-luvulla Valentine Weigel ja monet muut luterilaiset kirkonmiehet
http://www.new-library.com/zoller/features/rz-article-weigel.shtmlWeigel, samoin kuin monet muut 1500-1600 -luvun luterilaiset mystikot, ajattelivat, että tähdet ovat itsessään langennessa tilassa Luciferin kapinoinnin takia ja toimivat hänen alaisuudessaan. Weigel oli sitä mieltä, että "vanha Aatami" eli keskimääräinen ihminen on kehittymätön ja siksi täysin tähtien armoilla, mutta että ihmisen tulisi olla viisaampi ja ohjata itse tähtiään sen sijaan, että antaisi tähtien ohjata itseään. Ficino oli samoilla linjolla.
Tosin siinä missä Weigel suositteli tähtien vaikutuksesta vapautumiseen sapatin viettämistä, eli käytännössä hiljentymistä ja mietiskelyä yhtenä päivänä viikossa (ja sapatti eli lauantai on astrologisesti saturnuksen, tuon harmaan möllöttäjän päivä!), niin Ficino uskoi, että tähtiä voi hallita elektioastrologian eli oikean hetken valitsemisen ja tarkkaan väsättyjen astrologisten amulettien avulla. Tässä lähennelläänkin jo vahvasti niitä intialaisia metodeja, joiden mukaan huonoja planeettavaikutuksia voi lieventää muhurtalla (intialainen elektioastrologia) ja jalokivillä, eli kirkonmiehet, jotka ajattelivat, että kohtalonusko on pakanallista, mutta että oikea kristitty on kohtalosta vapaa, käyttivätkin itse asiassa pakanallisia metodeja (mietiskelyä, amuletteja) manipuloidakseen kohtaloa tai vapautuakseen siitä kokonaan. Mitä tästäkin nyt pitäisi ajatella... :
Mielenkiintoista tässä on se, että Dane Rudhyar, jonka ajattelu on vaikuttanut moderniin länsimaiseen (psykologiseen) astrologiaan ehkä enemmän kuin mikään muu, käänsi koko kuvion täysin toisinpäin ja opetti, että tähdet eivät suinkaan ole jotain, joiden vaikutuksesta pitäisi vapautua, vaan ne kertovatkin suunnan, jota kohti tulisi kulkea! Rudhyar oli myöskin se, joka keksi, että planeettojen jako pahantuottajiin ja hyväntuottajiin on taikauskoista moralismia ja että kaikki planeetat ovat pohjimmiltaan hyviä ja että esim. saturnus ei ole paha, vaan itse asiassa suuri opettaja. Weigel todennäköisesti kääntyisi haudassaan, jos kuulisi näistä aatoksista, ja ajattelisi, että "mies parka, Lucifer on onnistunut huijaamaan hänet täysin pauloihinsa".
Mutta mikä sitten on totuus? Olen itse intialaisen astrologian harrastaja ja käytän sideeristä eläinrataa ja sen mukaan esim. Hitlerillä oli erittäin vahva ja näkyvä mars, jota hän sitten toteuttikin kiitettävällä tavalla. Mutta pääsikö hän siten lähemmäksi valaistumista? Todennäköisesti ei. Jos Hitlerin pahantuottaja-mars olisi ollut hiukan heikompi, maailma olisi saattanut säästyä paljolta.
Intiassa, jossa tieteen ja uskonnon välinen raja ei ole niin jyrkkä kuin täällä, useampi sata ellei tuhat ihmistä opiskelee astrologiaa yliopistossa, saa korkealuokkaista opetusta ja tekee tutkimusprojekteja planeettojen vaikutuksesta esim. ilmastoon ja politiikkaan, siis hyvin konkreettisilla aihealueilla. (katso esim.
http://lightonvedicastrology.com/articles-largestschool.htmhttp://www.bvbdelhi.org/institute_info/ins_astro/ins_astro.html )
Painotus ei niinkään ole planeettojen hienovaraisissa psykologisissa vaikutuksissa. Länsimainen ihminen ajattelee helposti, että "no ne on niin yksinkertaisia, että ne ei ymmärrä hienovaraisia psykologisia motiiveja", mutta kun alkaa itse opiskella intialaista astrologiaa, asia näyttäytyy toisessa valossa. Intialainen astrologia (eikä vähiten sideerisen eläinradan ansioista) on usein niin konkreettista ja kouriintuntuvaa
, että se tempaa mukaansa ja silloin (pelkkien) psykologisten vaikutteiden etsiminen alkaa tuntua jotenkin epämääräiseltä ja laimealta... mutta tämä on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni. Minulle astrologia on vähän niinkuin säätiedotus. Jos on sadetta näkyvissä, niin voi ottaa sateenvarjon mukaan.
Myöskin lännessä Englannissa on aloitettu astrologian yliopisto-opetus nimikkeen "cultural astronomy" alla
http://oldsite.bathspa.ac.uk/schools/historical-and-cultural-studies/sophia/
