seuraava »

[isla-vera]

Viimeyönä tuli taas vaihteeksi uneksittua hissistä.

Lapsena näin unia hisseistä, jotka kulkivat omia reittejään ja usein jatkoivat nousuaan korkeammalle, vaikka minun olisi kuulunut jäädä kyydistä. Hissit jatkoivat matkaa yli rakennusten joissa ne sijaitsivat. Näin luultavasti näitä unia aika paljon tai sitten ne olivat vain voimakkaita, koska välttelin hissejen käyttöä lapsena.

Anyways, tänä yönä hissi oli kerrostalossa, jossa ennen asuin (ja jossa eksäni asuu yhä, ollaan hyviä ystäviä ja erottiin rauhallisissa merkeissä). Menin hissiin ja halusin ylimpään kerrokseen (mikä on outoa, koska eksäni ei siellä asu). Hissi lähti liikkeelle, mutta saapuessaan ylimpään kerrokseen, se lähti "sivuraiteille" kohoamaan vielä ylemmäs ja ajattelin unessa, että tässä sitä taas mennään. En muista olinko ahdistunut tilanteesta vai en. Lopulta hissi kuitenkin rysähti alas. Minulle ei käynyt mitään, mutta makasin siellä hissikuilussa (en enää hissin sisällä). Joku tuli rappusia alas (ehkä minä itse) ja näki minut siellä ja ajatteli(n), että onneksi säilyin hengissä. Sitten heräsin ja yleensä kun herään hissiunista, olen ahdistunut, mutta nyt olin täysin rauhallinen ja jatkoin vain nukkumistani.

[*Miia*]

Unessa luin facebookista että yksi lapsuudenkavereistani on kuollut. Muistan hyvin tämän naisen nimenkin unesta ja hänelle oli perustettu sinne oma ryhmäkin  Sitten tässä unessa yhden miespuolisen henkilön kanssa levitettiin aurinkoöljyä jalkoihimme vessassa ja se öljy muuttu ihan tönköksi ja ruskeaksi.. Muistan tämänkin miehen unesta hyvin ja meillä on ollut joskus sutinaa ihan valve elämässä 

Mitä tämä voisi tarkoittaa..  :

[mii-i]

Minä olin tapaamassa veljeäni jossain sotapelimaisemassa. Ilmeisesti hän työskenteli jonkinlaisen vastarintaliikkeen ydinjoukoissa. Hän tahtoi näyttää minulle jotakin, joka oli syvässä, leveässä maakuopassa. Olime laskeutumassa alaspäin (laskeutuminen tapahtui jostakin syystä reunoja pitkin spiraalimaisesti), kun yhtäkkiä tiesimme, että piti paeta. Veljeni ponkaisi ketterästi kuoppaa ympäröivän verkkoaidan yli, mutta minulla oli hankaluuksia. Lopulta kierähdin sen ylitse selälleni, mutta kun nostin katseeni, edestäni ja takaani nousi rykmenttejä sotamiehiä, ja minua tulitettiin molemmista suunnista. Kumma kyllä, luotisade tuntui kehossa lämpimältä ja aika mukavalta. Ennen unen loppumista kohosin ruumiistani, ja näin, että veljeni ja hänen katupoikaystävänsä olivat kauempana tiilimuurilla ilmeisesti tulossa hakemaan minua/ koettivat paeta, kun oli jo liian myöhäistä.
Unen aikana tiesin, että se liittyi erääseen valtavasta laivasta näkemääni uneen, uneen, jossa koetin ensin pelastaa tovereitani uppoavasta troolarista ja toivon menetettyäni paeta sieltä. Lopulta toverini olivat jotenkin yliluonnollisesti keksineet keinon päästä laivasta pelastusveneisiin, ja itse tein epätoivoisen kuolemanloikan läheisille metallirampeille tms.
Myös kolmas (eri yönä) näkemäni uni liittyy ensiksi mainitsemaani. Seikkailin hämärissä merkeissä ison kartanon ympäristössä, uneen liittyi joku sabotöörihomma ja tapaaminen tumman miehen kanssa.

Ilmeisesti alitajuntani näyttää minulle mitä mielenkiintoisinta jännäriä jatko-osina Jos tosiaan kuolin tuossa ihan ensimmäisessä, ammutuksi tuleminen ei ole ollenkaan epämiellyttävä juttu.

Muistan kyllä paljon sellaisiakin unia, joissa pää ihan selkeästi vain kelaa ees taas viime aikaisia tapahtumia ja ajatuksiani. Jostakin syystä käsittelen ahdistavia tunteitani enemmän unissa kuin valveella. Kun olen jonkin aikaa unien kautta käsitellyt ajatusvääristymiäni, tulee valveilla ollessa päivä, jolloin sitten itken ihan reilusti kaiken lopullisesti veks.
Tykkään unista, ja siksikin minut ehkä niiden kautta pakotetaan ottamaan piilotetuimpia puoliani niissä käsittelyyn- ennen pitkää samoja tunteita jankkaavat unet alkavat kyllästyttää, ja niitä on pakko palastella valvetilassa järjen kanssa- jota tekemään olen yleensä vain liian laiska.. niin kuin kaikissa mukahelpoissa asioissa tuppaan olemaan :

[t.touhula]

Minä olin tapaamassa veljeäni jossain sotapelimaisemassa. Ilmeisesti hän työskenteli jonkinlaisen vastarintaliikkeen ydinjoukoissa. Hän tahtoi näyttää minulle jotakin, joka oli syvässä, leveässä maakuopassa. Olime laskeutumassa alaspäin (laskeutuminen tapahtui jostakin syystä reunoja pitkin spiraalimaisesti), kun yhtäkkiä tiesimme, että piti paeta. Veljeni ponkaisi ketterästi kuoppaa ympäröivän verkkoaidan yli, mutta minulla oli hankaluuksia. Lopulta kierähdin sen ylitse selälleni, mutta kun nostin katseeni, edestäni ja takaani nousi rykmenttejä sotamiehiä, ja minua tulitettiin molemmista suunnista. Kumma kyllä, luotisade tuntui kehossa lämpimältä ja aika mukavalta. Ennen unen loppumista kohosin ruumiistani, ja näin, että veljeni ja hänen katupoikaystävänsä olivat kauempana tiilimuurilla ilmeisesti tulossa hakemaan minua/ koettivat paeta, kun oli jo liian myöhäistä.
Unen aikana tiesin, että se liittyi erääseen valtavasta laivasta näkemääni uneen, uneen, jossa koetin ensin pelastaa tovereitani uppoavasta troolarista ja toivon menetettyäni paeta sieltä. Lopulta toverini olivat jotenkin yliluonnollisesti keksineet keinon päästä laivasta pelastusveneisiin, ja itse tein epätoivoisen kuolemanloikan läheisille metallirampeille tms.
Myös kolmas (eri yönä) näkemäni uni liittyy ensiksi mainitsemaani. Seikkailin hämärissä merkeissä ison kartanon ympäristössä, uneen liittyi joku sabotöörihomma ja tapaaminen tumman miehen kanssa.

Ilmeisesti alitajuntani näyttää minulle mitä mielenkiintoisinta jännäriä jatko-osina Jos tosiaan kuolin tuossa ihan ensimmäisessä, ammutuksi tuleminen ei ole ollenkaan epämiellyttävä juttu.

Muistan kyllä paljon sellaisiakin unia, joissa pää ihan selkeästi vain kelaa ees taas viime aikaisia tapahtumia ja ajatuksiani. Jostakin syystä käsittelen ahdistavia tunteitani enemmän unissa kuin valveella. Kun olen jonkin aikaa unien kautta käsitellyt ajatusvääristymiäni, tulee valveilla ollessa päivä, jolloin sitten itken ihan reilusti kaiken lopullisesti veks.
Tykkään unista, ja siksikin minut ehkä niiden kautta pakotetaan ottamaan piilotetuimpia puoliani niissä käsittelyyn- ennen pitkää samoja tunteita jankkaavat unet alkavat kyllästyttää, ja niitä on pakko palastella valvetilassa järjen kanssa- jota tekemään olen yleensä vain liian laiska.. niin kuin kaikissa mukahelpoissa asioissa tuppaan olemaan :

Kovastipa olet säpäleinä. Seuraavan kerran kun taas sinua jälestetään ja yritetään tappaa, käänny ja puolustaudu. Kovin monta kertaa et tarvitse niin tehdä, kun toimintatapasi valveillakin muuttuu tomerammaksi.
Yrität paeta oman sisimpäsi selvittämättömiä asioita. Niitä ei kerry, kun mietit vaikka asia kerrallaan, mitä mieltä oikeastaan olet.
Näissä unissasi selvästi on viitteitä seksuaalisestsa turhautumisesta, tunteiden liiasta ohjailevuudesta, sisäisistä peloista, päivä- ja alitajunnan välisestä viestikatkosta ym ym.
Turha touhuilu vie pahempiin houruiluihin. Ja niistä taistelet unissasi irti.

Ravintopuolella tulee mieleen liika sokeripitoisuus, nopeaa energiaa antavat ruoat, jotka myös laiskistavat. HAet toimintaa ja jännitystä ja sitten pää pyörii unissakin.

Lukiessani unta, jossa sinut ammutaan, nousi mieleeni vääjäämättä sisäinen tarpeesi tuhota oman minäsi se puoli, joka varastaa sinulta aikaa ja tarmoa turhiin asioihin. Siksi on tärkeää, että sinä itse teet selväksi, mitkä asiat sinua kiinnostavat ja että myös keskityt niihin. Silloin voit sanoa, että sinullakin on ELÄMÄ! 

 

[Ambrel]

Mä näin muutama yö sitte pitkästä aikaa jotain kummittelu-unta. D:
Heti kun alkaa enemmän olemaan stressiä niin alkaa taas näkemään painajaisia....

mutta niin, tässä unessa olin yhden kaverini kanssa jossain talossa, tarkoituksena oli hieman alotella siellä iltaa ja lähteä sitten jossain vaiheessa baariin. se talo oli jossain korvessa, maalla. sitten siihen yhtäkkiä ilmestyi joku vanhempi nainen joka näytti siltä ettei ole ihan tältä aikakaudelta kotoisin vaatetuksesta ja muustakin päätellen, hän sitten istui sellaisella kiikkustuolilla ja alkoi selittämään mulle että enkö mä muista että oon ollut hänen sisko. o.O
tämä tyyppi oli joku mun tuttu ainakin ulkonäöllisesti, mutta harmikseni en enää muista että kuka se oli.

sitten mä jotain siinä aloin väittämään sille että ei hän voi olla mun sisko, ja kaverin kans samalla vähän naureskeltiin siinä tälle vanhemmalle naiselle.

sitten siinä taloa vastapäätä oli jokin sellainen ränsistyneemmän näköinen vanha talo, ja mä sitten kysyin tältä kaveriltani että "mikä tuo on? ja asuuko tuolla joku?"
Sitten se sanoi että lähdetään käymään siellä että siellä on jotain porukkaa. Sitten me lähdettiin käymään siellä ja siellä oli muutama mun kaveri ja jotain tuttuja. Sitten me siinä vietettiin iltaa ja sitten mä kuulin sieltä talon ulkopuolelta jotain naureskelua ja kysyin niiltä tyypeiltä että "keitä tuolla ulkona on?" Sitten kaikki meni jotenkin vaikeeksi ja pelästyneen näköiseksi ja alkoi puhumaan että "Noniin, nyt ne tulee."
Sitten mä kysyin että "mitkä?" Niin ne sano että "kummitukset". D:
Sitten mä olin ihan häjässä siinä ja menin johonkin nurkkaan istumaan ja laitoin silmät kiinni koska en halunnut nähdä niitä. Sitten mä kuulin kun ne tuli sinne sisälle ja mä vaan itkin ja huusin että "auttakaa nyt joku mua!!". Halusin vaan jonku siihen viereen ettei mua pelota niin paljon.. D:
Sitten yks mun kaveri ilmesty yhtäkkiä sinne taloon ja tuli siihen mun viereen pitämään musta kiinni ja huusi niille muille siellä oleville että "Miksi te *mun nimi* tänne toitte?!" Ja samalla hoki mulle että "Pidä vaan silmät kiinni.." ja alkoi sitten viemään mua pois sieltä talosta. D:

Hyi kauhea mikä uni! : D Ja aika spooki juttu vielä tähän päälle. Säpsähdin siitä unesta hereille jossain vaiheessa yötä ja katsoin kelloa, se näytti 04:40. Muutenkin nuo tasaluvut aina hämmentää kun herää, mutta mun kaveri joskus sanoi että herää aina johonkin samaan painajaiseen klo 04:40 muistaakseni. D:

[mii-i]

Minä olin tapaamassa veljeäni jossain sotapelimaisemassa. Ilmeisesti hän työskenteli jonkinlaisen vastarintaliikkeen ydinjoukoissa. Hän tahtoi näyttää minulle jotakin, joka oli syvässä, leveässä maakuopassa. Olime laskeutumassa alaspäin (laskeutuminen tapahtui jostakin syystä reunoja pitkin spiraalimaisesti), kun yhtäkkiä tiesimme, että piti paeta. Veljeni ponkaisi ketterästi kuoppaa ympäröivän verkkoaidan yli, mutta minulla oli hankaluuksia. Lopulta kierähdin sen ylitse selälleni, mutta kun nostin katseeni, edestäni ja takaani nousi rykmenttejä sotamiehiä, ja minua tulitettiin molemmista suunnista. Kumma kyllä, luotisade tuntui kehossa lämpimältä ja aika mukavalta. Ennen unen loppumista kohosin ruumiistani, ja näin, että veljeni ja hänen katupoikaystävänsä olivat kauempana tiilimuurilla ilmeisesti tulossa hakemaan minua/ koettivat paeta, kun oli jo liian myöhäistä.
Unen aikana tiesin, että se liittyi erääseen valtavasta laivasta näkemääni uneen, uneen, jossa koetin ensin pelastaa tovereitani uppoavasta troolarista ja toivon menetettyäni paeta sieltä. Lopulta toverini olivat jotenkin yliluonnollisesti keksineet keinon päästä laivasta pelastusveneisiin, ja itse tein epätoivoisen kuolemanloikan läheisille metallirampeille tms.
Myös kolmas (eri yönä) näkemäni uni liittyy ensiksi mainitsemaani. Seikkailin hämärissä merkeissä ison kartanon ympäristössä, uneen liittyi joku sabotöörihomma ja tapaaminen tumman miehen kanssa.

Ilmeisesti alitajuntani näyttää minulle mitä mielenkiintoisinta jännäriä jatko-osina Jos tosiaan kuolin tuossa ihan ensimmäisessä, ammutuksi tuleminen ei ole ollenkaan epämiellyttävä juttu.

Muistan kyllä paljon sellaisiakin unia, joissa pää ihan selkeästi vain kelaa ees taas viime aikaisia tapahtumia ja ajatuksiani. Jostakin syystä käsittelen ahdistavia tunteitani enemmän unissa kuin valveella. Kun olen jonkin aikaa unien kautta käsitellyt ajatusvääristymiäni, tulee valveilla ollessa päivä, jolloin sitten itken ihan reilusti kaiken lopullisesti veks.
Tykkään unista, ja siksikin minut ehkä niiden kautta pakotetaan ottamaan piilotetuimpia puoliani niissä käsittelyyn- ennen pitkää samoja tunteita jankkaavat unet alkavat kyllästyttää, ja niitä on pakko palastella valvetilassa järjen kanssa- jota tekemään olen yleensä vain liian laiska.. niin kuin kaikissa mukahelpoissa asioissa tuppaan olemaan :

Kovastipa olet säpäleinä. Seuraavan kerran kun taas sinua jälestetään ja yritetään tappaa, käänny ja puolustaudu. Kovin monta kertaa et tarvitse niin tehdä, kun toimintatapasi valveillakin muuttuu tomerammaksi.
Yrität paeta oman sisimpäsi selvittämättömiä asioita. Niitä ei kerry, kun mietit vaikka asia kerrallaan, mitä mieltä oikeastaan olet.
Näissä unissasi selvästi on viitteitä seksuaalisestsa turhautumisesta, tunteiden liiasta ohjailevuudesta, sisäisistä peloista, päivä- ja alitajunnan välisestä viestikatkosta ym ym.
Turha touhuilu vie pahempiin houruiluihin. Ja niistä taistelet unissasi irti.

Ravintopuolella tulee mieleen liika sokeripitoisuus, nopeaa energiaa antavat ruoat, jotka myös laiskistavat. HAet toimintaa ja jännitystä ja sitten pää pyörii unissakin.

Lukiessani unta, jossa sinut ammutaan, nousi mieleeni vääjäämättä sisäinen tarpeesi tuhota oman minäsi se puoli, joka varastaa sinulta aikaa ja tarmoa turhiin asioihin. Siksi on tärkeää, että sinä itse teet selväksi, mitkä asiat sinua kiinnostavat ja että myös keskityt niihin. Silloin voit sanoa, että sinullakin on ELÄMÄ!  

Kiitos analyysista, voishan tuo olla noinkin.. mutku nimenomaan kyseisessä unessa ei pidä paikkaansa. Tykkään tuollaisista unista . Erotan kyllä ne, joissa alitajunnalliset pelot näyttäytyvät symbolisesti.
Kertomani kaltaiset on tunnelmaltaan tarinallisia, ja vaikka tapahtumat ovat näennäisen raakoja, toteutuu niissä yksi hurjempi puoleni: unet on mulle toinen maailma, jota rakastan ja tutkailen jo unissani hyvin kiinnostuneena/ objektiivisesti. Joissakin on viitteitä ja muistoja menneistä elämistä. Tuo ammutuksi tuleminen oli aika jännä kokemus, enkä pelännyt.
Olen joissakin kyllä kääntynyt puolustamaan itseäni, semikyllästyneesti ollaan kavereita-tyyliin tokaissut jotain älyvapaata, ja sen jälkeen oikeasti pelottavatkin unet on jääneet tulematta. - Ja ne oikeasti pelottavat on mulle paljon arkipäiväisempiä, tavallisia tilanteita, joissa vain kipeät tunteet nousee pintaan. Ammutuksi tuleminen on unessa kokemus, jossa saatan kokea ko. tilanteen turvallisesti ilman "oikeaa" hengen menetystä, ihan vain kokeillakseni.
Saatan ollakin säpäleinä, mutta olen säpälöitynyt ihan tarkoituksella, tullakseni itsekseni. Isoimmat säpäleet on jo mukavasti korjautuneet, ja mm. unimaailman kautta (mutta toisenlaisissa unissa kuin tässä ketjussa kertomani) kokoilen niitä kaukaa ajan takaa nousevia sirpaleitani pikkuhiljaa. Selvittämättömien tunteiden nouseminen uniin on mulle vain luontainen tapa käsitellä niitä- usein kykenen ohjailemaan ko. unia, ja samalla järjestelemään ajatuksiani. Valvetilassa tulee opiskeltua ja käytettyä päätä pään selvittämisen teoriaan ja muihin juttuihin, ja selkounitilassa kalloni osaa tuoda sisäistämäni ratkaisuiksi- joita ei aina valvetilassa edes ehdi miettiä. Herätessäni olen virkeä, joten vilkas unimaailma ei lie haitaksikaan. Tämä on siis minulle sopiva tapa toimia ja kasvaa. Eikä siis liittynyt tuohon jännäriuneen, muuten kuin että se oli mukavaa viihdettä ja vaihtelua valvearkeen.

Toisaalta juuri itseni yliuhraaminen muiden hyväksi, pikkusisarten pelastaminen, on ollut usein unissani keskeistä. Ko. vinoutuneen ajatusmallin työstäminen on mieleni mielestä yhä kesken, mutta suurin on jo takana. Toisaalta olen myös edennyt hurjan isoin askelin, kun lopulta sain tarpeekseni sisäisestä kaatopaikastani, ja alitajunta(kaan) ei aina pysy sen perässä, mitä olen ymmärtänyt. Unissanikin saatan olla yhtä aikaa sekä kokija, analysoija, että mielenkiinnolla/ humoristisesti tapahtumia tarkastelija, kuvaten sieluni yliherkkää jakomieltä (positiivisella tavalla) tämän elämänkin suhteen Ehkä etsinkin suhtautumistapoja omaan monijakoiseen suhtautumiseeni, että tulisin entistä paremmin pääni kanssa toimeen.
Luonnollisesti elämä sinänsä on vähän rauhoittunut sielunhoidollisemman jakson+ paikallaanpysyvän työn myötä, mutta mielikuvitukseni ja kykyni nauttia näennäisesti yksinkertaisista asioista(kin) takaa, etten elä elämättä. Sitä paitsi olen jo laittanut liikkelle projekteja, joiden myötä valvetilaankin tulee jo ihan piakkoin enemmän seikkailua. Aikansa kutakin.

Ravintokin on kunnossa, sokeria, eineksiä (karkkeja, sipsejä, kaupan suklaata, energiapatukoita, virvoitusjuomia, jäätelöä yms.) tai viljaakaan en ole syönyt moneen vuoteen.

[Emelia]

Minä olin viime yönä/ aamusta hilkulla mennä naimisiin peräti kahdesti... sulhanen oli aivan uppo-outo, samoin myös vieraat ja paikkakin.. ensin toimitus keskeytyi kun eräs vieraista, tosi paksu pukumies, sai jonkinlaisen kohtauksen ja häntä sitten elvyteltiin - siinä hötäkässä sitten edellinen paikka jouduttiin vaihtamaan toiseen ja paikanvaihto edellytti hieman tuunausta ja vaatteiden vaihtoa, kampauksia..

minulla oli mustavalkoinen mekko, jossa mustia paisley-kuvioita valkoisella pohjalla, hyvin tyköistuva, enemmänkin bilemekko kuin hääpuku.. olin ollut meikissä ja hiusten laitossa, kun sain tarpeekseni nenän tukkoisuudesta (oikeastikin) ja ilmoitin lähteväni etsimään lääkettä poskionteloihini.. kysyin ensin olisiko sitä tarjolla jota sairaskohtauksen saaneelle oli annettu, ei ollut, joten lähdin etsimään lääkäriä joka kirjoittaisi reseptin ja apteekkia josta sen saisi..

minulle ilmoitettiin että  vihkiminen tapahtuu 15 min. kuluttua, etten mitenkään ehdi minnekään ja takaisin.. sanoin että tulen kyllä, ja yritän ehtiä.. lähtiessäni kuulin jonkun sanovan takanani "ei se tulisi, vaikka ehtisi".. päädyin isolle torille vieraassa kaupungissa ja nousin bussiin, bussikuski puhui jotain virontapaista kieltä, mutta rahani kelpasi kyllä.. bussiin noustessani mietin että kuinka selittäisin että olin ollut hilkulla joutua naimisiin peräti kahdesti..

  Ja kyllä, tämänhetkinen Oinas Stelliumi taivaalla on oppositiossa Uranukseeni ja neliössä Kuuhuni.. 

[Indium]

Mää näin ihanaa unta, jossa humahdin taivaaseen. Tiesin siis koko ajan sen olevan unta ja samalla se oli hyvin todellistakin. Taivas (josta tosiaan puhuttiin sanalla taivas) näyttäytyi kuin lapsuudenkotinani, jossa kaikki olikin oikein kaunista ja siistiä ja aurinko paistoi sisälläkin. Kuollut läheiseni oli siinä minua vastassa oikein onnellisen ja siistin näköisenä. Siinä haahuili toinenkin unen kautta paikalle tullut, joka harmitteli että ei nyt voi jäädä sinne taivaaseen vaikka tämä kuollut läheisemme sieltä "soittelee" aivan päivittäin ja kutsuu luo. Tämä toinen taivaassa vierailija livahti toiseen huoneeseen ja sanoi mennessään palaavansa jälleen unireittiä maan päälle. Minä sanoin että paras varmaan itsekin tehdä sama ennenkuin jään tänne pysyvästi, ja kävin sängylle makaamaan sikiöasennossa silmät tiukasti kiinni. Enpäs silti päässytkään palaamaan, joten totesin että no avataan silmät ja katsellaan mitä ja ketä muita täällä on. Kuollut läheiseni vaihtoi siinä näin tuumiessani entistäkin nätimpää paitaa päälle. Pitsipaitaa, aikuinen mies, ja hyvin se sopi.

Meninpä sitten ulos, ja lapsuuteni pihan sijasta päädyin hyvinvoivaan puutarhaan joka oli todella yksinkertainen, vihreää pehmeää nurtsia ja koivuja ja viettävää maata. Joka puolella kauniita nuoria ihmisiä jotka olivat onnellisen näköisiä eikä heitä vaivannut yhtään se, mikä kuolinhetkellä. Ajattelin autokolarissa kuollutta tuttavaa, josta oli sanottu että hän otti toisia siipiensä suojaan. Joltain tytöltä kysyin nimeään, hän vastasi lämpimästi hymyillen mutta en tunnistanut nimeä. Nimi oli kaunis ja erikoinen. Hän sanoi että taivaassa on jonkin sortin tietokanta josta voi tarkistaa missä rakkaat liikuskelevat ja minkä näköisinä, ja menin sitten sisälle moderniin rakennukseen pienen monitorin ääreen, naputtelemaan ihan oikeasti kauan sitten tuntemani kuolleen ihmisen nimen. Ja henkilö löytyi, kivan näköinen kuva. Tunnelma oli kovin tyyni ja rauhallinen ja sinne olisi ollut aivan ihana jäädä, mutta ah kun herätyskello soi!

[Ambrel]

Viime yönä näin taas sellasta kummittelu-unta. Tällä kertaa se muuttui kyllä jossain vaiheessa painajaisesta vähän jo huvittavamman puolelle. : D

Olin kotonani ja sitten mun rakas eksäni tuli tänne. Oltiin vissiin palattu takaisin yhteen ja käytiin jotain henkeviä keskusteluja tossa eteisessä. Minua häiritsi kuitenkin kovasti se, että joku aukaisi koko ajan mun jääkaapin ovea ja sain vähän väliä sen keskustelun keskellä käydä laittamaan sen kiinni. : D
Sitten tämä mun eksäni lähti jossain vaiheessa käymään jossain ja minä jäin sitten yksin tänne. Sitten se mun kummitukseni joka oli rämpännyt sitä jääkaapin ovea tuli mun viereen kuiskimaan että mitä mun pitää muistaa kysyä siltä eksältäni jonka kans oltiin palattu yhteen kun hän jossain vaiheessa ilmestyy taas kotiini ja jatketaan niitä henkevien jutustelemista. Olin siinä vaan sillain "joojoo, menes nyt muualle siitä kuiskimasta." : D

[nikki]

Emelia
Minusta unesi pääosassa on  , avioliiton ja sitoutumisen asteroidi.
tr Solmuakseli  /  , Alasolmu Junollasi.
Mustavalkoisuus, joko tai, tai selkiyttämisen tarvetta, mihin kaikkeen sitoutua, polaarisuus, ying / yang.
Bilemekko, Lilithin ja Junon vastakkaisuus ap-kartalla.
tr Juno  tulee yodin kärjeksi  kuviollesi,
jos en tahdokaan..
ap- t-ristin kärjeksi,    ja tr Solmuakselille.
Neliö on neljännes kartasta niinku vartti tunnista. Tuumaustauko.
Tai ehkä se on akateeminen vartti ap-solmuakselin  mukaan...
Linja-auto ja iso tori on  ,
 joka oli / on  yodin tekijänä Marsin kera osoittaen hra Aikaa Saturnusta Skorpionissa, ehtiikö, eikö.
Jupiterin retroliike tulee takaisin ap-asteillesi, vatvominen loppuu oman ajan ja muille käytetyn ajan välillä.
tr  osana ap-kartan ilmakolmiota, Onnenpiste  ja  ,
seliseli ja henkistä vapautta kaipaa hän?
11 asteet aktiivisina ap-kartalla ylipäätään.

summasummarum,
pue se Lilithin bilemekko päälle  , unoha kaikenmaaliman "paluut" hetkeksi,
nouse siihen bussiin ja anna tien viedä minne viekään,
ehkä siellä ap-Antivertexillä sattuu ja tapahtuu Marsin transiitilla,
ja  , pidä huolta itestäs 

[Emelia]

Kiitos jälleen nikki... noita olen kyllä tässä viime aikoina mietiskellytkin - hmmm... 

[liveforever]

nyt ärsyttää kun en kirjoittanut heti herättyäni eli ny muisti pätkii.


olin jossain paikassa jossa oli tiikereitä ja leijonia.oltiin hiljaa ja varovaisia ettei ne ois huomannu meitä.kyseessä oli kuitenkin joku luokkaretki tai vastaava.ärsyttää kun en enää kunnolla muista mutta erikoisinta oli että uni loppui lähes joka kerta samaan kohtaan,näin sen ainakin 3x peräkkäin..

[mii-i]

Leikin sudenpentujen kanssa. Ne pureskelivat varpaitani ja sääriäni, mutta meillä oli todella hauskaa. ^_^ Sain valita yhden pennuista omakseni, ja mietin, että taidanpa valita mustimman.
Peuhatessamme meitä koetti kahteen otteeseen lähestyä karhuntaljaan pukeutunut tuntematon, pelotteli, mutta mua vaan kummeksutti, että eikö tyyppi todella tajunnut, että häästä huomasi heti, ettei ollut oikea karhu. Eka yritys oli todella säälittävä, mutta seuraavassa huomasin lähinnä silmistä (tyhjät lelusilmät) ja koosta, ettei nalle ollut oikea.

Ko. leikkipaikan tien varressa kimppuuni on autoa ajaessa koettanut hyökätä oikeakin unikarhu muutama kuukausi takaperin. Jospa olenkin jo oppinut tunnistamaan tunneloukkuni, ja tuo näkyi unissa. Sudenpennun valinta oli sitten opaseläimeni tulemista uniini, että olen tietoinen ohjaksissa olemisesta suhteessa sisäiseen maailmaani, leikkisä ja itseni/ oppaideni kanssa kaveeraaminenkin sujuu jo varsin hauskasti. Viihdyn mainiosti myös yksin. 

[JHSN]

Olen ollut ahdistunut koska minulla on hirveä kuolemanpelko.
Nyt näin unta jossa olin kuolleen mummoni hänen entisen kerrostalonsa pihalla. Mummo heitti minulle avaimen että pääsen alaovesta sisään ja huusi "älä nakkaa sitä tumppia siihen pihalle". Poltin tupakkaa siinä pihalla. Puhuin ystäväni kanssa puhelimessa ja menin rappukäytävään. Yhtäkkiä puhelimesta ei enää kuulunut mitään, huusin "haloo, haloo". Olin päässyt ensimmäiseen kerrokseen kun kaaduin maahan ja uni muuttui painajaiseksi. En muistaakseni kuollut siinä vaan makasin maassa ja hengitin raskaasti. Heräsin siihen kun veljeni herätti minut, olin kuulemma hengittänyt raskaasti. Katsoin puhelinta ja huomasin että se ystävä kenen kanssa puhuin oli soittanut oikeasti ja olin kuulemma unissaan hiljentänyt puhelimen.
Mitä tämmöinen uni merkitsee? Nyt pelkään että kaadun ja minulle sattuu jotain, ja kun näin kuolleen ihmisen unessa.

[mii-i]

Olen ollut ahdistunut koska minulla on hirveä kuolemanpelko.
Nyt näin unta jossa olin kuolleen mummoni hänen entisen kerrostalonsa pihalla. Mummo heitti minulle avaimen että pääsen alaovesta sisään ja huusi "älä nakkaa sitä tumppia siihen pihalle". Poltin tupakkaa siinä pihalla. Puhuin ystäväni kanssa puhelimessa ja menin rappukäytävään. Yhtäkkiä puhelimesta ei enää kuulunut mitään, huusin "haloo, haloo". Olin päässyt ensimmäiseen kerrokseen kun kaaduin maahan ja uni muuttui painajaiseksi. En muistaakseni kuollut siinä vaan makasin maassa ja hengitin raskaasti. Heräsin siihen kun veljeni herätti minut, olin kuulemma hengittänyt raskaasti. Katsoin puhelinta ja huomasin että se ystävä kenen kanssa puhuin oli soittanut oikeasti ja olin kuulemma unissaan hiljentänyt puhelimen.
Mitä tämmöinen uni merkitsee? Nyt pelkään että kaadun ja minulle sattuu jotain, ja kun näin kuolleen ihmisen unessa.

Yksi mahdollinen tulkinta on esimerkiksi seuraava:
Talo kuvaa usein minuutta. Toisen talo voi kuvata jonkun keräämää tietoutta niiden ongelmien suhteen, jotka itselläsi ovat ajankohtaisia. Mummusi avaimen nakkaaminen voi tarkoittaa, että sinulle tarjotaan avaimia ja vinkkejä pelkosi selättämiseen, sisään pääsemiseksi, mutta et pysty keskittymään täysin (puhelimessa puhuminen: elämässäsi on myös paljon muuta, tai et osaa päättää, mitä ajatuksia priorisoisit tai kuinka), joten et etene puusta pitkään. Toisaalta itsensä hajottaminen moneen suuntaan (puhelimessa puhuminen, sisälle pääsy) ei saa mitään tekemääsi etenemään, vaan jäät paikallesi huutamaan haloota ja apua. Puhelin/ mummu voi olla myös sitä, että haet apua vähän joka paikasta, etkä osaa keskittyä syvällisemmin mihinkään.
Tupakan heittokielto voi olla epärelevantti (esimerkiksi luonteenomainen huomautus isoäidiltäsi), tai sitten sinun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä ajatuksiasi/ tekemisiäsi/ sanojasi/ osiasi  pudottelet piittaamattomasti sinne tänne/ jätät huomiotta.
Et pääse pelkoosi käsiksi (alkua eli rappukäytävää pidemmälle). Ehket osaa syventää saamaasi apua käytäntöön, ehkä osa sinusta ei edes tahdo ottaa apua vastaan tai käsitellä tunteitasi. Pelkosi naulaa sinut paikoilleen, maahan, ja vapaa hengittäminen (elämä) tuntuu vaikealta, raskaalta.

Jos kyse todella on tuollaisesta, pelkosi/ tunteidesi käsitteleminen olisi järkevää. Sinun tulisi tehdä itsellesi selväksi, miksi pelkäät, mihin tahdot uskoa, minne mennä ja mitä tehdä.