Olen huomannut että rapu havahtuu vasta äärimmäisen pakon edessä myöntämään että hänen omassa toiminnassaan olisi kenties jotain muuttamisen aihetta. Hän ei vain näe sitä, tai ei kykene asiaa myöntämään.
Juuh, voi olla. Olen rapu ja huomannut, että melko moni meikäläinen on ns. 'johtaja'-ainesta, eli haluaa sanoa kaapinpaikan, ja jos asiat ei menekään omien, huolellisten harkintojen mukaan, on toisenlaisten mielipiteiden hyväksyminen ainakin 'viikon' prosessi.
No, me ravut olemme niin tunteidemme orjia, että tulkitsemme karrikoidusti sanoen jokaista sanaa ja mittaamme turvallisuus-kenttämme paksuutta ympärillämme jakuvasti. Vain hyvin avoin ja jopa raadollisen rehellinen ilmapiiri ja ihmissuhde saa meidät avautumaan täydelliseen onnellisuuteen ja toisen hyväksi 'kaiken' huomioivaan käytökseen. Tällöin saattaa tosin käydä niin, että kaikki muu (naapurit, ystävät) jäävätkin vähemmälle, jopa olemattomalle huomiolle. (sama voi tapahtua myös hyvin vaativan työn vastapainoksi; rapu tarvitsee kovasti hiljentymistä omassa ihanassa kodissaan ja itsensä arviointia jaksaakseen taas paistaa ja toimia ensisijaisesti toiset huomioiden.) Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muut olisi unohdettu tai jotenkin 'vähempiarvoisia', päinvastoin. Ravulle kaikki ovat tärkeitä. Halu tutustua on kova, mutta kuori on ravulle itselleenkin silloin tällöin harmittava hidaste, ellei estekin, tahtomattaan. Olemme kai yleisesti hyvin humaaneja, mutta kehonkielen ja tunteiden nopean ailahtelun vuoksi usein niin väärinymmärrettyjä!
Toisin sanoen, rapu haluaa elämäänsä
- harmoniaa ja turvallisuutta
- rehellisyyttä ja avoimmuutta
- kodin, mitä voi koko ajan laitella tai lämpimän autotallin missä puuhastella
- ison keittiön ja tilavan jääkaapin + monta kattilaa ja pannua
- menestystä (myös finanssipuoli)
- lapsia & lasten kavereita
- yhteyttä pitäviä sukulaisia sekä ystäviä (
)
- omaa itsenäistä aikaa
Ne merkit, joiden elämään kuuluu jatkuva hälinä ja ihmissuhdevirta sekä bailaus/edustus, sopivat kyllä ravulle (rajaan tämän vain tähän ominaisuuteen) mikäli ravulla on mahdollisuus valita lähteäkö mukaan vai jäädäkö sytyttelemään tulta takkaan, luottaen kumppaniin. Pakkopullat ovat ravuille ennen pikää hyvin ahdistavia ja johtavat varmasti monenlaisiin konflikteihin ja piikittelyihin. Ja mitä piikittelyyn muuten tulee, ravut eivät tarkoita loukata sanoillaan, kuulemme vain niin paljon enemmän sanoja ajatuksissamme (tunteet/tuntemukset), emmekä osaa niitä aina oikein sanoiksi nopeissa tilanteissa luoda.
*näkee kuvitelmissaan itsensä trvallisesti nallekarhun isossa ja lujassa kyljessä kiinni* :
