Sain tänä aamuna raskaan viestin välitettäväkseni.

Sansai on lähtenyt eilen Kotiin. Hän tiesi itse etukäteen, että matka jatkuu nyt toisaalla. Hän oli valmis menemään uusiin tuuliin onnellisena.

Suurimmat osanottoni läheisten pohjattomaan suruun. Uskon ja tiedän, että moni palstalaisista yhtyy näihin osanottoihin.

Kaipauksella,
Tätsä

"Jussin" toivetta kunnioittaen ketju on lukittu. Yksityisviestien sijasta muistetaan sansaita sydämissämme, kynttilän liekissä, taivaan tähdessä, joen heijasteessa. Hyvää matkaa, sansai.

Kyllä kiitos! Miumau ja sortinsakki mukana.
Kiitos edellisestä, nyt on kaikki hyvin 

Mikäs himpskatin virtapiikki sieltä oikein tuli? Pitkästä aikaa oli sellainen sessio, etten olis malttanut makoilla paikoillani, vaan olis pitänyt lähteä sähköjäniksenä hommiin heti oitis.

Koko nahka kihelmöi. Erityinen "sähköpiikki" tuntui oikeassa isovarpaassa, ja oikean lavan alle tuntui kuin puukolla olis tuikattu. Oikeaa silmää jomotti. Värejä näin myöskin, vihreää, sinistä ja violettia, lopuksi jotain kummaa oranssin-ruskean-vaaleanpunaista sekamelskaa. Kroppa tuntui laajenevan joka suuntaan, ja tuntui painottomalta. Kelluskelin selvästi aalloissa. Vähän vain tuo "purukalusto" painoi mahan päällä, kun tuli oman osansa hakemaan.

Tehoenergiat tuli sopivaan aikaan. Salama iski muutama tunti sitten naapuriin, ja meillä luultiin kaikkien sähkölaitteiden pamahtaneen. Ilmastointi, maalämpö, pienjätelaitos, pakastin, hanat... Kaikki lakkas toimimasta. Onneks tuo Sähkömies sai systeemit pelastettua, ainoa vieraalla teetettävä korjaus maksoi kokonaista 3€. Mies sitten oli maksanut 5€ ihan siitä ilosta, että kaiken muun sai itse korjattua. Nyt lähetään innolla niihin hommiin, mitä päivällä jäi tuon tällin takia tekemättä.

Toivottavasti tätä puhtia riittää koko kesäksi, ja  vielä niin paljon, että omista hommista jää aikaa jeesiä muitakin. Hienoa, iloista, valoista kesää - ja kiitos, Sami!

O/ Hip hei, tämä täältä ois messissä myös.
Sen verran täytyy todeta, että onpa hienoa ilmoittautua mukaan ekaa kertaa tällain, ettei ole mitää akuuttia juttua päällä.

Hienoja kesäfiiliksiä niin Samille kuin muillekin!

Mulle päivän paras on unelmassan kodinosto. Hyvä hyvä

Melkoinen synttäripläjäys!
Jääpussia, muurahaisia ja kepeää askellusta oikealle kaartaen  Tuli justiinsa tarpeeseen ja jatkuu vieläkin.

Kiitos pläjäyksestä ja muusta ja hyvää synkkäripäivää!
Oikein hienoa kesää teille myös: Valoa, iloa ja puhdasta olemisen riemua jokaiseen päivän sekuntiin.

Heipä hei, Mustavarvas!
Onko Sami Mustavarvas vähän kuin Bim Mustakorva, vai onko kesän kynnyksellä laahattu paljasvarpain pitkin mantuja... 

Minä olisin mieluusti mukana. Välillä ajatus tahtoo ajautua harhapoluille, meinaan miettiä juttuja liikaa, mutta aina jostain löytyy pieni tönäisy oikeaan suuntaan. Nyt se löytyi tuolta vanhoista viestistä.

Mutta jos ei analysoi liikaa, vaan on tyhjänä ja tyhmänä, niin sinulla on kaikki mahdollisuudet käytettävissäsi. Kaikki. On. Jo.

Mä tykkään puista 
Havupuista mänty on yli kaiken. Lehtipuista ehkä pihlaja, vaik vaahterastakin pidän kovasti.

Ei aukea, sanoo juurikin noin kuin tuossa yllä oli.

Heippurei - kaunis kiitos ja kumarrus.

"Sähkövirtaa" (en tiiä kuinka muutenkaan kuvailisin), neulanpistoja ja sormien nytkähtelyjä ilmeni noin niinku fyysisellä puolella.

Viimeisen tunnin aikana muutaman viime kuukauden aikana esiintyneitä erilaisia kuvia, nimiä ja asioita on nivoutunut ihmeellisesti yhteen. Enpä tiennyt, että hoidon aikana voi saada leffasuosituksiakin  Nimenkin sain selville ystävän kanssa jutellessa, nyt vaan vanhaa suomileffaa metsästämään. Voe elämä.

Kokeile ripotella sinne kanelia. Meilllä oli yhes kämpässä aina keväisin oikein joukkomaihinnousu. Musta vana muurahaisia vaan kulki ulkoseinältä tiskipöydälle. Kun ripottelin reilusti kanelia jalkalistojen vierille, niin kavereita ei näkynyt enää. En vanno että toimii, mut eipä maksakaan paljoa kokeilla.

Koruharakka ja pulputin kiittää ja kumartaa 
Jup jup! Leikkiähän tämä, mutta hauskaa sellaista – vähän niin kuin koko elämä. Ei sitä pidä ottaa niin vakavasti 

Taidat olla pikkuisen periaatteisiin jumittunut
 

Olen olen. Vasta nyt alan osata sen, että päästän vanhasta irti. Kalevalat oli niitä, mitä silloin piti olla kaikilla. Ja suuresta massastahan ei saanut silloin erottua.

Ahaa, aloit kaivata tarttua vähän itsekin 'rattiin'. Toki tulee aika, jolloin muistelee, että mitä sitä olikaan. Tämäkin on trendiä, koruharrastus, ihana sellainen ja itsekin innostunut ostamaan noita käsintehtyjä. Varmasti sen myötä olet tutustunut kiviin ja niiden symboleihin. Innostava aihe, eikö?

Ensin aloittelin korujuttuja, ja sitten otin ohjat käsiini muunkin elämän suhteen. Osuitpas aivan oikeaan, en ollut tuota osannut ajatellakaan. Kivet ovat lumoavia. Hopeaa piti ottaa mukaan, että saa kivet muuallekin kuin taskunpohjalle kuleksimaan.

Mutta ehdottomasti sinäkin etsit maadoittumista, maa-äidin turvallista läheisyyttä, siitähän meidän fyysinen ruumiimme koostuu, sen alkuaineista.

Varmaankin pitää paikkaansa myös tämä. Tässä pitkin matkaa minua on muutenkin muistuteltu, että jalat pitää pitää tiukkaan maassa.

Nyt tulee jotakin, josta tulee mieleen jo etiikka tai moraali. Etkö hyväksy jotakin itsellesi? Tai pelkäät etteivät toiset hyväksy. Se on vänkkyrää ja mustaa. Kuitenkin se on niin ihana! Se on sinun omaa elämääsi. Varotko luovuuden tulvaa?

Tämäpä olikin mielenkiintoinen juttu, jota en ole osannut ajatellakaan. Pitää pohtia lisää… Ja kyllä, tulkitsit taas hienosti. Varmastikin sillä on tekemistä sen kanssa, että koenko ansainneeni jotakin. Wau. Taidanpa lisätä koruun säihkyvän kiven, sillä minähän ansaitsen itselleni mitä vain.

Voi esmiralda! Mielenkiinnolla olen tätä ketjua seuraillut. Kiinnostavaa, niin kiinnostavaa. Mitähän minun korutapani minusta kertovat? Jos tähän nyt tällaisen romaanin saapi rustata...

Vuosia käytin pelkästään lahjaksi saamiani pronssisia Kalevalakoruja. Sitten tuli monien vuosien tauko, kun pidin ainoastaan kihla- ja vihkisormuksia, en edes korviksia. Molemmat sormukset ovat tavallista keltakultaa timanteilla. Vihki on itse suunniteltu matalilla kiviupotuksilla ja ulkopuolen kaiverruksilla käyttömukavaksi. Kihla on tavan rivisormus. Sormuksia en ota koskaan pois, en koskaan.

Reilu vuosi sitten aloin itse tehdä koruja. Materiaaleina ovat lähinnä kivet, kivihelmet ja hopea. Pääosin käytän settejä (ranne-, kaula- ja korvakorut), mutta pelkkiä kivi- tai kivi+hopeariipuksiakin käytän jonkun verran.

Kivistä rrrrakastan spektroliittia, labradoriittia, vuori- ja turmaliinikvartsia, brontsiittia, ryoliittia, useita jaspiksia… Oi, minulla on myös yksi aivan valloittava obsidiaanineliö, mutta hän ei ole vielä kertonut, millaiseksi koruksi haluaa tulla. Yleensä hopeani on tummaksi patinoitua, mutta toisinaan kiilteleväkin kelpaa. Useimmiten koruni ovat hyvin yksinkertaisia ja pelkistettyjä, jopa romuluisia, mutta kyllä tuolta muutamia bling-bling –korujakin löytyy, lähinnä vuorikvartsista. Koru valitaan aina aamulla mielialan mukaan, ja korun mukaan sitten valitaan vaatteet ja silmälasit. Tärkeysjärjestys näet. Kotoa ei voi lähteä ilman koruja. Ilman meikkiä ja siivousvaatteissa voi mennä kauppaan, kuhan korut on kunnossa. Korut tosin otan heti pois, kun pääsen kotiin takaisin.

Tein itselleni koesormuksen tuossa kuukausi-pari sitten. Siinä on sentin leveä hopeasormus, johon on stanssattu minulle tärkeät sanat. Sen päällä irtonaisena pyörii toinen ohuempi, romuluinen sormus, joka peittää tekstin osittain muiden silmiltä. Rakastan sormusta. En halua lähteä kotoa, jos sormus ei ole oikeassa keskisormessa. Olo on alaston ilman sitä.

Toinen aivan lempparikoru on pitkulainen hopealaatta (2x6cm), jonka olen sulattanut aivan muodottomaksi venkuraksi ja patinoinut mustaksi. Hän roikkuupi mustassa, melko lyhyessä vahanauhassa.

Tällaisen romaanin sai aikaiseksi uusherännäinen koruharakka 

Heippa!
Tyrkkäisin meidän kolmen aiemmin ilmoitetun joukkoon vielä Herra Yyn. Jos hää ois se hyväntekeväisyysversio  Kulkuset lakkaa kohta kilkkaamasta, jollei saaha tyyppiä kondikseen.
Oikein ihania pääsiäispyhiä teille!

No heippurei, hemmo! Täällä ollaan.
Totuttuun tapaan mukana mie ja Miekkonen.
Samaan syssyyn tinkaan mukaan Ystäväni. Hänellä on tuolloin ekat synttärit ilman iskää.