Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Tuntuuko joskus siltä, että kun ilmaiset tunteesi, olet aina syyllinen?  (Luettu 13750 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
.ave.
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 182


Profiili
« Vastaus #15 : 20.02.2017 11:12:30 »

Mä tykkään usein keskustella asioista ilmiötasolla, eli niin, että sama ilmiö voi ilmetä toooosi lievänä (helppo käsitellä itse, kun vain tajuaa) tai sitten tooosi joustamattomana (siitä luopuminen tarkoittaisi minuuden romahtamista) ja sitten kaikkea siltä väliltä. Toisaalta voi totta kyllä olla välillä hyvä erottaa se, että ne lievät ilmenemiset eivät kerro mistään häiriöstä, vaan kaikilla meillä sellaisia on. Mutta toisaalta kukaan ei tiedä, mihin vetää se raja. Silloin lähinnä ilmiö ja sen seuraukset ratkaisevat, eli jos esim. toisen kanssa ei tunnu millään saavan yhteyttä, niin ehkä ei kannata yrittää väkisin. Ei hän välttämättä ole persoonallisuushäiriöinen, mutta ei hän ainakaan tässä elämänvaiheessaan vaikuta haluavan tulla sinua vastaan. Omakin mielenterveys on tärkeää.  Smiley


Patologinen (käytänpäs nyt sitten tätä sanaa  Wink  Cheesy) lohkominen kuvaa yleensä sitä, että toiset ihmiset on pakko luokitella joko hyviksi tai pahoiksi. Eli mitään siltä väliltä ei ole. Jos toinen tekee jotain kivaa, hän pomppaa sinne "hyvä" -lokeroon, ja kun hän toisena päivänä tekee jotain mikä hieman loukkaa, hän pomppaa heti sinne "paha" -lokeroon. Ns. hyvää ja pahaa ei siis osaa yhdistää samaan ihmiseen, vaan on tarve löytää joku täysin puhdas "hyvä" ihminen lähelleen, josta ammentaa turvaa, ja jonka avulla voi säädellä itseään (toisen läsnäolo rauhoittaa, mutta jos toisessa on pienikin epätäydellisyys, ei enää pysty luottamaan tähän ja hänet täytyy murskata/saada hallintaan). Samaa ilmiötä voi sitten pohtia, että varmasti ilmenee myös lievemmissä muodoissa.
tallennettu
Avicii
Astroholisti
*****
Viestejä: 1114


Profiili
« Vastaus #16 : 20.02.2017 16:28:27 »

Itse en kauhesti enää jaksa analysoida näitä juttuja sen syvemmin.

Itse, vuosia, vuosia sitten mietin olenko narsisti ja ostin kirjan nimeltä "Naimisissa narsistin kanssa" ja totesin että en ole.

Näitä päänsekoittaja ihmisiä tulee sitten vastaan ja alat ihmettelemään onko vika ja ongelma itsessäsi vaiko toisessa. Itse tällaisen ihmisen kanssa tein henkistä työtä kunnes meni niin pahasti pieleen että sanoin että nyt riittää.

Siinä oli sitten 2 ihmistä ihan sekaisin.

Pitäkää tiukkaa linjaa näitten asioiden kanssa ja pysykää omassa itsessänne, ettei mene toisen ja omat asiat, tunteet ja opit sekaisin.

Ei kiitos IKINÄ enää  police
« Viimeksi muokattu: 20.02.2017 16:32:52 kirjoittanut Avicii » tallennettu

You were born to be real not to be perfect.
.ave.
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 182


Profiili
« Vastaus #17 : 20.02.2017 22:52:14 »

Toi on varmaan ääriesimerkki, sinikiviuhko, ehkä pahempaa ei heti tule mieleen.

Mutta niin, entä jos ei ole ollut elämää ennen tätä ihmistä, jos se on ollut koko tähän astinen (tai johonkin asti) elämä ja peili, niin mistä tiedän kuka olen?  :Smiley
tallennettu
.ave.
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 182


Profiili
« Vastaus #18 : 03.03.2017 16:08:15 »

Tämän topicin juttuihin liittyen täällä kolmannessa viestissä George selittää aika hyvin narsismin ja psykopatian eroja. Halusin linkittää tähän, kun on jotenkin niin olennainen lisä tähän keskusteluun.  Smiley
tallennettu
Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
 
Siirry: