Noni, eka viesti, nyt tänne virallisille sivuille niin katotaan, mitä tästä tulee 
Meinasin ekaks kirjottaa tonne reinkarnaatioketjuun, mut kun siä ei ollut oikein kenenkään kirjotuksia, niin en sit viitsinyt. Ja nämä kokemukset nyt kietoutuvat toisiinsa, että sopii tänne kaikki. Pakko purkaa edes vähän sydäntään, kun on tän viikkoa taas noiden eläinkidutusten takia ajautumassa sellaiseen pimeyteen, että ei oikein jaksais elää. Mut onneks ei tartte olla töissä, et saa maata vain lamaantuneena sohvalla, kun ei muuhun kykene.

No siis tuohon aiheeseen, niin minä näin, olisikohan ollut ehkä viime keväänä, oman elämäni filminauhan. Juuri sellaisen mistä varmasti lähes kaikki ovat kuulleet, että sanotaan ihmisen näkevän kun hän kuolee. Tai on kuolemaisillaan. Kun tämän muutaman vuoden vakavan depression takia olen joutunut uimaan todella syvissä vesissä, että tästä selviäisin, ja olin taas sinä päivänä kirjoittanut ja elänyt jotain ahdistavaa tapahtumaa lävitse, tai joku ihminen.... en muista sitä kyllä tarkasti, että mitä asiaa sinä päivänä olin käsitellyt, mutta sitten tuolla lähimetsän reunassa ulkoillessa minä yhtäkkiä vain näin.

Ja se mitä minä näin oli sellainen ketju tapahtumia ja ihmisiä omasta elämässäni, ja minä ymmärsin niistä tilanteista, tapahtumista ja ihmisistä, ja myös omasta itsestäni kaiken, täydellisesti kaiken. Jotenkin voisi kuvitella, että ihan kuin Jumala? näkee asiat. Ei siinä nauhassa ollut niitä ihmisiä ja tapahtumia koko elämäni varrelta, mutta sitten oli vielä kumma, että se pysyi siinä todella kauan, ja minä pystyin siirtymään tapahtumasta toiseen. Tutkailin ensin yhtä, ja sitten saatoin siirtyä toiseen ja siirtyä katselemaan edes takaisin niitä asioita.
Ja se oli hyvin surullista katseltavaa. Hyvin surullista. Se kaikki mitä minä olin luullut itsestäni, tai se mitä minulle oli joskus syötetty lapsuudessa ja nuoruudessa.
No sitten minä lopetin se katselemisen, kun olin jo saanut niin paljon tietoa ja ymmärrystä, kuin jaksoin sillä hetkellä sisäistää, tai ottaa vastaan. Alkoi väsyttää tosi paljon, ja sitten aloin miettimään juuri tätä tarinaa kuolemasta ja elämän filminauhasta, ja minä todella ajattelin, että kuolenkohan minä nyt. Ja menin sitten yhteen rinteeseen maate, kun olin niin väsynytkin, etten olisi jaksanut enää seisoa, ja jäin odottamaan, että tuleekohan se kuolema, ja ajattelin siinä maatessani sitä kaikkea mitä olin nähnyt.
No sitten oli mennyt varmaan kaksikymmentä minuuttia, ja voimani alkoivat palata, ja huomasin yhä olevani elossa, niin nousin siitä sitten ylös, ja lähdin talsimaan kotia päin.
Siitä on nyt yli puoli vuotta, ja se mikä siinä näyssä oli ehkä kaikista surullisinta, niin se on edelleen, ei niin voimakkaana, mutta jonkin verran ainakin. Ehkä siitä pääsee vielä joskus eroon, lopullisesti.

Että tällanen tarina 
Oli toinenkin, mut nyt ei kyllä jaksa kirjottaa enempää....   

Kiitos kaikille ihanista tervetulotoivotuksista.    En sitten ole vielä päässyt kirjoittamisen alkuun, kun aina kun tänne tulee, niin aika meneekin lueskellessa muiden juttuja. 
On tämä palsta kyllä oikein henkireikä, ja yöllä on niin ihanaa lueskella näitä, miten sen sanoisi, uuden ymmärryksen ajatuksia,
kun päiväelämässä nämä ympärillä olevat ihmiset ovat vielä hyvin hyvin vanhakantaisia ajatuksissaan, suhteessaan luontoon ja kristinuskoon ja kovin fyysistä, eikä mitään ajatusta esim. ihmisen ajatusten voimasta ym.
Välillä oikeastaan ihmettelen itsekkin, että miksi en sitten ole hakeutunut sinne, missä olisi ymmärtäjiäni, ja niitä jotka ovat enemmän kanssani samoilla linjoilla. Mutta toisaalta täällähän niitä ajatuksia voi vaihtaa, ja saada uutta ymmärrystä ja uusia ulottuvuuksia omaan ymmärrykseen, ja katsantokantaan. Että kiitos vaan kaikille aktiivisille kirjoittajille. 

Täytyy käydä se varsinainen asia kirjoittelemassa tuonne muualle, toivottavasti menee oikeaan paikkaan, ja sit pakko laittaa toi ihan huippu ihana tähän 

Vasta pari päivää sitten kävin ekan kerran täällä forumilla, ja oli niin mukavaa luettavaa, että päätin tulla joukkoon mukaan, kun tuntuu olevan niin samanhenkistä väkeä, voisin monet jutut allekirjoittaa, jotka täällä olen lueskellut, varsinkin se intiaani-osio. Ja tää on mun horoskooppimerkki 

Itse en noista horoskoopeista kauheasti tiedä, enkä edes omasta syntymäkartasta (vielä), mutta muuten olen tämän elämäni aikana miettinyt näitä asioita, ja joutunut kyseenalaistamaan ja sen jälkeen luopumaan kaikista uskomuksista, joita on ollut.  Kauheaa hommaa, ja jotenkin se tunne, että kaikki mitä minulle oli opetettu tuonne parikymppiseksi, niin oikeastaan mikään ei ole niin. Tieto lisää tuskaa. Mutta onneksi se totuus tekee vapaaksi.
Kun se vain tekisi sen vapauden myös eläimille, minun suurelle rakkaudelleni, eläimet ja luonto. Mutta tätä hävitystä, joka vallitsee koko maapallolla, niin sen kanssa on elettävä, vaikka se onkin ajoittani niin tuskallista. 

Mutta olen juuri saamassa päätökseen kovemman projektin tässä vanhojen uskomusten karsimisesta, ja se on kyllä välillä tuonut taivaan maan päälle, niin suurta vapautta sisimmässä. 

Ja mitähän vielä, laitan tähän yhden osoitteen, jos joku on hommaamassa koiraa, niin täällä olisi pelastettavia pieniä otuksia, kun taas on talven kylmät tulossa, niin pääsisi joku lämpimään.
www.viipurinkoiratarhat.fi

Ja oikein hyvää marras-joulukuuta kaikille  Ihana ensilumi sateli tänään, ainakin tänne kohtaa Suomea