seuraava »

[Tummasilmä]

En keksinyt kunnollista, kuvaavaa nimeä otsikkoon, mutta, mieleeni on jäänyt viikko kaks takaperin näkemäni uni. Jossa on vanha talo, ilmeisesti asuttu kuitenkin, talossa on "perikammari" jossa on ovi ja ovessa ikkuna. Muistan nähneeni saman unen nuorempana, mutta uni päättyi silloin siihen etten uskaltanut edetä. Tällä kertaa avasin tuon oven pelosta huolimatta. Melkein samontein oven taakse aineellistui kouluikäisen lapsen henki. Tuo henki olikin ilkikurinen, vaikkei varsinaisesti mitään tehnyt, niin en silti päässyt siitä eroon. Koitin käskeä poistumaan jne, mutta henki vain naureskeli minulle. Koko ajan oli pelko läsnä. Sitä en muista miten uni päättyi, mutta päälimäseksi jäi mieleen pelko, vaikka unessa ei varsinaisesti ollut pelättävää ja tuo henki joka ei piitannut mun poistumiskäskyistä .
Mitähän mulle koitetaan viestittää?

[mouru]

Ehkä eteneminen henkisellä polulla jatkuu kun oot valmis uskaltamaan. Se tuli ekana mulle mieleen. Lapsen henki on ehkä joku pikku osa sinua mikä täytyy ehkä käsitellä, saattaa muuten hankaloittaa etenemistä samalla tavalla kuin viimeksi lapsena se pelko oven avaamisen suhteen.

[Tummasilmä]

Kiitos vastauksesta .
Jotain tuollaista itsekin pohdiskelin, mutta en vielä ole päässy puusta pitkään itseni kanssa että huomaisin mikä se asia on joka pitäisi ratkaista .

[minsa]

samaa mieltä minäkin et henkistä polkua yritetään viitoittaa siihen suuntaan, että alkaisit tutkia itseäsi henkisten asioiden suhteen enemmän, varsinkin niitä pelkoja mitä sinulla on henkisten asioiden kanssa.. pelothan voi tarkoittaa myös negatiivisten asioiden suhdetta nykyhetken tapahtumiin jolloin siis voisi ajatella niinkin, että jokin nega asia estää henkisemmän polun kulkemista jolloin jotain tulisi käsitellä tai tullaan käsittelemään seuraavina päivinä eli jos olisi enneuni niin tuolla kerrottaisiin et henki alkaa auttaa sinua kohtaamaan ne negatiiviset asiat mitä olet tehnyt jotta opit ettei niin toimita ja sit pitää oppia nauramaan sille koetulle kun kerran täällä eletään ja opitaan itsestämme paljon sinä aikana.. tämmöinen lisäys mulle tuli tuosta mieleen kun luin  

[Tummasilmä]

Niin, eli toisin sanoen, pitäisi antaa itselle anteeksi? Olen käsitellyt elämässäni tapahtuneita asioita, ja paljonhan on tapahtunut kyllä. Mutta vain yksi asia on jonka olen itse aiheuttanut, enkä ole itselleni anteeksi antanut, vaikka asia ei yleisellä tasolla erityisen kamala ole, yksilötasolla ehken puolestaan on. Ehkäpä tämä on se mitä pitäis prosessoida.
Toisaalta pelkään avautua henkimaailmalle, jos sitten käykin niin että opin itsestäni liikaa. Mutta pelottaa että jarruttelen liikaa, kun tuntuu että intuitiokin on hiljentynyt, ja olen aina ollut vahvasti intuitiivinen.

[max.79]

Heips
näen tämän asian unestasi näin.
Talo =sinä, eri huoneet merkkaavat jotain osaa sinussa tai elämässäsi.
Lapsi= Sinun lapsihahmosi

olet edennyt elämässäsi siihen pisteeseen että uskallat edetä ja katsoa oven taakse ts. tulevaisuuteen/menneisyyteen. Onko jotain tapahtunut lapsuudessasi mikä jäänyt pelottamaan. Uskallat nyt kohdata sen mutta tarvitset siihen vielä rohkeuden nähdä mitä siellä on. Ehkä lapsuuden hahmo unessa yrittää saada pois ovenluota tai jarrutella jotenkin.  Ehkä seuraavan kerran unessasi muistat mitä oven takana oli.
MItä oven taakse käytkeytyy.
Uskalla kokea ja jatkaa henkisellä polulla. Ota rohkea askel ja mene ovesta sisään. Voi tehdä kipeää mutta se vie kohti itseäsi enemmän.

[Tummasilmä]

Kiitos vastauksesta.
Jotain tällaista mietin iteki. Täytyy miettiä tarkemmin 

[t.touhula]

En keksinyt kunnollista, kuvaavaa nimeä otsikkoon, mutta, mieleeni on jäänyt viikko kaks takaperin näkemäni uni. Jossa on vanha talo, ilmeisesti asuttu kuitenkin, talossa on "perikammari" jossa on ovi ja ovessa ikkuna. Muistan nähneeni saman unen nuorempana, mutta uni päättyi silloin siihen etten uskaltanut edetä. Tällä kertaa avasin tuon oven pelosta huolimatta. Melkein samontein oven taakse aineellistui kouluikäisen lapsen henki. Tuo henki olikin ilkikurinen, vaikkei varsinaisesti mitään tehnyt, niin en silti päässyt siitä eroon. Koitin käskeä poistumaan jne, mutta henki vain naureskeli minulle. Koko ajan oli pelko läsnä. Sitä en muista miten uni päättyi, mutta päälimäseksi jäi mieleen pelko, vaikka unessa ei varsinaisesti ollut pelättävää ja tuo henki joka ei piitannut mun poistumiskäskyistä .
Mitähän mulle koitetaan viestittää?

Et kai vaan miellytä muita olemalla arka ja tottelevainen? Uni antaa sinulle uusia puitteita. Uskallatko ottaa sen vastaan. Turvan ja vahvan minän !?!
Tulkaa lasten kaltaisiksi... sanoi eräs kirkon kantahenkilö. Tässä tarjotaan sinulle mahdollisuutta tarvitsemaasi muutokseen, eli erilainen pohja uuteen elämänvaiheeseen. Ota lapsi vastaan ja ala elää uutta jaksoa.

Hyvää jatkoa elämääsi!  ja enkeleitä mukaasi! 

[Tummasilmä]

En keksinyt kunnollista, kuvaavaa nimeä otsikkoon, mutta, mieleeni on jäänyt viikko kaks takaperin näkemäni uni. Jossa on vanha talo, ilmeisesti asuttu kuitenkin, talossa on "perikammari" jossa on ovi ja ovessa ikkuna. Muistan nähneeni saman unen nuorempana, mutta uni päättyi silloin siihen etten uskaltanut edetä. Tällä kertaa avasin tuon oven pelosta huolimatta. Melkein samontein oven taakse aineellistui kouluikäisen lapsen henki. Tuo henki olikin ilkikurinen, vaikkei varsinaisesti mitään tehnyt, niin en silti päässyt siitä eroon. Koitin käskeä poistumaan jne, mutta henki vain naureskeli minulle. Koko ajan oli pelko läsnä. Sitä en muista miten uni päättyi, mutta päälimäseksi jäi mieleen pelko, vaikka unessa ei varsinaisesti ollut pelättävää ja tuo henki joka ei piitannut mun poistumiskäskyistä .
Mitähän mulle koitetaan viestittää?

Et kai vaan miellytä muita olemalla arka ja tottelevainen? Uni antaa sinulle uusia puitteita. Uskallatko ottaa sen vastaan. Turvan ja vahvan minän !?!
Tulkaa lasten kaltaisiksi... sanoi eräs kirkon kantahenkilö. Tässä tarjotaan sinulle mahdollisuutta tarvitsemaasi muutokseen, eli erilainen pohja uuteen elämänvaiheeseen. Ota lapsi vastaan ja ala elää uutta jaksoa.

Hyvää jatkoa elämääsi!  ja enkeleitä mukaasi! 

Kyllä, olen liian kiltti, en osaa sanoa ei, enkä pahemmin itseäni puolustaa. Lapsiani kylläkin kuin mikäkin leijonaemo, oikeastaan ketä tahansa minulle tärkeää, mutten itseäni. =D
Muutosta kaipaan kyllä, ennen olin niin luottavainen tulevaan, nykyään melkeinpä toivoton jo.
Kiitos tästä, kiitos enkeleistä