^ihan sinun oma ongelmasi....

 


Kuvauksesi kuulostaa juuri sellaiselta paikalta, jonka parissa mekin viettäisimme mielellään kesäisen päivän, jos on aikaa.


Veskareissa on ehkä tuo, että ne tykkää olla 'mietiskelemässä omiaan'...me on vitsailtu, että kun meidän pihalla on yksi pikkupoika, jolla on erikoisesti kuvioitu pallo ja hassut vilkkuvalo-lenkkarit, ja poika leikkii aina rauhassa ja yksin, ihan omissa maailmoissaan, ja kuitenkin tyytyväisen oloisena...ukkoni sanoi, että tuo jos jokin on ilmiselvä 'vesimies-poika'...jonkin verran on perillä astrologiasta.


Harmitti että kamera unohtui, mutta ei pidä ahne olla. Kyllä sekin paikka siellä pysyy. Se lampi oli todella kuvauksellinen, koska sen takainen seinä oli niin pystysuora ja tasainen, ja se oli reunustettu lohkareilla, ja sen pinta oli tyyni.


Siihen olisi voinut sijoittaa sen joutsenen, tai fantasiapukuisen tai alastonmallin....


ja ilman niitäkin....


Maastossa on vaikka mitä kivaa....


Nyt pitäisi nukkua. Muuten huomisesta päivästä tulee vähemmän kiva....


*hyvää yötä*

Kiitos meimi!

Minä en tiennytkään, että kuivahiivaakin voi sekoittaa veteen, siis, taitaa olla niin etten osaa vielä leipoa muulla kuin kuivahiivalla. Muistaakseni se toinen vaihtoehto meni niin, että on se tavallinen hiiva, ja se liuotettiin veteen. Muistelen lapsuutta, ja äidin tai tädin tekemiä pullia tai sämpylöitä.


Ruoanlaiton ja leipomisen oppimiseen tunnen juuri nyt jonkinlaista intohimoa. On nimittäin kyseessä maailma, jossa minulle riittää paljon valloitettavaa, tarkoitan siis, en ole mikään huippukokki.....mutta sehän onkin just hyvä, siis että on valloitettavaa.


Käytiin lähiöstä irroittautumisajellulla maakuntiin.


asioita:


Lintuja pelloilla, lehmiä pelloilla, hevosia pelloilla. Illan viisto valo, kuin taidokkaan 'latomaalarin' siveltimestä. Kivenottopaikka, jossa runsaasti lohkareita, ja kalliosta räjäytetty lampi. Mies kiipeää kivivuoren yli sen toiselle puolelle. Minä en pelkää, vaan annan kiivetä, kyllä se sieltä takaisin tulee. Pilviverhon takaa näkyy helmiäishohtoinen puolikuu. Kivilampeen lentää yksinäinen vesilintu, ja ui siinä yksin, pienempi kuin tuonelan joutsen, mutta tausta on kuin sen....Pöllön ääni, Haukan sukellus kivilammen yllä, Käen kukunta. Riisun balleriinatossut ja olen yksin. En pelkää...kuluu 15 minuuttia ja mies on tullut takaisin ....ihan toisesta suunnasta verrattuna siihen jonne lähti kiipeämään. Kuulemma kivivuoren takana oli ollut silmänkantamattomiin kivilohkareita, ja vedetön räjäytyskuoppa....


Helmiäsihohtoinen puolikuu.


Eilen olin kysynyt häneltä Romantiikasta, ja hän oli että 'katon nyt tätä elokuvaa, lyön sua kohta tällä punaviinipullolla päähän, jos et lopeta tuota kyselyä


-Oletko romattinen ?

-Mitä romanttisuus sinulle on ?




'Etkö jo näin pitkän ajan jälkeen tiedä ja tunne tuon enempää..'



No, hänen mielestään romanttista on vaeltaminen ja se että ollaan kaksin jossain paikassa missä ei ole ketään muita, kuin 'kahdestaan universumissa', joka luo oman satumaailmansa, 'fantasiamaailman'....


Oikeastaan soramontuilla, hiekkakuopilla, vaeltamisella ja automatkoilla Suomessa/myös ihan lähiseuduilla, etsitään luonnosta paikkoja,  on meillä ihan 'omaa perinnettä'...


joten kai yksi versio romantiikasta on tälläinen  -henkinen.


Ok...ei hänelläkään ole mitään kynttiläillallista tai vaahtokylpyä vastaan periaatteessa, mutta tuo Kivikkoromantiikka kukkii.



Kamera prkl unohtui....



Ja äitini soitti, ja kuulosti jotenkin todella hyvinvoivalta vaikka ei puhunutkaan sen pidempään, se kuului äänestä, joten ehkä joku oli salaa laittanut hänelle energiahoitoa Mistäs minä voin tietää....






Nyt hernekeitto-romantiikkaa, ja sitten nukkumaan!

^väliin huikkaan: en minäkään usko.


Kyllä toimittajan ammattitaidolla on tulevaisuutta. Nettipäiväkirjat ja muut liikkuvat ihan eri tasolla. Ei siinä ole kysymys toimittajan ammattitaidosta. Kuka tahansa voi kirjoittaa netissä, mutta se ei tee kenestä tahansa toimittajaa. Silti, on hienoa, että kuka tahansa saa kirjoittaa netissä


Jätän vastauksen seuraavalle...

Lainaukset KV?'lta.

Hyvä vaan että vanhat arvot ja perinteet kaatuu, että hyvää ja parempaa tulee tilalle.

Hyvät perinteet jatkukoon, huonot muuttukoon. Kuka sen määrittää mikä on huonoa ja hyvää: jokainen yksilö....

Itse menisin mielelläni sinne toiseen paikkaan, jos olisi pelkoa joutua tuonne uskovaisten taivaaseen.

 

Ja oma helvettini liittyykin ihmiskunnan ahneisuuteen. Ja myös toisten ihmisten häikäilemättömään hyväksi käyttöön.

Niin minunkin helvettini, ja se on täällä maanpäällä, sydämen pimeällä puolella, eikä jossain tulisessa järvessä.


Tuli-elementti on minulle rakas.

Mutta kun ajattelee ihmiskunnan menneisyyttä, niin jos ei ole tietoisuus ollut kovin korkealla, niin toki se on inhimillistä, että uskotaan johonkin guruun. Jossain vaiheessa vain tuo kirkon pelottelu on poistanut kaikki pakanat ja muut luonnon kanssa hyvivvä väveivvä olevat henkilöt pahoina noitina.

Kristinuskon negapuolia: syyllistäminen ja pelottelu. Sekä naiseuden täydellinen puuttuminen jumaluudesta.

Mutta onneksi on jo tullut aika, milloin kirkkokin alkaa kaatumaan, kun tietoisuus jälleen alkaa kasvamaan.

Minusta kirkolla on kaksi vaihtoehtoa:


Kaatua tai uudistua. :

Tuli vielä mieleen sekin, että uskooko uskovaiset, että oli Aatami, jonka emännän tekele Eeva söi omenan jostain tietoisuuden puusta, johonka tarinaan liittyy jokin kärmeskin, ja sitten se soppa olikin jo keitetty, ettei enää kukaan tiennytkään, että miten tässä näin sitten taaas kävikään?

Ja miten tästä mennään sitten eteenpäin, kuka kertoisi sen?

Sinä, Minä, Hän, Me , Te, He....persoonapronomineillä eteenpäin. Näin tikusta-asiaa linjalla

Olen ihmetellyt ihmisten uskovaisuuksia johonkin tuomitseviin jumaliin, että jos teet sitä ja tätä, ja pidät hauskaa, niin tulee noutaja

Kultainen Noutaja.



(vuh)


...Joo, nyt kirjoittaan sitä esseetä.

Kyllä uskon kanssa, ja kokemuksella, että tunnemaailman solmujen avaamisella on iso merkitys Karmasta vapautumiseen.

Käytän sanaa solmu, sinä käytit sanaa lukko, sama asia, eri tavoin kuvattu.

Elämässä voi olla useita kuolemia, jotka eivät tarkoita fyysistä kuolemaa, kuten sanoitkin.


Toisaalta, minusta juuri se on erittäin hienoa

Voi syntyä ja kuolla useasti yhden fyysisen elämän aikana...tai luoda itsensä kuin käärme nahkansa...ja en viittaa kristillisen viitekehyksen paholaiseen tällä, en sitten ollenkaan.

En katso nykyään paljoakaan televisiota, mutta minusta on hyvä kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Jos kerran mainostetaan peräaukon kutinaan auttavaa lääkettä, niin tottahan silloin on hyvä puhua peräaukon kutinasta En tosin ole nähnyt tuota mainosta...


Television katsominen nykyään, joitakin dokumentteja ja elokuvia lukuunottamatta, tuntuu minusta voimia vievältä.


Uskotko, että nettiblogien ja sosiaalisen median vaikutuksesta tulevaisuudessa toimittajan ammatti siirtyy historiaan?


Viittaan erään toimittajan esittämään kysymykseen kolumnissaan.

minä nyt hieman itsekkäästi (Vaikka Ratkaisu pysyi aiheessa Karma...), lisään tuohon omaan heittooni KV?:lle, että 'olen minäkin usein saanut jumalaltani toiveita toteutuneeksi'


teen tärkeän lisäyksen:

En minä mitään toiveita saa toteutuneeksi, ellen itse tee niiden asioiden eteen jotain, usein paljonkin työtä (en määrittele minkä kaltaista työtä:sisäistä, ulkoista, tekniikan harjoittelua, älyn kehittämistä, tunteiden tutkimista, sydämensä avaamista rakkaudelle...miljoona erilaista tapaa)

Niin käännän sen lauseen muotoon:


'Saan usein jumalaltani toiveen toteutuneeksi, kun pyydän, että saanko onnistua tässä minkä eteen ponnistelen'


siinä on ero.

Ja usein olen ollut niin itsepäinen, että jos haluan kovasti, jatkan vaikka ensimmäiset 5 kertaa tuottaisi epäonnistumisia Siinä itsepäisyys-luonteenpiirteen hyöty, vaikka sillä on myös negatiivisia muotoja kuten kovakalloisuus ja pään seinään hakkaaminen. Mutta toisaalta, kovaa kalloa saakin monta kertaa hakata seinään


Tää on melkin off-topicci, mutta ei ihan:


jos ajatus on Karman Muutos



niin....NYT on hyvä, historian paras Hetki alkaa muuttamaan sitä itse.


Karma ei muutu, jos siitä vaan valittaa, ja ei tee mitään.

Toki valitus on teko, ja kyllä minäkin aikani valitin, etenkin juuri terapeutille. Nähtävästi tarvitsin suuresti paikkaa, jossa saan valittaa. Ja sain senkin


 Ja olenkin tästä jälkeenpäin hyvin kiitollinen että minulla oli se tilaisuus. Toisaalta, sitäkään, mahdollisuutta karmani muuttamiseen terapian avulla, en olisi saanut, ellen itse olisi ottanut puhelimen kauniisti käteen ja soittanut mielenterveystoimistoon  (Teko), eli se oli tiettyä nöyrtymistä. Ahdistaa, teen sille itse jotain, otan vastuun, vaikkakin mielenterveystoimistoon soittaminen ei ole sellainen asia, joka näyttää CV:ssä hienolta ja josta saa mitään kunniaa..... :




Lisäys: Teko karman muuttamiseen voi olla myös valinta olla tekemättä.


esimerkiksi, valinta olla lyömättä tai haukkumatta. Sekin on teko.


lisäys2: etenkin tämä teko korostuu voimassaan silloin, kun henkilöä itseään on lyöty ja haukuttu. Helpoin vaihtoehto olisi vain antaa sen kiertää eteenpäin, muuttumattomana lyömisen ja haukkumisen karmana.

ne tikku-jutut (kirjaimet) on erittäin hyödyllisiä


Minä kanssa olen ollut aikoinaan liian hyväksikäytettävä ja väärällä tavalla kiltti. olen edelleenkin kiltti, mutta myös itsekäs, enkä anna itseäni kenenkään käyttää, ja pyrin olemaan käyttämättä muita. Opin sen vaan kantapään kautta: lopulta vain minä olen se, joka puolustaa minua.

mutta enpä ehdi nyt enemmän syventyä lukemaan mitä kirjoitit kunhan huikkaan väliin.

Olen minäkin saanut useita toiveita toteutuneeksi, kun olen toivonut niitä jumalaltani.

Ihmisen ja Hiivan yhteiselo osa 2.

Siihenhän se jäi, kaupasta ostettu, pakkauksestaan ulos otettu, avaamaton kuivahiivapussi, pöydälle. Ihmettelin että tässä taikinassa on jotain omituista. Laitoin pellille kohoamaan. Ei näyttänyt kohoavan.


Ei tietenkään, kun ei se pöydällä pussissa oleva hiiva mitään taikinaa kohota.


Laitoin sitten uuden taikinan tulemaan, ja hyvin harmissani! *grimsk*

Ei sinänsä iso asia, mutta tuhlausta sekin, ruoka-aineet on arvokkaita, samoin vapaa-päivän aika. Kertoi vaan taas siitä, että aivoni ovat stressitilassa, ja juuri tuollaista sattuu silloin, kun oma asioiden käsittelykyky on ylitetty.

Tosin, tuo taito pitää yllä monta eri asiaa yhtä aikaa kehittyy harjoituksella, mutta en kyllä näe kiireessä ja stressissä sinänsä mitään ihannoitavaa.

 Varsinkin jos se johtaa siihen, että sählää vaan monta asiaa vähässä ajassa, ja tulos on huono ja jopa käyttökelvoton, kuten kohoamaton sämpylä, joka johtaa poisvietyyn aikaan esseen kirjoittamiselta, joka johtaa siihen että se aika nipistetään yön tunneista ja ei nukuta, ja sitten seuraavana päivänä on töissä väsynyt ja illalla edessä essee, jota ei eilen ehtinyt kirjoittaa :


Hiiva....tti.

Pidän hyvin paljon tuosta Kuu kortista, mutta niin kyllä monesta muustakin tarot-kortista. Vaikea sanoa suosikkia niistä.


Muistaakseni omaan numerologiaan (nimi ja syntymäaika numerologisesti) perustuva tarot korttini on Narri, mutta tästä tuli nyt Keisarinna. Muistaakseni tein tämän aiemminkin, ja saman sain silloinkin. No, olenhan syntynyt ainakin keisarileikkauksella... : Mulle läheisin myytti Demeter-Kore - Persefone tuli täältäkin jälleen esiin...



http://www.flarn.com/~warlock/tarot/winged/3.html


You are The Empress

Beauty, happiness, pleasure, success, luxury, dissipation.

The Empress is associated with Venus, the feminine planet, so it represents, beauty, charm, pleasure, luxury, and delight. You may be good at home decorating, art or anything to do with making things beautiful.

The Empress is a creator, be it creation of life, of romance, of art or business. While the Magician is the primal spark, the idea made real, and the High Priestess is the one who gives the idea a form, the Empress is the womb where it gestates and grows till it is ready to be born. This is why her symbol is Venus, goddess of beautiful things as well as love. Even so, the Empress is more Demeter, goddess of abundance, then sensual Venus. She is the giver of Earthly gifts, yet at the same time, she can, in anger withhold, as Demeter did when her daughter, Persephone, was kidnapped. In fury and grief, she kept the Earth barren till her child was returned to her.

Se oli muistaakseni Richard Dawkinsin kirjasta, kysyin.


Laitoin just sämpylöitä kohoamaan.


Oluesta, veljeni oli sanonut isälleni puhelimessa, että 'en tule käymään juhannuksena, jos olet yhtään ottanut'

Niin isäni oli sanonut, että 'Juhannus on amatöörien aikaa, ammattilaiset on silloin juomatta'...


tai jotain. Toivon näin. Itse-ironia ei koskaan ole pahitteeksi


Minua stressaa hyvin paljon tämä kun pitää suorittaa tämä äidinkielenkurssi samaan aikaan kun on ollut työssä. Siis en millään valita, olen iloinen siitä lisä-ajasta mitä sain. Mut minä tarvitsen joskus edes yhden äly-vapaan päivän viikossa, jolloin ei tarvitse ajatella mitään, ja kun ei sitä saa, niin tunnen oloni kireäksi kuin viulunkieli. No laitanpa sen soimaan...


Mutta nyt kun stressaan, niin juhannuksena voi olla ihan vapaasti ajattelematta mitään haastavaa


älyvapaana vaikken ottaisi sen kummemmin viinaksia...kaatokännit ei enää houkuta sitten yhtään, kohtuullinen pieni hiprakka on tosi hyvä.

eikä sekään välttämätön...syntymähumala riittää usein....

^viimeiseen lauseeseen: Niinpä :


Olen joskus ajatellut, että onneksi ihmisenmuotoon tulleita enkeleitä on todellisuudessa.


Biologinen äitini on kyllä kanssa yksi sellainen.


Mutta onko sillä siis väliä, onko kyseessä biologinen tai kasvattiäiti, jos he on maanpäällisiä enkeleitä


Mitä väliä sillä geeni-sidoksella on.


ja muutenkin...
 -mieheltäni kuulin taannoin, että jos mennään ihan geneettiseksi, niin Ihmisen ja Hiivan geeneilläkään ei ole paljoa yhtään eroa


...joo, kauppaan. Kuivahiivaa?

Vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä tuo sinun äitipuolesi.

Mutta hienoa on jo sekin,viitaten sinunkin kirjoitukseen, jos joku sen yhden lapsensa onnistuu saattaamaan eteenpäin suhteellisen terveenä


Nyt jos tuossa alkaisi vertailemaan vaikka sinun äitipuoleesi, että 'höh, no enpä ole minkään arvoinen, kun en ole tukenut noin montaa ihmistä ja tehnyt noin paljon' niin saisi vaan jälleen turhan huonon itsetunnon ja epätyytyväisyyden aiheen....siis, kehittelin ihan omin päin, en sano että olisit sellaista tarkoittanut, kun toit sen esiin

....sitä kun on vaan täällä Suomessa tottunut siihen että 'se hyvä mikä tuodaan julkisesti esiin jostain toisesta, on poliittinen kommentti jonkun toisen jotain erilaista hyvää vastaan'.... :


Niin, jotkut ei kouluttaudu vaikka olisi aikaakin. Taas ihan valtavan laaja aihe se, miksi....yksilöitä kun riittää....

Tämä aihe on pyörinyt minulla paljon mielessä viime aikoina, ja olen paljon myös nauttinut siitä, ja niistä 'arvon tunteista' joita olen saanut.

Asiaa voi lähestyä hyvin monelta kannalta, henkiseltä, tunteelliselta, tiedolliselta, materiaaliselta, ja kaikilla tavoin miten sitä voikaan lähestyä En halua sitä rajata.


kysymyksiä, ihan vain ajatusten viriämiseksi, ei tarvitse vastata tarkasti jokaiseen, se ei ole idea...:

-Mitä arvostat ja miksi? ihmisiä, asioita, ominaisuuksia, kokemuksia, itseäsi....

-Mikä on sinulle arvokkainta?

-Oletko kokenut havahtumisia siihen, että arvosi olivat jossain tapauksessa muuttuneet, ja olet alkanut arvostaa uusia asioita tai ennen arvostamasi asiat menettivät merkityksensä?

-Mistä asian arvo sinulle muodostuu ?

 (esim. joku pystyy arvostamaan vain jalometallista tehtyä korua, kun taas joku arvostaa muilla perustein, 'se on hyvän näköinen'...ja ihmissuhteissakin on useita eri asioita, joita voi toisessa ihmisessä arvostaa)



Materiaaliselta kannalta, minä olen suomen mittapuussa 'vähävarainen', johtuen siitä että valitsin aikoinaan alan, joka ei suoranaisesti ainakaan ihan heti tuota paljoa rahassa mitattavaa arvoa...kuvataide. Minulla on kuitenkin yli kymmenen vuoden ajalta kerääntynytyttä arvokasta tavaraa (siis minulle arvokasta, ei välttämättä rahallisesti todella arvokasta, sellaista mitä kenellä tahansa ei voisi olla)...kuten kirjahyllyn täysi kirjoja, levyjä, kamera yms. En tuottanut paljoakaan lisä-arvoa esimerkiksi baareille, koska minulla ei ollut siihen usein varaa, mutta on minulla nyt vaikka mitä arvokasta kotonani, vaikka olenkin moninkertaisesti väitetyn suomalaisen minimipalkan alapuolella. Tämäkään tilanne ei välttämättä ikuisesti tule jatkumaan samana, mutta sen kokemuksen johdosta opin arvostamaan kaikkea sitä mitä minulla on.


Kasvaessani en saanut koskaan nauttia varttumisesta omistus-asunnossa tai omakotitalossa, selainen olisi ollut suurta vaurautta minulle. Vaikka asuimmekin monissa, pienissä ja rähjäisemmissäkin asunnoissa, minulla oli iso suku ja sain aina paljon kaikkea mitä lapsi voi tarvita, muistoni on ettei minulla ollut puutetta mistään, pikemminkin opin siihen että elämä on yltäkylläistä. Vaikka usein saatoimmekin ennen palkkapäivää olla esimerkiksi syömättä hyvin. Sitten vaikkapa hillomunkin ostaminen tuntui juhlalta!

Opin asioiden arvostuksen vasta täysi-ikäisenä sen kokemuksen myötä, kun asiat ei enää tulleetkaan itsestään vaan kaikesta piti maksaa. Ja vähitellen tajusin, kuinka suuresti rikas olen nytkin:


Voisin tehdä lähiö-vuokrakodissani päivän kierroksen, ja ihmetellä jokaista käteeni ottamaani esinettä pitkään. Jokaiseen niistä on tarvittu monien eri ammattilaisten työ, js se on minulla kädessäni, vaikkapa ihovoidepurkki: siinä on mm.kemistin, pakkaussuunnittelija-graafikon, tehdastyöläisen, markkinoijan, kuljetus-alan työläisen ja kaupan henkilön työnjälki minulla kädessäni. Kaikki he ovat hankkineet koulutuksen, joka sekin on ollut arvokasta.


Ja köyhänä suomalaisen minulla voi olla jopa useita vastaavia purkkeja kylppärissä, eikä siinä ole monen mielestä mitään ihmeellistä, sellaista ei paljon arvosteta.

lisäys: ja tämä purkki on vain yksi asia, asunnossani on todella paljon muuta, entäs matto, musiikki-levy soittajineen, säveltäjineen, tuottajineen, kansitaiteilijoinenn...ja levyjä on satoja...niin ja tuo kasa lehtiä tuossa? Yhden pienen asunnon tavaroista voisi kirjoittaa kirjakaupallisen tarinaa.


Mutta entä jos sitä kaikkea itsestäänselvää ei olisikaan?


olen todella huippurikas ja ketjun yläpäässä, kun kirjoitan tätä mieheni mac-läppärillä. Kouluni on täynnä huippumäccejä kalliine ohjelmineen...


Juuri eräässä kirjeenvaihdossa ihmettelin, kun eräs osasi ohjelmointikieltä, ja sitten tajusin, että kaikki ne ohjelmat joitka käytän, on jonkun älyn ja hankitun ammattitaidon, ja TYÖN toimesta ohjelmoitu!


Ja minä yltäkylläisyydessäni, tämän arvokkaan työn tuloksena näpyttelen tässä lauantaina...



Menen nyt kirjoittamaan sitä esseetä, koska minusta on todella arvokasta että äidinkielenopettajani on hankkinut suomenkielen ammattitaitonsa yliopistossa, jotta minä saan nyt oppia siitä omassa koulussani. Tuon arvokkaan perinteen yksi pieni lisätuote on se, että minä yksilönä opin tässä kirjoittamaan esseen. Tullen näin entistäkin rikkaammaksi.




Pohjalla käynnin jälkeen, koko elämä, tai pelkkä olemassaolo ja kyky elää tavallista arkea alkoi minusta tuntua hyvin arvokkaalta. Unensaanti ja mielenterveys, nekään eivät ole itsestäänselvyyksiä.




Pitkä tarina tuli siksi, kun asia juuri nyt minua pohdituttaa.


Olisi kiva kuulla erilaisia kokemuksia asioiden arvosta.



(tämä foorumi ja sen olemassaolo on muuten minulle ollut myös hyvin arvokas )