Hahah, toivottavasti ei kuitenkaan enää kovin pahasti. (: & kumpa ne sun painajaiset ei enää olisi kovinkaan kamalia.
Mmh, ai. Luulin olevani epäempaattinen olento, koska en pidä noita uniani painajaisina. Vaikka kaiken järjen mukaan minun pitäisi kokea ne painajaisina. Juu. :3
Tuosta en tiedä, en oo todellakaan hyvä unien tulkitsemisessa, vaikka oonkin tavattoman kiehtonut unista ja koetan kehittyä tässä hommassa. Vaikka et tosin multa varmaan kysynytkään, vastasin silti.
+ Viime yönä taas mielenkiintoinen uni. Muistan taas vain pätkiä, mutta tupsahdin äkkiä laivan jonnekin kajuuttaan, jossa oli kirjoituspöytä, jossa oli avonainen, vanhahtava kirja, joka ei kuitenkaan ollut rikki, hieman reunoista repaleinen ja vieressä sulkakynä jossain "maljakossa". Siellä oli myös eräs hyvä ystäväni, ja hän selvästi säikähti minua ja hämmentyi siitä, että olin siellä. Aloimme sitten jotain jutella, kun huone/kajuutta/mikä olikaan, alkoi täyttyä aaltoilevalla vedellä, ja laiva katosi ympäriltämme ja meri alkoi myrskytä. Meren pinnalla näkyi vanhahtavalla kaunokirjoituksella tekstejä, joiden oletan olleen yhteisen lempilaulajamme kappaleiden ja runojen sanoja, en muista tarkkaan. Ne saattoivat myös olla asioita, joita olimme tämän ystäväni kanssa keskustelleet tai parhaillaan keskustelemassa. Koitimme huudella toisillemme meren pauhun yli, ja keskustelu sujuikin jotenkin. Yhtäkkiä olimmekin 1800-luvulla (tämän ystäväni ja kahden muun kanssa, joita en tiedä, tai muista keitä olivat), jossa meidän päämäränämme oli löytää eräs mielisairaala, jonka potilaiksi meidät oli määrätty (tiedän, kummallista, koska eihän se oikeasti näin mene). Noh, tapasimme jonkin kauppiaan unessa, joka kuiski meille tietävänsä vanhoja karttoja ja asiakirjoja siitä, missä paikka sijaitsi ja hän sitten löysikin kartat, sun muut ja antoi ne meille. Tässä kohtaa pätkäisi. Sitten muistan, että sen avulla pääsimme jonnekin aukiolle, jossa poliisi pidättivät meidät, ei hajuakaan miksi, ja laittoivat jalkapuuhun. Tästäkään en enää muista mitään, mutta uni alkaa tämän jälkeen mennä sekavaksi. Emme olleet enää 1800-luvulla. Olin jossain talossa (hyvä ystäväni ja kaksi muuta eivät olleet enää mukana) jossa ei ollut takaseinää, pelaamassa kai jalkapalloa veljeni ja siskoni kanssa, ja tämän jälkeen muistan hämärästi, että sovimme lähtevämme siskoni ja perheeni kanssa leikkipuistoon. Lähdin kävelemään ja huomasin, ettei perheeni olekaan takanani. Noh, menin yksikseni sinne puistoon, jossa oli myös joku muu, täysin vieras, ja sitten isämme kaahasi muu perhe kyydissä puistoon ja haukkui minut pystyyn, karjui ja huusi. Muistaakseni myös löi. Noh, nousin sitten kyytiin, mutta emme olleet enää kaupungissa. Olimme Afrikassa, jossa oli paljon porukkaa pyssyt kädessä heinikossa ja muistan kuulleeni kysymyksen takaani. "Milloin Viidakkoperhe alkaa uudelleen?" Siinä sitten vastattiin, että se on alkanut jo, ja tulee ylen joltain kanavalta (en muista miltä) kello 17:10. Sitten seuraava asia, jonka muistan, on se, että heräsin.
Hahah, alku oli.. En tiedä, kiehtova, mutta loppua kohden meni niin kummalliseksi, että huhhuh. :Dd Tulipas muuten pitkä selitys, muttei se mitään. Tykkään selittää uniani ja kirjoittaa. Mutta once again, ei hajuakaan siitä, mitä tämä uni voisi symboloida.
Muistan uneeni jotenkin liittyneen myös entisen parhaan kaverini isosisko, jonka olen nähnyt vain kerran ja jota en tunne ollenkaan, mutten.. Muista siitä enempää. Tai siitä, miten hän liittyi uneen. Muistan vain hänen kasvonsa kyseisessä unessa.
Muuten, anteeksi hirmuisesti tuon selityksen sekavuus, ehkä jotkut tajuavat edes jotain.
No joo, Syringe, kyl se mies säikkyy vieläkin, koska ei painajaiset oo kokonaan ohi. hih. Kiitos sun sanoista!
Hyvä, että et pidä uniasi painajaisina, koska ne ovat ensisijaiseti tie itsetuntemukseen.
muoks. lapset on terveitä ja ihania ja rakkaita ja pitävät yhteyttä. kaikki asuvat vaan surullisen kaukana, kaksi onneksi sentään Suomessa, nuorimmainen kokonaan toisella mantereella. Olenko siis kuitenkin unissani nähnyt tämän "menettämisen" eli kaukana asumisen?
