Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Lapsesta  (Luettu 8034 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Peto81
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 14


Profiili
« : 30.11.2010 21:51:10 »

Tänään tapahtui jotain aivan ihmeellistä tuon nyt reilu 3 vuotiaan esikoistyttären kanssa ja tuli ihan pakottava tarve kirjoittaa siitä tänne josko jollakulla olisi vastaavia kokemuksia.. tai jotain valaisevaa kommentoitavaa muuten. Smiley

Vastaavaa tapahtui ensimmäisen kerran jo viime kesänä, juuri ennen tytön 3v syntymäpäiviä, mutta se ei ollut ihan niin hätkähdyttävä kuin tämä tämänpäiväinen juttu. Tyttö tuli lastenhuoneesta juuri päiväuniltaan heränneenä, käveli luokseni jotenkin poissaolevan oloisena, semmoinen merkillinen katse silmissään. Tuli eteeni seisomaan ja tarttui toiseen käteeni katsoen samalla jonnekin taakseni. Ikäänkuin itsekseen ensin mutisten hän hieroi rannettani ja sormiani sanoen "niin sinulla on paljon kipua tässä kädessä." Sairastan nivelreumaa ja käsissäni on viime aikoina ollut paljon tulehduksia ja kipua, olen ääneen sanonut joskus että äidillä on käsi kipeä. Sen tarkemmin en kuitenkaan toki ole lapselle selvittänyt että mistä kohtaa ja miten käsi on kipeä. Kättä hieroessaan hän sitten näytti yksitellen ne paikat missä kipu ja tulehdus tällä hetkellä ovat! Ensin hän otti juuri siitä sormesta kiinni mikä on tulehtunut ja kertoi että täällä, tässä sormessa on pahin kipu. Sitten hän siirtyi sormillaan vielä ranteeseeni ja sanoi että tämä kipu on ollut sinulla jo pitkään. Tyttö oli pitkään hiljaa ja hieroi käsiäni, itselläni oli jo itku kurkussa siinä vaiheessa ja yritin vain olla näyttämättä hämmennystäni. Kysyin häneltä että voisiko hän näyttää toisestakin kädestä missä kipu on ja taas meni ihan nappiin, tyttö näytti täsmälleen sen sormen ja paikan mikä on ollut kipeänä! Kun kysyin häneltä että mistä sinä oikein tiedät nämä asiat niin osoitti silmiensä yläpuolelle ja sanoi "Minä tiedän kun minulla on tämä itkusilmä! Ja minä olen ollut pitkään täältä pois!" Tämmöisiä puheita ei ennen ole ollut, tosin tyttö ei kovin kauaa ole vielä selkeästi puhunutkaan.


Tyttö on aina ollut todella empaattinen, hän hätääntyy hirvittävästi jos joku itkee ja pyrkii kaikin mahdollisin tavoin lohduttamaan. Kerhossa ja muuallakin hän on se joka on aina huolehtimassa pienemmistään ja muista lapsista. Tähän on moni aikuinen kiinnittänyt huomiota.

Tämänpäiväistä tapahtumaa miettiessäni tuli mieleeni muutama muukin "omituisuus" tyttöön liittyen. Ensinnäkin jo raskausaikana minä tiesin päivämäärän jolloin hän tulee syntymään. En halunut sitä uskoa koska se oli kuukauden ennen hänen laskettua aikaansa. Mutta niin kävi, tyttö syntyi 20. elokuuta 2007  13 minuttia yli puolenyön. Ponnistusvaiheen kesto oli siis tuo 13 minuuttia. Tiesin myös sukupuolen sekä sen mikä hänen nimekseen tulee. Se tieto vaan oli minussa.

Kesän jälkeen tyttö on kieltäytynyt järjestelmällisesti syömästä lihaa. Siitä tulee kuulemma huono olo. Makaroonilaatikostakin erottelee jauhelihat toiselle puolelle lautasta ennenkuin voi syödä..

Myös vaatteistaan on todella tarkka, milloin hiertää tai kutittaa mikäkin, esimerkiksi sukat riisuu aina pois kun pääsee ulkoa sisälle. Tähän ei järkipuhe kylmyydestä tai flunssasta auta, sukat riisuu heti pois ja on aina kotona paljain jaloin.

En tiedä oliko tässä nyt oikeastaan mitään varsinaista kysymystä, haluaisin vaan kuulla onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja miten tuohon lapsen "itkusilmään" voisi suhtautua?
tallennettu
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #1 : 30.11.2010 23:22:31 »

Viisas vanha sielu sieltä pölähtänyt sinulle lapseksi, on saanut vielä ilmoitettua sinulle telepaattisesti syntymäaikansa, sukupuolensa ja muuta vastaavaa Smiley Ihan normaalia, minulla on ystävä, joka tietää saavansa kaksi lasta - tytön ja parin vuoden päästä pojan. On vielä tällä hetkellä sinkku, mutta lapset voi tuntea hänen energiassaan jo. Vauvakuumeista ei kärsi, oikeastaan päinvastoin, ei kauheasti välitä lapsista, mutta tietää nämä kaksi lasta jo ennakolta ja on toivottanut heidät tervetulleeksi ajallaan.

Lihan syöminen ei tee hyvää keholle ja se laskee ihmisen luontaista energiaa. Siksipä ei pidä pistää tyttöä syömään lihaa, jos hän ei sitä halua. Minulla on ystävä, joka on ollut syntymästään saakka kasvissyöjä perheensä kanssa. Ei mitään ongelmia tai kasvuhäiriöllisiä seikkoja ikinä milloinkaan. Itse pyrin myös välttelemään lihaa, sillä nykyään siitä tulee minullekin paha olo. Sianlihaa jos erehtyy syömään seuraavana aamuna on olo kuin olisi saanut jumalattoman krapulan. Oksettaa eikä pääse sängystä ylös. Kaikki liha oksettaa enemmän tai vähemmän, aiheuttaa heikotusta, vatsan turvotusta ja tunkkaisen olon. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että olen syönyt lihaa aina ja pitänyt siitä paljon.

Tytöllä on selkeästi parantajan taipumuksia, joten suosittelen rohkaisemaan siinäkin asiassa! Antaa tytön tutkia kehoja ja toimia kuten parhaaksi näkee. Vanhempana asia voi jäädä unholaan, mutta sekin tapahtuu yleensä vain siksi, että aikuiset tai kaverit pitävät näitä asioita ihan höpönä. Oikeastaan ne ovat todellisempia kuin mikään fyysinen seikka - kaikki on henkistä, kaikki lähtee henkisyydestä ja näkymättömästä energiasta. Sen voi aistia toisesta, jota parantajat käyttävät hyödykseen. He aistivat missä energia on tukossa ja millaisia vaivoja se aiheuttaa.



tallennettu
SanctAstra
Astroholisti
*****
Viestejä: 1086


Sun: Cap - Mo: Lib - AC: Leo - MC: Ari - IC: Lib


Profiili
« Vastaus #2 : 01.12.2010 12:25:22 »

Tuo itkusilmä, josta kerroit, on lapsesi kolmas silmä, joka on hyvin avoin. Kolmas silmä tunnetaan myös nimella otsachakra ja sitä "hallitsee" indigon sininen eli erittäin tumma sininen, yötaivaan sini. Kuvauksesi kuulostaa hyvin paljon näiltä ns. uusilta lapsilta, joiden aura on joko kristallin tai indigon värinen. Tästä johtuen näitä lapsia kutsutaan Kristallilapsiksi tai Indigolapsiksi. Voi myös olla seka-auraisia lapsia, joilla on molempia värejä.

Nämä lapset ovat hyvin herkkiä, tosin sillä erotuksella, että indigot ovat kristallien esitaistelijoita. Kristalleilta yleensä puuttuu puolustautumismekanismi, koska he eivät voi ymmärtää toisten julmuutta toisia kohtaan.

Oli miten oli, Sinulla on hyvin herkästi aistiva lapsi. Kaikki aikuiset ja lapset eivät ole valmiita kohtaamaan tälläisia lapsia ja siitä johtuen erillaisuus koetaan huonoksi asiaksi.  Voit siis hellästi ohjata häntä ja tukea.

 smitten
tallennettu

May those who Love us Love us / And those that don't Love us / May God turn their hearts / And if He doesn't turn their hearts / May He turn their ankles / So we'll know them by their limping. ~ Celtic blessing ~
Peto81
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 14


Profiili
« Vastaus #3 : 01.12.2010 21:13:36 »

Kiitokset teille vastanneille, kauniisti kirjoitatte asiasta!

Kerrottava heti alkuun että tytön eilisen "käsittelyn" jälkeen ei ole särkenyt rannetta eikä sormia yli vuorokauteen! Aika hurjaa jos tuo on vaan sattumaa, niin pitkään on tulehdus kuitenkin tässä jyllännyt.. Toisaalta ihan suoraan sanottuna hirvittävän hämmentävää. Nytkö se sitten on todella edessä, herääminen näihin asioihin ihan toden teolla tuon tytön kautta. Hätkähdyttävä lause oli tuo "olen ollut pitkään täältä poissa." Olen miettinyt näitä asioita koko päivän.

Minä olen niin tietoisesti sulkenut nämä "huuhaa"-asiat ulkopuolelleni vaikka ne aina ovat minua kutsuneet ja kiehtoneet. Jo lapsena luin kummitus- ja ufotarinoita, imin kaiken mitä kirjastosta löysin... 2 vuotiaana olen kertonut tarinoita ihmisistä ja paikoista joista minun ei järjen mukaan olisi mitään pitänyt tietää. Setäni on näitä kertomuksia silloin kuulemma nauhoittanut C-kasetille mutta eihän niitä enää tallessa missään ole.. Grin  Kouluiässä näin ennalta tulevia tapahtumia ja minulle on parilta taholta kerrottu, että tulen toimimaan jonkinlaisena terapeuttina näiden asioiden tiimoilta 40-vuotiaana. Suljin tuon kaiken pois kun kuvaan astui pelko. Se tuli yhdestä lapsuuden talosta, missä oli jotain hirvittävän pahaa. En edelleenkään tiedä mitä, mutta muistan sen tunteen; pakko päästä pois tästä huoneesta nyt heti. En suostuisi mistään hinasta yöpymään yksin siinä talossa nytkään.

15 vuotta onnistuin tämän kaiken sulkemaan täysin pois. Ensimmäinen kutsu oli tuo että tiesin tyttäreni syntymäpäivän. Seuraavaksi tulivat valopallot, kaikissa hänestä ja muista lapsistamme otetuissa kuvissa on vähintään yksi valopallo. Aina. Vilahdukset silmänurkissa ovat palanneet, lähes koko ajan joku häärää jotakin oikealla puolellani.. Smiley Havahtumiset tunteeseen "minähän tiesin tämän." Pakottava tarve hiljaisuuteen ja kivien kosketteluun.. Ja nyt sitten tuo tyttö! smitten

Luin tänään indigoista ja kristallilapsista..Oma lapsihan on tietysti aina paras, kaunein ja viisain mutta en kiellä etteikö näissä määritelmissä olisi paljon yhteistä oman tyttäreni kanssa!
En kuitenkaan lähde sille tielle että alkaisin lapsen päähän mitään ajatuksia istuttamaan, laittamaan sanoja hänen suuhunsa.. Hän varmasti kertoo itse sitten kun haluaa että kuka on ja mistä tulee! Smiley (ja kenen kanssa tanssii ja juttelee takapihan omenapuun juurella..)  Grin

Suuret kiitokset vielä teille vastauksistanne, jotain täällä nyt selvästikin on tapahtumassa. Kun vaan uskaltautuisin vielä itsenikin avaamaan.
tallennettu
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #4 : 02.12.2010 16:15:11 »

Parasta mitä voit ikinä tehdä tyttärellesi, on avautua näille henkisille asioille! Smiley

Mehän olemme henkiolentoja, joilla on fyysinen keho ja kokemuksia fyysisyydestä, emme fyysinen keho, jolla on henkisiä, yliluonnollisia kokemuksia.
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #5 : 03.12.2010 00:21:10 »

Aivan ihanaa ja aivan ihanaa, että hänellä on sinut joka et tukahduta lapsesi näkemistä jne.  smitten
tallennettu
hevosmies
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 217



Profiili
« Vastaus #6 : 03.12.2010 12:51:11 »

Erittäin hieno asia! Älä pelkää mitään. Tue lastasi intuitiosi kertomilla tavoilla. Kirjaa ylös hänen sanojaan ja tekojaan, näytä sitten myöhemmin jos ympäristö ja kulttuuri saa hänet unohtamaan sisimpänsä. Harhassa elävät saattavat vastustaa, mutta pysykää kaikki valoisina. Oikeasti mikään ei voi vahingoittaa teitä, vain vastustukseen vastaaminen.
Sami
tallennettu

Älä palvo ketään. Paitsi omaa Sisintäsi.
liveforever
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 615


Profiili
« Vastaus #7 : 06.12.2010 18:08:30 »

harmi kun tarinasi eivät ole säilyneet.itsekkin yritin kysellä vanhemmilta olnko kertonut jotain,mutta eivät valitettavasti muistaneet.
oman lapsen kohdalla olen viime aikoina kirjannut tarinat ylös ja ompa muutama paikka ja henkilö löytynyt ihan netistäkin eli olemassa ovat tai ovat olleet!

tue lastasi ja anna hänen toteuttaa"kykyään" jos se ei sitten häviäisi.
tallennettu
Peto81
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 14


Profiili
« Vastaus #8 : 08.12.2010 19:25:22 »

Kiitokset vielä vastanneille, ei ole lähipiirissä ketään sellaista jolle ainakaan vielä rohkenisin näistä jutella.

AthaMaarit, olet aivan oikeassa tässä "Mehän olemme henkiolentoja, joilla on fyysinen keho ja kokemuksia fyysisyydestä, emme fyysinen keho, jolla on henkisiä, yliluonnollisia kokemuksia." Ehkä se oli itselleni aikanaan vaan liian paljon liian varhain, on kammottavaa olla 9v. ja todella (fyysisestikin) tuntea kaikki talossa vuosikymmeniä sitten eläneiden ja kuolleiden tuskat ja ahdistukset.. Siksi torjuin sitten kaiken, en haluaisi ikinä enää joutua kokemaan sellaista kauhua vaikka aikuisena ymmärtäisinkin tilanteen täysin toisin.

Kasvisruokavalioon minun täytyy todella paneutua, on ihan uusi juttu ja kun kyseessä on kasvava lapsi niin kaikki pitää olla kohdillaan. Selväksi on nyt tullut että tyttö ei todellakaan siedä lihaa, kyse ei ole siis mistään uhmailusta tai huomion hakemisesta asian suhteen.. Kirjastoon siis!

Ajattelin itsekin että rupean kirjoittamaan näitä asioita nyt ylös ja valokuvathan minulla säilyy aina, niissä tosiaan tuo valopallo aina on jossain päin tytön ja muidenkin meidän lapsien ympärillä. Smiley Liveforever, on tosiaan harmi ettei nuo pmat tarinakasetit ole säilyneet, mutta sen verran olen kuullut että mm. 2vkoa ennen syntymääni kuolleesta isomummostani olin tiennyt asioita mitä "ei olisi pitänyt tietää," mm. hänen talonsa paikan ja jopa entisen kissansa nimen.. Santeri.  Grin


Tänään olin keittiössä kuorimassa perunoita ja tytön veli 2kk köllötteli siinä lattialla alusellaan. Satuin vilkaisemaan taakseni ja näin tytön mutisemassa jotakin ja piirtämässä veljensä otsaan sormellaan jotakin.. en tiedä näinkö ihan kokonaan, mutta näytti kuin olisi piirtänyt sateenkaaren, sellaisia pieniä kaaria otsaan alekkain. Siinä hymyilivät toisilleen hyvin tyytyväisinä, en tohtinut häiritä ja udella mistä oli kysymys.. smitten
tallennettu
jenjen
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 56


Profiili
« Vastaus #9 : 10.12.2010 19:44:38 »

Itse asiassa mä luin jostain, että tällaiset "erityiset" lapset valitsee vanhemmikseen sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät heidän erityislaatuisuutensa.  Smiley Eli ole oikein ylpeä, että olet saanut kunniatehtävän tukea jo näin valmista pikkuihmistä.  Smiley
tallennettu
Peto81
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 14


Profiili
« Vastaus #10 : 17.05.2011 13:06:52 »

Itse asiassa mä luin jostain, että tällaiset "erityiset" lapset valitsee vanhemmikseen sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät heidän erityislaatuisuutensa.  Smiley Eli ole oikein ylpeä, että olet saanut kunniatehtävän tukea jo näin valmista pikkuihmistä.  Smiley

Tämän kirjoituksen jälkeen on todella rytinällä tullut selväksi, että jotain aivan "erityistä" tässä lapsessa todellakin on.. ja pikkuhiljaa alkaa tuntua että ollaan ihan koko perhe tavalla ja toisellakin "erityisiä". Cheesy

Taas tulee pitkä sepustus, mutta pakko purkaa välillä jonnekin. Tämä on ollut ihan uskomatonta aikaa meidän perheelle koko kevät ja todella on saanut miettiä ja tutkiskella sisintään näiden tapahtumien kanssa.. Maaliskuun lopulla tämä tyttäremme alkoi yhtenä aamuna puhumaan jostakin naisesta, joka puhuu hänelle öisin unessa. Naisella on pitkät vaaleat hiukset, punainen mekko ja hyvin murheelliset silmät. Pikkuhiljaa tämä nainen alkoi tulla päivisinkin, muutaman kerran tyttö huuteli toisesta huoneesta että äiti mitä sinä sanoit tai puhuitko sinä jotain.. Nainen oli kuulemma ihan ystävällinen ja mukava, mutta hänellä oli kauhea hätä. Yhtenä aivan tavallisen torstai-iltapäivänä sitten ruokapöydässä tyttö alkoi puhumaan taas tästä naisesta, kertoi että nainen asuu tässä lähellä olevassa autiossa mökissä ja on hukannut vauvansa ja siksi niin surullinen. (on tosi vaikea kuvailla fiiliksiä kun pienen tytön suusta tulee tällaista tarinaa kesken hernekeiton syönnin..)

Olin yrittänyt sivuuttaa tämän tarinan ajatellen että jos se on 3-vuotiaan mielikuvitusjuttua niin menee kyllä aikanaan ohi. Nyt kuitenkin keskusteltiin sitten kunnolla ja tyttö kertoi että naisella on vauva mahassa, mutta se vauva ei koskaan syntynyt vaan "nukkui vaan silmät ihan kiinni siellä mahassa" =kuoli? ja nyt nainen on yksin tuolla mökissä ja surullinen, sitä pitäisi auttaa. Minä olen itse aina "tiennyt" että tuossa mökissä ja sitä ympäröivässä metsässäkin on jotain, keskellä kauneinta kesäpäivääkään en suostu siihen pihaan astumaan.. Ahdistusta ja tuskaa, pelkoakin sen mökin ympärillä leijuu. Tytöllä tuntui kuitenkin olevan tästä naisesta jo pieni hätä ja toisekseen on kuulemma ärsyttävää kun yrittää nukkua ja se nainen vaan tulee juttelemaan eikä anna nukkua.. tickedoff

Illemmalla lasten nukkuessa sitten miehen kanssa juteltiin tästä jutusta ja siinä sitten jotakin vallan merkillistä tapahtui kummallekin.. Yhtäkkiä vaan huomasimme puhuvamme siitä paikasta ja parista muustakin (nimesimme molemmat täsmälleen samat paikat!) joissa tuntuu ahdistavalta eikä niihin haluaisi mennä. Mies paljasti myös "tienneensä" tämän raskaanaolevan naisen jo muutaman vuoden, kuulemma jotenkin vaan tiennyt sen asian siitä mökistä.. Se, mikä tässä oli merkillistä on se, että puhuimme näistä asoista ihan kuin oltaisiin puhutu seuraavan päivän kauppalistasta tms! Siis ihan vaan jutusteltiin, että "tiäkkö sen risteyksen tossa isolla tiellä, siinäkin on jotain kun menee sen pellon ohi.." "Joo, niin on ja se lampi sinä pellon laidassa, huhhuh." Yhdessä on oltu 8 vuotta hiiskahtamatta sanallakaan mitää tällaista ja nyt yhtäkkiä, kaikki purkautuu näin. Miehellä on myös jo lapsuudesta saakka ollut ihmeellisiä kokemuksia, kunnes oli jossain vaiheessa myöskin kieltäytynyt enää näkemästä ja tietämästä.. mutta tämän verran meillä molemmilla on kuitenkin koko ajan väkisin suodattunut läpi estoista huolimatta! Nyt ollaan sitten aika "auki" ainakin toisillemme.. Wink

Miehen ehdotuksesta sitten päätettiin, että tekevät tytön kanssa pienen kävelyretken yhdessä tuonne mökille tätä naista tapaamaan.. (tiedän, että kuulostaa arveluttavalta, mutta sinä kohtaa kaikki tuntui vaan täysin luontevalta, vaikea selittää..) Tyttö oli tästä aivan innoissaan ja sinne menivät sitten. Olivat mökillä ihan rauhassa jutelleet tälle naiselle, että toivotaan että sinä pääset täältä lähtemään sinun vauvan luokse ja voitte olla taas yhdessä. Tyttö oli vielä lähteissä vilkutellut talolle päin että hei hei nyt sitten ja hyvää matkaa(?) Ja ennenkuin kukaan soittaa lastensuojeluun sekopää-perheestä niin kerron, että tämäpä tosissaan auttoi!  Smiley Parin päivän päästä kyselin tytöltä että onko se nainen vielä häirinnyt sun untasi ja tullut juttelemaan niin vastaus oli että "ei se ehdi enää kun sen täytyy hoitaa sitä vauvaa!" On kuulemma oikein suloinen vauva ja ne leikkivät nyt yhdessä sen äidin kanssa ja nukkuvat rauhassa yhdessä. En tiedä, mutta ainakin tuo metsä ja mökin ympäristö on muuttunut tunnelmaltaan, se on ihan toinen paikka nykyään. Minäkin sinne suostuin pienen kävelyretken tekemään, eikä tuntunut enää miltään! Tähän asiaan ja naiseen ei tämän jälkeen ole enää keskusteluissa palattu, eikä ole tullut tytön unia häiritsemään.

Nyt alkoi tuntua arveluttavalta kertoa tästä edes tänne, mutta eipä ole ketään muutakaan jolle näistä kertoisi. En tiedä miten tuon tilanteen olisi sitten toisella tapaa ratkaissut? Sivuuttaa lapsen kertomus höpöhöpönä ja kieltää enää puhumasta siitä? Lapselle tämä kaikki tuntui olevan ihan luonnollista, ei ollut pelkoa, painajaisia tai puheita kummituksista, se oli vaan se surusilmäinen nainen ja nyt se on iloinen sen vauvan kanssa. smitten 

Jotakin tässä taisi nimittäin oikeasti tapahtua, sillä tämän jälkeen on miehelleni tullut runsaasti "yhteydenottoja" ja avunpyyntöjä, mutta ne ovatkin jo ihan omia tarinoitaan sitten! Smiley
tallennettu
Metsänkeiju
Astro-nauttija
****
Viestejä: 904



Profiili
« Vastaus #11 : 17.05.2011 13:37:03 »

^Minun mielestä toimitte hyvin. Smiley Ymmärrän pelkosi, mutta ole ennemmin ylpeä itsestäsi.
-On parempi suhtautua ymmärtäen ja uskoen, kuin lakaista maton alle juttuja..
Suhtautua luonnollisesti, niinkuin se siinä tilanteessa kävikin. Olen iloinen että lapsellanne on teidänlaiset ymmärtävät vanhemmat.
Minunkin mieheni on pienenpänä jotain kokenut.. silloin ollaan avoimempia näille jutuille..
Ihana kuulla että pelot ja huonot tunnelmat on poistuneet. Näin juuri usein käy, kun jonkin tuntemattoman kohtaa, tekee asialle jotain, kuten teitte. Hieno juttu! smitten
tallennettu

"It is you're mind that creates this world" -The Buddha-

askendentti jousimies aurinko merkurius kalat kuu vaaka venus vesimies mars harka  ~Kiinalainen jänöjussi~
Peto81
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 14


Profiili
« Vastaus #12 : 17.05.2011 19:11:58 »

^Minun mielestä toimitte hyvin. Smiley Ymmärrän pelkosi, mutta ole ennemmin ylpeä itsestäsi.
-On parempi suhtautua ymmärtäen ja uskoen, kuin lakaista maton alle juttuja..
Suhtautua luonnollisesti, niinkuin se siinä tilanteessa kävikin. Olen iloinen että lapsellanne on teidänlaiset ymmärtävät vanhemmat.
Minunkin mieheni on pienenpänä jotain kokenut.. silloin ollaan avoimempia näille jutuille..
Ihana kuulla että pelot ja huonot tunnelmat on poistuneet. Näin juuri usein käy, kun jonkin tuntemattoman kohtaa, tekee asialle jotain, kuten teitte. Hieno juttu! smitten

Kiitokset sinulle vastauksesta! itsellänikin oli lapsuudessa kokemuksia ja niiden kautta pelkotiloja, koska ei ollut ketään kenelle kertoa. Tai jos kerroin niin vastaus oli aina että höpöhöpö ja äläs nyt viitsi. Äitini vei minut mieluumin perheneuvolan psykologille kun kerroin yläkerran askeleista, koputuksista ja painostavasta olosta siellä ja itkeskelin iltaisin pelosta kun minut kuitenkin pantiin miehellänikin on ollut vastaavia kokemuksia ja enneunia on nähnyt paljon, nämäkin on aina kuitattu vain sattumalla (toteutuivat aina parin päivän sisällä kuulemma!) ja vilkkaalla mielikuvituksella.

Ehkä me sitten jouduimme selviytymään ilman tukevaa aikuista näistä lapsuuden kokemuksistamme, jotta osaisimme nyt itse olla lapsille tukena näissä asioissa. Tietää, että ne kokemukset on lapsella ihan todellisia ja että tavalla tai toisella niille on jotain tehtävä. Saa nähdä mitä kaikkea tällä meidän porukalla on vielä edessä!  Cheesy
tallennettu
Peto81
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 14


Profiili
« Vastaus #13 : 17.05.2011 19:13:27 »

Lause lähtenyt tuolta välistä: peloista huolimatta pantiin kuitenkin yksin sinne yläkerran lastenhuoneeseen nukkumaan..
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #14 : 22.05.2011 23:06:01 »

Ihanasti olette osanneet suhtautua ja tämä jos mikä on oikea paikka kirjoittaa näistä asioista. Minäkin olen joutunut lapsena tukahduttamaan näitä asioita... Taisittepa lähettää sen naisen "valoon" kun lakkasi kummittelemasta. Hienoa. angel
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: