Sanoisin minäkin, että ihmisestä itsestään löytyy kaikki tarpeellinen - muu on sitten ekstraa, jota voi halutessaan tutkia ja hyödyntää oman kiinnostuksen mukaan.
Taroteista kun puhuitte, niin minullakin tuli heti ensi kertaa ne nähdessäni tunne, etten pidä niistä. Jokin niissä oli/on vastenmielistä. Jollain tavalla niiden energia (?) tuntuu epäpuhtaalta ja jopa negatiiviselta, en osaa sitä sen kummemmin selittää. Olen kyllä muunlaisia kortteja silloin tällöin käyttänyt, yleensä The Wisdom of Avalon -kortteja.

Jos sen energiat ovat jotenkn muutenkin puhdistusta kaipaavia, niin elementit virkistävät kiveä. Puu - mieluiten käsittelemättömänä - materiaalina tai ihan yhä kasvavana luonnossa, ruohikko/maa, kallio, kasvit, raikas tuuli, kostea ilma (kuten vaikka nyt), (aamu)aurinko, ja jos kiveä ei voi laittaa veteen, pelkkä veden läheisyys riittää, sen liplatus ja kohina, samoin tulen läheisyys.
Sitten voi puhdistaa enegiakenttää visualisoimalla, ja vaikka tunnustella mitä värienergiaa kivi saattaisi tarvita ja hyödyntää sitäkin sekä mielikuvin että fyysisesti esim. silkkihuivein, jotka ovat halutun värisiä. Musiikki/äänet voivat myös tasapainoittaa ja puhdistaa. Voi vaikka hyräillä eri kohdista ja etsiä osuvaa värähtelytaajuutta, tai sitten voi pistää soimaan jonkin hyväksi katsomansa musiikin. Kivi voi kaivata myös hiljaisuutta.
Haha, kuin pieniä perheenjäseniä toisi taloon.

Pidän sitä jonkinlaisena totuuden tilana, kun voi olla ajattelematta ja/tai tekemättä mitään. Kun menee johonkin uuteen paikkaan tai tilanteeseen ilman ennakko-odotuksia, elää elämää elämässä eikä pään sisällä. Se on totuutta. Se on yksi totuus.
Hämmennyn ja hämmennän, kun kysytään, oliko jokin sellainen kuin odotin, ja vastaan ettei minulla ollut mitään ennakkoajatuksia asiasta. Useille se on vaikeaa ymmärtää: "No kai sinä nyt jotakin ajattelit...?" Koen tällaisen "ajattelemattomuuden" olevan hyvin vapautunut ja puhdas tila. Siihen havahtuu vasta sitten, jos joku pyrkii saamaan vastausta esitellynlaisiin kysymyksiin.
Voisi sanoa, että hiljaisuus on yksi totuus. Kun aistii ja analysoi aistein ympäristöä, ei ajatuksia tarvita siihen hommaan.   ja   ko asialla?

7/10
Kun jälkeenpäin tutkin kuvia uudestaan, niin mielestäni silmät kyllä paljastavat aika varmasti oikean ihmisen. Niissä joko on eloa tai sitten ei..

[?]

Keskustelussa on yleensä tiettyjä periaatteita, joilla keskustelu toimii ja joita lukija odottaa kirjoittajan noudattavan.

Eikö tässä ketjussa ole mielestäsi noudatettu viittaamiasi periaatteita, vai miksi nostit asian esille?
Jos ei, haluaisin kuulla paremmin mitä tarkoitat, sillä en näe asiayhteyttä.

Näihin kuuluu mm. se, että annetaan riittävä määrä informaatiota, jotta asia tulee ymmärretyksi ja jotta erotamme metsästä ne puut, joita halutaan katsottavan.

Onko informaatio ollut puutteellista, olenko ilmaissut jotain niin, ettei asia ole selkeästi käsitettävissä?
Tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että puhetta on liikaa. Riittävä määrä informaatiota; ei kerrota vähempää kuin on tarpeen, eikä kerrota enempää kuin on tarpeen. Tässä on juuri se ongelma, että näet niin paljon kohtia, jotka haluat nostaa esille. Mielestäni siinä hukutaan jo metsikköön ja oksat rupee änkeen naamalle. Jos info olis eritellympää, siitä päästäisiin syvemmin itse kunkin aiheen sisälle. Ihmiset on usein laiskoja ja keskittyy ennemmin pieniin kokonaisuuksiin. Nyt saattaa moni lukija ohittaa tekstisi vain koska tieto on epäkäytännöllisessä muodossa. Noh, sujuu tämä näinkin: keskustelua on syntynyt.

Lainaat pitkiä pätkiä mielestäsi tärkeitä kohtia, mutta jää vähän epäselväksi mihin pyrit, mitä ajattelet niistä itse, mitä ne sinulle merkitsevät, mitä niistä olet itse saanut itsellesi.

Ei mielestäni aina ole välttämätöntä pyrkimällä pyrkiä itse johonkin: Kunnioitan Jumalaa, Jaan ilosanomaa.
Johtihan tämä ketju näihin kaikkiin vastauksiin, ilman selkeää omaa "pyrkimystä"
Ei olekaan, mutta pidemmän päälle se ei toimi. Tarkoitan siis sitä, että "tavallista" puhettakin tarvitaan, muuten ei tule elämästä mitään.

Vähän sama kuin kirja-arvosteluissa: Selvitetään keskeisimmät seikat ja niiden pohjalta kerrotaan oma mielipide.

Tarvitseeko tärkeää viestiä jakaessa kertoa omaa mielipidettään viestistä?
Ei, mutta kuten viestini lopussa sanoin, ihmiset pohjaavat keskustelunsa usein luonnostaan sille, mitä toinen ihminen sanoo, ei sille, mitä kirjassa sanotaan. Toki sekin poikii keskustelua, mutta on hämmentävää jos joka vastauksessa maistuu paperi.

Yksi tärkeimmistä asioista, joka kerrotaan, on kirjan teema, keskeisin sanoma.

Loin ketjun siltä oletuspohjalta, että suurinosa lukijoista on luonut itselleen käsityksen Raamatun Sanomasta.
No tämä oli nyt heittona liittyen oman äänen kuuluvuuteen lainausten keskellä. Teema on se millä ihmistä kosketetaan, ja sillä,
jollakin kauniilla ja viisalla sanomalla, saadaan haalittua myös lisää kiinnostuneita lukijoita. Tällaisessa kirjallisuudessa tosin on kyse melko henkilökohtaisistakin asioista, ja ehkä sanoinkuvaamattomistakin. "Pitää itse kokea"

Mielestäni olisi parempi antaa pari timanttista ja lyhyttä lainausta ja mieluummin enemmän taas omaa pohdintaa tai muuta omakohtaista.

Itse näen kyllä tässä syntyneessä keskustelussa pohdintaa, omakohtaista sekä lyhyitäkin lainauksia joten: ?
Kommentoin tässä lähinnä keskustelun aloitusviestiä, jossa olisi saanut olla minun mielestäni lainatun ja oman tekstin suhde tasapainoisempi.

Vähemmän puhetta, enemmän asiaa

Tarkentaisitko?

Kommenttini sisältää montakin asiaa, mutta avataan nyt jotakin.
Keskustelussa on yleensä tiettyjä periaatteita, joilla keskustelu toimii ja joita lukija odottaa kirjoittajan noudattavan. Näihin kuuluu mm. se, että anetaan riittävä määrä informaatiota, jotta asia tulee ymmärretyksi ja jotta erotamme metsästä ne puut, joita halutaan katsottavan.
Keskustelun sijoittuessa kirja- ja linkkivinkki -osioon oletettavasti haluat meidän perehtyvän Raamattuun. Lainaat pitkiä pätkiä mielestäsi tärkeitä kohtia, mutta jää vähän epäselväksi mihin pyrit, mitä ajattelet niistä itse, mitä ne sinulle merkitsevät, mitä niistä olet itse saanut itsellesi. Vähän sama kuin kirja-arvosteluissa: Selvitetään keskeisimmät seikat ja niiden pohjalta kerrotaan oma mielipide. Ja vaikka kirja olisi arvostelijan mielestä todella hyvä, hänen ei tule eikä tarvitse lainata siitä välttämättä yhtäkään sanaa kertoakseen sen. Lukija tulee vakuuttuneeksi teoksesta tai ei, ja jos tulee, hän lukee sen itsekin.
Yksi tärkeimmistä asioista, joka kerrotaan, on kirjan teema, keskeisin sanoma. Raamatun kaltaisissa teoksissa teemoja voi löytyä useita, ja eri ihmiset kokevat eri asiat tärkeämmiksi ja suuremmiksi. Tässä keskustelussa teema ei mielestäni tule esiin, se hukkuu, se ei tavoita lukijaa. Mielestäni olisi parempi antaa pari timanttista ja lyhyttä lainausta ja mieluummin enemmän taas omaa pohdintaa tai muuta omakohtaista.
Ja vaikka sinusta olisi yhdentekevää tuoda oma itsesi esiin, niin minusta se on vain ihmisille ominainen tapa, ja sen kautta minäkin olen tottunut kommunikoimaan tässä yhteiskunnassa.
Kaikilla on tietysti vapaa tyyli kertoa asioista, tämä on vain oma kantani.
Pitkät viestit ovat ehkä sisällön tärkeyden indeksi, mutta tiiviissä sisältö nousee paremmin esiin - keskitie kultaa tässäkin asiassa?

Vähemmän puhetta, enemmän asiaa

Korotit äsken ittes Arkkienkelien yläpuolelle.

Muistaakseni Lorna Byrne(kin) sanoo, että ihmisissä on jotakin, mitä enkeleillä ei ole. (Hän uskoo että ihmisissä on osa Jumalaa. Korjatkaa jos olen väärässä, muisti voi pätkiä kun on vuosia aikaa edellisestä hänen kirjansa lukukerrasta.) Ja hän teki sen mielestäni vähintään rivien välistä selväksi, että ihminen on tällä tavoin omaa luokkaansa.. Mutta joka tapauksessa vaikeahan tässä on vertailla, kun muutenkin olemme niiden kanssa eri sarjaa, eikä tässä siis välttämättä tarvitakaan huonompi-parempi-arvotusta. Yhtälailla enkeleillä on jotakin mitä meillä ei ole. Sama pätee yksilötasolla. Mikro- ja makrokosmos...

Tälläin ajankohtaisesti: "Poleija, koiruoho ja appium on juomasa hyvä." - Mikael Agricola 
Aaloesta öljypuuhun
Lisätty lukulistalle 

Vastaus on, että totta kai uskallat. Syntymäpäivä ei määrää kenenkään käyttäytymistä.

Joogaa uppeluksissa

 

https://youtu.be/ndAOIKzI_A8

Metalli taipuu upeasti klassiseen. Rakastan!

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ei ajeltu pelkästään Nukkumatin autolla:

Varmaankin voimakkain ja ahdistavin uneni tähän mennessä, vaikka olen nähnyt monia pelottavia, väkivaltaisia ja raakoja unia, niin tämä oli vain omaa luokkaansa. Elin unen kautta kiusatun elämää.
Tulin ahdistetuksi eräiden ihmisten toimesta niin, etten päässyt liikkumaan. Seinä oli takanani, sivuilla väkijoukko ja edessä itse pääjehu. Hän tuli minua päin niin että satutti kylkiin ja mahaan. Lopulta hän painoi minua niin etten saanut henkeä. Vinkaisin hiljaa apua ja toisen kerran vielä pinnistelin ja sain huudetuksi avunhuudon. Väkijoukosta pinkaisi yksi ainut ihminen minua auttamaan. Hän tarttui käteeni ja vetäisi pois. Uni loppui siihen.
Ihmisjoukossa oli myös melko hyviä ystäviäni, ja olin järkyttynyt miten he vain seurasivat sivusta. Auttajani oli tuttuni myös, muttei niin läheinen.
Näin kirjoitettuna uni ei tunnu kummoiselta, mutta se oli erittäin ahdistava. Voimakas ahdistus, pelko ja häpeä siirtyivät myös kahteen seuraavaan uneen.

Toisessa unessa edellisen unen ahdistuksen lisäksi oli muitakin ongelmia. Olin erään läheiseni kanssa jonkinlaisella vankileirillä. Siellä pääsin/jouduin hyppäämään rasismin uhrin saappaisiin. Meitä valkoihoisia sorrettiin, kun tummaihoisia suosittiin. Siinä mm. katselimme, kuinka vanhan vaaleaihoisen miehen päälakea viillelttiin miekoilla - tummaihoisten kätten kautta. Pidettiin nälässä, ei annettu vettä. Poljettiin kaikenlaisin eri tavoin. Solvattiin. Ja me tiesimme, että mitään ei voi sanoa vastaan, voi vain tyytyä niihin oloihin. Lisäksi siinä oltiin vieraalla maalla ja pakotettu jäämään sinne. Tämä jotenkin vain jäi mieleen, kun sanoin ystävälleni, että tätä maata en tunnusta omakseni.

Sen enempää mainitsemisen arvoista ei ole unista, mutta sananen sitten niiden vaikutuksesta minuun.

Heräsin näiden muutamien unien jälkeen yöllä hieman kolmen jälkeen suuressa ahdistuksessa itkien, ja nimenomaan ensimmäisen unen tähden - tuo toinen jäi vähän sen varjoon. Oli pakko käsitellä heti nähtyä, koska se tuntui niin voimakkaana, että pelkäsin sen herättämien tunteiden piinaavan minua vielä päivälläkin, jollen heti tee jotain.
Lopputuloksena koen nyt ymmärtäväni kiusattuja 100x paremmin kuin aikaisemmin, sillä minulla ei ole itsellä siitä kokemuksia. Olen kiitollinen että sain kokea sen unen kautta, vaikkei sekään miellyttävää ollut. Ymmärrän nyt, miten lamauttavia sellaiset kokemukset voivat olla, kuinka ahdistus seuraa vuosiakin, tietynlainen luottamus ihmisiin on romutettu... ja niin edelleen.

Sitten pääsin uimaan niihin tunteisiin, joita kokee ihonvärinsä takia sorrettu ihminen. Tuomittu heti ensisilmäyksellä. Ei voimia tai keinoja estää toisia puhumasta, katsomasta ja toimimasta ilkeästi. Ei mahdollisuutta kertoa millainen oikeasti on, koska sillä ei ole mitään väliä. Lohduttomuus, ei mahdollisuuksia tehdä asialle mitään.

Kerrassaan hirveä mutta hyödyllinen kokemus. En ole kyllä vastaavia opettavaisia unia nähnyt koskaan aiemmin.

Haha juu, itse asiassa mietinkin veskarille tuota.