Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Lääkkeitä huomionkipeyteen?  (Luettu 19197 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #30 : 05.10.2006 23:52:41 »

Ööh... taitaa hiukan olla sanojen merkitykset 'sekaisin'... huomionkipeys taikka terve itsetunto ja sen tuottama esillä olo, ainakin minulle merkitsevät täysin eri asioita...
kipeys..kipeys... auts auts auta..  Wink

Niinpä taisi käydä, pasmat sekaisin. Mutta onkohan nuo kaksi asiaa aivan erillään toisistaan. Minulla ne yhteyty ajatuksella, että terveen (mikäs se nyt sitä olisikaan) itsetunnon omaava ihminen uskaltaa ilmaista myös huomion tarpeensa.

Vai onko luvallista olla reilusti huomion tarpeessa?

Sillä eikö tämä 'kipeys' ole ihmiselle kuuluva ominaisuus? Jolla on olemassa omat ääripäänsä. Ääripäissä on pelko mukana, ja siksi ne korostuvat usein ympäristöään ahdistavina ilmiöinä.

Äh, miten te ymmärrätte tämän asian?


tallennettu
Kaarina Niro
Vieras
« Vastaus #31 : 05.10.2006 23:56:52 »

Ymmärsin sen juuri, kuten sanoitkin eli niin, ettei ole tarpeenkaan Valoaan enää kenenkään piilottaa, voidakseen siten egoaan tuoda esiin!  Wink Smiley
tallennettu
Asterix
Vieras
« Vastaus #32 : 06.10.2006 00:15:06 »

Minä jaan Metsätontun ajatuksen. Smiley

Minä en käsitä, mikä on oikeaa tai väärää huomionkipeyttä. idiot2
Minusta koko ajatus kuullostaa nurinkuriselle. uglystupid2

Jos on nälkä, niin keho ja mieli reagoi siihen ja ihmisen on syötävä. Smiley
Miten se, että haluaa olla huomioitu, hyväksytty ja rakastettu
eroaa tästä? idiot2

En ole emotionaalinen anorektikko,
en myöskään bulimiitikko,
enkä oksenna saamaani huomiota vessan pönttöön. Grin
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #33 : 06.10.2006 08:05:33 »

Niinpä taisi käydä, pasmat sekaisin. Mutta onkohan nuo kaksi asiaa aivan erillään toisistaan. Minulla ne yhteyty ajatuksella, että terveen (mikäs se nyt sitä olisikaan) itsetunnon omaava ihminen uskaltaa ilmaista myös huomion tarpeensa.


Niinhän se varmaankin on. En kuitenkaan koe, että 'terveen' itsetunnon omaavan 'huomionkipeyttään' ilmaisevan tarvitsee puolustaa tuota tapahtumaa itsessään... tehdä siitä anarkiaa... Itseasiassa luontevana ja spontaanina tilannetapahtumana siihen ei edes kiinnitä itse huomiota. Ei siis näyttele.
Sen tekee elämälleen juuri siinä hetkessä, eikä siis siksi, että 'muut tarvitsevat oppia'... tekee sen siksi, että se kuuluu siihen hetkeen ja koska kokee sillä hetkellä juuri niin kuin kokee, ja toimii sen mukaan ja on valinnut, että näin nyt regoin ja asennoidun tähän tilanteeseen.


Lainaus
Vai onko luvallista olla reilusti huomion tarpeessa?

Sillä eikö tämä 'kipeys' ole ihmiselle kuuluva ominaisuus? Jolla on olemassa omat ääripäänsä. Ääripäissä on pelko mukana, ja siksi ne korostuvat usein ympäristöään ahdistavina ilmiöinä.

Äh, miten te ymmärrätte tämän asian?

Minusta ei tarvitse edes kysyä, onko luvallista olla huomionkipeä...
Miksi pitäisi kysyä? Onko luvallista olla inhimillinen ihminen?
Kuka muun sen itseltä estäisi kuin itse?
Ehkä oman huomionkipeyden arviointi tai luvallisuus saa jonkun alati etsimään muiden reagtioita omaan huomionkipeyteen ja kysymään sille lupaa... en tiedä...

Minusta huomionkipeys on eri asia kuin "pyydän tulla nähdyksi".
 Kiss
Ne lähtee aivan eri pohjalta...
Esim. lapsi ei ole koskaan huomionkipeä, vaan "pyytää tulla nähdyksi".

Tämä on minun näkemykseni nyt. Katsotaan sitten kun vännän salsaa hammaslääkärin odotushuoneessa ja odottelen muiden reagtioita... että miltäs sitten tuntuu.... koenko, että olen luterilaisuuden väärinymmärryksen poistaja ja parannan maailmaa, vai koenko itseni hiukan... hölmöksi !  coolsmiley





[/quote]
tallennettu
härkä-69
Vieras
« Vastaus #34 : 06.10.2006 09:19:08 »

Huomaan teidät kaikki  smitten
tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #35 : 06.10.2006 14:38:58 »

Kiitos Sininen enkeli!  smitten
tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #36 : 06.10.2006 23:50:03 »

Ok.  Wink

Mutta ne lääkkeet tähän kipeyteen...

Kielenkäytössä on olemassa tähän lääkkeitä. Me voimme sanoa kullallemme suoraan, että 'hoida minua'. Ainakin minä voin. Ukko kyllä muistaa joskus kehua hiuksiakin tai asua tai jotain muuta. Se auttaa, sillä kyllä minä tarvitsen sitä huomiota. Kiva lähteä töihin, kun hän sanoo:'ootpa sinä nätti'.

Muistan että japanin kielessä on erityisesti sanoja, mitä lapsi voi käyttää kertoessaan, että hän tarvitsee erityistä huomiota ja hoivaa.

Mietin, onko tanssiminen estraadilla tai näytteleminen tai kilpaurheilu jonkinlainen lääke huomionkipeyteen, jota toisilla on enemmän toisilla vähemmän. Vai onko se vain sivuseikka. Siinä on ehkä suurimpana tekijänä jokin luovuuden voima.

Onko politiikkaan meno ja siihen osallistuminen jokin lääke myös huomionkipeyteen, sillä en usko, että se aina on puhdasta halua palvella yhteiskuntaa?
tallennettu
Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
 
Siirry: