|
^^Queen Nefertiti^^
|
 |
« Vastaus #41 : 30.11.2008 13:46:07 » |
|
Uutisarkisto
Kaaos, järjestys ja talous
26.11.2008 | Alar Tamming, Tavex -konsernin perustaja
Pienenä poikana koulua käydessäni olin täysin vakuuttunut opettajien viisaudesta. Uskoin fysiikanopettajan tuntevan painovoiman ja universumimme salat, biologianopettajan tietävän elämän kehityksen ja sen, miten ensimmäinen DNA-molekyyli syntyi, ja uskoin myös psykologianopettajan tuntevan ihmisen psyykkeen ja tietoisuuden. Vasta myöhemmin aloin ymmärtää, että meille halutaan yksinkertaisesti luoda tällainen käsitys. Todellisuudessa opettajat ja heitäkin viisaammat tutkijat etsivät vastauksia näihin kysymyksiin.
Nykyään meille halutaan uskotella, että taloustieteilijät tietävät, miten talous toimii. Pyritään ennustamaan seuraavien vuosien inflaatiokasvua sekä sitä, kuinka kauan kiinteistömarkkinoiden kriisi kestää. Jostain kumman syystä minulla on kuitenkin sama tunne kuin koulun jälkeen: maailma voi olla luultua monimutkaisempi.
Talouden osalta pyritään ennustamaan yksittäisiä prosesseja, esimerkiksi inflaatiota, talouskasvua tai työttömyyttä. Tosiasiassa pitäisi tarkastella kokonaiskuvaa hiukan laajemmin. Miten kehitys tapahtuu ja mikä vie sitä eteenpäin sekä miten kriisit kehittyvät ja miten kriisin onnistunut ratkaiseminen auttaa kehittämään järjestelmää eteenpäin.
Tätä voidaan tarkastella laajemmin kaaosteorian avulla. Kyse on teoriasta, joka arvioi prosesseja yksittäisen tekijän sijasta. Koskea katseltaessa ei kannata seurata jokaisen pisaran reittiä, vaan koko koskea yhtenäisenä rakenteena, jossa on muuttuvia osia. Vesi muuttuu koskessa jatkuvasti, mutta itse koski pysyy samana. Myös taloutta pitäisi pyrkiä tarkastelemaan samaan tapaan: yksittäisen lähitulevaisuuden talousluvun arvailun sijasta pitää keskittyä yleisiin prosesseihin.
Kaaosteoria käsittelee juuri tällaisia prosesseja. Kaaoksen ja järjestyksen keskinäisen suhteen, tai vaikkapa parhaillaan käynnissä olevan talouskriisin selvittämiseksi (riippuen siitä, onko oma suhtautumistapa realistinen vai optimistinen), käsittelen muutamia pääperiaatteita, ja pyydän jo edeltävästi lukijalta anteeksi käyttämääni, maailmaa kuvailevaa monimutkaista terminologiaa ja niiden yksinkertaistettua käsittelytapaa.
Maailmaan pätee termodynamiikan toinen laki.
Tämän lain kansantajuisen version mukaisesti maailma liikkuu itsestään kohti yhä suurempaa epäjärjestystä. Auto, joka tehtaalta tullessaan on uusi ja kunnossa, ruostuu jossain vaiheessa ja päättää päivänsä kaatopaikalla, kaikki sivilisaatiot ja kulttuurit ovat pidemmällä aikavälillä tuhoutuneet ja kotona on säännöllisin väliajoin sotkuista. Riippumatta siitä, mitä universumin osaa tarkastelemme aina kuolemaan tuomituista tähdistä yhä kaoottisemmin maailmankaikkeudessa liikkuviin molekyyleihin saakka, on selvää, että sama laki pätee kaikkialla.
Koko maailmankaikkeus on suistunut alamäkeen ja liikkuu kohti entropiaa eli epäjärjestyksen kasvua. Entropian käsite tarkoittaa järjestelmän epäjärjestyksen mittaa. Mitä suurempi entropia on, sitä suurempi on järjestelmässä vallitseva epäjärjestys. Uuden auton entropia on pieni ja kaatopaikalle viedyn auton entropia puolestaan suuri. Vasta valmistuneen ja kauniisti sisustetun kodin entropia on vähäinen, mutta hylätyn ja raunioituneen talon entropia on vastaavasti huomattava. Entropian käsite on kuitenkin hiukan puutteellinen, sillä se ei kuvaa kehitystä ja edistystä, vaan nimenomaan taantumista.
Entropian kasvu tarkoittaa järjestelmän taantumista. Maailmankaikkeutta tarkasteltaessa on selvää, että kaikki prosessit, asiat ja järjestelmät liikkuvat kohti yhä suurempaa epäjärjestystä.
Tämä kaikki tiedettiin jo 1800-luvulla, jolloin vastaava kaava laadittiin lämpöilmiöitä tutkittaessa vuonna 1865. Samalla tutkijoille pohdinnan aihetta antoi niin sanottu miljoonan dollarin kysymys. Miten on mahdollista, että maailmankaikkeudessa, joka liikkuu vääjäämättä kohti kaaosta, on samanaikaisesti näkyvissä kehitystä ja jatkuvasti muodostuvia yhä monimutkaisempia järjestelmiä?
On selvää, että suuresta alkuräjähdyksestä ei muodostunut alkuaineiden amorfista massaa, vaan aineet ovat kerääntyneet tähtiin ja galakseihin.
Koko elämän kehitys yksinkertaisesta monimutkaiseen, monisoluisesta organismista aina ihmiseen saakka rikkoo tätä universaalia lakia. Ihmisen kehitys biologisena olentona ei ole kuitenkaan keskeytynyt, vaan ihmiselle on kehittynyt tietoisuus, ihmiset ovat luoneet yhteiskunnan, jolla on omat etunsa ja järjettömyytensä, ja myös talous on kehittynyt. Kaikki nämä ovat toinen toistaan monimutkaisempia ja vaativimpia kokonaisuuksia. Miten tämä on mahdollista? Päivittäiset havaintomme eivät suinkaan vahvista termodynamiikan ja muiden lakien toimivuutta.
Epäjärjestys on kasvun tulos
Tämä ongelma antoi ajattelunaihetta tutkijoille, kun Ilja Prigogine sai Nobelin palkinnon ratkaisustaan tähän ongelmaan vuonna 1974. Siihen saakka tutkijat olivat tutkineet suljettuja järjestelmiä eli tilanteita, joissa järjestelmä ei vaihda yhteiskunnan kanssa energiaa, tietoa tai materiaa juuri lainkaan. Esimerkkejä suljetusta järjestelmästä ovat vaikkapa tiili tai sanomalehti, jotka eivät kehity, vaan vastaavat täysin termodynamiikan toista lakia: niiden entropia kasvaa jatkuvasti aina hajoamiseen tai mädäntymiseen saakka. Prigogine tutki avoimia järjestelmiä, jotka toimivat vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, eli järjestelemiä, jotka vaihtavat materiaa, energiaa ja tietoa ympäröivän kanssa. Selvisi, että kehitystä tapahtuu järjestelmissä juuri epäjärjestyksen kautta: järjestys edellyttää kaaosta. Lisäksi havaittiin vielä eräs odottamaton asia: järjestelmän sisäinen epäjärjestys kasvoi avoimissa järjestelmissä, mutta jokainen avoin järjestelmä lisäsi ulkopuolista entropiaa. Eli järjestelmän kehittyessä ulkoinen epäjärjestys kasvoi.
Mikäli yhteiskunnan tasolla tarkastelemme yhtä paremmassa järjestyksessä olevaa aineellista maailmaa matkapuhelimineen, iPodeineen ja pilvenpiirtäjineen, ja vertaamme sitä 1500-luvun Eurooppaan tai vaikkapa johonkin Amazonin viidakon heimoon, huomaamme, että nyky-yhteiskunta tuottaa valtavasti jätettä. Tehdasta tai suurta savupiippua tarkasteltaessa on selvää, että tuotteen valmistuessa tehtaassa, entropia poistuu savupiipusta eikä päinvastoin.
Yksinkertaisesti sanottuna: jokaisen avoimen järjestelmän ehdoton edellytys on se, että järjestelmä tuottaa ympäristöönsä entropiaa. Järjestyksen kasvaminen järjestelmän sisällä aiheuttaa epäjärjestyksen kasvua järjestelmän ulkopuolella.
Järjestelmä romahtaa tai kehittyy uudeksi ja paremmaksi
Avoimia järjestelmiä tutkittaessa selvisi, että jokaisella järjestelmällä on oma rajansa, johon saakka järjestelmä kykenee aiheuttamaan entropiaa ympäristössä. Totuuden hetki eli tieteellisessä kielessä bifurkaatio, kahtia haarautuminen on vuorossa kun järjestelmä saavuttaa rajan, jonka jälkeen se ei enää kykene sulattamaan saapuvaa energiaa, tietoa ja materiaa eikä poistamaan kuona-aineita.
Silloin koko järjestelmä muuttuu kaoottiseksi ja on valittava toinen kahdesta suunnasta: järjestelmän kehittyminen eteenpäin ja aiemmin hallitsemattomien vaihteluiden hallintaan saaminen tai järjestelmän murtuminen ja hajoaminen.
Tarkastellaanpa yhteiskuntaa. Rooman valtakunnan hajotessa oli valittava tulevan kehityksen ja valtion tuhoutumisen välillä. Valitettavasti näistä vaihtoehdoista toteutui viimeksi mainittu. Toisaalta feodaalisen yhteiskunnan tuhoksi ei koitunut paluu kiviaikaan, vaan valistuskauden ja kapitalismin kehitys.
Bifurkaatio on hetki, jolloin tapahtumat alkavat kehittyä yhteen tai toiseen suuntaan, joiden lopputulokset ovat täysin erilaiset. Tuona hetkenä yksikin pieni syy riittää, ja täysin erilaisiin lopputuloksiin johtava tapahtumaketju saa alkunsa.
Mäen päällä seisova pallo on tästä hyvä esimerkki. Pieni tönäisy suuntaan tai toiseen, ja pallo alkaa vieriä pitkin mäen pohjois- tai etelärinnettä. Tulokset ovat molemmissa tapauksissa täysin erilaisia, mutta syynä kaikkeen oli kuitenkin pienenpieni tönäisy. Bifurkaatiopiste on juuri tämä tönäisyhetki epävakaassa järjestelmässä.
Taloudellisia ja poliittisia järjestelmiä tarkasteltaessa on selvää, miten epäjärjestys aiheutuu ja miten sieltä noustaan takaisin vallankumouksien tai talouskriisien kautta seuraavaan kehityshyppäykseen. Kriisistä ja epäjärjestyksestä pitäisi ehkä iloita, mutta valitettavasti näin ei kuitenkaan ole.
Epäjärjestyksen kasvaessa ei ole koskaan selvää, miten järjestelmä kehittyy. Valko-Venäjällä ja Virolla on samantyyppinen sosialistinen tausta, mutta tulokset ovat olleet täysin päinvastaisia. Yhdessä valtiossa vallitsee diktatuuri, toisessa demokratia. Dominikaaninen tasavalta ja Haiti sijaitsevat samalla saarella, mutta eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.
Koska epäjärjestyksen kasvaessa ei ole tietoa siitä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, jokainen järjestelmä vastustaa voimakkaasti suuria uudistuksia. Pohjois-Korean johtajat ymmärtävät varmasti, että järjestelmä on huono, mutta ennen järjestelmän täydellistä kaaosta ei myöskään muutoksia ole odotettavissa.
Esimerkkini ovat peräisin pääasiassa politiikasta, mutta samat periaatteet pätevät kaikilla tasoilla aina yksinkertaisemmista molekyyleista ja organismeista galakseihin saakka.
Hyviä esimerkkejä järjestelmän kehityksestä tarjoaa myös valtio, esimerkiksi Yhdysvaltain tieverkosto. Autojen määrän jatkuvasti kasvaessa muodostuu liikenneruuhkia. Aluksi ruuhkat hälvenevät puoleenpäivään mennessä ja liikenne sujuu suurimman osan ajasta. Autojen määrän yhä kasvaessa päädytään tilanteeseen, jossa teiden kapasiteetti ei enää vastaa automäärää (tällainen tilanne on tällä hetkellä esimerkiksi Los Angelesissa), ja silloin järjestelmän on valittava lopetetaanko liikenne vai järjestäydytäänkö seuraavalle tasolle.
Seuraavalle tasolle järjestäytymistä edesauttavat tällaisessa tapauksessa suunnittelijat ja urakoitsijat, jotka rakentavat lisää kaistoja ja ramppeja. Nyt järjestelmä vastaa automäärää, jonka tarpeisiin ei aiemmin kyetty vastaamaan. Kaikkialla ei kuitenkaan rakenneta lisää kaistoja, vaan niitä jopa vähennetään.
Termiinikauppojen kaatuminen vie romahduksen
Taloutta ja erityisesti rahoitusmarkkinoita arvioitaessa on tällä hetkellä selvästi nähtävissä miten järjestelmä ei enää tule toimeen vallitsevan tilanteen kanssa. Termiinikauppoja tehdään enemmän kuin koskaan. Niitä arvioidaan tällä hetkellä olevan yli 60 tuhannen euron verran jokaista maailman asukasta kohden. Tähän laskelmaan sisältyvät myös kaikki vauvat, papualaiset ja pygmit. Kauppojen kaikki osapuolet ovat varmoja siitä, että järjestelmä toimii häiriöittä, ja mikäli ongelmia ilmenee, jokin tuomioistuin perii ja palauttaa rahat sekä omaisuuden.
Tällä hetkellä järjestelmä toimiikin onnistuneesti, mutta historiasta muistamme esimerkiksi Hollannin tulppaanimanian 1600-luvulla, jolloin termiinikauppoja tehtiin suorastaan uskomattomia määriä tulppaaninsiementen ostoa ja myyntiä varten. Hintojen laskiessa myyjät halusivat saada ostajilta siementen hinnaksi sovitut miljoonat dollarit, mutta ostajat kieltäytyivät maksamasta.
Luonnollisesti käännyttiin tuomioistuimen puoleen ja tuomioistuin ryhtyikin ratkaisemaan ongelmaa kaikkien sääntöjen mukaisesti. Yksittäisessä tapauksessa olisi varmasti päästy myös ratkaisuun, mutta tapauksien määrä ylitti tuomioistuimen kapasiteetin.
Kaikkien maksamattomien kauppojen käsittely olisi kestänyt satoja vuosia. Tuomioistuin siirsi ongelman parlamenttiin, joka ei kuitenkaan kyennyt tekemään päätöstä, vaan heitti pallon takaisin tuomioistuimille. Tätä peliä jatkui muutamaan otteeseen, jonka jälkeen tehtiin kardinaalinen päätös: kaikki termiinikaupat mitätöidään.
Rahoitusjärjestelmä on kehittynyt paljon noista ajoista. Nykyään kyetään sekunnissa hakemaan tuhansia toimia, jotka kaikki myös suoritetaan määräaikaan mennessä. Toivottavasti tällaista ei enää tarvitse kokea, mutta en kuitenkaan jaksa oikein uskoa siihen, että nykyinen oikeusjärjestelmä kykenisi selvittämään ja takaamaan kaikkien taloudellisten velvoitteiden suorittamisen. Nykyinen rahoitusjärjestelmähän perustuu pääasiassa bitteihin ja tietokoneisiin, eikä aineellisiin arvoihin.
Systeemi on varma! Vai onko?
2000 -luvun suurinta terrori-iskua eli ydinpommin räjähtämistä suurkaupungissa ei ole vielä tapahtunut. Ydinpommin räjähtäessä ilmakehässä muodostuu ns. gammaimpulssi, joka hajottaa kaikki toimivat tietokoneiden mikrosirut. Yleensä ajatellaan, että kaikista tiedoista on tehty varakopiot, ja kaikki tiedot säilyvät. Mutta pitääkö tämä kuitenkaan paikkaansa? Voidaanko kaikki tiedot palauttaa? Epäilen.
Pankilla luurangot kaapissa
Maailman rahoitusjärjestelmään pätee avoimen järjestelmän kaaosteoria, kuten kaikkeen muuhunkin. Kehitys edellyttää kaaosta, josta kuoriutuu aikanaan uusi järjestys. Näyttää siltä, että kaaos on lähellä, sillä järjestelmä on siirtymässä kohti rajaa, jossa entropiaa ei enää siirry yhteiskuntaan riittävästi.
Entropiaa ovat tässä yhteydessä tappiot, jotka ovat nyt kasvussa. Ylimääräisiä toimia ja riskejä eli järjestelmän sisäisiä tekijöitä ei ole tasapainotettu oikeaan aikaan tehdyillä tappioilla ja poistoilla, ja ne alkavat nyt kasaantua.
Normaalin talouden vallitessa väärien päätösten tekeminen ja heikkolaatuinen tuotanto on yleistä. Joskin rakentamisesta ja kuljetuksesta poiketen, jossa heikko laatu näkyy välittömästi ja täytyy korjata, pankkisektorilla vääriä päätöksiä ja tappioita voidaan peittää suhtautumalla lukuihin luovasti tai jopa suorastaan rikollisesti. Tappiollinen toiminta näkyy hankintahinnoissa tai muissa menetelmissä, joiden sisältö on tuntematon. Pankeilla onkin tällä hetkellä kaapeissaan luurankoja, joiden kukaan ei halua tulevan ulos, ja järjestelmää yritetään pitää koossa kaikin keinoin.
Entä jos rahaa jää pankkiin?
Globaali rahoitus- ja pankkimaailma ei kuitenkaan voi enää välttää kaaosta. Todennäköisesti tämä kaaos vie mukanaan miltei koko sähköisen rahan, ja maailma saa mahdollisuuden rakentaa uuden ja paremman rahoitusjärjestelmä. Rahan historiaa tarkasteltaessa ilmenee paljon epäonnistuneita kokeiluja, joiden tarkoituksena on ollut tehdä rahaa tyhjästä. Tähän sarjaan kuuluvat kultaa tehneet alkemistit, jotka sulattivat kultarahoja ja lisäsivät seokseen vähintään puolet hopeaa, ja laskivat rahat uudelleen liikkeeseen uskoen olevansa siten puolta rikkaampia.
Myös setelit ovat poikkeuksetta muuttuneet arvottomiksi pidemmällä aikavälillä. Euro, jeni ja kruunu eivät ole poikkeuksia. Dollarin kaaosta ei kohta epäile enää kukaan. Sähköinen raha ei ole vielä ollut kriisissä, mutta todennäköisesti se on laajempi ja tuhoisampi kuin mikään jo nähdyistä rahakriiseistä. Tällä hetkellä miltei 96 prosenttia maailman rahasta on pankeissa sähköisessä muodossa ilman mitään todellista arvovälinettä.
Nykyinen järjestelmä pysyy pystyssä ainoastaan luottamuksen turvin, eikä käteisen nostaminen samanaikaisesti kaikilta pankkitileiltä ole mitenkään mahdollista. Järjestelmä perustuu siihen, että ihmiset eivät koskaan nosta rahojaan samanaikaisesti. Tämä on kuitenkin virheellinen oletus, sillä massan saa liikkeelle pelkkä 5 prosentin koordinoitu toiminta, jolloin loput 95 prosenttia seuraavat perässä.
Vaikka jätämme laskuista pois elokuvista tutun kuvan 1930-luvun Euroopasta ja Yhdysvalloista, jossa tuhannet ihmiset vaativat rahojaan pankeilta, voidaan esimerkkinä kuitenkin käyttää englantilaista Northern Rock -pankkia, jonka konttoreiden eteen muodostui yhdessä päivässä kilometrien mittaisia jonoja ihmisistä, jotka halusivat nostaa rahansa pankista.
Tuolloin kriisi ei onneksi kuitenkaan laajentunut koko maailmaan, mutta entä jos samanlaisia jonoja muodostuu kymmenissä pankeissa, kymmenissä eri valtioissa? Poliisi siirtyy kaduille estämään levottomuuksia ja pankit suljetaan yhteiskunnan etujen turvaamiseksi, mutta ihmiset eivät edelleenkään saa rahojaan takaisin.
Virtuaalinen vs. todellinen
Suurin virhe, jonka ihmiset tekevät, on todellisen varallisuuden ja virtuaalisen varallisuuden sekoittaminen keskenään. Todellinen varallisuus on aineellista: autot, talot, ruoka ja kaikki se, mitä kulutamme. Virtuaalinen varallisuus on rahaa, osakkeita ja arvopapereita. Virtuaalisen varallisuuden ominaisuuksiin kuuluu, että tietyn ajan kuluessa se voidaan vaihtaa aineelliseksi varallisuudeksi. Jonka jälkeen voit mennä kauppaan ja ostaa rahalla ruokaa ja autoja.
Virtuaalisella varallisuudella on myös eräs toinen mielenkiintoinen ominaisuus: sitä tulee jostain lisää aivan kuin itsestään. Osakkeiden kurssi tuntuu nousevan, ja ne voidaan vaihtaa rahaksi, ja rahalla voidaan ostaa kaikenlaista. Tämä ominaisuus houkuttelee ihmisiä pitämään virtuaalista varallisuutta todellista varallisuutta suurempana. Nämä ihmiset sanovat, että todellinen varallisuus ei kasva, mutta raha pankissa kasvaa.
Kukaan ei kuitenkaan kysy, mistä pankkitalletuksen kasvu on peräisin, ja kasvaako aineellinen varallisuus maailmassa yhtä paljon? Vastaus on luonnollisestikin kieltävä. Osakekurssin noustessa kaksinkertaiseksi miljoonalla osakkeita hankkinut voi ostaa kaupasta kahdella miljoonalla, mutta todellisuudessa raha on peräisin muiden ihmisten ostovoiman heikentymisestä. Tappion jakautuessa miljoonien ihmisten kesken tätä on aluksi vaikea huomata.
Nykyinen järjestelmä suosii ovelia, mutta on pidemmällä aikavälillä tuhoisa kaikille. Myös ne, jotka aluksi hyötyvät, kärsivät lopuksi elintason laskusta.
Ajattelin tätä ensimmäisen kerran seuratessani valuuttamarkkinoiden muutoksia. Esitin yksinkertaisen kysymyksen: kuka kärsii tappiota silloin, kun kurssi nousee ja minä voitan? Tuoton syntyminen tyhjästä ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Näin käsitin, että euron noustessa suhteessa dollariin, maailman kaikki eurojen haltijat voittavat, ja maailman kaikki dollareiden haltijat kärsivät tappiota, sillä heidän valuuttansa ostovoima heikkenee. Tuolloin maailma oli kuitenkin vielä huomattavasti vakaampi kuin nyt, ja dollari oli vakain valuutta.
Tällä hetkellä liikkeelle on laskettu uskomattomia määriä dollareita, mikä on johtanut dollarin arvon laskemiseen. Ja tätä prosessia ei voida enää pysäyttää. Dollari kaatuu vääjäämättä, mistä aiheutuu täydellinen kaaos talletusten ja säästöjen hävitessä. Parhaassa tapauksessa tästä kaaoksesta syntyy uusi järjestys, joka on nykyistä parempi ja edistyneempi.
Onko tulevaisuus kultainen?
Kaaoksen ja järjestyksen teorian eräs ominaisuus on se, että emme koskaan tiedä millainen uusi ja edistyneempi järjestelmä on. Usein uusi on vanhan täydellinen vastakohta. Hegelin mielestä kehityksessä on kyse aiempien vaiheiden kieltämisestä, jota seuraa spiraalimainen kehitys, jossa kielletään se, että on kielletty.
Missään vaiheessa ei haluta tietää seuraavasta vaiheesta, mutta samalla seuraavassa vaiheessa kyetään kuitenkin aivan uudella tasolla ratkaisemaan edellisen vaiheen ongelmat. Tämän jälkeen järjestelmää kohtaa uusi kriisi, ja taas kielletään edeltävä, ja ulkoisesti pysytään samanlaisena kuin edeltänyttä vaihetta edeltävässä vaiheessa, joskin kuitenkin uudella, entistä korkeammalla tasolla.
Dollarin kaatumista seuraa todennäköisesti uusi ja parempi järjestelmä. Hegelin kieltämisen mukaisesti kyseeseen voisi tulla kultastandardiin perustuva raha, sillä kultastandardia on kielletty riittämiin jo vuodesta 1971 lähtien.
Alar Tamming, Tavex -konsernin perustaja ja psykologian maisteri
|
