seuraava »

[coon]

Itse olen huomannut nyt ajan saatossa että kaikki miehet, kenen kanssa olen ollut suhteessa ovat olleet maamerkkejä ja syntyneet syksyllä. Tällä hetkellä seurustelen neitsyt- miehen kanssa (mikä on muuten ensimmäinen kerta) mutta silti huomaan kaikkien miesten kanssa tulevan samoja ongelmia ja olenkin nyt alkanut pohtimaan omaa syntymäaikaani ja kala- merkkiä.

Minussa on paljon "tyypillistä" kalaa: Olen herkkä, taiteellinen, vaikutteille altis, liiankin kiltti ja vastaanottavainen. Mutta mikään yliromanttinen en todellakaan ole, päinvastoin, sillä minut saa juoksemaan.

Olen huomannut, että minulla on aina ollut todella suuri pakenemisen tarve, mikä on ilmeisesti myös kaloille tyypillistä kun pitäisi ratkoa ongelmia? Nyt kun suhde alkaa kehittymään vakavammaksi, niin haluaisin kovasti nostaa rinkan selkään ja lähteä. Onko tämä vain minun huono tapa hoitaa asioita vai pakoilenko omaa luontoani jäämällä ns. väkisin? En tiedä, enkä osaa hakea vastauksiakaan 

Vetäydyn myös todella helposti omaan kotiini ja olen täällä turvassa ja tyytyväisenä. Viihdyn paljon yksin, koska silloin en ime negatiivisia energioita ihmisistä ja minun on helpompi olla.

Muistan aina lauseen jonka jostain luin "kalaihminen on se miksi hänet kasvatetaan". Tuo pitää kyllä kohdallani paikkaansa, mutta valitettavasti olen saanut nuoruuteni kasvaa aivan liian negatiivisessa ympäristössä ja se on vaikuttanut minuun ihmisenä aivan liikaa.

Tässä jotain minusta ihmisenä, mutta sitten varsinaiseen ongelmaan: Saan jostain syystä miehet hullaantumaan itseeni ja tämä johtaa liialliseen takertumiseen heidän puolelta. Onko tämä kaloille tyypillinen ominaisuus, sillä olen myös lukenut heidän "viehkeydestä" ja aistikkuudesta? Itse en tunne yhtään ketään toista kalanaista kunnolla ja olisi kiva kuulla myös niiltä mielipiteitä jotka tuntevat horoskoopit paremmin.
Alan tässä uudessa suhteessa pian tukehtumaan kun en voi tehdä edes ruokaa rauhassa ilman että toinen roikkuu vyötäröllä. Pelkään, että lähden ja teenkin sillä elämäni suurimman virheen, mutta entä jos se virhe onkin jääminen ja omaa luontoaan vastaan taisteleminen?

Toivottavasti edes joku nappaisi sen punaisen langan tästä tekstistä ja voisi jollain tavalla auttaa 

[Suljin]

Oho, voin samaistua melko hyvin tekstiisi

Mutta yleensä en ole paennut vaan halunnut koittaa tehdä
suhteen eteen kaikkeni.. tai ainakin luullut niin, mutta
jopa tietämättäni "ärsyttänyt" sitten kumppanini pois suhteesta..
Nykyään tiedostan tämän puolen itsessäni ja kun sen tiedostaa,
sille voi alkaa tehdä jotain.. Eli sama homma sinulla

Ja tuo on myöskin, että kun miehet hullaantuu niin siinä tulee
"liikaa vaihtoehtoja" ja semmoista halua lähtä vielä seikkailemaan,
yms..

Mutta neuvon, että pohdit todella, haluatko olla tämän nykyisen
kumppanisi kanssa, onko hän sitä, mitä haluat? Tai onko kukaan
sitä mitä haluat? Jotkut ihmiset on luotu kulkemaan yksin, vaikka
niitä ihailijoita satelisikin Kaloille tyypillistä on myös se, että he
etsivät mielikuvitusolentoa kumppanikseen, eli juurikin "täydellistä
ihmistä", josta he ovat koko elämänsä ajan haaveilleet ja sitten
niistä haaveistakin tulee sitä tyytymättömyyttä ja pelokkuutta kun
parisuhteet etenee ja kumppani ei olekaan täysin sellainen..

Kalat ovat uhrautuja -merkki ja usein heiltä tästä syystä löytyy
myös taito asettua aloilleen vaikka tekisi mieli lähtä uimaan
takaisin vastavirtaan..
Mutta kalat ovat myös masennusherkkä -merkki, joten en sitten
tiedä onko tuo uhrautuminen kovinkaan hyvä juttu siltä kannalta..

Itse kehotan siispä punnitsemaan asioita, ihan vaikka listaamalla
asioita osioihin "Vapaa" ja "Parisuhteessa" ja sitten tunnustellen,
kumpi lista tekee sinut onnellisemmaksi

Jokainen kuitenkin tarvitsee sitä omaa tilaa ja vapautta, mutta
myös rakkautta



Itse olen

[coon]

Tunnistan kyllä itsessäni tuon uhrautujan- ominaisuuden, valitettavasti. Teen ja suostun helposti asioihin vain muiden vuoksi ja sisälläni ääni huutaa olla tekemättä juurikin niin. Sitten en ole osannut kuunnella ääntä ja kärsinyt aina lopulta jollain tavalla  
Sitä varmasti pelkään, että jos jään suhteeseen (jossa voin oikeasti saada kaiken ihanan mitä parisuhteelta voi vain toivoa) niin masennunko lopulta? Minulla ei ole siis ollut taipumusta masennukseen, mutta alakuloon kyllä. Eli koen menettäväni oman itseni (ja minulle tärkeät asiat) liian vahvasti ollessani parisuhteessa.

Suljin; annoit todella hyvän pointin miettiä onko todellakaan kukaan sellainen ihminen kenen kanssa haluan olla. Tai pitäisikö minun vain sinnikkäästi odottaa että minulta vietäisiin kerrankin jalat alta aivan täysin. Luulin jo että niin olisi tapahtunut, mutta jo 4kk jälkeen joudun pohtimaan tällaisia asioita... ei hyvä  

[^^Queen Nefertiti^^]

älä jää sinne missä on tylsää, koskee suhteita ja töitä! 

[Lilli]

Tunnistan kyllä itsessäni tuon uhrautujan- ominaisuuden, valitettavasti. Teen ja suostun helposti asioihin vain muiden vuoksi ja sisälläni ääni huutaa olla tekemättä juurikin niin. Sitten en ole osannut kuunnella ääntä ja kärsinyt aina lopulta jollain tavalla    Eli koen menettäväni oman itseni (ja minulle tärkeät asiat) liian vahvasti ollessani parisuhteessa.

Tämä on varmastikin ongelman ydin, ei se, onko mies oikea vai väärä. Silloin kun oma identiteetti on jotenkin jäsentymätön tai on helpompi elää ns. vahvemman persoonan mielen mukaisesti, niin sittenhän sitä kadottaa itseään. Jotenkin sain viestistäsi sellaisen kuvan, että pystyt melkein kameleonttimaisesti olemaan sellainen, kuin toinen haluaa, ja siksi sinuun ehkä hullaannutaan. Kalalle on varmastikin onnellisen parisuhteen kannalta tärkeää löytää itsensä ja sen, mitä todella haluaa elämältään. Silloin on helpompi vetää rajatkin oman ja muiden tahdon välille. Omana itsenään on yleensä hyvä olla, mutta toisinaan tästä tulee yhteenottoja muiden kanssa, jos he haluavat sinut jonakin muuna mitä olet. Henkilökohtaisesti kuitenkin näissä tilanteissa antaisin sellaisten miesten mennä, jotka eivät kykene todellista persoonaani hyväksymään. Eihän sellainen ole edes rakkautta. Sama asia tietysti toisinpäin. Jos huomaat rakastuneesi vain oman mielikuvituksesi tuotteeseen, niin et ole rakastanut sitä toista aidosti.

[^^Queen Nefertiti^^]

hassua, minuunkin ne hullaantuu, mutta juuri nyt miesenergia jotenkin ärsyttää (tai väärät tyypit), joten tulee kommenttia, oletko lesbo..   hah, miehet on lisäksi liian uteliaita, joskus siitä mitä teen jonkun kanssa (jos joku on kerrankin ok), en tiedä testaako ne egoaan vai seksuaalisuutta (se joka on ok, utelee siitä millainen joku muu on ollut, ?! tai koska ja miten). pitäisikö alkaa myötäillä jotenkin kun teen just päinvastaista? koska jos ei myötäile, juitsut on todella lyhykäisiä, mutta so what.> en oikein usko että miehille kannattaa kertoa totuuksia..  

kuulin että pitäisi pitää italialaisista tai arabeista, mutta ei sentäs. > saksalaiset ei oikein kolahtaneet.. täytyy miettiä mikä on pohjois/keski/etelämaiden ero, koska se tosiaan on.

[coon]

Olen nyt selvästi kiinnottänyt enemmän huomiota käytökseeni enkä todellakaan ole (ainakaan enää) tehnyt mitään sellaista mikä ei tuntuisi hyvältä.
Juttelimme paljon viikonloppuna ja molempia selvästi arvelluttaa tulevaisuus ja molemmat kyselee itseltään kysymyksiä "mitä minä haluan elämältä" ym. vastaavaa. Kuitenkin meidän on hyvä olla yhdessä.. ainakin nyt  :
Olen myös saanut paljon enemmän tarvitsemaani tilaa ja tehnyt hänelle selväksi asioita mitä en halua elämääni ja mitä haluan.

Tunteeko joku kalojen saloja paremmin kuin minä? Onko jollain muulla kalanaisella vastaavia ongelmia löytää pysyvä onni parisuhteessa? Vai onko tämä nyt sitä kolmenkympin kriisiä 

[Metsänkeiju]

Varmasti vaikuttaa missä venus on sekä kartan kokonaisuus..

Mun elämä aurinko-kaloina on jatkuvaa virtaa.. Vastavirtaan, myötävirtaan, kunhan liikutaan! Ja muututaan. Elämän virta ei pysähdy.. Vaikka kotiin olen "pysähtynytkin", ei sisäinen virtani pysähdy koskaan elämässä.. Ja    pitää huolen että huolehdin henkisestä vapaudestani suhteessa. Mulle on tärkeää että toinenkin osapuoli tutkii tätä elämää, kokeilee, elää ja menee. Myös itselleen eikä vain minulle tai meille tai lapsille. Tarvitsen välillä omaa tilaa, ja se on ihan ok. Kaloille on erittäin tärkeää, ettei jokainen päivä tunnu samalta. Että on spontaaniutta, että voi aina muuttaa suunnitelmia : , aloittaa eri juttuja, kokeilla kaikenlaista, työstää, muuttua, kulkea, tuntea elämän virta.. Tämä kalanainen löysi toisen samanmoisen, joka kaikessa pysyvyydessään ja perhe-elossamme ( 4.huone ) kuitenkin kykenee ja haluaa itsekin jatkuvaa muutosta (tupla- ). Tämän muuttuvan veden parina on muuttuva tuli, joka oikein hyvin balansoi.. Ja kommunikointi on suuri vahvuus.. Hieno kuulla että olette saaneet juteltua ja tuotua ajatuksia ulos. Minulla siinä on ollut opettelemista, kun herkästi olen sisälle aiemmin kätkenyt ja huono itsetunto on "jo valmiiksi estänyt" minua elämästä sellaista elämää kuin haluan.. Voisiko sinullakin olla tällainen reppu-reaktio? Sekin vain on yksi kehitystehtävä, jonka parisuhde on auttanut minulla eheytymään. Kalalle tärkeintä on kuunnella itseään, intuitiotaan, ja mennä sen mukana. Ala kuunnella enemmän niitä sisäisiä viestejäsi, ja kokeile mahdollisimman usein toimia sen mukaan. Pikkuhiljaa huomaat, että asiat sujuvat kuin itsestään, kun luotat itseesi ja valintoihisi koko ajan enemmän.. Jos kalat ei kuuntele sisintään, konfliktien välttämisen toivossa, ei se pitkällä aikavälillä tuo kuin murhetta.. Musta ainakin tuli negatiivinen mäkättäjä. Ja kalojen maailma on jotenkin niin itse luotavissa (kalat on miksi hänet kasvattaa) että kaloilla on suuri voima nähdä ja kokea maailma JUST tasan niin kuin hän haluaa. Ja on lopetettava haluaminen ja aloitettava kokeminen; olla hetkessä läsnä ja nähdä positiiviset asiat. Silloin elämäkin on positiivista. Tuo mun allekirjoituksessa oleva lause voisi olla kuvaus kaloista.. :

[coon]

^VIHDOIN 
Voi kiitos! Tuo oli puettu juuri niin ihanasti sanoiksi mitä olen pohtinut, mutta en ole osannut selvittää noita asioita kunnolla sanoiksi. Ainut että en ymmärrä noista merkeistä mitään 

Juurikin tuo liikkeen kokeminen on ollut minulla aina erittäin vahvana. Tylsistyn helposti jos elämä tuntuu pysähtyvän ja mietin heti seuraavaa siirtoa että saan sitä virtaa taas elämään.
Ja se on totta, että minun on kuunneltava sisäistä ääntäni enemmän. Siihen joudun ihan keskittymään että muistan kuunnella itseäni ja sitä intuitiota sisälläni.

[coon]

Päivitellään nyt tänne kuulumiset tämän neitsyt miehen kanssa 

Tässähän kävi lopulta niin, että me olemme aivan hulluina toisiimme  Koen että tammikuu oli minulle se aika jolloin jouduin pohtimaan todella mitä haluan elämässäni ja puntaroin suhdetta kauttaaltaan.
Asiat kuitenkin selkeytyivät ja olen ymmärtänyt hakea sitä liikettä elämääni muulla tavoin ja onnekseni löytänyt näiden asioiden kautta sisäisen rauhan elämääni  Me olemme hyvällä tavalla todella samanlaisia ihmisiä ja arvostamme elämässä samoja asioita. Molemmat rakastamme matkustamista ja haaveilemme yhteisestä tulevaisuudesta.