seuraava »

[Amonra]

  Ihanan piristäviää kevennystä! Ja ljublju bivo i Boris Jeltsin (=rakastan kaljaa ja Jeltsiniä...) on ollut aika masentunut ja surkea olo oikeasti ja siksi niin synkkä sävy kirjoituksessa. Taitaa ne traumat alkaa purkautua ja kaikki on vähän syyllisiä, äiti, Suomi, ja vähän koko maaplaneetta ja vissiin kosmoskin  siitä se mieli sitten kevenee kun pahaa mieltä saa purkaa. Positiivisen elämän työkalut oli kiinnostavaa tietoa. Hyvää ja rakkaudellista päivää kaikille! 

[Varjotar]

Suomessa ollaan kylmiä ja juroja, valtavan ahneita ja ängetään kaikki pilkuntarkkojen sääntöjen sisälle. Mitä tällä voitetaan?!
Täällä olisi paljon arvokkaita ja hienojakin juttuja, mutta jostakin syystä niitä ei oikein kukaan tahdo arvostaa ja niitä arvostavien mielipiteillä ei tietenkään ole väliä sen jälkeen, kun joku joka näkee rahaa, tulee paikalle..

Valon ja Rakkauden jakaminen on vaikeaa, jos semmoisten on haluttu kokonaan unohtaa olevan olemassa, kiellettyjä.

[Suomityttö]

Ai kauheeta miten synkkänä ja negatiivisena suomalaiset esitetään tässä ketjussa! Ilmeisesti liikun aivan erilaisissa piireissä. Ystäväni ja juttukaverini ovat kyllä paljon itseäni nuorempia, joten sieltä tulee valo. En myöskään koe valon ja rakkauden jakamista lainkaan vaikeana.
 
Valoa ja rakkautta kaikille! 
I am what I am.

[Suomityttö]

En ole millään tavoin yrittänyt poista elämästäni ja ympäristöstäni tuollaisia ihmisiä ja tapahtumia. Ehkä vain suhtaudun niihin toisin. Vai näyttävätkö ne erilaisen puolen itsestään? Enpäs tiedä. Lempeydellä suhtaudun eri ilmiöihin. Peace.  
Kun tunnet olosi levolliseksi, olet oma itsesi,sillä mikään eikä kukaan ei voi häiritä tai järkyttää sinua tai vaikuttaa sinuun.

[sideman]

En ole millään tavoin yrittänyt poista elämästäni ja ympäristöstäni tuollaisia ihmisiä ja tapahtumia. Ehkä vain suhtaudun niihin toisin. Vai näyttävätkö ne erilaisen puolen itsestään? Enpäs tiedä. Lempeydellä suhtaudun eri ilmiöihin. Peace.  

Kysyin juuri poistamassani viestissä, oletko kenties kevään tahi kesän lapsi? Sitten vasta havaitsin, että
melko keskellä kesäähän oletkin tähän maailmaan putkahtanut...Kenties jopa miltei optimaaliseen
aikaan, kun pahimmat allergeenitkin ovat menossa olevan vuoden osalta valtaosin historiaa!

 

[Eklektikko]

Kyllä, markkinatalousvetoinen maailma jossa ihmisiä määritellään voittajiini ja luusereihin on automaattisesti kova maailma. Onneksi yksilö voi kuitenkin valita miten maailmaa katsoo, eikä sitä ole mikään pakko katsoa markkina-silmälasien läpi:

Runsaaseen viiteen miljoonaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä ja otsikon 'KOVA MAAILMA' on itse asiassa markkinatalous-arvojen hallitsema maailma: Maailmasta tulee kova, kun lainsäädännön voimin kielletää pörssiyhtiöitä asettamatta mitään tavoitetta ylemmäksi kuin lain säätämä tärkein tavoite, joka on osakkeenomistajien voittojen maksimointi. Tämä 'tiristetään mistä tahansa voitot isommiksi' - ajattelu on levitessään yrityselämän ulkopuolelta koko yhteiskuntaan, aiheuttanut sitten toki arvojen kovenemista siinä määrin, että on alettu puhua jopa 'parisuhdemarkkinoista' ja ihmisten 'markkina-arvosta parisuhdemarkkinoilla.' Media myös toitottaa 'markkinat ovat hermostuneet, markkinat sitä ja markkinat tätä' -mantraansa. Ihmiset on saatu luulemaan, että nämä 'markkinat' ovat joku itsenäinen olento joka pompottaa ihmistä miten haluaa. Eivät ole; 'markkinat' on lopputulos siitä miten kaikenlaista säätelyä on purettu globalisaation yhteydessä ja annettu ihan ihmisten toimesta näille 'markkinoille' valta pompottaa kaikkea mahdollista. Ihmisen päätös olisi mahdollista kumota toisella ihmisen päätöksellä... Lisäksi: mitä suuremmat tuloerot, sitä kovemmat arvot yhteiskunnassa.

Ihmiset on laajalti saatu uskomaan se valhe, että markkina-mentaliteetilla voi suhtautua myös muihin asioihin kuin sellaisiin joiden tärkein funktio on voitontuotto. Tämä yhdistyy erottamattomasti kilpailuhenkisyyteen, joka on lisääntynyt työpaikoilla samaan tahtiin kuin YT-neuvottelut; kilpaillaanhan niissä nimenomaan siitä kuka saa työpaikkansa pitää.

Kuitenkin ihmiset ovat edelleen ihan yhtä altruistisia, rakkaudellisia ja positiivisia (Juuri tuli suuri tutkimus aiheesta; ns. Pollyanna- mentaliteetti eli sellainen jossa asioista nähdään ensisijaisesti niiden positiiviset puolet, on maailman väestön vallitseva mielentila enemmistöllä!) kuin ennenkin kun on tekemisissä yksilöiden kanssa ja useimmat kokemukset yksilöiden kanssa vahvistavat käsitystä siitä että asia todella on näin. (Median uutisoinnista tätä ei tietenkään voi nähdä, koska huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät, mistä syystä niitä tarjoillaan enemmän, etenkin nykyisin kun lehtien verkkosivujen otsikon klikkaus kilauttaa suoraan lehden laariin mainostajan rahoja = eniten klikkauksia houkutteleva otsikko on silloin paras otsikko.)

En oikeasti keksi maata joka olisi Suomea parempi asuinmaa, paitsi ehkä Islanti. Minä en halua enempää korruptiota, rikollisuutta ja saastunutta luontoa kuin mitä Suomessa on ja ne ovat täällä aika minimissään maailman mittapuulla. En halua Suomeen lähiöitä joihin poliisi ja palokunta eivät enää uskalla mennä (näin mm. Ranskassa ja Ruotsissa), en halua enempää seksismiä kuin mitä Suomessa on, enkä myöskään turhaa small-talkia, jonka ainoa tarkoitus on turha small-talk. MInulle riittää hyvin suomalaisiin pakkkaskeleihin kehitetty lämpöä hukkaamaton kuulumisten vaihto: 'Mitäs jätkä?'  'No paskaaks tässä.'    Minusta on jotain vialla siinä, että Keski-Euroopassa ja Ameriikan ihmemaassa samaan asiaan pitää käyttää viitisen minuuttia täysin turhaa ja mitään merkitsemätöntä puhetta, olipa sitten sanottavaa tahi ei.

Tuntemani suomalaiset ovat kyllä rentoja, leppoisia ja eivät niin kovin pilkkua viilaavia. Tokihan väestössä on aina tietty prosentti OCD:stä eli pakko-oireisesta häiriöstä kärsiviä jotka saattavat viilata pilkkua sen vuoksi, mutta etupäässä kyllä itse tunnen rentoja ihmisiä joille kelpaisi vähemmän byrokraattinenkin hallinto. Kaikki hallinnon yms. byrokratia ja pilkunviilaus on puhtaasti lainsäädännön tuotetta; virkamiehet eivät voi poiketa lainsäädännöstä joutumatta vakaviin vaikeuksiin. Tätä tavallinen kansalainen harvemmin ymmärtää, vaan luulee että virkamies voi joustaa samalla tavoin, kuin vaikkapa yksityinen kauppias voi halutessaan joustaa vaikka jonkin kaupan sopimusehdoista. Ei voi: Virkamies joutuu virkavirhe-syytteeseen joustaessaan! Huomio sinne lainsäädäntöön, kiitos, aina kun rupeaa byrokratia potuttamaan.

P.S. Tämähän näyttäisikin muuten olevan aiheeltaan ns. yliyleistämisketju. Ketjusta löytyy paljon kognitiivista häiriötä nimeltään yliyleistäminen. Jos ihan jokaikinen suomen kansalainen ei tieteellisen todistetusti ole ominaisuudeltaan X, niin sitten jos sanotaan 'suomalaiset ovat X' kyseessä on epätosi lause, joka kuitenkin saattaa aiheuttaa ikäviä tunteita sille, joka kyseistä lausetta kyselemättä uskoo. Ei kannata, tai sitten ei ainakaan ole asiaa valittaa siitä huonosta olosta, koska se oli itse tuohon epätoteen lauseeseen uskomalla aiheutettu.

[sideman]

FWIW:

Some 805 million people in the world do not have enough food to lead a healthy active life. That's about one in nine people on earth.

http://www.wfp.org/hunger/stats

[Eklektikko]

Some 805 million people in the world do not have enough food to lead a healthy active life. That's about one in nine people on earth.

http://www.wfp.org/hunger/stats

Tärkeimmät syyt ylläolevaan:
- peruselintarvikkeista vedonlyönti joka kulkee nimellä 'elintarvikefutuurit' ja iskee kaikkein kovimmin kehittyvien maiden kaupunkiväestöön, siis nimenomaan kasvavaan väestönosaan kun muutto maalta kaupunkeihin kiihtyy
- kehittyvien maiden oma paska infrastruktuuri, mistä syystä ruokaHÄVIKKI on nimenomaan suurin kehittyvissä maissa, yksi tärkeimpiä syitä se että infrastruktuurin parantamiseen tarkoitettuja rahoja päätyy liian usein korruptoituneen hallinnon taskuihin
- kansainvälinen agribusiness, eli Monsanto ja kaverit, joka tekee alkuperäislajikkeiden viljelyn perinteisin menetelmin hankalaksi
- se että kehittyviltä mailta on kielletty maataloustuet (kiitos WTO!), mutta kehittyvät maat vievät niihin nimenomaan maataloustukien avulla elintarvikkeita ja siten kilpailevat näiden maiden oman ruuantuotannon kanssa
- se että kehittyvien maiden hallitukset vuokraavat valtavia maa-alueita agribusinekselle, jolloin ko. maita alun perin viljelleet paikalliset ajetaan pois sieltä
- massatuotannolla ja paskoilla raaka-aineilla voittoa tekevät pikaruokaketjut ulottavat lonkeroitaan kehittyviin maihin ja syrjäyttävät paikallisia edullisempia ruokapaikkoja
- ja tietysti se että naiset eivät saa päättää omasta lapsiluvustaan, avioitumisestaan tai paljon muustakaan juuri missään ns. länsimaiden ulkopuolella - eikä kaikissa niissäkään; Maltalla ja Irlannissa abortti on edelleen laiton

[Hamal]

Million alyh roz!!!  :

[sideman]

Million alyh roz!!!  :

https://www.youtube.com/watch?v=CAGlI_2vQpg

(Lopussa "pakollinen" euroviisuterssimodulaatio, LOL!)

эта не ее песня оригинал лучше

 

[Amonra]

  Tähän kirjoitan nyt oman näkemykseni: kuten aiemmin on käynyt ilmi, olen viettänyt paljon aikaa Kaukasuksella, jossa elintaso poikkeaa Suomesta dramaattisesti. Kuitenkin se, ettei perustoimeentuloakaan välttämättä ole, ihmiset asuvat ahtaasti ja terveydenhuolto on kehnoa, ei estä ihmisiä voimasta hyvin henkisesti. Yhdessä istutaan juomassa teetä ja etsitään ratkaisuja yhteisesti. Ehkä suvulta löytyy apu hampaiden korjaamiseen, kukaan ei ole yksin. Toki osaan todellakin arvostaa Suomessa sitä, että hanasta tulee puhdasta vettä ja kotona on ihan oikea suihku! Suomessa on aivan varmasti leppoisia ihmisiä, mutta juuri työssäni peruskoulussa vanhat opettajat vaikuttavat hyvin jäykiltä ja tiukkapipoisilta, joskus jopa rasistisilta. Nämä ihmiset lienevät valokoituneet juuri tällaiseen työhön. Toisaalta paikalliset suomalaiset ystävänikin ovat hyvin tarkkoja ja sosiaalinen kanssakäyminen on jäykkää. En uskalla mennä kovin lähelle.
  Mutta en halua syyttää suomalaista kulttuuria paniikkihäiriöistäni, se on osa henkilökohtaista persoonallisuuden rakentumista. Olen huomannut esim.suomalaisissa lääkereissä vahvaakin empatiaa.  Erityisesti mieheni, joka ei ole minun laillani asunut Suomessa koko elämäänsä jaksaa huvittua suomalaisesta jäykkyydestä ja surumielisyydestä. Kodit on viimeisen päälle sisutettuja ja ihmiset varakkaita, mutta lämpö ja läheisyys ovat vieraita. Suku yleensä ei ole kovin merkityksellisessä roolissa. Monet vanhemmat eivät auta aikuisia lapsiaan ja sitten nämä aikuiset lapset eivät välitä huolehtia vanhenevista vanhemmistaan. Katkeruutta?
  Voin todistaa, että Kaukasuksen ihmisten aamuinen tervehdys suudelmin parantaa minua. Vaikka sekin on totta, että siellä sosiaalista kontrollia pidetään yllä juoruilemalla. No kahden kulttuurin ihmiset ovat usein identiteettikriisissä kamppailevia ja osasyy ongelmiin kumpuaa sieltäkin. Mutta vielä astrologiaan ja maagiseen elämännäkemykseen, joka suurinta osaa suomalaisista huvittaa, on kuitenkin monessa maailmankolkassa arkipäiväinen osa todellisuutta. Yksi suuri haaveeni on matkustaa Altaille tapaamaan jotakuta shamaania. Ja silti korostan vielä arvostavani suomalaista hyvää toimeentuloa ja naisten mahdollisuutta päättää itse omista asioistaan. Sorrun ehkä joskus auttamaan ja kuuntelemaan ihmisiä unohtaen samalla itseni ja omat voimavarani. En osaa pitää puoliani. Suomessa se on heikkoutta, Kaukasuksella asia nähdään niin, että Allah antaa apusi kaksiverroin takaisin. Rukoilen Ykseyttä ja enkeleitä tänäänkin avukseni ja tuekseni ja jokaisen teidän tielle 

[sideman]

Muistan lukeneeni että kovuus ja itsekkyys lisääntyvät materiaalisen hyvinvoinnin kasvaessa.

Luultavasti se johtuu pääasiassa siitä, että materiaalisen "pahoinvoinnin" tilanteessa altruistisuudesta
on enemmän hyötyä. Varallisuuden kertyminen aiheuttanee useimmille ainakin funktionaalisia tai jopa ihan fysiologisia
muutoksia aivoissa. Nämä muutokset ilmennevät mm. itsekkyyden ja kovuuden lisääntymisenä.

Kun ihmisellä on asiat materiaalisessa suhteessa mallillaan, hänelle ei enää ole
niin suurta hyötyä vähäosaisten huomioon ottamisesta. Sensijaan varakkaille "ystävilleen"
hän saattaa esim. lahjoittaa vaikka kuinka arvokasta kamaa mm. siinä toivossa, että
se kerryttää loppujen lopuksi hänen omaa varallisuuttaan?

[Eklektikko]

Erityisesti mieheni, joka ei ole minun laillani asunut Suomessa koko elämäänsä jaksaa huvittua suomalaisesta jäykkyydestä ja surumielisyydestä. Kodit on viimeisen päälle sisutettuja ja ihmiset varakkaita, mutta lämpö ja läheisyys ovat vieraita. Suku yleensä ei ole kovin merkityksellisessä roolissa. Monet vanhemmat eivät auta aikuisia lapsiaan ja sitten nämä aikuiset lapset eivät välitä huolehtia vanhenevista vanhemmistaan. Katkeruutta?

 Ei suinkaan, vaan sitä että Suomi on Hoffsteden dimensioiden individualismi-kollektivismi ulottuvuuden osalta individualistinen kulttuuri. Täältä lisää tietoa: http://geert-hofstede.com/dimensions.html

Ja tässä kuvaus individualismi vs. kollektivismi dimensiosta:
"The high side of this dimension, called individualism, can be defined as a preference for a loosely-knit social framework in which individuals are expected to take care of only themselves and their immediate families. Its opposite, collectivism, represents a preference for a tightly-knit framework in society in which individuals can expect their relatives or members of a particular in-group to look after them in exchange for unquestioning loyalty. A society's position on this dimension is reflected in whether people’s self-image is defined in terms of “I” or “we.”

Kaukasuksella ollaan jo kollektivistisemmassa kulttuurissa jossa nimenomaan yhteisön etu aina ohittaa yksilön halut ja tarpeet. Tuo saattaa tuoda ehkä sitä yhteisöllisyyttä, mutta yhteisöllisyys on yleensä ikävä juttu naisille, jotka sellaisissa kulttuureissa ovat sitten ne joille esimerkiksi se vanhenevista vanhemmista huolehtiminen lankeaa. Kollektivistisissa kulttuureissa on myös tavanomaisempaa erilainen naisten vahtiminen ja kyttääminen, järjestetyt avioliitot ja se että edes aikuinen ihminen ei saa itse päättää elämästään, vaan hänen on toteltava perheen ja suvun tahtoa.

Individualistisessa kulttuurissa - kuten Suomi - taas yksilön halut ja tarpeet menevät yhteisön edelle. Siinäkin on toki sitten huonot puolensa - ainakin niille joiden on hankala luoda muuten omaa yhteisöä itse ympärilleen ja niille jotka haluaisivat että joku muu tekisi heidän puolestaan heidän elämänsä tärkeät päätökset - mutta esimerkiksi naisen asema lähes järjestään parempi individualistisessa kulttuurissa.

[Eklektikko]

Muistan lukeneeni että kovuus ja itsekkyys lisääntyvät materiaalisen hyvinvoinnin kasvaessa.

Yhteiskunnan kovuus lisääntyy melko suorassa suhteessa tuloerojen määrään, yhteiskuntatasolla ei sen sijaan ole korrelaatiota hyvinvointiin.

Suurten tuloerojen yhteiskunta on kovempi kaikin puolin ja kaikki  - myös ne rikkaimmat - voivat siellä huonommin kuin pienempien tuloerojen yhteiskunnissa, täysin riippumatta siitä mikä se materiaalisen hyvinvoinnin määrä on. 

Yksilötasolla puolestaan yksilön suuri varallisuus tekee tästä yhdestä yksilöstä sekä vähemmän empaattisen että valmiimman rikkomaan lakeja kuin mitä köyhemmät ovat.

[Eklektikko]

Mielenkiintoinen juttu arvojen kovuudessa on tosiaan se, että täysin yksilöstä ja hänen omista ominaisuuksistaan riippumatta, yhteiskunnan arvot kokonaisuutena ovat sitä kovemmat mitä suuremmat tuloerot maassa on. Ja maan yleinen hyvinvointi sen sijaan ei korreloi suoraan, siis rikas maa jossa on suuret tuloerot on aina kovempi arvoiltaan kuin köyhä maa jossa on pienet tuloerot.

Samoista rikoksista esimerkiksi annetaan kovempia rangaistuksia ja vankiluku on rikollisuuden määrästä riippumatta suurempi kun tuloerot ovat suuremmat. Hyvä esimerkki tästä on USA, jonka väestö edustaa 5% maailman väestöstä, mutta jonka vankiluku edustaa 25% kaikista maailman vangeista.

Suurten tuloerojen maissa kaikki myös voivat huonommin - myös se rikkain eliitti - sekä fyysisen että mielenterveyden osalta ja tässäkin olennainen asia ovat siis ne tuloerot, ei maan yleinen rikkaus tai köyhyys.  Yksilön ominaisuudet tai varallisuus vaikuttavat järjestään vähemmän kuin koko yhteiskunnan tuloerot.

(Luin tästä aiheesta melkoisen vaikuttavan suomalaisten kirjoittaman kirjan ihan hiljattain, hitsit vaan kun ei nimi muistu mieleen. Jos sen jostain kirjaston tietokannasta löydän, niin laitan toki linkin ketjuun. Lähdeaineistona olivat YK:n tekemät maailmanlaajuiset melko kiistattomat tilastot siitä  miten eri asiat eri maissa ovat. Lopputulos oli täysin yksiselitteinen: Mikä tahansa hyvinvointia mittaava tekijä on aina yhteiskunnassa sitä huonommalla tolalla, mitä suuremmat ne tuloerot ovat.)