Markku Mannisen uudet kotisivut:

http://www.trijata.com/

Ilmaispalveluista saa vähän minitulkintaa. Siellä on myös hieno astrokaksosgalleria, Markun lempiaiheita.

Eipä se puuteajattelu minun kokemukseni mukaan varsinaisesti puutetta aiheuta, mutta ahdistusta, huolta ja murhetta se kyllä aiheuttaa ja jos kaikki tämä jotenkin lamaannuttaa ongelmanratkaisukyvyn, niin silloin ollaan hieman heikoilla vesillä. Eikä ole hyvä sekään, jos puute estää nauttimasta niistä asioista, jotka ovat hyvin.

Parhaassa tapauksessa puute voi kuitenkin aktivoida luovuuden, jolloin ajatusketju on seuraava: Puute -> Ongelma -> Tarve -> Ongelmanratkaisu. Ratkaisu ongelmaan voi joskus olla helppo, mutta toisinaan ei, jolloin ongelman ratkaiseminen vaatii paljon luovuutta, ideointia ja määrätietoisuutta.

Jos puuteajattelu aiheuttaisi pelkkää puutetta, niin maailmassa ei olisi ainuttakaan pystymetsään raivattua kotia eikä kyllä yhtään keksintöäkään. Sanoohan se vanha sananlaskukin, että "Hätä keinot keksii". Ei ole varmasti tyhjästä tempaistu sanonta sekään.

Yhtälailla se puuteajattelu voi aiheuttaa ns. Roope Ankka -ilmiön: kerätään pahan päivän varalle rahaa tai muita hyödykkeitä talteen, eikä koskaan luovuta mistään. Luopuminen aiheuttaa lähinnä suunnatonta ahdistusta. Tällöin varallisuutta on, mutta se ei ole mitenkään erityisesti hyötykäytössä. Nauttineeko itsekään tällaisen varallisuuden kerääjä omaisuudestaan?

Niin, harvempi täällä on yhteiskunnallisten asioiden ulkopuolella - silloin kun talous yskii yleisellä tasolla, seuraa työttömyyttä ja köyhyyttä. Nousukautena taas suurin osa kynnelle kykenevistä löytävät töitä. Henkisenä läksynä voisi olla vaikeampina aikoina vaikkapa olla syyllistämättä itseään liikaa yhteiskunnallisista rakenneongelmista. Joskus omat ongelmat voivat olla todellakin itse aiheutettuja, mutta on myös syytä erottaa tilanteet, jolloin asia ei ole näin. Toisekseen sitä voi testata, kuinka vähällä tulee toimeen. 

Suomessahan se rakenneongelma oli siinä, että 90-luvun alkuun asti luotettiin idänkauppaan ja YYA-sopimukseen, mutta sitten itä romahti. Tämän jälkeen tuli pelastajaksi Nokia, ja tällä Ässä-kortilla pelattiin siihen asti, kunnes sekin romahti. Viimeisen 10 vuoden aikana huonot ajat ovat koskeneet ainakin koko länsimaailmaa ja lähti alkuun amerikkalaisesta kiinteistökuplan puhkeamisesta.

Niin. Karmaan uskominen vaati uskomusta myös jälleensyntymästä myös mikä voi olla monelle esteenä.

Ei se minun mielestäni vaadi edes sitä. Itselläni ainakin karma tuli tutuksi ensimmäisen kerran siten, että kolmekymppisenä tuli ihan varhaisaikuisuuden tekemisistä "tiliote" ja sain mielestäni ihan ansioni mukaan ja paransin monia huonoja tapojani sen jälkeen. Tällaisissa tapauksissa syyn ja seurausten jatkumo on helppo ymmärtää.

Sitähän se karma nimenomaan on. Ympäri mennään, yhteen tullaan. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Nämä ovat sitkeästi eläviä sanontoja ihan syystä. Ihmiset toisensa jälkeen huomaavat, että näinhän se on.

Henkisyys ja vakavaraisuus tuntuvat olevan toisiaan hylkiviä ominaisuuksia. Paitsi tietysti, jos onnistut kirjoittamaan jonkun self help -menestyskirjan ja luennoit pitkin maailmaa täysille yleisölle pääsymaksua vastaan.

Mutta elämässä on hyvä olla tasapainoa. Jos henkinen puoli on kunnossa, on aikaa keskittyä johonkin muuhun, vaikkapa talouden vakaannuttamiseen. Ei sitä kasvua tarvitse kuitenkaan romukoppaan heittää, sen voi vain ottaa mukaan jokapäiväiseen elämän ikään kuin eettis-periaatteellisena normistona, jonka mukaan päätöksiä ja valintoja tehdään.

Luin tuon Taivaanmerkit. Se oli oikein viihdyttävä ja perustui mitä ilmeisimmin kirjoittajan omaan elämään. Kirjassa oli joitakin helposti tunnistettavia henkilöitä, joiden nimi oli vain muutettu. Ei ollut esimerkiksi vaikea päätellä, kuka on mestari Hilarionia kanavoiva, henkisen astrologian opettaja Erik Koskiranta. :

Anyway, kirjan päähenkilö Emma on kiinnostunut kaikenlaisesta "huuhaasta" ja juoksee kurssilta ja terapiasta toiseen. Hän on hyvä esimerkki henkilöstä, jolla terve maalaisjärki unohtuu matkalla ja fantasiat ottavat vallan. Tämä johtaa ikäviinkin käänteisiin. Tosin loppu hyvin, kaikki hyvin.

Isohkona juonikuviona oli Emman puolison tr-Uranuksen yhtymä DC:lle ja kulma kuunsolmulle, joka aiheutti valmistulkinnan mukaan vanhan suolan janotusta. Tästä se varsinainen soppa syntyikin. Emma ei osaa keskustella asioita halki puolisonsa kanssa, vaan käyttäytyy aika sekopäisesti uskoessaan, että hänen miehellään on jotain meneillään työkaverinsa kanssa.

Päästyäni kirjan loppuun totesin, että puolison Uranus-DC-transiitti oli hyvinkin vaikuttava, mutta ei niin kuin tulkinnassa oli ehdotettu. 

Ostin eilen, oli tarjouksessa Suomalaisessa kirjakaupassa. Kommentoin, jahka ehdin lukea kirjan.

Minulla on Venus Ravun lopussa, mutta on ehtinyt tähän ikään mennessä progressoitua Neitsyeen asti. Leijona-vaiheen lystinpito rakkaussaralla kyllä loppui, kun Venus ryhtyi matkaamaan Neitsyessä. Alkoi tulla enemmän noita hyysäystä odottavia tapauksia, joita en kuitenkaan ole hyysännyt. Kuitenkin kun lapsi on syntynyt, hänestä on tietenkin pitänyt pitää huolta. Miellän itseni pelkäksi äidiksi, josta eroottinen nainen on mennyt syväjäähän, ellei ole kuolla kupsahtanut kokonaan.

Mies on Au- ja AC-Neitsyt, Kuu-Kauris. Sen rakkausaika kesti puoli vuotta, sitten oli vaikea ajanjakso, mikä oli romuttaa koko suhteen (ja romutti se eroottisen puolen) ja tämän jälkeen mies on keskittynyt vain töihinsä (siis kirjaimellisesti 24/7) ja minä lähinnä lapseen. Neitsyt-Kauris-kombinaatio näyttää tulevan erinomaisesti toimeen ilman minkäänlaista läheisyyttä. Alussa jaksoin vielä kerjätä, mutta kyllästyin sitten. Suhde toimii kämppäkaveruutena ja yhteisiä mielenkiinnon kohteitakin on. Aika kaukana ollaan silti mistään oikeasta parisuhteesta.

Tiina Piilola on kirjoittanut romaanin, jossa sivutaan runsain mitoin astro-foorumin aihepiirejä:

http://kustantamo.sets.fi/kirja/taivaanmerkit/

Tuo on ihan totta, mitä sanot, Eklektikko.

Draamailijat voivat tosin olla ihan onnellisiakin keskinäisessä suhteessa, jos vain eivät ole dramaattisuudessaan äärimmäistä ja häiriintynyttä muotoa. Räiskyminen silloin tällöin voi jonkun mielestä olla ihan virkistävääkin.

AIDOSTI KILTTI on hyvä kirja, suosittelen sitä myös erittäin lämpimästi! Sen on kirjoittanut Stefan Einhorn.  

Minustakin on parempi olla kiltti, aina. Mutta siten, että pitää itsestään huolen ja siinä meillä kilteillä on tietenkin opeteltavaa. Minullekin on monesti sanottu, että olen ihan liian kiltti ja myös. että täytyisi pitää puolensa. Olenkin samoin todennut sen, että parhaiten sitä tulee toimeen toisten kilttien kanssa. Minulle entinen kumppani sanoi, että hän olisi toivonut, että olisin pitänyt hänelle kuria ja nalkuttanut.    Minun mielestäni taas aikuista ihmistä ei kuulu määräillä. Minusta ihmissuhteiden pitää olla rauhallista ja leppoisaa yhdessäoloa ja jutustelua ja sopuisaa asioista yhdessäsopimista. Ennen typerästi kuvittelin, että kaikki ihmiset haluavat jotakuinkin rauhaisaa elämänmenoa mutta oikeasti jotkut tarvitsevat haasteita myös ihmissuhteissa ja vastusta ja joskus jopa riitoja ja jotkut jopa tykkäävät pienestä ilkeilystäkin.        
 Olen siis myös todennut, että samanlaisten kanssa tulee parhaiten toimeen.  

Se, mitä haluaa ja se mitä tarvitsee, on välillä vähän eri asia. Joillekin harmoninen yhdessäolo voisi ollakin passeli tapa elää, mutta toiset kaipaavat intohimoa, draamaa. räiskettä ja ilotulitusta, koska muuten koko suhde ei tunnu miltään. Joillekin jopa mustasukkaisuus on on osoitus rakkauden suuruudesta. Jos pariksi sattuukin sellainen rauhallisempi tyyppi, niin tämä draaman kaipaaja yrittää aikansa provosoida toisesta räiskettä ja jos ei saa sitä aikaiseksi, niin kyllästyy sitten. Räiskyjä ja viilipytty saattavat sopia yhteen, jos ensin mainittu tarvitsee vakautta elämäänsä ja jälkimmäinen on viilipytty vain sen takia, ettei osaa ilmaista tunteitaan. Mutta muuten kai se on niin että "lika barn leka best."

Kiva kuulla taas sinusta, jannek.

Toivottavasti sinä et epäile, että kaikki kokemuksesi ovat vain harhaisen mielen tuotosta, koska tieteellistä todistusaineistoa ei erityisesti ole. Jotkut ilmiöt ovat olemassa, vaikka niitä ei tällä hetkellä voitaisi mitata varmoin menetelmin. Pääasia lienee, että itse tiedät, missä mennään ja mistä voi hakea tietoa, kun sitä on kuitenkin kundaliinistakin olemassa. PubMedistä sitä ei vain kannata liiemmälti hakea.

Nyt tietysti kun mainitsin PubMedin, niin tein sieltä haun sanalla Kundalini. Kolmisenkymmentä artikkelia löytyi, jotka jollain lailla liittyivät aiheeseen. Tässä on yksi, jossa on fMRI:n avulla onnistuttu mittaamaan kundaliinia. Vain abstrakti on saatavilla, mutta jos sinulla on sattumoisin pääsy täysimittaisiin artikkeleisiin, niin ei kai tuo haittaakaan, jos luet koko jutun.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26775225

On kai se uskottava, että Saturnus palkitsee työmyyrän. Levytyssopimukset on solmittu Suomen ja Brittien Sonyn kanssa, keikkaa pukkaa, rahapalkintoja Suomesta ja Siakin on mahdollisesti antamassa Saaralle biisin laulettavaksi. Hieno työvoitto.