Nyt menee tällä jellonaneidillä pehmeesti. Vois sanoo et elämä pitkästä aikaa ihan kunnolla raiteillaan ja asiat oikein näpsäkästi menossa oikeaan suuntaan. On koulupaikka, on rahaa, on ystävät, on perhe, on poikaystävä (se
).. Moon terve, mua ei oo masentanu pitkään aikaan, osaan olla stressaamatta pikkujutuista ja moon lopettanu sen ainaisen vastuun pakoilun. Nyt tupakkalakossakin, koska
kans päätettiin lopettaa yhessä. Nyt savuttomana jo kuudetta päivää!
Moon rauhottunukki ihan sikana, en oo syöny ADHD-lääkkeitä pian kahteen kuukauteen, kaks aggressiokohtausta on sinä aikana tullu mut neki oli lieviä ja ymmärrettäviä (jos vertaa esim. kolme-neljä kk sit mul tuli niit ainaki pari kolme viikossa, joskus ihan syyttäkin tai pelkän ahdistumisen johdosta). Lääkärin mukaan jos jatkan tätä tahtia ni se voidaan diagnosoida uudelleen pian sillee, että pääsisin sinne armeijaankin jos haluaisin.
Ainut vaa että paikat ei taitais kestää mut.. On se silti ollu mulle haave lapsuudesta asti.
Eipä muute ainakaa mun tiedossa oo toista tyttöä joka olis haaveillu intistä jo kersana
Kai se johtu siitä ku katto serkkupoikien menoa ja eleli aika paljon niitten kanssa.
Nyt mä vaan toivon että tää mun lapsenomainen innostus elämään säilyy sinne koulun alkuun asti ja toivon enemmän ku mitää että mulla on voimia ja motivaatiota käydä sitä koulua. Tarviin vaan paljon tukea ja ymmärrystä ni selviän siitäki
Mut nyt lähen lenkille Romskun kanssa.. Pilvistä on ja tuulee mut se ei mua haittaa. Ja kappas, näkyyhän tuolla kaistale sinistä taivastaki jo!
Eli siis.. Pääpointtina oli se, että eteenpäin mennään elämästä nauttien. Tää on ihanaa.. :
Hyvää päivänjatkoa teille kaikille
Lionheart kiittää, kuittaa ja kumartaa.