Tälle Jousimiehelle kuuluu aika hiljaista. Valmistumisen jälkeen muutama vuosi meni hiljaiseloa, vuosi sitten alkoi myllerrys työelämässä ja se jatkuu edelleen - näin työnarkkiksena
:iina myllerrys työelämässä on pahempaa kuin teloitustuomio!!!
Ensinnäkin: tr
selittänee, että työelämässä on hämmennystä ja rinnakkain sekä toiveikasta odotusta että romuttuneita haaveita
Neppari sahaillut jo pitkään tossa MC:ni tuntumassa ja hiljattain teki siis ensimmäisen ohituksensa.
Lyhykäisesti: jouduin viime vuonna YT-neuvotteluissa saneeratuksi, joskin pääsin uudelleensijoitusohjelmaan ja sijoituin firmassa eri tehtäviin ennen irtisanomisajan loppumista. Tosin paljon hämminkiä ollut, koska viesti yksiköstä toiseen ei ole siirtynyt, mm. palkkasaatavia on jouduttu tarkistamaan useaan otteeseen ja luottamusmiesten välityksellä vaatimaan "omia takaisin". Ja muuta työsopimukseen liittyviä epäselvyyksiä, joita edelleen selvitellään ja luottarit ajavat. Alkaa pinna loppumaan tähän vääntämiseen - saikulla tällä hetkellä, burn out koputtelee pelottavasti oven takana...
Ja sitten seuraavaan: onko se tr
, joka pistää koitokselle? Saturnus aina vaatii kärsivällisyyttä ja vastuuta ja jos on leipänsä hyvin hoitanut, Saturnus aina palkitsee - muutoin on hankalampaa... Uudessa tehtävässäni olen tosin useaan otteeseen kysynyt lisäkoulutusta, jotta pääsisin vastaamaan laajemmasta toimenkuvasta ja mahdollisesti etenemään työssäni - esimies on pyynnölleni ainakin näyttänyt vihreää valoa, koulutuksen aikataulu on vaan eri asia, missä vaiheessa saadaan kouluttaja irroittautumaan omista tehtävistä (meillä kun nuo koulutukset tapahtuvat yksilöittäin/max. muutaman hengen pienryhmissä)...
Ja mitäs muuta meikäläisen taivaalla tapahtuu: on ainakin tr
ja tr
, joiden pitäisi olla iloisia aspekteja - kaiken viimeaikaisen stressin keskellä eivät vaan pääse esille...
Painekattila päästelee jo näkyvästi höyryjä pihalle, painetransiitteina tällä hetkellä tr
(nyt asteentarkkana ja 1. ohitus tapahtui ihan hiljan!!!), tr
ja tr
!!!
Huaaah, ei varmaan mikään ihme, että meinaa pää räjähtää ja tuntuu siltä, kuin olisi kädet sidotut! Hermostuttaa, kun asiat junnaavat ja junnaavat, mitään ei tapahdu ja oikein mihinkään ei tällä hetkellä pysty vaikuttamaan (mun eräs työasia on johtoportaassa käsittelyssä vasta ensi kuussa ja sinne saakka pitäisi jaksaa odottaa ja toivoa - ei tule kesää, en jaksa!
)
Pelkkää kärsimätöntä odottelua ja toiveita, että jossain välissä tulisi se käänne parempaan/huonompaan ja että pystyisi konkreettisesti käärimään omat hihat ja tekemään niitä haluttuja muutoksia...