seuraava »

[valonkantaja]

Nyt on pakko jatkaa tuota tekstiä, kun annoin siinä ehkä hieman väärän kuvan, ei osannut ihan pukea sanoiksi ajatuksiaan...

Se, että ulkonäkö merkitsee paljon muissa ihmisissä... Sillä tarkoitin ehkä enemmänki sitä, mitä ulkonäkö viestii persoonasta. En tarkoittanut että luokittelen riuku/läski/ruma/seksikäs. (Tai no tottakai joskus luokitteleekin  ) Tarkoitin enemmänkin juttuja tyyliin lempeä katse, sisäänpäinkääntyneet hartiat. Jokainen meistä kehollaan tuo esille omaa luonnettaan ja itsetuntoaan.

Työssäni näen paljon erilaisia vartaloita, erilaisia rintoja, erilaisia sukuelimiä. Suhtaudun neutraalisti, en oikeastaan kiinnitä edes huomiota, että "jaa, tuolla on tuollaiset.."... Kuitenkin "se jokin", mikä ihmisessä viehättää/ei viehättää on kaiken summa. Jos jokin fyysinen asia pitää valita merkittävämmäksi, sanoisin ilme/katse. Ei kasvonpiirteet, eikä silmät vaan se, mitä ne heijastavat ulospäin.

[metsätonttu]

En näytä ravulta ollenkaan. Siksipä eräs mies junassa katsoi, että olen ja istun kuin matkustava jousimies. Siksi hän minua intti, käski jopa seisomaan ja mittaili minua. Ja kymmenet vuodet luulin (sillä katsoin erästä kaaviota, että nousujouskari olen) itseäni jouskariksi, kunnes Seppo ilmoitti omissa laskelmissaan että olenkin skorpioni. Seikkailut ja matkustelut ovat kait loppu osaltani. Nyt liian kauan samassa paikassa, kuten kotirapu! No voihan muutoksia tapahtua!

Olen 170 cm pitkä hongankolistelija, ei paljoa muotoa, mutta hyvin naisellinen, pitkiä jalkoja ja käsiä, varpaita ja sormia ja kaulaa riittää. Olen suhtkoht hyväkuntoinen, suora vielä. En ehkä niin tonttumainen kuitenkaan. Kun olen oikein onnellinen, nauruni kajahtelee ja pulppuaa kuin äiti armaalla. Sillain joskus.

Katse on avoin ja suora. Jotkut vähän pelkäävät sitä. Mutta haaveilijan siniset silmät! 

[kooky]

ois kätevää saada itseään kuvattuna videokameralle, miten kävelee, miltä näyttää, eleet...vois tajuta jotain ulkopuolisen silmin siitä millaisen vaikutelman antaa. jotain pätkiä itsestäni on mutta ei mitään vastaavanlaista dokumenttia, kun en nyt vaan jostain syystä ole vielä päätynyt dokumentin aiheeksi  :

tositeeveeseen en halua Mut mikäpä estää lainaamasta kameraa ja pyytää jotain kuvaamaan itseään, taikka pistää se jalustalle ja tepastella edessä. Itseään on hirveen vaikee hahmottaa "ulkopuolisen silmin". enpä tiedä oppisiko siitä jotain, miten itse reagoisin jos näkisin tuon oloisen ihmisen...

[Asterix]

ois kätevää saada itseään kuvattuna videokameralle, miten kävelee, miltä näyttää, eleet...vois tajuta jotain ulkopuolisen silmin siitä millaisen vaikutelman antaa.

Suosittelen!
Itse asiassa en tiedä mitään yhtä tehokasta
tapaa hioa ja kiillottaa ulkoista olemustaan kuin seurata
itseään kuvanauhalta.

Eleet, kävelytyyli ja ryhti voivat rumentaa kauneimmankin naisen
kun taas ne voivat kaunistaa vaatimattomammankin naisen.

Vaikka tämä keskustelu on kääntynyt aika pitkälle
ulkoisen olemuksen ruotimiseen, niin väitän,
että henkinen hyvinvointi näkyy ulkoisessa olemuksessa
jollain "käsittämättömällä" tavalla.

[Aniara]

Tässä keskustelussa on tullut esille monia itsekin kohtaamiani asioita.
Minua itseäni on loukannut juuri tuo ulkonäön perusteella luokitteleminen sekä miessukupuolen esineellistävä suhtautumistapa. Myös naiset esineellistävät ¨kilpailijoikseen¨ kokemiaan naisia.

Vaikka minusta onkin mukavaa kaunistautua ja kiinnittää huomiota esteettisiin asioihin, en päästä lähelleni ihmisiä jotka eivät ¨näe sieluani¨. Kun tutustun ihmisiin, arvostan ensi sijassa heidän sisäistä olemustaan, jonka näen ja tunnen aika nopeasti. Ihmisen silmät, ääni ja värähtely kertovat minulle tarpeeksi. :

[Ajatus]

Vaikka tämä keskustelu on kääntynyt aika pitkälle
ulkoisen olemuksen ruotimiseen, niin väitän,
että henkinen hyvinvointi näkyy ulkoisessa olemuksessa
jollain "käsittämättömällä" tavalla.

Olen tästä samaa mieltä. Tuli nimittäin mieleen näyttelijä Tuija Piepponen, olen nähnyt hänen loistavia esitelmiään kehon kielestä ja hän sanoo myös, että se mitä on sisällä, heijastuu kyllä ulos. Hänellä on kuulemma myös lääkärituttava, joka pystyy jo pelkästään ihmisen olemusta havainnoimalla näkemään, kärsiikö hän esim. mielenterveydellisistä ongelmista. Piepposen mukaan myös se, miten esim. käsittelemme esineitä (esim. asiakaspalvelutyössä) kertoo, miten asennoidumme niihin ja koko tilanteeseeen. Samoin kehon kielessä on lukemattomia esimerkkejä alitajuisista vihjeistä, joita luemme jatkuvasti toisistamme.

Piepposkan luennolla on ollut mm. tehtävä, jossa yleisön edustajat joutuvat vain kävelemään toisten eteen ja sanomaan nimensä, ei muuta. Ei kuitenkaan ollenkaan niin helppo tehtävä kuin äkkiseltään luulisi, ja paljastaa aika paljon siitä, miten varma tai epävarma ihminen on itsestään toisten edessä. Jos siis teillä on joskus tilaisuus päästä tätä rempseää rouvaa kuuntelemaan, niin suosittelen.

[metsätonttu]

...herättää ajatuksia!

Tulee mieleen tästä keskustelusta tuo, kun puhutaan sielun tuntemisesta, ja fyysisen toteamisesta, niin...

Mistä puolesta ihmisessä tuo elekieli ja kehon kieli kertoneekaan?

Kertooko se sielusta ja sen tilasta? Kertooko se ihmisen persoonasta? Kertooko se ihmisen tunnetilasta; peloista esim. Tai kertooko se siitä asenteesta, millä tavoin on olemassa tässä yhteisössä?

Vai onko niin, että katsomme sitä mitä haluamme? Löydämme sitä mitä etsimme toisesta? Ja löydämme puutteita, mitä luulimmekin?

Ööh! Miksikähän minä mutkistan näitä juttuja... 

[astraali]

Hmn... Mielenkiintoinen keskustelu.... Ja jälleen kerran todella ajankohtainen tänään... Juuri äsken pohdiskelin ystäväni kanssa sitä millaisen vaikutelman minä annan ulkopuolisille ihmisille.... Koska se on vähän ristiriidassa oman olemukseni kanssa (minun mielipiteeni).
Mielestäni olen helposti lähestyttävä ja suht tavallinen mutta muiden silmissä olen vaikeasti lähestyttävä (liian mystinen ja liian persoonallinen) ja sitä kautta vähän pelottava.
Toisinsanoen heijastan ulospäin tätä omaa sieluani enemmän kuin ajattelenkaan mutta ihmiset tulkitsevat sen eri tavoilla (haijastamisen laki).

Ja koska olen ihmisten mielestä vähän liian jotain... Jaan myös ihmisten mielipiteet täysin.
Se on vähän vaikeaa ollut minulle aina, koska minulla itselläni on ollut hyvin ristiriitainen suhde fyysisyyteeni. Mutta äidiksi tulon jälkeen, olen ymmärtänyt kehoni todellisen merkityksen 
 

MUTTA olen sitä mieltä, että meidän velvollisuutemme on pitää huolta meidän fyysisestä kehostamme. Hyvin voiva ihminen on aina kaunis.
Jokainen voi pitää huolta itsestään tarvitsematta olla mallimitoissa tai yhteiskunnan normien mukaisesti hoikka ja kaunis.

Itse kiinnitän huomiota aina ihmisen kokonaisuuteen ja aina ensimmäisenä tulee ne energiat vastaan...

Vaikka ihminen olisi pinnalta miten kaunis ja huoliteltu tahansa mutta energiat ovat muuta, en pidä ihmistä kauniina. Ja päin vastoin.

Ihastun aina -lähes poikkeuksetta- vähän erilaisimpiin ihmisiin, joissa on sellaista sisäistä hehkua. Ja sellaisiin jotka nauttivat elämästään, pitävät huolta itsestään ja omaavat muutenkin optimistisen näkökulman elämään. Ulkonäkö on vähän sivuseikka siinä vaiheessa.

p.s ja tykkään vähän vatsakkaista miehistä.... 

[Lilli]

Kukaan ei ole vielä kertonut, millaiseksi elämä muotoutuu - ja sielu sen mukaan - jos asuttaa erityisen sairaalloista kehoa.

Tästä tuli vain mieleeni eräs TV-dokumentti, jonka näin ehkä vuosi sitten. Dokumentti kertoi naisesta, joka tunsi syvää myötätuntoa sairaita ja vammaisia lapsia kohtaan ja adoptoi näitä itselleen runsain mitoin. Hän ei säästänyt vaivojaan eikä huomiotaan silloin, kun joku hänen lapsistaan sitä kaipasi... paitsi yhdessä tapauksessa. Tämä yksi oli niin henkisesti kuin fyysisestikin terve ja eli normaalia elämää. Huomiota ja rakkautta hän tuntui kuitenkin saavan vähemmän kuin muut. Ehkä äiti ajatteli, että terve lapsi ei sellaista kaipaa, mikä oli melkoinen virhearvio häneltä ja sen huomasi kyllä dokumentissakin.

Eli tässä tapauksessa "poikkeavaa" rakastettiin enemmän kuin "normaalia". Vaikutukset ovat varmasti kauaskantoiset, luulen ma.

[Asterix]

Kukaan ei ole vielä kertonut, millaiseksi elämä muotoutuu - ja sielu sen mukaan - jos asuttaa erityisen sairaalloista kehoa.

Mielestäni elämä voi ylipäätään muotoutua erityisen rankaksi
"liian" kauniilla keholla nykymaailmassa.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat syntyneet vammaiseen/sairaaseen kehoon
ja erään tälläisen kanssa olemme vuosien aikana pohtineet
paljon elämän suuria kysymyksiä.

Hän itse asiassa sanoi, että elämä olisi paljon
kamalampaa poikkeuksellisen kauniissa kehossa kuin
hänen poikkeuksellisen vammaisessa kehossaan,
koska ihmisten suhtautuminen nykyisin on paljon
sallivampaa ja hyväksyvämpää vammaista ja sairasta kohtaan,
koska sellainen ei ole uhaksi kenellekään,
eikä sellaista vastaan tarvitse puolustautua hyökkäyksillä.

Vammaisesta/sairaasta kehosta ei myöskään
kukaan ole mustasukkainen.

Vammaista tai sairasta kehoa ei myöskään tarvitse selitellä
missään, kuten kaunista kehoa.

Olet varmasti modena huomannutkin, että esim.
täällä Astrossa ei juurikaan ole topiceja
miten olla vammainen/sairas keho, mutta sitäkin
enemmän kaunista kehoa pitää selitellä lähes
joka känteessä tavalla tai toisella, oli sitten puhetta
vaikka kahvinkeitosta. 

Aika moni myöskin täällä selittelee kovasti,
kuinka itsellään on kaunis keho,
oli sitten todellakin puhetta vain kahvinkeitosta,
mutta yksikään heistä ei ole laittanut kuvaansa esille.

[Kaarina Niro]

Hyvä, Asterix! 
Loistavaa symboliikkaa niille, jotka sen nyt tajuavat, mitenkä sen "sairaankin" kehomme tänne maan päälle loimme! 

Eli pelkäämme oikeata "kuvaamme" paljastaa tänne, vaikkei kukaan muu sitä näe kuin ne, jotka ovat yhtä sen tähden, koska ovat se terveydenkin nyt Luoja eli yksi ja sama energia. Joka on jakautunut niin "sairaisiin" kuin "terveisiinkin" enegiakuviohin vain sen takia, koska JOKU halusi niitäkin "suojella", omien tarpeidensa tähden! Jotenka sen nyt purimme iäksi niiden teoilla, jotka oman elämänsä uhrasivat niille. 

Kiitos siitä niille biljoonille Sieluille, jotka ottivat niin kovan elämän ohjelmaansa, ollakseen kaikkeudelle nyt avuksi tällä vapautuksella! 

Rakkaudella teitä aina ajattelen
Kaarinankin Luoja

[valonkantaja]

mutta yksikään heistä ei ole laittanut kuvaansa esille.

Anteeksi nyt saivartelu, mutta on täällä aika moni vilautellut itseään. Tai minä ainakin.  :

[metsätonttu]

Yhdyn Valonkantajaan!

Kyllä tässä tulee usein puhuttua enemmän kuin arkiympyröissä konsanaan.
Jos nyt sanoilla on mitään merkitystä...

[Rauhan enkeli]

On hyvä nähdä ja kokea itsensä kauniina
- muistaa ja helliä sitä kehokokonaisuutta,
jonka päällimmäinen osa ei suinkaan ole näkymä sisimmästä.

Kuten on hyvä kutsua rumana pitämästään esiin sen kauneus,
jonka ulkoistuminen sinällään peilaa näkymää sisimmästä.

Sitten on vielä vaivankin arvoista pitää rampautumistaan terveyden ilmaisuna
kuin muistuttaen: sen minkä menettää, sen voi saada takaisinkin.

Kuten esimerkkinä sukupuolinen käänteisyys:

Omasta sukupuolisuudestaan nauttiminen
senkin jälkeen,
kun tilaisuus avioitumiseen, perheeseen ja omiin lapsiin
on jo lähtökohtaisesti rauennut tyhjiin
mutta jota kokemustaan vasten
tuntee olevansa täynnä syvää ihmetystä
rakkauden ilmaisumuotojen moninaisuudesta.

Siitä, että päästämällä irti jonkin tavoittelemisesta
se on jo luonasi.

Kuten rakastettu, perhe ja lapset.

Niitä ja niiden monikasvoisuutta
nyt vaan ei voi olla tunnistamatta ympärillään...

 

[Lari]

mutta yksikään heistä ei ole laittanut kuvaansa esille.

Anteeksi nyt saivartelu, mutta on täällä aika moni vilautellut itseään. Tai minä ainakin.  :

En tiedä liittyykö tämä aiheeseen kun en muista mitä sinne on kirjoitettu. Enkä viitsi sanomani takia sitä uudelleen lukea.

Minusta on mukavaa, kun joillain on itsestään jonkinlainen kuva esillä. Aluksi se kyllä hieman tuntui oudolta, mutta siihen tottuu äkkiä. On mukavaa kun Elämänilolla, Rakkauden enkelillä, Kaarina Nirolla ja muutamilla muilla on omakuva.