seuraava »

[Ave^^]

Tämä on taas niitä aiheita missä on kaksi puolta.

Ajatus siitä, että ihminen - onko se sitten auran värin mukaan - ilmentää jonkin värin energioita, siis käsitin että tuo indigo on eräänlainen parantaja ja ohjaaja, niin tuo ajatus on ihan mukava.

Mutta sitten mennään siihen, että sanotaan että nämä ihmiset ovat jotenkin muita "korkeampia" henkisesti. Alkaa miettimään, että onko tässä nyt sen makua, että kun ei tavalliseen yhteiskuntaan sopeuduta, niin sitten pitää pönkitellä omaa itsetuntoansa sanomalla, että kyllä te voitte pitää omat leikkinne, mutta me ollaankin teitä henkisesti korkeammalla.

Ja tuo lista lapsen käyttäytymistavoista. Se on minusta kyllä mautonta tekstiä, jota ei ole tarpeeksi analysoitu. Mistä voidaan tietää, johtuuko tällaisen käyttäytymisen lisääntyminen lasten muuttumisesta, vai aikuisten muuttumisesta? Nykyajan kasvatus ja muu lapsiin suhtautuminen on varsin erilaista kuin ennen. Jossain oli tästä ajatus, että "kun epäonnistutaan kasvatuksessa, sitä yritetään selitellä sillä että meidän pikku Matti on nyt sellainen aivan erityinen indigolapsi." Lisäksi löysin juttua siitä, että tuo lista kuvaa jokaista pientä lasta. Erot tulevat sitten siitä miten aikuiset sitä käsittelevät.

Haluaisin lähteä rakentamaan tätä mielummin siltä pohjalta, että ihmiset itse tutkiskelisivat sisintään ja löytäisivät sieltä vastaukset siihen, mitä he tuntevat itse olevansa. Jokainen vanhempi varmaankin haluaa ajatella, että hänen lapsestaan tulee jotain erityistä, mutta tuollainen ajattelu voi vahingoittaa lapsen kehitystä itseään rehellisesti tutkivaksi ihmiseksi. Jos ei ole rehellinen itselleen, ei voi löytää sitä mitä sisimmässään on. Ja rehellisyys tarkoittaa sitä, että ymmärtää ettei ole millään tavalla toisisa ylempänä, vaan osaa arvostaa itseään vaikka onkin loppujen lopuksi aivan samanlainen idiootti kuin muutkin.

[rubiinitar]

Hyviä kysymyksiä. Noissa gurukeskusteluissa on myös tullut tätä ego-ongelmaa puitua. Ihmisillä on kautta aikojen ollut tapana alkaa palvoa, "guruttaa" henkilöitä, joiden uskotaan olevan henkisesti muita korkeammalla tasolla. Arjessa tämä näkyy rock-tähtien ja muiden taiteiljijoiden palvontana, mutta uskonnoissa ilmiö on aina esiintynyt. Esim. selvänäköisiä ihmisiä saatetaan pitää jonkinlaisina yli-ihmisinä vaikka he olisivat omalla polullaan vasta aivan alussa ja omien ongelmiensa kanssa aivan solmussa itse. Se että heillä on lahja kanavoida tietoa henkimaailmasta käsitetään siis henkisenä kehittyneisyytenä, vaikka kyse on vain samantyyppisestä "aistista" kuin näkö tai kuulo.

Syy tähän palvontaan löytyy ihmisen kuoleman- ja paranormaalinpelosta, jos jollain ihmisellä uskotaan olevan yliluonnollisia voimia tai hän on muuten "lähempänä Jumalaa", niin tämä tuo ns. tavallisille ihmisille turvallisuuden tunteen, tunteen siitä että elämää on mahdollista hallita. Tai että ainakin JOLLAIN on suora yhteys korkeimpaan.

Jos sitten lapselle toistellaan, että tämä on jotenkin erityinen jo syntyessään, niin ylpeyden ongelma, egon ongelma saattaa tehdä "indigolapsesta" kaikkea muuta kuin nöyrän ja empaattisen ihmisten auttajan.

Siinäpä onkin henkisen kehityksen kaikkein vaikein läksy: Kun kehityt ja viisastut, sinun pitää toki edelleen rakastaa itseäsi, mutta ennen muuta pitäisi oppia LUOPUMAAN egosta, olemaan nöyrä ja tuntea myötätuntoa kaikkia muita kohtaan, tajuta että olemme kaikki yhtä, myös ne ovat kanssamme yhtä joista emme pidä.

Toisaalta: mitä se wanhan sielun elämä on usein todellisuudessa, haasteita haasteiden perään, rankkoja kokemuksia, jotka muuttuvat vain rankemmiksi ja haastavammiksi mitä enemmän opimme. Että kyllä se elämäkin auttaa luopumaan liiasta ylpeydestä    Ongelmallista toki on jos lapselle kerrotaan, että hän on jonkinlainen supersielu  ja esikuva, ja hänen elämänsä sitten osoittautuu kaikkea muuta kuin triumphiksi...siinä saattaa koko identiteetti musertua, kuten käy joskus lapsitähdille, jotka eivät aikuisena olekaan yhtäkkiä enää kuuluisia.

Eräässä henkianavointikirjassa on hyvin kuvattu wanhoja sieluja: heidät löytää usein joko korjaamasta vanhoja autoja, hoitamasta puutarhaa tai katuojan pohjalta - eivät kestäneet haasteitaan selvinpäin, päättivät jatkaa taistelua seuraavassa elämässä

[Eternel]

En oikeastaan usko indigolapsijuttuihin.

Joka tapauksessa, tunnen itseni joskus ikäänkuin tuhansia vuosia vanhaksi viisaaksi vanhukseksi verrattuna muihin ihmisiin: elävät vain itselleen, tuhoavat ympäristönsä ja lopulta itsensä. Voisikohan kyseessä olla tuleva maailmanloppu; ihmiset käyvät yhä vain itsekkäämmäksi ja tämä koituu niiden kohtaloksi.

Ehkä kuitenkin jäljellä on vielä yksilöitä jotka voisivat tehdä kaikelle jotakin.

[BlueRose]

Minulla on 3 indigolasta vanhin syntynyt -86 ja -96 ja-98 erittäin haasteellinen kasvatus ja rajojen asettaminen vaikeaa...kovasti olen heidän kauttaan henkisesti kehittynyt

[Rakkauden enkeli]

Sawotar ihana nähdä sinua täällä piiiitkästä aikaa.  Sori meni vähän ohi topicin...

[elina1111]

Indigolapsilla diagnosoidaan virheellisesti ADD ja / tai ADHD, koska lääkärit ja suuri osa väestöstä ei ole tietoisia tästä ilmiöstä ja sen laajuudesta. Ongelmaa pahentaa vielä se, että hyvin usein tällaista ilmiötä pidetään ortodoksaalisessa maailmankatsomuksessa ”huuhaana” ja siitä ei uskalleta puhua tai se tehdään naurunalaiseksi.

http://tietoisuudenlaajentuminen.wordpress.com/johdanto/starseed-wanderer/
http://tietoisuudenlaajentuminen.wordpress.com/johdanto/indigot-tulevaisuuden-ihmisen-prototyyppi/

[mouru]

En nyt ihan täysin varma ole että kuulunko indigoihin, mutta aika hyvin sopivat jotkut lukemani kuvaukset. Aurani 'perusväri' on sellainen tumman sininen - välillä vähän kirkkaampi, tai mitä nyt itse joskus näin ja edelleen näen välillä sivusilmällä.

Olen syntynyt '94 eli oon varmaan tän foorumin nuorimpia yksilöitä.

Auktoriteettien kanssa mulla on aina ollut pientä ongelmaa, koulussa kuitenkin sain tosi hyviä arvosanoja ilman mitään suurempaa panostamista ja vaikka turhauduin nopeaa tunnilla paikallaan olemiseen ja keksin jotain omaa tekemistä kun en jaksanut kuunnella kuinka muut ei ymmärtäneet jotain ihan päivänselvää asiaa...

Eskarissa meiän opettaja sanoi että olen erilainen kuin muut luokan lapset, kuulemma tosi rauhallisen oloinen ja viisaus huokusi jotenkin ja opettaja sai kuulemma kylmiä väreitä kun katseli mun maalauksia

Oon todella kärsimätön ja vihaan odottamista yli kaiken lisäksi loukkaannun myös helposti mutta usein jätän kaikki tällaiset tunteet piiloon muilta.

Ja sitten oon vissiin aika herkkä tuntee muitten tunteita, jos menen johonkin huoneeseen vaikka jossa on  mua ennen ollut muita ihmisiä, niin aistin heti että millä tuulella siellä ollaan oltu. Negatiivinen ilmapiiri laittaa mut repii hiuksii päästä, tai sitten semmonen että teeskennellään jotain ylionnellisia

Ja sittenkun tuolla oli jossain lista noista 'indigo-ominaisuuksista' niin tuo 'herkkä keho'. Mulla on laktoosi-intoleranssi eli keho ei pysty kauhean hyvin maitosokeria pilkkomaan. Lisäksi mulla oli pienenä joku ihme allergia etten maitoa voinut juoda ollenkaan ja tuoksukynttilät pistää päätä särkemään esim. kaupassa jos kävelee sellaisen osaston ohi jossa niitä on.....
  Ja mun silmät, sinisen väriset, pienenä kaupassa tädit ihmetteli ja kertoilivat äidilleni kuinka mulla oli niin kauniit LAUTASENKOKOISET siniset silmät. Niin siis mun silmät on tosi herkät, alkavat vuotamaan jos joku muu esim. tökkäsee omaa silmäänsä tai kertoo silmiään kirvelevän yms.

Olen kyllä ollut myös vähän kapinallinen lapsi  Esikoisena neljästä lapsesta mulle tietysti asetettu ensin kaikki säännöt mutta ite muokannut aika hyvin ne omanlaisiksi, tai siis sellasiksi mitkä itse koen omaksi parhaakseni. Vähän sama juttu kuin muissakin tekemisissäni, teen aina jutut omalla tavalla ja sitte saa kuunnella että ois jonkun tarkan säännön mukaan pitänyt tehdä jokin asia....
  Yks inhokki on myös sellaiset ihmiset mitkä tekee sokeesti just niinkuin käsketään ajattelematta itse yhtään asiaa. Heikko esimerkki: teet ruokaa ja ohjeessa sanotaan että laitetaan mausteeksi suolaa ja pippuria, niin et tietenkään voi laittaa sinne yhtään mitään muita mausteita koska ohjeessa ei sanota....

Ja kuten jossaa vissiin sanottiinkin niin indigolapsille oli ominaista pitää itseään kuninkaina/kuningattarina, noh, pienenä opetin itseäni kaksi vuotta nuoremman siskoni kävelemään niin että pakotin hänet aina työntelemään mua sellasissa nuken vaunuissa koska itse olin niin ylhäinen etten voinut itse askella.... Ja nytkin jauhanut itsestä minkä vaa jaksanu Kiinnostavaa luettavaa varmasti... Noh, minkäs minä  sille voin että ittestää on nii kiva jauhaa  Onneksi muiden ei ole mikään pakko lukea tai kuunnella

[Inka-Annika]

Indigolapsi käsite on itselleni aivan uusi ja kuulin sen itseasiassa ennustajalta, joka kävi luonani viikko sitten. Hän ennusti että tulisin tulevaisuudessa tekemään vaihtoetoparantajan työtä ja epäili että olisin indigolapsi. Olen sen jälkeen tutustunut indigoihin niin paljon kun olen netistä tietoa löytänyt ja tuntuvat kyllä hämmästyttävän hyvin täsmäävän! Tuli ihan tunne että "Ah nyt olen löytänyt itseni!". Mm juurikin tuo että aina on ollut vähän erilainen olo ja monet ovat sanoneet että olen jotenkin outo  mikä varmasti myös pitää paikkansa! Te monet jotka tänne olette kirjoitelleet ja sanotte olevanne indigoja, mistä tiedätte olevanne? Siksi vain kysyn, että mistä voin itse saada varmuuden olenko indigo vai en? Vahava tunne on, että olisin, mutta varmistusta kaipailisin! Suuret suuret kiitokset jos osaatte auttaa!   

[Kuutamotuuli]

Voiko olla lapsi, joka on sekoittunut osittain indigoon?
Osa kriteereistä täsmää: tunnen olevani vanha sielu, ja olen lapsesta asti ollut henkinen: aistinut ilmapiirejä, henkiä yms. En kuitenkaan kuvittele itseäni ylhäiseksi, vaan tavalliseksi sieluksi. En myöskään tottele sääntöjä, joilla ei ole hyvä perustelu.
http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kolumni-1102.html
Tuolla kuvaus solpii melkeimpä täydellisesti minuun. 

[Kuuhilda]

Minusta tuntuu, että nämä kuvaukset sopivat täydellisesti todella moneen.
Joko indigoja on täällä hirmuisia määri nyt, kun ajat ovat nämä, tai sitten indigous ei ole eroteltavissa tuollaisilla testeillä ja listoilla muunlaisista sieluista.
Eihän se, että indigoja on, tee heistä ylempiä ja ylemmyydentuntoisia...se on ihminen joka niin ajattelee ja nostaa itsensä, tai jonkun toisen itseensä nähden jalustalle.

[body electric]

No mä oon kyllä syntyny -50-luvulla mutta koen voimakkaasti olevani jonkin sortin indigo.

[Jaana.a]

Indigolapsilla diagnosoidaan virheellisesti ADD ja / tai ADHD, koska lääkärit ja suuri osa väestöstä ei ole tietoisia tästä ilmiöstä ja sen laajuudesta. Ongelmaa pahentaa vielä se, että hyvin usein tällaista ilmiötä pidetään ortodoksaalisessa maailmankatsomuksessa ”huuhaana” ja siitä ei uskalleta puhua tai se tehdään naurunalaiseksi.

http://tietoisuudenlaajentuminen.wordpress.com/johdanto/starseed-wanderer/
http://tietoisuudenlaajentuminen.wordpress.com/johdanto/indigot-tulevaisuuden-ihmisen-prototyyppi/

Joo, no sain pari päivää sitten diagnoosin: ADHD, tarkoittaako tämä sitten sitä että diagnoosi onkin : Indigo?? heko heko

Hmm, niin joskus aiemmin täällä olikin ketju siitä että onko indigo ja adhd sama juttu. "Oire" listoja kun vertaa yhteen niin hyvin yheteneväisethän ne on.

Mutta, väkisinkin tulee mieleen että voiskohan se olla jonkun yli-innokkaan äitsylin keksinä juttu, ku piti selittää oman pikku naperon ihme touhuja, mukavahan ne on kääntä joksikin ylevämmäksi...

Noh. kuitenkin musta tuntuu ettei se ADHD oikeastaan ole edes mikään sairaus. ei sitä ole pystytty edelleenkään 100% varmasti todistaan että mistä johtuu, se tiedetään, että ku vähän heittää pirtsakkaa naamariin niin jo loppuu pokkurointi ja muututaan mallikansalaisksi. Samalla kuulemma katoaa luovuus ja sellanen "hauskan hullu" maku elämästä, kun alkaa lääkkeitä käyttämään. Mä luulen, että jotkut ihmiset ei vain sovellu tähän älyttömään elämän menoon ja ne on sitten viallisia tietenkin muiden silmissä. Ja näitä ihmisiähän on olemassa kokoajan lisääntymässä määrin. Ne pahimmat vähättelijät arvuuttelee edelleenkin että onko olemassa mitään ADHD:t, vai onko ne sittenkin vain laiskoja, tyhmiä ja saamattomia.

Itse mietin ainakin kerran päivässä, että miksi elämän pitää olla täynä kaikkea turhaa skeidaa, miksei elämä voisi olla vain elämistä varten( siis en tarkota mitään luolamies juttuja) vaan sitä, että täälä maailmalla on niiiiin järkyttävän paljon turhuuksia tällä hetken.

No, kuitenkin, en koe olevani henkisesti ylemällä tasolla muita ihmisiä. Minä olen vain mitä, kalkkis jo kaks kymppisenä, erikoinen hyypiö, aina säheltämässä jotain.

[Rakkauden enkeli]

Entäpä kristallit?  : Minuun on aina osunut se määritelmä hämmästyttävän hyvin, tai siis olen tunnistanut itsessäni paljon niitä piirteitä. Tosin iän myötä on tullut vähän lisää "särmää" mukaan. 

http://www.youtube.com/watch?v=9eMcmd-5f7Q

[Kuuhilda]

Jossain törmäsin myös purppuralapsiin...ne oli jtn sitä varten täällä, että niiden tarkoituksena oli estää indigojen toiminta 
ja oli vielä jotain muitakin, ja ainakin seka-auraisia.

Ja pysyykö se indigo aina indigona, vai voiko aura muuttua muunlaiseksikin elämän ja ympäristön vaikutuksesta?

[Päivi]

mä oon "vaan" adhd. jokku nimittää meikäläisiä indigoiksi. tai sitte meitä indigoita nimitetään adhd:si.