Kahvia kiitos!
Silmäni ovat tänään nähneet niin paljon kauneutta,että huikaisee.
Menimme lintuja katsomaan.
Keitin termariin kahvia ja evääksi haettiin munkit ja joutsenille ranskanleipä,jos satuttaisiin näkemään. :
Kiikari,amera ja eväät reppuun ja menoksi.
Siellä he olivat!!!
Heti merenlahdella,johon auton voi parkkiin laittaa.
Upea,puhtaan valkoinen joutsenpariskunta.Sydämeni ihan pakahtui kun katselin niitä.
Ensin lähetin hieman reikiä niille ja sitten lähestyin edeltä puhellen rauhallisella äänellä.
Eivät lähteneet karkuun vaan katselivat minua ja ranskanpullaani.
Kutsuin tytöt lähemmäs ja heitimme leipää.Joutsenet kiikuttivat ne nokassaan veteen,jossa se pehmi ensin.
Ja voi pientä 5-vuotiasta bongariani.
Tiedättekös laulun,,,Lapsella vain,voi silmät niin loistaa,lintuja kun hän katsella saa,,,
Sydän siinä väkisin pakahtuu moista näkyä.Varsinkin kun tytön silmät ovat suuret ja pyöreät ja pitkät silmäripset ja se hellä ilme ja ilo suurien lintujen läheisyydessä.
Ilma oli melkoisen kylmä ja kävelimme lintutorniin nauttimaan eväitä ja kiikaroimaan.
Toinen pariskunta löytyi kauempana toisella puolen rantaa.
Pieni bongarini piti kiikaria kuin ammattilainen käsissään tähyillen ulapalle,vaikka se on melkoisen painava.
Ihanaa laatuaikaa parhaassa mahdollisessa seurassa.
