seuraava »

[Tigerwoman]

Tässä vaiheessa keskustelua tajuan irroittaneeni Jeesuksen kokonaan Raamatusta ja kristinuskosta. Tai ainakin sujuvasti ohitan kaiken sen, mitä en allekirjoita.

Jos syntisanan tilalle laittaisi sanan karma? Toimisiko ajatus niin, että Jeesus sanoi jollekkin, että mene, äläkä enää hanki itsellesi uutta karmaa, kun just saatiin sut putsattua?
Tuon "tuomitsee jumalan oikealla puolella" koen olevan kirkonisien hallintakeino. Minun on hyvin vaikea kuvitella sen aikaisten ihmisten moraalin ja etiikan tasoa, mutta luulen, että pientä pelkoakin tarvittiin.

Kirkkolla on ollut aikoinaan suuri rooli lukutaidon, tiedonvälityksen ja yleissivistyken kannalta. Ei siis mitään pahaa, ettei jotain hyvääkin.

[Kuuhilda]

Opetti lukemaan...mitä ja miksi?
Välitti tietoa...vai "tietoa". Miksi?
Yleissivisti...aivopesi? Miksi?

Minä kun en enää oikein tykkää karmastakaan. En ainakaan pahojen tekojen sovittamisena.
Syynä ja seurauksena mieluummin.
Miksi virheiden tekeminen ja väärässä oleminen ja mokaaminen olisi kiellettyä ja väärin?
Miten ilman sitä voisi oppia ja kokea yhtään mitään?
Ja putkahtaa mieleen se peruskysymys, että miten mikään tai kukaan voi määritellä, mikä on väärin tai virhe?
Minusta on loogista ajatella, että sielun täytyykin tehdä ja elää asioita pieleen, jotta oppisi tekemään ne ( jälleen?) oikein.

[Tigerwoman]

Opetti lukemaan...mitä ja miksi?
Välitti tietoa...vai "tietoa". Miksi?
Yleissivisti...aivopesi? Miksi?

http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/milloin_koko_suomen_kansa_oli_lukutaitoista

Olikohan silloin "tavalliselle" kansalle fiksumpaa luettavaa, kuin joku katekismus?   
Tokihan kirkko ajoi samalla omaa asiaansa.

Mielestäni tämän ketjun paras anti on ollut se, ettei kenenkään tarvitse tykätä mistään. Täällä on ollut pari juttua, joista en ole oikein "tykännyt", mutta ne voi ohittaa. Ei ole pakko ottaa omakseen. joku toinen voi tykätä kovastikin. 

[Kuuhilda]

Juu siis ilman muuta puhun vain omista tykkäämisistäni tai tykkäämättä jättämisistäni.

Juu, kun itselle henk.koht. joku tuntuu siltä, tait tulee todistetuksi, niin siinä se on sitten. Muttei se tarkoita sitä, etteikö senkin kanssa voisi olla väärässä!
Toooosi usein olen täysin varmana asiana puhunut jotain ja siihen sellaisena suhtautunut...vain löytääkseni tuonnenpana itseni toteamasta, että olin NIIIIIIIN väärässä....mutta sekin tarkoittaa vain sitä, että tajuttuani olevani väärässä, olen entistä viisaampi.

[ghede]

Opetti lukemaan...mitä ja miksi?
Välitti tietoa...vai "tietoa". Miksi?
Yleissivisti...aivopesi? Miksi?

Minä kun en enää oikein tykkää karmastakaan. En ainakaan pahojen tekojen sovittamisena.
Syynä ja seurauksena mieluummin.
Miksi virheiden tekeminen ja väärässä oleminen ja mokaaminen olisi kiellettyä ja väärin?
Miten ilman sitä voisi oppia ja kokea yhtään mitään?
Ja putkahtaa mieleen se peruskysymys, että miten mikään tai kukaan voi määritellä, mikä on väärin tai virhe?
Minusta on loogista ajatella, että sielun täytyykin tehdä ja elää asioita pieleen, jotta oppisi tekemään ne ( jälleen?) oikein.

Viisaita sanoja, Kuuhilda. Olen samaa mieltä kanssasi, jos sillä nyt on mitään merkitystä.

[Tigerwoman]

Juu siis ilman muuta puhun vain omista tykkäämisistäni tai tykkäämättä jättämisistäni.

Juu, kun itselle henk.koht. joku tuntuu siltä, tait tulee todistetuksi, niin siinä se on sitten. Muttei se tarkoita sitä, etteikö senkin kanssa voisi olla väärässä!
Toooosi usein olen täysin varmana asiana puhunut jotain ja siihen sellaisena suhtautunut...vain löytääkseni tuonnenpana itseni toteamasta, että olin NIIIIIIIN väärässä....mutta sekin tarkoittaa vain sitä, että tajuttuani olevani väärässä, olen entistä viisaampi.

Kuulostaa todella tutulta. 
Jostain aikoinaan luin, että on älykkään ihmisen merkki, että osaa muuttaa mielipiteitään uuden informaation valossa.

Näissä uskonasioissa olen aina pidättänyt itselleni oikeuden muuttaa mielipidettä. Ja monesti se on muuttunutkin - ja muuttunee edelleen.

[Kuuhilda]

Ja siis tämä määrittelemisen hankaluus.
Jos ajattelen vaikkapa käskyä; " Älä tee huorin" Tai kai se on nykyään että älä tee aviorikosta...no, sama asia.
Jos esim. henkilö on kymmeniä vuosia onnettomasti naimisissa, kituu ja räytyy, ja sitten ottaa ja rakastuukin tulenpalavasti, ja tuo suhde saa hänet ymmärtämään jälleen mitä elämä on, miltä se tuntuu, ja hän saa voimaa lähteä riuduttavasta elämästään omille siivilleen ja kaikki kääntyy parempaan...
Älä tee? Kuka sanoo, että tuollainen olisi väärin?

Tai; "Älä tapa"?
Tappamisen voidaan ilmanmuuta sanoa olevan teko, jota ei pidä tehdä, mutta jos vaikka tapan sekopään, joka on juuri tappamassa lapseni, ennätän väliin ja vien hengen häneltä ensin...älä tee? Onko se väärin?
Olisinko karmaton tai synnitön, mistä puhutaankaan, jos antaisin ko. henkilön tappaa lapseni ja katselisin vierestä? Mikä minä olen tuomitsemaan, kumpi henki on arvokkaampi, sen sekopään, vai lapseni? Tai mitäs ne mahdolliset tulevat muut uhrit?

Ääääh
Kysymyksiä kysymyksien perään.

[Tigerwoman]

Jos olisin Jesse, mua ottais ihan hirveesti pattiin, että mut liitettäis joihinkin vanhan testamentin juttuihin.
Mutta varmaan siks vielä tallaan täällä. 

Noi "käskyt" taitaa olla jossain muodossa kaikissa uskonnoissa. Ehkä niiden tarkoitus on ollut ohjata ihmisiä löytämään omat arvonsa. Oma merkitys niillä on ollut myös yhteiskunnan turvallisuuden kannalta. Ihmiset oli ihan oikeesti siihen aikaan erilaisia. (en kehtaa sanoa tyhmenpiä, koska ei tämä nykyinenkään maailmanmeno kovin fiksua ole)

Periaatteessa 10 käskystä voi saada avaimet hyvään elämään, jos suodattaa ne oman sisimpänsä kautta.
Huorin voi tehdä myös itseään kohtaan. Esim, jos pysyy avioliitossa rahan tai maineen vuoksi. Itsestään voi tappaa osan, jos ei kunnioita omaa sisintään. Kadehtimalla naapurin omaisuutta vahingoittaa omaa mielenrauhaansa. itselleen voi valehdella - varmaan jokainen.
Ainoa käsky, jota en allekirjoita on; kunnioita isääsi ja äitiäsi. Kaikki vanhemmat eivät ansaitse kunnioitusta. Mutta  ehkä tässäkin on joku hengen laki takana? Ilman vanhempiaan ei olisi tässä kehossa. Siitä nyt ainakin voi olla kiitollinen. Ehkä omien juurien tunteminen ja kunnioittaminen (vaikka ei kunnioittaisi vanhempien tekoja ja valintoja) antaa ihmiselle ehyemmän itsetuntemuksen.

Mutta Jesse ei antanut 10 käskyä . Hänen suurin opetuksensa oli; rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Mutta itsensä rakastaminen tuntuu olevan kaikkein suurin haaste monelle.

[Kuuhilda]

Hyvää pohdintaa

Ja ihan jo KÄSKY.

Neuvo, ohje, kehoitus, pyyntö?

Olen muuten tuosta vanhempien kunnioittamisesta eri mieltä. Joka ikinen vanhempi ansaitsee minusta sen kunnioituksen, siinä, missä kuka tai mikä tahansa muukin olento.
Pitääkö vanhempiaan kunnioittaa siksi, että he ovat vanhempia? Minusta ei. Mutta ihmisinä; kyllä.
Ja ikinähän en oo käyttäny lausetta " Siksi koska mä oon sun äiti ja sanon niin"

Ihmiset on ollu erilaisia, ja maailma...ehkä ennemmin juuri se maailma. En usko että on oltu vähemmän älykkäitä tai vähemmän empaattisia tms.

[sideman]

Opetti lukemaan...mitä ja miksi?
Välitti tietoa...vai "tietoa". Miksi?
Yleissivisti...aivopesi? Miksi?

Minä kun en enää oikein tykkää karmastakaan. En ainakaan pahojen tekojen sovittamisena.
Syynä ja seurauksena mieluummin.

Ei sitä käsittääkseni pidäkään ajatella sovittamisena. Onhan olemassa "hyvääkin" karmaa.

Maharishi siteerasi usein UT:n tokaisua: Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Karma on niin perin yksinkertainen jutska: jos kylvää tomaattia, ei voi niittää perunaa!

 :

[Zoja]

Mulla on yks sellanen asia, jota en käsitä tällasissa "määräävissä" uskonnoissa (Toki ehkä jokunen muukin ), nimittäin se, että mihin näitä uskontoja tarvitaan? Jokaisella ihmisellä tulisi olla moraali ja arvot, joiden kautta elää - ilman, että kukaan on tullut käskemään ettei saa naida naapurinmiestä tai sylkeä päin äidin ja isän näköä.  :

Minä en oikeasti tajua, mihin näitä uskontoja tarvitaan, kun jokainen vääntää lopulta nii oman näköisensä niistä, ettei alkuperäisestä ole enää jäljellä kuin savut, paitsi sitten ne kirjaimellisesti uskovat, jotka lyö Raamatulla päähän ja räjäyttelevät itseään Allahin nimessä. 

Mutta edelleen, kuka siis oli Jeesus, onko suurempi henkilö kuin vaikkapa meidän oppaamme, kuuluuko häntä rukoilla, vai ketä tässä rukoillaan? Onko Jumala persoonallinen, vai ollaanko kaikki jostain alkulähteestä joka on tuottanut useita persoonallisia sieluja, ja ne yhdessä on se yksi?

[Tigerwoman]

Ja ihan jo KÄSKY.

Neuvo, ohje, kehoitus, pyyntö?

Haha,toi oli paha. 

Raamatun 10 pyyntöä
Raamatun 10 neuvoa
Raamatun 10 ohjetta
Raamatun 10 kehoitusta

Mikä noista valitaan ja tehdään kansalaisaloite?

[Tigerwoman]

Jokaisella ihmisellä tulisi olla moraali ja arvot, joiden kautta elää - ilman, että kukaan on tullut käskemään ettei saa naida naapurinmiestä tai sylkeä päin äidin ja isän näköä.  :

Nimenomaan tulisi olla moraali. Valitettavasti uskonnot eivät takaa edes uskovaisten moraalia.
Minulle uskonto on eri asia kuin usko. En kuulu mihinkään uskontoon, mutta uskon moneen asiaan.

Mutta edelleen, kuka siis oli Jeesus, onko suurempi henkilö kuin vaikkapa meidän oppaamme, kuuluuko häntä rukoilla, vai ketä tässä rukoillaan? Onko Jumala persoonallinen, vai ollaanko kaikki jostain alkulähteestä joka on tuottanut useita persoonallisia sieluja, ja ne yhdessä on se yksi?

Voit rukoilla (= pyytää apua, keskustella) Jumalaa, Jeesusta, Oppaitasi, Enkeleitä, Avaruuskansaa, Korkeinta Itseäsi jne.
Joku viisas on sanonut, että rukoileminen on puhumista Jumalalle ja meditaatio kuuntelemista.

Minulle Jeesus on yksi oppaistani. Hän on historiallinen henkilö, kuten me ollaan nyt. Aiemmin tuolla on Anitaaah:in vastaus, joka on aika kattava.

Mutta valitettavasti kukaan meistä ei voi vastata kysymykseesi absoluuttisella totuudella. Kysessähän on usko, ei tieto. Kuka Jeesus on sinulle?

[Indium]

Raamatun 10 pyyntöä kuulostaa jotenkin, hmmmm, no, siltä että se naurattaa tähän aikaan vuorokaudesta  

[Tigerwoman]

Raamatun 10 pyyntöä kuulostaa jotenkin, hmmmm, no, siltä että se naurattaa tähän aikaan vuorokaudesta  

Yksi ääni tälle siis. Ja minäkin voisin äänestää tätä.