seuraava »

[Lumililja]

Kaipailisin mielipiteitänne, arvoisat astrolaiset! Hieman vaikea tästä asiasta on kirjoittaa, mutta ajattelin, että tämä on oikea osoite. Olo on hieman sekava, hämmentynyt, hermostunutkin, sillä olen parin, kolmen viikon ajan kokenut tavallista enemmän ilmiöitä, joita olen kyllä kokenut ennenkin, mutta paljonpaljon harvemmin. Nyt hermostuttaa, koska näitä "outoja kokemuksia" tulee ihan liikaa, ja huomaan jo kuulostelevani niitä melkein skitsona. Olen nähnyt selkeitä enneunia, jotka ovat toteutuneet kirjaimellisesti, olen tuntenut outoa levottomuutta, ja saanut pian tietää, että eräs läheiseni on samaan aikaan sairastunut, työasioissa olen pelastunut yhdeltä isolta ja monelta pieneltä virheeltä, kun jokin käsittämätön intuitito on käskenyt tarkistaa asioiden oikean laidan (asioissa, joita ei normaalisti missään tilanteessa oudoksuttaisi), olen kokenut nahoissani ihmisten tunnetiloja, ja ahdistun heti, jos vaistoan toisen ehdistuneen   Mitä vielä? Melkein pelottavia, friikkejä telepatiatilanteita... Ei tajua enää  

Viitsisikö joku vastata, onko näillä ilmiöillä mitään tekemistä planeettaliikkeiden kanssa? Olen aina ollut aika "intuitiivinen" (outo?) eli aavistellut asioita, nähnyt unessa tod.näk. yhden entisen elämäni, jutellut unissani edesmenneiden läheisten kanssa, mutta kaikki tämä on tapahtunut niin harvakseltaan, että ei ole "häirinnyt". Nyt tällainen "avoimuus" alkaa olla jo häiritsevää.   Olen hermoraunio kohta, tavallista väsyneempikin - imen jotenkin kaiken ympäriltä itseeni, enkä kestä mitään "ylimääräistä", en edes meteliä työpaikalla   Planeetoista...Niistä ymmärrän hyvin vähän, mutta menossa ovat mm. saturnus (avautuva keskitaivas), uranus (avautuva komio keskitaivas), neptunus (sulkeutuva neliö kuu), marsin kolmioita ja neliöitä, jupiter (sulkeutuva kolmio aurinko)... Osaisko joku kiltti sanoa jotain, ennen kuin repeän   Sama peli tähtikartalla jatkuu kuukaudesta toiseen useita kuukausia eteenpäin...

[Veskari-83]

Sen minkä mä ite oon omaa elämääni huomannu, niin ihminen (etenkin miespuolinen) tarvitsee kirjaimellisesti hemmetin selkeen merkin et nyt on sun aikas herätä ja alkaa tehdä sitä mitä sun kuuluu. Ehkäpä lienee sun hetki alkaa tutkailla onko kaikki asiat just niinku haluaisit niiden olevan ja jos ei, niin sitten ehkä etsiä jotain henkistäoppimissuuntaa joka edistäisi omaa itsetuntemustasi ja sitä kautta saisit tietoa siitä mitä pitäisi tehdä? Ole mahdollisimman avoin seuraavien kuukausien aikana, ehkäpä joku sulle suorastaan tyrkyttää sen oikean vaihtoehdon, kuhan vain olet valmis ottamaan vastaan oli se sitten mitä hyvänsä.

[-Viivi]

Valitettavasti en osaa auttaa, mutta luulen että planeetoista se ei ainakaan johdu. Jotenkin vaan tunnen että tähän on joku parempikin selitys.

[hevosmies]

Hei! Sinulle on avautumassa kyky (tai sehän on ollut koko ajan) muihin hommiin kuin mitä nyt teet. Pääasia on se, ettet pelkää näitä ilmiöitä. Voit ystävällisesti pyytää hieman lisäaikaa, jos et ole vielä valmis vastaanottamaan kaikkia yliaistillisia asioita. Maailma ja ihmiskunta kehittyy, yhä enemmän tulee "tietäjiä". Konsultoi jotain kauan meediona/shamaanina/tietäjänä ollutta henkilöä. Voit ottaa lahjan käyttöön satasella tai lykätä hieman tai dumpata. Suosittelen käyttöönottoa. Voin antaa yksityisviestinä muutaman henkilön nimen, joilta voi kysyä. Pelko pois.

[Freelancer]

Kaipailisin mielipiteitänne, arvoisat astrolaiset! Hieman vaikea tästä asiasta on kirjoittaa, mutta ajattelin, että tämä on oikea osoite. Olo on hieman sekava, hämmentynyt, hermostunutkin, sillä olen parin, kolmen viikon ajan kokenut tavallista enemmän ilmiöitä, joita olen kyllä kokenut ennenkin, mutta paljonpaljon harvemmin.

Avautuminen ja herkistyminen tapahtuu usein syklittäin ja joskus aikamoisella rytinällä, mikä voi hetkellisesti ahdistaa, pelottaa ja viedä voimia. Mitään pahaa ei kuitenkaan pääse tapahtumaan ja energiat ja myös keho aika nopeasti tottuu uusiin värähtelytaajuuksiin. Nopeasti huomaat että ilmiöiden kokeminen tapahtuu harmonisemmin eikä keho ja mieli enää tuota pelkoa ja ahdistusta.

Avautumisjaksoilla ja kun energeetinen rytinä on päällä, auttaa kun huolehtii että on riittävästi lepoa, juo runsaasti nesteitä, syö vain vähän ja kevyttä ja korkeasti värähtelevää ravintoa, ei paljoa sokereita ja rasvoja, yksin olemista jos mahdollista, suihku 2-3 krt päivässä, meditointia, musiikkia, rentoutusta, ulkoilua luonnossa. Harvoin kaikkea tuota pystyy toteuttamaan kun on työt yms. mutta tekee sen minkä pystyy. Mielen rauha auttaa näinä jaksoina paljon ja se että yrittää pitää astraalikehon (tunteet) jotakuinkin tasapainossa. Sosiaalisia kontakteja kannattaa hetkellisesti vähentää koska energiakeho on tuossa vaiheessa kuin imuri muiden ihmisten tunteille.

Kaikki menee hyvin, hetken kuluttua helpottaa ja huomaat iloitsevasi kehittyvästä herkkyydestäsi!

t.Free

[Lumililja]

Kiitos kaunis kaikille kommenteista! Nöyränä niitä tässä luin. Ihmeissänikin. Enpä oikein tiedä, mitä osaisin sanoa. Sanoissanne on niin paljon miettimistä ja sulateltavaa   Herkistely jatkuu voimia vievänä. Työpaikalla on samaan aikaan muutoksia, koulutuksia jne., jotka pakottavat pinnistelemään voimien äärirajoilla. Kaikki tämä yhdessä on todella uuvuttavaa. Olen ollut tietoinen siitä, että työ, jota teen, on jollain tavalla menettänyt merkityksensä... En vain ole välittänyt, vaan jatkanut puskemista eteenpäin, kuin hullu vastatuuleen, periksi ei anneta -mentaliteetilla. Luulenpa, että minua sitten pitää ravistella vähän kovemmalla kädellä, että ymmärrän hakea sitä uutta suuntaa. Tai sanotaanko, että olen jotenkin tajunnut, että sitä olisi haettava, mutta en ole halunnut tajuta, enkä halunnut tehdä asialle mitään... Työssäni on hyvät puolensa, mutta olen jo pitkään kokenut sen henkisesti uuvuttavana, sisällyksettömänä, merkityksettömänä. Tämä kaikki liittynee siis osittain tähän...

Free: kumma juttu, olen yrittänytkin olla yksikseni, ja vähän "vetäytyä". En kamalasti jaksa muita ihmisiä ja sosiaalisia rientoja enää työn jälkeen. Tällaisia vaiheita on ollut aina, mutta nyt erityisesti  

hevosmies: kiitos neuvoista! Voi olla, että joudun vielä neuvoa kysymäänkin. Vielä olo on jotenkin torjuva, mutta koetan tajuta. Aavistelet oikein, etten ole oikein valmis tällaiseen "avautumiseen", enkä suoraan sanoen kovin halukaskaan. Mutta näyttää siltä, että ei tässä minun halujani kamalasti kysellä
  Jos annan periksi nyt, niin kukaties säästyn pahemmilta jysäyksiltä   Kuitenkin "lykkääminen" kuulostaa houkuttelevalta ajatukselta. Jos se on mahdollista!  

Veskari Voi, kun se vaihtoehto jostain pamahtaisi eteen ilman etsintöjä!  : Nyt ei ole energiaa mitään omatoimisesti oikein etsiä...

Mutta summa summarum: alkujärkytys alkaa laantua. Olen piileskellyt työkiireiden alla, vaikka tiedän, etten saisi paeta. Helpotus oli suuri, kun yksi "uni" meni pieleen   Annoin miehelleni kahdenkympin setelin ja pyysin antamaan sen tyttärelleni. Vannotin, että enempää et sitten anna, tai likka pistää sen heti menemään. Mies lupasi ja vannoi. Vaan kuinkas ollakaan, yöllä näin unta, että mies olikin antanut 60 euroa.   Kun aamulla kysyin asiasta, herra tunnusti pienen kovistelun jälkeen nolona antaneensa 40 euroa   Uskokaa tai älkää, aloin tuntea olevani lähestulkoon normaali  

[piip]

Minulla tällaiset tuntemukset ovat myös hyvin tavallisia, ja avautumalla niistä muille ihmisille olenkin saanut kansanterveydellisen diagnoosin: Skitsoaffektiivinen häiriö (sisältää kaksisuuntaisen mielialahäiriön) joten kokemukset ovat olleet sen verran pelottavia ja voimakkaita, visiot ja näyt todellisia, että onneksi lääkkeet sentään blokkaavat niitä. 

Tämän ilmiön tutkiminen kuitenkin on intohimoni, vaikka kukaan muu ihminen niistä ei ole ollutkaan valmis keskustelemaan. Astro- ja michael- kryon- yms. oppaista olen saanut neuvoksi paljon, mm. sen, että tapauksessani regressioterapia saattaisi auttaa. 

Eräs keskiamerikan intiaani oli sitä mieltä, että minulla on suuri lahja, ja että minun ei missään tapauksessa pitäisi syödä lääkkeitä.  Hän ei kuitenkaan tiedä, miten vaikeaa voi olla kontrolloida tällaisia kokemuksia, jos kukaan ympärillä ei osaa eikä haluakaan osallistua saati auttaa. Vähän yksinäinen, muinainen ammatti, jonka käytännöt ovat paitsi valistunesuuden näkökulmasta, että tieteellisesti kerettiläisiä. Ymmärrän tämän ongelman, mutta tarvitsen vapaamielisen yhteisön, joka on sekä henkisesti ennakkoluuloton, että tieteellisesti kunnianhimoinen.

Meditaatio myös rauhoittaa, sekä kaikki mahdollisimman "itsekäs" toiminta, esim. romanttinen komedia -tapaisella hömpällä pääni täyttäminen, ja itseni hemmottelun lisäksi miellyttävin mahdollinen laiskuus, siis MUIDEN IHMISTEN VAATIMUSTEN täydellinen, mutta mahdollisimman ystävällinen ja kohtelias (sosiaalinen) SIVUUTTAMINEN. Tähän auttaa myös tietyntyyppinen, sosiaalisen anteliaisuuden itsekäs muoto, joka ei tyrmää omia tuntemuksia, mutta "siirtää" niiden käsittelyä siihen, kunnes se tapahtuu itsestään.

MUTTA, mitä tehdä tällä elämällä, kun ei oikein ole varma, että mikäs ihmeen "LAHJA" tämä sairaus sitten onkaan? Kun oma ohjaus on niin herkkä ja ristiriitainen, ettei kukaan siinä oikein voi neuvoakaan. Nimittäin neuvot niin helposti saattavat toimia vasten tarkoitustaan?

Onneksi (kai) opiskelemani alakin on niin epämääräinen ja yleisinhimillinen, ettei minun ehkä ole pakko päättää elämässäni yhtään ainutta asiaa, koskaan?  Silti kyllä helpottaisi, jos johonkin tästä "sairaudesta" voisi olla hyötyä.  Pelkkä olemassaolohan kai pitäisikin olla riittävä peruste elämän tarkoitukselle. Ihminen vain kuulemma on sellainen.

[Corvus Leonis]

Entistä suurempi osa maailman väestöstä on voimakkaan lääkityksen alaisena tai eivät muuten vaan kestä informaatiotulvaa ja sekoavat. Loput vain puhuvat hulluja.

[^^Queen Nefertiti^^]

ota rauhallisesti, myös auttajia on, sori jos mainostan mutta Intuitiiviset parantajat voisivat auttaa, itsekin huomaan tarpeen vetäytyä ihmisistä erityisesti tänään, vaikka pitää paljon ihmisiä tavata muuten. tosin ei ole mitään outoja kykyjä.. ihan normaalia hyvää intuitiota.

[Lumililja]

Maadoitus...? Hauska sana, jonka olen kuullut joskus aiemminkin, mutta en oikein tajua, mitä se tarkoittaa.  Mutta jos sinä annaelen maadoitat Kauniilla ja rohkeilla, niin luulenpa, että olen sitten tietämättäni maadoittanut itseäni Sydämen asialla -sarjalle  Pääni kaipaa vapaalla juuri mainitsemasi kaltaisia juttuja! Marjojenpoiminta on mitä parasta terapiaa =)! Vaikka ei tässä nyt sentään sydänkirurgeja olla, tokikaan 

Kato Vega - Lääkekaapistani löytyy vain panadolia ja kuumemittari Informaatiotulva on munkin alalla tuttua, mutta siitä selviää, kun muistaa ottaa pullasta vain rusinat  : Joten minun täytyy kuulua siihen porukkaan, joka puhuu muuten vain hulluja. Tosin en puhu. Hullujen puhujaksi leimautumisen pelossa en olekaan avautunut missään muualla kuin täällä.  Enkä kadu. Niin paljon hyviä vinkkejä olen saanut! 

piip: Voimia... kuulostaa melkoisen pelottavalta, mutta vaikuttaisi siltä, että olet löytänyt itsehoitokeinoja! Kyllä muiden ihmisten vaatimuksia täytyykin ajoittain voida sivuuttaa, jos omia voimavarojaan haluaa yhtään säästää. Ainakin minä kovasti imen itseeni muiden (huonoa) energiaa, kun sitä pitäisi osata jotenkin torjua.