Ei oo henkinen opus, vaan riveiltä ja -välistä-romaani, eli olen tässä itsekseni naureskellut Waltarin Turms Kuolemattomalle, että jos olisin itse tuona aikana kirjoittanut samanlaisen opuksen, olisin varmasti viljellyt juuri samanhenkistä läppää ja vinkkejä re-inkarnoituvalle itselleni seuraavaan elonmahdollisuuteen- silmällä pitäen siis mahdollisuutta, että tulen seuraavalla kierrolla lukemaan mennessä kirjoittamiani kirjoja
. En tosin ole niin katkera (?) naissukupuolelle, Waltarin vaimokkeet on suurromaaneissa aika ovelan-kavalia tapauksia.
:
Musta ylipäänsä on mukavinta lukea aitoja hyviä tarinoita ilman ikitotuuksia, sellaisia, jotka antavat työkaluja oman maailmankuvan luomiseen ja puhuvat elämän puolesta. Niistä olen myös eniten itsestäni oppinut.
Jos tahdot vinkkejä, niin ois varmaan hyödyllistä listata, mitä olet lukenut, mistä tykännyt ja mistä et. Joku kun mieltää Salaisuus-tyyppisiksi kaikki vähänkään New Ageen viittaavat.
Itse pidän paljon esimerkiksi Kryonista.