Näin viime yönä paljon unia.
Yksi niistä jäi jotenkin "avoimeksi"....
Asuimme asunnossa ja olimme muuttaaneet siihen melko hiljaittain.
Asunto oli kahdessa kerroksessa ja siellä oli paljon tilaa ja yläkerta oli
melko "hulppea": sen katto oli sellainen hmm... vaikeaa selittää... siinä oli osaksi lasikatto, se oli kuin siipi tai purje siinä katossa.. ja sen alla roikkui
sellainen todella valtava paksua patinoitunutta nahkaa olevan "riippumatto".
Siinä saisi kölliä ja katsella vaikka tähtitiavasta. Kaikkien huoneiden seinät
olivat valkoisia (mikä hiukan harmitti, kun pidän väreistä...mutta voihan ne maalata, ajattelin) Parveke oli siten, että sinne paistoi vain ilta/aamuaurinko.
Silti tämä asunto oli kerrostalon alakerrassa, maantasolla, vaikka oli tuo hulppea katto-luomus. Keskikaupungin laidalla.
Jostain syystä minulle oli nyt tarjottu toista asuntoa, se oli "yleisestikin haluttu" (syytä en tiedä) ja sitä asuntoa oli vaikeaa saada. Nyt minulle tarjottiin siihen mahdollisuutta.
Siellä oli parveke niin, että paistoi päiväaurinko(ajattelin, että saisi maata ja ottaa aurinkoa kesällä).
Asunto oli huomattavasti pienenmpi ja olisi ollut meille ahdaskin. Taisi olla vain joku 3h+k... myös kerrostalon maantason kerros.
Nämä asnnot olivat vain korttelin päästä toisistaan, mutta siten, että olivat samansuuntaisilla eri kaduilla.
Juttelin äitinikin kanssa, joka sanoi, että miksi ihmeessä taas muuttaisit, mieti miten järkyttävä muuttorumbaa taas... ja miksi ottaisit pienemmän asunnon, kun nyt on niin hyvä...
Lapsetkaan ei halunneet muuttaa.
Jotenkin siinä oli sellainen sävy, että tuossa minulle tarjotussa asunnossa oli jotain sellaista.. hmm.. vaikka nyt että tarjottaisi jotain "korkeassa asemassa"olevaa paikkaa... siis jotain pinnallista... laiskuutta... auringossa makailua... sellainen fiilis jotenkin siitä jäi...
Oikeasti en ole tässä muuttamassa, mutta mihin tuo voisi liittyä itsessä?
