Olen niin samaa mieltä...Työkaveri kysyi, että enkö todellakaan usko helvettiin ja taivaaseen. Myöhemmin hän halusi minun selittävän mitä sitten ajattelen, mutta eipä ollut aikaa..

Meille kerrotaan = itse kerromme itsellemme, oletan.

Kirjoititpa sydämellä ja asiaa Tycoon, hieno lisävivahde eri suunnalta  tähän ketjuun. Kiitos!
 

Kiitos, ottaa päähän juuri tällä hetkellä tuo oman ammattikunnan jumittuneisuus vanhanaikaisiin kuvioihin..

Itselläni ei ole lapsia, enkä koskaan ole tuntenutkaan (27 ikävuoteen mennessä) minkäänlaista vauvakuumetta, mutta terveydenhuollon ammattihenkilönä on pakko tähän keskusteluun puuttua, että koettakaa hyvät ihmiset olla ottamatta liikaa itseenne hoitajien/lääkäreiden syyllistämisestä. Mielestäni moinen on äärimmäisen törkeää ja ammattietiikan vastaista. Aivan varmasti jokainen joka aborttiin päätyy, on miettinyt asiaa ja tuskailee jo aivan tarpeeksi syyllisyydentunnon kanssa ilman "virallista" paheksuntaakin.

Itse toimenpidekin on jo ihan tarpeeksi inhottava ja sisältää niin paljon ajattelemisen aihetta, että tuskin kukaan siihen joutunut välinpitämättömyyttään jättää ehkäisyä käyttämättä. Maailmaan syntyy koko ajan lapsia mm. narkkareille ja alkoholisteille, jotka eivät ole kykeneväisiä edes päättämään tilanteen sopimattomuudesta. Ihmiset, jotka osaavat rationaalisesti päätellä voimavaransa ja elämäntilanteensa lapsen vastaanottamiseen, saavat syyttä suotta ylimääräisen moraalisen painolastin kannettavakseen ymmärtämättömien terveydenhuollon ammattilaisten "hyvää tarkoittavasta" toimesta. Huhh..

Saattaa myös olla, että jos tuntee huonoa omaatuntoa jo oma-aloitteisesti, voi tulkita kiireen (josta terveydenhuolto nykypäivänä lähes poikkeuksetta kaikkialla kärsii) omasta tilanteestaan johtuvana paheksumisena. 
 

Mitähän ne minulle tahtoisivat sanoa? 

      

               Olipas pitkä lista vaatimuksia, jotta rakkaus voi " toimia "..

               
               VALOA JA ILOA    Pietro

  Pessimisti ilmoittautuu, luin tota listaa miettien että no meillä ei oo kyllä noin eikä noin...

Ainakin tuohon Kaksitoista merkkiä oman Jumaluutesi heräämisestä, on ollut linkki vanhalla boardilla, tai sitten olen eksynyt sinne jonkin linkin linkin linkin kautta..

Mutta täytyy myöntää että silloin ainakin kolahti ja mielelläni olin samaa mieltä ja selitin omaa vuosia kestänyttä huonoa oloani sillä. Silloin sanoin että alkaa helpottaa, ja helpottanut onkin aika tavalla, hirvittää ajatellakin sitä alakulon määrää. Yksinäinen olen edelleenkin, mutta eri tavalla. Koen sen tietynlaisena "kehitystehtävänäni", oppia tietynlainen riippumattomuus. Että olisi onnellinen itsensä kanssa olosuhteista ja ihmissuhteista riippumatta.

Hmm, tuli tässä mieleen sekin, että en ole koskaa never ikinä, kyseenalaistanut uudelleensyntymistä, vaikka kirkko ei oppia tunnustakaan. Nimittäin pelkäsin kakkahousukakarana aivan järjettömästi lentokoneita, ennenkuin olin kuullut halaistua sanaakaan koko sodanajasta! 

Ja usein nousee mieleen näitä sota-asioita vaikka en koko sodan kanssa ole juurikaan ollut tekemisissä. Osa paikoista tuntuu liian tutulta. Tulee kamalia dejavu -hommeleita. 

En minäkään. Ja muistan kun kersoina istuttiin hiekkalaatikolla kaverin kanssa ja leikittiin Keke Rosbergia ja Ari Vatasta  ja kaveri sanoi että "mä muistan kun osasin ajaa autoo sillon kun mä olin vielä iso" ja minä ihmettelin että miten niin olit vielä iso, ja kaveri vaan väitti kiven kovaan ja meinasi jo hermostua että miksi et tajuu! Se ei voinut olla vanhempi kuin kolmevuotias silloin ja minä neljä. Jäi lähtemättömästi mieleen.

[SatAqu!]

SatAqu! Kiitos vaivannäöstä! Tosi mielenkiintoista, tähän täytyy perehtyä oitis paremmin. 

Minulta irtosi joskus alkusyksystä painajaisessa myös kaikki paitsi kulmahampaat ja tunnelma oli hirveä. Kukaan ei tietääkseni ole kuollut ainakaan. Omakaan elämä ei ole erityisemmin muuttunut.

[Lainaus: Alzbeta]

Tunnen silloin tällöin kirkkaan valon paistavan, vaikka olisi kui hämärää.

Lainaus: Alzbeta
Myös epämääräinen kosketuksen tunne, olkapäillä tai käsivarsissa on tuttu.
Tuttu tunne, ei voi muuta sanoa   :

Kerran oikein murheellisena hetkenä on käsi laskeutunut olkapäälle. Käsi kädessä ollaan oltu myös monesti. Ihan hereillä kylläkin.

Tycoon,

Valitettavasti sen vain tietää.  Tai voin kyllä luetella joitakin mahdollisia tunnistamiskeinoja, mutta se on niin yksilöllistä eikä kukaan ulkopuolinen voi kertoa, onko unesi "vain" uni, vai muistikuva menneisyydestäsi.

Jotkut ovat EE-unissaan selkeästi erinäköisiä (samoin kuin muut, mahdollisesti tästäkin elämästä tutut ihmiset) ja ympäristökin on vanha. Jotkut näkevät itsensä ulkopuolisin silmin, toiset kokevat unen "ensimmäisessä persoonassa". Joillakin EE-unet ovat mustavalkoisia. Ehkä yleisin piirre useiden ihmisten EE-unissa tuntuu olevan selkeät tuntemukset; saatat esim. selvästi haistaa jonkin tuoksun, tuntea tuulen, kylmyyden jne. Tässä ketjussa kertomistani unista voin esimerkkinä kertoa, että tunsin varsin selkeästi kivun raiskauksen aikana, ja pystyin palauttamaan sen helposti mieleen hereillä ollessani. Mestausunessa taas tunsin lämpimän veren roiskuvan iholleni (how lovely  ).

Olen kuitenkin omalla kohdallani luottanut intuitiooni. Jotkut unet vain tuntuvat erilaisilta kuin toiset. Erottelua on helpottanut se, että 99 % unistani pyörii arkiympyröissä tuttujen ihmisten kanssa. Jos näen outoon ympäristöön ja tilanteeseen sijoittuvan unen, on jo syytä epäillä. Olen nähnyt EE-unissa tuttuja, jotka ovat näyttäneet samalta kuin nyt - käsittääkseni tunnistamisen helpottamiseksi, mutta vieraat ihmiset jopa arkisissa unissa ovat usein osoittautuneet EE-läheisiksi.

Linn

Näistä esimerkeistä päätellen voisin kuvitella maailmansotaunieni olevan merkkejä edellisestä elämästäni yksityiskohtineen kaikkineen. Toisaalta unimaailmani on aina erittäin värikäs kaikille aisteille. Tiedä häntä, ihmismieli pystyy luomaan niin monenkirjavaa katseltavaa. :

[Mistä]

Mielettömän kiinnostavia kaikki unet ja ylipäätän kyky uneksia!

Mistä oikein tiedätte nähneenne unta edellisestä elämästä? Älkääkä sanoko nyt että "sen vaan tietää.." 
Itse olen kuollut monta kertaa unissani, tai ollut kuolemaisillani ja herännyt juuri kuollessani. Kieltämättä joskus näitten unien jälkeen on miettinyt, olisiko kyseessä voinut olla edellinen elämä. Aika usein on ammuttu, kerran ammuttiin kumiluodeilla päähän enkä kuollutkaan.. Toisessa maailmansodassa olen pelännyt saksalaisia useita kertoja je kerran kuollut natsien luoteihin. Joskus lapsena hukuttauduin unessa jonkun kaverini kanssa käsi kädessä, varsin romanttista.

Heips!

Jos vielä ehdit ja jaksat niin alkoi kiinnostamaan. 07.10.79 klo 6.30 JKL 

edit: Erityisesti kiinnostaa mikä tulkitaan toisin kuin trooppisesti määriteltynä, esim. kun trooppisesti olen sekä aurinko, että nouseva vaaka, sideerisesti näköjään aurinkoneitsyt. Muuttuuko myös nouseva merkkini?
Ihan uusi juttu mulle koko sideerinen tulkinta..