seuraava »

[valonkantaja]

Niin, siinä se sitten tulikin... Karttani on seiskahuonepainotteinen, siellä asustelee  ja  ... Vielä kun venukseni on ihastumiselle alttiina olevassa oinaassa, tuntuu että en muuta teekään kun "ole ihastunut"...

Johtuuko se tosta seiskahuoneesta? 

Kohde vaihtuu aika tiuhaankin, mutta tuntuu, että elämä ei ole mitään, ellei ole edes vähän ihastunut johonkin. Tai kun tietää, että jossakin on joku kiva mies (vaikkei olisi edes mitään sutinaa) niin saa hirveesti energiaa... Ja miesraukka ei ikinä välttämättä ees saa tietää että hän antaa mulle niin paljon iloa elämään..! On sinänsä ihan sama saavutanko sitä miestä ikinä, parasta on juuri se tunne että on ihastunut.

Ei sillä, että olisi jotenkin kamalaa olla kroonisesti ihastunut, mutta alkoi vaan mietityttämään, onko tää ihan normaalia... Heh... Niinku mä mistään normaaliudesta paljon piittaisin mut anyway...

Ja muutenkin, mitä tahansa tulee 7. huoneesta mieleen niin tänne vaan höpöttämään, welcome!

[^^Queen Nefertiti^^]

No ainakin saat just erilaista kokemusta kuin minä. En ihastu erityisen helpolla, otan jutun erittäin kokonaisvaltaisesti ja jotain tapahtuu oikeastaan vuosien välein. En osaa kokea sielunyhteyksiä ja niiden katkeiluja kovin kevyesti, siksi en ihastuile, mutta 7 huoneessa on varmaan jotain perää tapauksessasi. Pidä lystiä sitten niin.

[enska]

Nikulan Synastria-kirjassa planeetoista  7 huoneessa:
  :Ihminen menee toisia vastaan ja heijastaa naiivisti minäänsä ja saa usein mainetta valloittavana tai vilpittömänä ihmisenä. Hänessä voi olla kykyä asettaa elämänsä alttiiksi muiden katseille häpeilemättä. Es.nainen vo etsiä ikänsä miestä joka täyttäisi hänen vaateilaat tarpensa ihmissuhteeessa.
Moninaiset suhteet ulkomaailmaan voivat viedä voimai ja usein on taivuttava kompromisseihin. Vitaaliset voimat ja luovuus voivat olla parhaimmillaan kun ihminen pääsee tekemisiin toisten kanssa joko työn tai yhteistyön akutta. Minä kaipaa kehittyäkseen vahvaa toista ihmistä, jonka seurassa luovuus ja elämänilo voivat kasvaa ja vahvistua

Tämä vähän rstiriidassa edelliseen:
  : Ihminen ottaa kantaa asioihin ja tilanteisiin, ei suoraan ihmisiin. Suhteet ulkomaailmaan voivat olla runsaat, mutta useimmiten välilliset. Tarve kehittää puolueetonta suhdetta ihmisiin on olemassa, älyllinen ihmissuhde voi olla henk.koht paras ratkaisu
Sitten
  : ihmisellä voimakas halu ottaa omat tarpeensa mukaan ihmissuhteeseen. Haluaa olla suorassa kontaktissa ihmisten kanssa, ja naisena odottaa miesten käyttäytyvän kuin perinteinen mies. Aktiivisena naisena hän ottaa itse miehisiä asenteita. Vaikeudet ihmissuhteissa auttavat kasvattamaan itseluottamusta, mikäli se on alunperin heikko. Hän voi herättää ärtymystä, tai sitten hänen erotiikkansa ja seksuaalisuutensa on päälle painaavaa ja itsekästä. Halu edustaa itseä rohkeasti on kehittynyt.


Khironia ja Cerestä ei kirjasta löytynyt..
Sori kijroisutvirhet

[valonkantaja]

Lemniskata, voi kiitos kun tuollaiset kirjoitit! Krjotusvihreistä viis..

Niinhän se tuntuu olevan, että tarvisen "puoliskoa" kehittyäkseni... Ja eniten koen kasvaneeni juuri rakkaussuhteiden kautta tässä elämässä... Se on ollut sellaista lempeää kasvamista ilman kärsimystä. Sisäisessä soturissakin sanotaan, etten voi täyttää elämäntehtävääni, ennen kuin olen vakaassa parisuhteessa...

Rakkaus ja parisuhde ovat niin ihania asioita! Joskus vielä kohtaan "hänet"... 

[^^Queen Nefertiti^^]

Nyt ymmärrän. Suhteiden kautta olen kärsinyt ehkä eniten tunnetasolla, olen saanut auran kolhuja paikkailla kerta toisensa jälkeen ja unohdella ihmisiä. Siksi ei tee mieli tutustua. Yleensäkin tuntuu että naiset antavat miehille enemmän hyviä kokemuksia. Mikä on miesten ottaessa. 

Sinähän et ole ollut vielä kenenkään kovin pahan ihmisen kanssa kauan, niin et tiedä. Olen nähnyt läheltä kaikenlaista. Kun tunnesiteet saa poikkaista muutaman kanssa, ei pysty ihastuilemaan. Tai koetan ponnistella että nyt juuri olisin yhteen tai kahteen ihastunut. Ehkä he minuun pikemmin?  Tai sitten pitäisi itsen muuttua niin pimeäksi, että tykkäisi kokemuksestaan ja haluaisi sellaisia lisää, no ei..muistan sellaisia lyhyitä onnen hetkiä kun olen luottanut johonkuhun ja kuvitellut, että hän on siinä rinnalla, nämä parisielut. Ei sitten ollenkaan. Miten syvälle ja pitkälle siinä mentiin, ja aina lopetus.. niinpä.

Ihmettelen muuten Kaarinan väitteitä siitä että miehet olisi jotenkin muutettu tai muuttamassa. Isäni ei ole muuttunut, edelleen juo ja on ahdistava, samoin ei exät näy paremmiksi muuttuvan suhteessa minuun/ ystävyyteen.

[Riitta]

Mina taas yhdyn Kaarinan vaitteeseen omasta kokemuksesta ukkoni on muuttunut
paljon syvallisemmaksi ja ottamaan toiset huomioon-vai onko se sitten sattumaa?

[valonkantaja]

SG, en olekaan kauaa ollut kenenkään "pahan" kanssa, mutta kyllä tässä on kuitenkin seurusteltu ja hengailtu moniongelmaisten miesten kanssa ja on minua parissa suhteessa petettykin aika törkeästi... No, milloin pettäminen ei olisi törkeää? Mutta sellaiseen suhteeseen en sitten jää...

Aika hassua. Yksi vanha tuttu, sellanen jonka kanssa toissa kesänä kävin aina kahvilla ja ajettiin iltasin yhelle pysähdysalueelle jutteleen on nyt pyörinyt mielessä... Olin sillon vielä exän kanssa... Tyyppi sanoi rakastavansa mua ja kyllä sen huomaa vieläkin. Kun vahingos puhuu sille jostaki miesjutusta niin se menee ihan oudoksi..

Niin se hassu juttu on että olen kiinnostunu siitä meidän luokkalaisesta härkäpojasta... Nyt kun tein näiden molempien kartat niin kummatkin on  ja  ... Ja tykkään tosi paljon kummastakin. Ne on sellasia empaattisia...

[Tess]

Mulla on kanssa 7:ssa eniten tavaraa :  ,  ,  ,  ,  ,  .

Minäkin olen jatkuvasti ihastunut johonkin  , vaikka en välttist edes vakavasti. En aina edes kaipaa kontaktia, kunhan on joku jolle hymyillä  . Samalla tavalla tuo iloa päivään joku kiva miespuolinen henkilö, kuten valonkantaja kirjoitit, hassua. Silti viihdyn paremmin naisten seurassa, miehiä ehkä jollain tavalla jännitän sitten. En osaa olla vapautuneesti kenenkään miehen läsnäollessa, ja inhoan sitä tunnetta samalla. Siksi ehkä kartankin heitä samalla, ristiriitaista!

Olen myös liian levoton sitoutuakseni, haluan jo heti vapautta, samalla kaipaan ihmistä vierelleni... Mistä nämä ristiriidat johtuu, vai onko kenties ihan normaalia käytöstä. Koen ihmissuhteet tosi hankalaksi ja työlääksi asiaksi. Niimpä mulla onkin vain ihan muutama tosi hyvä ystävä ja hekin asuvat eri puolella Suomea, joten olen yhteydessä vain netin kautta tai kirjeitse! Näin ei tarvitse koko sieluansa pistää likoon jotenkin  .

[valonkantaja]

Ei minullakaan ole montaa oikeaa ystävää ja paras ystävä on 200km:n päässä... Olen tosi sosiaalinen tavallaan ja tykkään siitä että ympärillä on ihmisiä, mutta huomaan kuitenkin jatkuvasti vetäytyväni yksinäisyyteen, jossa sitten ikävöin näitä ihmisiä...

Jotenkin haaveeni ihmissuhteista eivät ole realistisia... Ne ovat aivan liian vaaleanpunaista hattaraa... Todellisuudessa näin ei ole ja usein sitten kolahdankin sieltä pilvilinnoista alas. Odotan ihmisiltä aivan liian paljon hyväksyntää ja huomiota, koska itse annan sitä enemmän kuin moni muu... Jopa itseni "kustannuksella"... En voi tajuta miksi maailma ja ihmiset eivät toimi niin, että kaikki olisivat anteliaita ja palvelualttiita... 

Kun tapaan uusia ihmisiä, olivat ne sitten naisia tai miehiä ja he vaikuttavat "lupaavilta", saatan ihastua ihan järjettömästi (siis henkisellä/älyllisellä tasolla) ja otan heistä kaiken mahdollisen selville ja tunnen että he ovat vastaus rukouksiini... Annan niin paljon arvoa uusille ihmissuhteille ja jonkun mielestä se voi kuulostaa vähän sairaalta....

[Lari]

Seiska huoneeseenko kaikki säpinä on mennyt? 

Haloo, onko siellä ketään. Kaiku vastaa: Haloo, onko siellä ketään. Ei niin ketään 

[MetalLady]

Kyllähän se on niin, että mun kartassa DC on oinaassa, 8 ja 7 välissä eli siinä viivalla on  ja , muuten 7 huone on tyhjä.

[enska]

Itselläni on yhtymässä DC:llä aivan seiskan kärjessä, pitäisi siis kaivata lämmintä ja läheistä ihmissuhdetta, jossa on intiimiä turvallisuuden ja huolenpidon tuntemusta.

Toisaalta Kuuta opponoi Urkki, joka haluaa katsella asioita kollektiivisemmin ja etäämmältä..

Monesti olenkin huomannut seilaavani suhteissa/sinkkuna vapauden ja riippumattomuuden/sitoutumisen ja jakamisen välillä..Todella vaikeaa löytää tasapainoa, se on sitä "tule tänne ja mene pois"-dilemmaa..

Tällä hetkellä kun Urkkikin on aktivoitunut tuolla vitoshuoneessa ja on auringon lähellä, on tuo yksinäisyyden ja itsenäisyyden tarve aika suuri..ei sosiaalista tilausta seurustelulle, ainakaan vielä..

Kuu seiskassa ja oinaassa onkin "keksinyt" hassun tavan sublimoida noita ihastuksia, turvallisen välimatkan päästä ja kaukaa.. Siihen kuuluu tietenkin kaikenlaista  fanitusta ja esim. viime aikoina olen ollut hieman pihkassa erään toisen foorumin  vakiojäseneen, jota en kuitenkaan IRLinä mitenkään päin tohtisi..

[valonkantaja]

Lemniskata, kuulostaa harvinaisen tutulta... Tollanen kaukoihastus on justiinsa parasta...

[^^Queen Nefertiti^^]

Minusta kaukoihastus on aika lapsellista..ainakin jos syleilyä haluaa, en ymmärrä mihin kaukoihastuksista on, ellei erään tyyliin sitten käy välillä vähän.. Kehen voisin olla kaukoihastunut? Keksikää!

[enska]

Minusta kaukoihastus on aika lapsellista..ainakin jos syleilyä haluaa, en ymmärrä mihin kaukoihastuksista on, ellei erään tyyliin sitten käy välillä vähän..
 

Mutta kun ei halua syleilyä.. inte ännu..