Mulle ei kaupan maito sovi ollenkaan. Vatsaa alkaa särkeä ihan järkyttävästi ja muutenkin tulee huono olo. Turkkilaista jugurttia vatsa kuitenkin tuntuu kestävän, muut hapatetut tuotteet aiheuttavat samat oireet kuin maito 

Olin monesta lähteestä kuullut raakamaidon sopivan monille maito-ongelmaisille, ja kun muutenkin yritämme parhaamme mukaan syödä mahdollisimman luonnollisessa muodossa olevaa ruokaa, päätimme käydä lähitilalla kysäisemässä jos saataisi maitoa suoraan sieltä.

Ja onnistuihan se! 60cnt/litra, rasvaista, pastöroimatonta, kunnon maitoa  Ja vatsa kestää oikein hyvin. Ei kipuja, ei ilmavaivoja, ei oksettavaa oloa.

Olen kärsinyt aknesta 12-vuotiaasta asti, välillä näppyjä on enemmän, välillä vähemmän. Lääkkeitä en tähän vaivaan halua syödä, en kaipaa kemikaaleja elimistööni.

On tullut kokeiltua vaikka mitä niksejä, mutta ainoa mikä on todella auttanut on tämä yhdistelmä:

- vähähiilihydraattinen ruokavalio, runsaalla maitorasvalla
- sinkkilisä 25mg/vrk
- ihon puhdistus kookosöljyllä, ei vedellä
- meikkaus minimiin


Rasva ei ihoa laita kukkimaan, vaan sen rasvan ja juuston kanssa nautittu leipä  Peruna on mulla hiilareista pahin, se aiheuttaa kovia, kipeitä ihon alaisia patteja joiden parantuminen kestää pahimmillaan viikkoja. Pienikin määrä perunaa aterialla, niin voin taata että leuka räjähtää parin päivän sisällä 

^ Ei, en tarkoittanut että mies teki elämästä täydellistä. Hänen tapaamisen myötä vain jotenkin kummasti kaikissa asioissa on palaset loksahtaneet kohdalleen. Ollaan yhdessä kummasteltu jänniä "sattumia", joita tuntuu tapahtuvan lähes päivittäin, molemmille. Ollaan tästä puhuttukin, että vaikka tuntuu todella hyvältä olla yhdessä, ei elämältä kuitenkaan romahtaisi pohja vaikka toinen lähtisi. Eletään päivä kerrallaan, ei huolita huomisesta.

Ja niin se vaan menee, että itsensä tuntuu löytävän vain toisten ihmisten kautta. Ja ilman tuota miestä, en varmaan ikinä olisi tavannut nykyisiä hyviä ystäviäni. Aiemmin olen ollut aikalailla erakko, asuen kaupungissa josta tunsin tuskin ketään.
 
Kerrankin olen tilanteessa, jossa mua ei estele kukaan, tai pilkkaa ivallisesti ideoitani. Tarvitsisin vain vielä hiukan lisää luottoa itseeni, ja uskallusta hypätä "tuntemattomaan". Hitaasti, mutta varmasti tuntuu kuitenkin että asiat etenevät. Ehkä mä vain odotan sitä, että hetki tuntuu oikealta.

Olin vastaavassa tilanteessa viime vuonna, ja mietin monta kuukautta, että mun on pakko vaihtaa työpaikkaa kun joka aamu ahdisti jo nousta ylös työn takia. Kärvistelin kuitenkin eteenpäin, olihan vuokra pakko maksaa ja saada itselle ja koirille ruokaa. Sitten yhtäkkiä sain hyvän työtarjouksen aivan odottamattomalta taholta, ja vaihdoin maisemaa. Ja nyt nykyinenkin homma tökkii. Ehkä tääkin on jouskari-piirre, ei vaan jotenkin osaa asettua mihinkään. Kaipaa kokoajan vain enemmän vaihtelua ja haasteita.

Olen selvinnyt vasta 21 vuoden ikään, mutta mielestäni lähes koko elämä, ja varsinkin nuoruus, on ollut aikamoista kamppailua. Lähinnä tarkoitan tässä ihmissuhteita. Olen elänyt hyvin rankoissa suhteissa, fyysisesti tai henkisesti. Viime vuonna, kesällä, mulla sitten vaan välähti. Tykkäsinkin olla yksin, päättää itse omista asioistani, enkä joutunut enää olemaan toisen vallan alla. Puoli vuotta ylä- ja alamäkiä oman kasvun kanssa. Paljon itkua, vihaa ja yllättäviä havahtumisia.

Joulukuussa tunsin olevani tasapainossa, tunsin käsitelleeni kaikki menneet asiat juuriaan myöten. Ei enää kiinnostanut vatvoa, halusin keskittyä elämään, en muistelemaan. Ja "tsadam!", elämäni mies ilmestyi kuin tyhjästä.

Musta on nyt todella vahvasti tuntunut, että nykyinen elämäntilanne on aivan uskomaton ja ihana palkinto siitä kaikesta kärsimyksestä mitä olen kokenut, siitä kaikesta työstä, mitä jouduin tekemään itseni kanssa, jotta pystyin antamaan vihdoin anteeksi.

Pluton vaikutusta, tahi ei, mutta vasta hetki sitten opin oikeasti tarkastelemaan menneisyyttäni "ulkopuolisesta" näkökulmasta, ja tajusin jokaisen hyvin kipeän kokemukseni olleen tarpeen päästäkseni siihen pisteeseen jossa seison juuri nyt.


...vielä kun työasiat alkaisivat sujua niin sanoisin että kaikki on täydellistä. Mä en vain jostain syystä vielä uskalla heittäytyä tyhjän päälle ja aloittaa tekemään sitä mitä todella haluan.

^ eli olet Sininen Lunarinen Myrsky (Blue Lunar Storm) 

tuolta löytyy englanniksi aika hyviä selvityksiä: http://www.astrodreamadvisor.com/free_mayan_readings.html

ja esim googlella lisää

^ näinpä, tuli itsekin huomattua joku aika sitten.
Vaihtui merkki aivan täysin.


Ainakin tuolla on oikea laskuri: http://www.mayanmajix.com/TZOLKIN/index.php



- Sininen Sähköinen Yö

(avomies taas sattui olemaan Sininen Kristalli Yö  )

aurinko-, kuu- ja nousujouskari koulutti itsestään datanomin ja pakertaa tietokoneiden (lähinnä nettisivujen) parissa.

n. vuosi sitten alkoi kyteä päässä ajatus, että tämä ei ole lainkaan sitä työtä mitä haluan tehdä. Nyt se on vähitellen jo ahdistavaa, harkinnut nyt viikon tai pari irtisanoutumista. Haluan tehdä jotain käsilläni, ja auttaa muita jollain tapaa, kun vielä keksisi sen oman alueensa 

onko kukaan perehtynyt Masaru Emoton kirjoittamaan kirjaan "Veteen kätketyt viestit"?
" Japanilainen tiedemies tri Masaru Emoto on erikoisherkkään filmiin
perustuvalla valokuvausmenetelmällä saanut selville, että jäätyneeseen
veteen muodostuneet kiteet muuttuvat, kun niihin suunnataan tietynlaisia
keskitettyjä ajatuksia."
http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-veteen.html

Mulla on nyt jääkaapissa pari pulloa joihin olen rullannut ympärille tekstit "Voima ja itsehillintä" ja "Rakkaus".

Ensinmainittu vesi ainakin maistui mahtavalle, kun tuli tuossa hörpättyä kun oli ollut koko päivän kaapissa. Jatkan kokeiluja 

sain tänäänkin merkin linnulta, mutta tällä kertaa pääskyseltä.
istuin parvekkeella. kaipasin vastausta, olenko tehnyt oikean päätöksen elämäni suhteen. katselin pilvetöntä ja tyhjää taivasta, ja hetken kuluttua yksi ainoa pieni pääskynen lensi ohitse. Yhtäkään lintua ei aikaisemmin näkynyt, eikä tuon jälkeenkään.

En osaa tähän sanoa tyhjentävää vastausta, mutta kaikilla punaisilla merkeillä käsittääkseni tuo järjestys merkkien väreissä on sama.

Liittynee maaperheisiin? Niitä ovat Ydin maaperhe, Portti maaperhe, Napa maaperhe, Perus maaperhe.

Harmillisen vähän löytyy tietoa mayamerkeistä suomeksi, joten jään minäkin odottamaan tähän parempaa selvitystä. 


t, Punainen Yliääni Maa

[jos]

kesän alussa ampiaisia oli jo vähän liiaksikin, ja esim. täältä mun asunnosta löyty 3 pesää sisätiloista 
nyt kuin ihmeen kaupalla, kaikki on hävinnyt. en ole ulkonakaan nähnyt enää ainottakaan.

ja jos noissa vislaavan siilen linkeissä oleviin huomioihin on uskominen, ja jos mehiläiset (ja ampiaiset?) katoavat ensi vuoden aikana, niin tuo kriittiset 4 vuottahan on kulunut vuonna 2012 

ja siitähän jo löytyykin täältä foorumilta keskustelua..

näin tuon linnun tänäänkin, kahdesti 

^ http://www.aumanet.fi/~kaarina.paakkonen/maya/maa.htm
tuolla on vähän perusteellisempaa tietoa Maa-merkistä

Minä se availen ketjua ketjun perään, mutta tuli taas havahduttua 

Ollessani koirieni kanssa lenkillä, viereiseen puuhun lensi lintu kuin tyhjästä. Olen nähnyt tuon linnun ennenkin, useasti. Ja aina se vaan ilmestyy jostain ja istahtaa lähimmän puun oksalle tuijottamaan minua. En näe sitä joka lenkillä, mutta melko säännöllisesti kuitenkin. Ensimmäisen kerran siihen taisin törmätä pari kuukautta sitten. En ole ajatellut sen liittyvän mitenkään mihinkään, mutta nyt en enää tiedä. Se tuntuu niin määrätietoiselta, ihan kuin koittaisi kertoa mulle jotain.

Toinen koirani on kerran karannut juuri nimenomaan tuon linnun perään, ja taas se haukkui sille eikä suostunut millään irroittamaan katsettaan siitä. Onko se ottanut mut silmätikukseen?   

Lintu on iso, näyttää hieman pululta mutta on reilusti suurempi. Ja sillä on melko pitkä nokka joka käyristyy alaspäin ihan kärjestä. Kiinnostaisi tietää, että mikähän se mahtaa olla. Ääntä se ei ole ikinä pitänyt, joten laulustaan en osaa sanoa mitään.

[Kim Lönnholm - Minä Olen Muistanut]

Vähän pohjustusta tähän alkuun.
Eli olin tuossa toissapäivänä vanhempieni luona kyläilemässä ja radiosta pamahti soimaan tuttu biisi. Vanhempani alkoivat hymyilemään maireasti ja naureskelivat kuinka osasin tuon laulun sanat jo neljävuotiaana ulkoa ja lauloin sitä niin tunteella kuin niin pieni lapsi vaan voi.

Huomasin osaavani sanat edelleen. Lukekaahan nämä, kolahtivat muhun kovaa. Merkityksenkin ymmärsin vasta nyt, mutta ehkä se on nelivuotiaana ollut mulle itsestään selvää. Minulle nämä lyriikat ainakin kertovat jostain suuremmasta kuin jostain maanpäällisestä rakkauden kohteesta.


Kim Lönnholm - Minä Olen Muistanut

Minä olen miettinyt sinua paljon
paljon enemmän kuin ketään muuta
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut kylmin illoin
miettinyt sinua silloin enemmän kuin muita

Minä olen muistanut sinut hyvin
niin paljon paremmin kuin ketään muuta
Minä olen muistanut sinut niin kauniina kuvina
vakavina unina muistanut paremmin kuin muita

Minä olen muistanut
sinut kipuna kiivaana suruna sielussain
valona yössä vain

Minä olen valvonut tuhat yötä
tehnyt työtä tyhjää niin kuin kuolemaa
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut näillä teillä
elämäni kintereillä ajanut eteenpäin

Minä olen muistanut
sinut kipuna kiivaana suruna sielussain
valona yössä vain