seuraava »

[mouru]

Itselläni oli lapsena aivan kauhea pakko oppia lentämään! Kokoajan rakentelin pahvista yms siipiä itselleni ja hyppelin niiden kanssa pihamaalla tuulisina päivinä Enkä muista ainakaan että mistään lastenohjelmista yms olisin tuon 'lentokaipuun' saanut, se vain oli

 Okei, kuulostaa kyllä todella hassulta tämä mutta niin se vain meni.... Olin siis joku alle kouluikäinen tuolloin (: Harmi vaan kun en ikinä sitten oppinut tuota lentämisen jaloa taitoa

Onko täällä muita jotka olisivat pikkuisena ollessaan pakonomaisesti yrittäneet tehdä/tehneet jotain tiettyä asiaa ilman että ne paineet sen tekemiseen olisivat tulleet jostain muualta (tv, vanhemmat ymsyms). Entä osaisiko kukaan päätellä että MIKSI tällaista tapahtuu ? (:

[Corvus Leonis]

Pyromania, kanavoin sen tervehenkisempään feng shui-harrastukseen niin eivät ole enää vaarassa metsät ja talot.

[Corvus Leonis]

Ja toinen, mikä muuten hämmentää itseänikin, oli kotiloilla leikkiminen. Nehän on ruokaa!

[mouru]

Kato Vega, mäkin leikin pienenä kotiloilla ! Toisinaan oli pelkkiä kuoria ja niillä leikin  mutta toisinaan iha eläviäkin

Tuli vielä mieleen semmoinenkin asia että halusin aina pienenä sen lentämisen lisäksi leikkiä lintua kun jotain leikittiin :D Ja joskus kun jossain askartelukerhossa tai jossain jotain piirrettiin että mikä eläin haluaisi olla niin lintuhan se... (:
  Äitini kertoi mulle vielä kerran että pienenä olin kuulemma niin rauhallinen että linnutkaan ei pelänny mua vaan tuli siihen luokse ku leikin. Muistan myös kuinka joskus pienenä säikähin kun mun vieressä oli pihalla jotkuu kukkashortsit ja luulin että linnut varastaa ne D: Toivottavasti en oo ihan päästäni vialla ku ite kun lukee noita mun tekstei nii kuulostaa kyl aika mielenvikaselta

[Jannanne]

Mulla oli pakkomielle vamppyyreihin, luin vamppyyrikirjoja ja pakotin äitin ompelemaan minulle vamppyyri viittoja yms yms, leikin aina vamppyyriä, kotimme lähellä oli vielä semmonen monttu missä oli joku kolo ja olin varma, että siellä oli vamppyyreiden koti kolo. Yritin myös lentää, erilaisilla kyhäilyillä, koska olin saanut päähäni että vamppyyrit osaa lentää. kerran myös laitoin lasiin vettä ja punaista vesiväriä ja vein sen montun lähelle, houkutellaksenii vamppyyrit esiin

[mimikrija]

minäkin pidin linnuista kovasti lapsena & leikin aina lintua =) hahaha ja dinosauruksista olin myös tosi kiinnostunut! sekä muista isoista eläimistä, norsuista, sarvikuonoista jne. jänskää.

Kato Vegan tavoin olin itse myös aikamoinen pyromaani, ja siis aika sairaalla tavalla meinaan halusin sytyttää meidän talon tuleen ja yritin sitä monta kertaa naureskelin itsekseni aina kun sain jotain syttymään ja tiputin sen lattialle. äiti ja isä ties aina siitä hervottomasta naurusta, et olin tehny jotain kepposia

tällaista tapahtuu lapsille jotka saavat katsoa esim. Väiski Vemmelsäärtä tai muita Warnerin piirrettyjä joissa on AINA käden ulottuvilla dynamiittia.

nykyään onneksi syttyy vain kynttilät ja suitsukkeet.  

[*Kide*]

Lentäminen joo     
Katselin pilviä ja lintuja, perhosia ja suljin silmäni tuulessa, nauttien hiusten liikkeistä 

Lisäksi olin aivan varma, että olen jotenkin väärässä paikassa. Tuo "väärässä paikassa" oleminen tuli konkreettisesti usein ilmi, kun en osannut olla tai tein jotakin väärää... en tajunnut useampia aikuisten sääntöjä ja siksi usein sain mielenkiintoisia vilkuiluja osakseni.
En pitänyt kropastani ja vielä vähemmän, koska olen tyttö. Täällä oli kylmä, märkä ja rajoittavaa. En osannut lentää, en ollut vahva, en kertakaikkiaan hallinnut tilaa ja ennen kaikkea olin pieni 

[Metsänkeiju]

Minä rakastuin pienenä metsään.
Aina olin viereisessä metsässä, jollakin kivellä tai majassa leikkimässä.
Sieltä löytyi kaikki tarpeellinen leikkeihin, marjat, kivet, kepit ym.
Metsä yhä lähellä sydäntä.

Sitten vähän erilaisiin pakkomielteisiin.
Mulla oli lievien pakko-oireiden kaltaisia juttuja, taikauskoon lähinnä perustuen.
Asfaltilla kävellessä, kun on niitä halkeamia, sellaiselle ei saanut (muistaakseni) astua (tai muuten sattuisi jotain kauheaa).
Jos toinen käsi kastui piti aina toinenkin kastella (tää on yhä ). Muutenkin symmetria monessa asiassa tärkeetä.. : Jotain muitakin taikauskojuttuja oli, en oikein muista.. Ainiin, perinteiset kissa jos meni tien yli syleksin olkani yli 3:sti, tikkaiden ali ei voinut mennä tai sirpaleita tulla, se tiesi huonoa onnea.
Muilla tällaisia? Yhdellä ystävälläni on myös ollut..