Hei! Meidän kotona kiukuttelee vahva tahtoinen 3 vuotias.Olisiko hyviä vinkkejä hillitä pientä kiukkupussia muilla keinoilla kun tilata aika kasvatusveuvolaan? Homeopatia ehkä tai jotain yrttihoitoja? Äidin voimat alkaa olla aika lopussa
Ensiksi lähetän täältä meidän nyt niin rauhallisesta kodistani (lapset nukkuvat
) voimahalauksen sinulle
!!!! Olet onnekas äiti. Neljä lasta. Itsekin edelleen suurperheestä haaveillut.
Itse olen kaikkea myös kokeillut, mitä edellä kerrottiin. Hyviä vinkkejä täällä tulikin. Todellakin jokainen lapsi on persoonsa ja tullut meille opettamaan eri asioita itsestämme. Ja etenkin kasvattamaan sitä kärsivällisyyttämme :
Valon lapsi tulkinnan tilasin molemmille pikkuisilleni ja hyviä oivalluksia sieltä sain. Nimenomaan siihen, että jotkut rangaistuskeinot ja toimenpiteet ei todellakaan ole hyviä tietyille lapsille. Esim tyttärelleni sanottiin että rakkaan lelun riistäminen rangaistusmielessä (mitä käytinkin) on kuin veisi häneltä toisen käden (ei ihan samoin sanoin, mutta jotain sinnepäin). Hän muodostaa leluihinsa hyvin kiinteän suhteen ja ne ovat hänelle enemmän kuin toiselle lapselle lelut ovat. Jokainen pehmolelu tarkistetaan, onko sängyssä kun nukahtaa. Ja jos yksikin pikkukisu puuttuu, on helpompi etsiä se kuin katsoa sitä lohdutonta itkua. Nykyään pyritäänkin pitämään ne unilelut sängyssä, etteivät häviä päivän leikkeihin. Toiselle lapselleni taas tuo lelun arestiin laitto ei ole niin iso juttu, mutta mitä se opettaa... yritän päästä siitä eroon...
Rajat, mutta etenkin rakkaus. Kolmevuotias etsii rajojaan, kuten jokainen lapsi. Homeopatiaa käytän paljon, mutta en kiukkuun. Jos sellainen auttaisi, niin uskot vaan että se eteesi ilmaantuisi.
Nyt puhun omasta kokemastani. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa sinulle tai muille. Itse olen huomannut, että kiukut häviävät heti kun olen oikeasti aidosti läsnä tälle lapselleni jolla hankalampaa on. Monen lapsen kanssa se on hankalampaa, mutta mahdollista. Joskus lapset leikkivät tuntikausia reippaasti huoneessaan, mutta sitten se alkaa. Kinastelu, kiukuttelu. Silloin pois kaikki muut tekemiset. Pysähdys. Lapsi syliin ja kirja käteen. Muut lapset vierelle. Yksi suurin syy omien lasteni kiukkuihin on se että olen vieressä mutta en aidosti juuri heille. Istun lastenhuoneessa ja leikin hevosilla, mutta samalla ajattelen mitä laitan ruoaksi. Etenkin päiväkotipäivän jälkeen olen huomannut että 15 minuuttia aitoa läsnäolevaa olemista lapsen/lasten kanssa. Kaikki huomioiden tasapuolisesti. Silloin lapset taas hiipivät omiin puuhiinsa. Jos mahdollista, niin myös sellaiset keskinäiset pienet hetket yhden lapsen kanssa säännöllisesti ovat tervehdyttäviä. Isälle muut lapset ja tämän yhden kanssa kahdestaan kävelylle tutkimaan vaikka kukkia.
Omieni kiukku on paljolti ollut huutoa: Äiti huomaa minut, ihan oikeasti. No en syyllistä siitä itseäni eikä kenenkään muunkaan äidin pidä myöskään syyllistää. Lapsen kiukku voi olla myös vinkki äidille pysähtyä ja etsiä se kuka Minä Olen. Eli todella oppia elämään hetkessä ja itsessään. Ei ajatuksissaan muualla yrittäen pitää tuhansia lankoja käsissä. Päästää langat käsistään ja olla se mikä siinä hetkessä kuuluu olla. Vain äiti. Lapsen voi ottaa mukaan puuhiinsa. Kotitöihin. Tehdä yhdessä. Iloita onnistumisesta, oppia samalla.
Yhtä lailla itseä kiukuttaa, kun mies katsoo tv:tä eikä pysähdy kuuntelemaan kun haluaa kertoa tärkeää asiaa. Usea lapsen kiukku voi johtua samasta. Itselle tuo tv:n korvike on tämä netti ja siellä keskustelu. Siinäkin otettava tiukka linja itselleen. Kun olen lasten kanssa olen lasten kanssa. Kun haluan olla netissä, laitan lapsille jotain tekemistä siksi aikaa. Äitikin ansaitsee omat hetkensä. Mutta kerralla voimme tehdä vain yhtä asiaa. Siis jos haluamme että todellakin olemme läsnä siinä mitä teemme... Mutta jos koikeilisi yhden päivän niin että olisi oikeasti satavarmasti läsnä itselleen ja lapselleen aina kun hän sitä odottaa ja silti kiukut jatkuu, voisi olla erinäiset apukeinotkin sitten tarpeen. Kokeilenpas sitä heti huomenna. Nettivapaapäivä
Kiitos sykäyksestäsi minkä annoit Miiritar
Itselleni tätä näköjään kertoilin muistutuksena.
Vanhemmuus on kaunista. Etenkin kun siinä osaa välillä pysähtyä ja Olla
Rakkaudella Sahemi
