Monet pitänevät
Bernard "Buddy" Rich'iä kaikkien aikain "parhaana" rumpalina.
Saman genren ja aikakauden rummuttajista pidän enemmän
Eugene "Gene" Krupa'sta.
Hänen soittonsa oli toki teknisesti huomattavan paljon yksinkertaisempaa, mutta meitsin
aivoja enemmän hyväilevää, koska koen että hänellä oli parempi flow soitossaan.
Gene kykeni soittamaan mm. yksinkertaisen trioli-fillin (
y-hyk-si
ka-hak-si...) snarella siten että se kuulosti todella mehukkaalta, so to speek.
https://youtu.be/UEeIwooW0Uk?t=1111Parhaimmillaan Buddy oli mielestäni pienemmän bändin johtajana.
https://youtu.be/qg15mruZDzY?t=1415 Yleensä hän oli big bändin nokkamies, ja hikoili kuin sika pienenä soolojensa aikana,
https://youtu.be/qg15mruZDzY?t=1365...vaikka luulisi että jo vaahtosammuttimen kokoisena rumpurudimentit suvereenisti hallitseva tyyppi ei juurikaan hikeä pukkaisi skulatessan. Kenties hänen uskonnolleen tyypillinen neuroottisuus ja syyllisyyskompleksi olivat merkittävässä roolissaan kun hikeä tippui mm. snaren kalvon päälle niin että muodosti siihen pienehkön lätäkön?
