Sivuja: [1] 2 3
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Pyhyystauti  (Luettu 20544 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
windwind
Vieras
« : 27.02.2006 18:50:24 »

Henkisen kasvun mittariksi valitaan usein pyhyys. Kun ihminen on pyhä, hän vaikuttaa olevan korkealla henkisellä tasolla. Pyhyys on kuitenkin tarkkailijan oman jakautuneisuuden synnyttämä tunnehorkkatila, esteettinen väristys, lupaus oman ristiriitaisuuden loppumisesta, ja päätymisestä harmonisuuden tilaan. Sotiakin väitetään pyhiksi.

Jos gurunne käyttää "pyhä"-sanaa, kehottaisin juoksemaan karkuun. Kun ihminen käyttäytyy 'pyhästi' eli puhuu ja liikehtii rauhallisen lempeästi, ei menetä malttiaan, on älykäs ja joustava puheissaan, pukeutuu kauniisti, usein itämaisvivahteisesti, hänen luullaan olevan henkinen - vaikka kyse voi olla peräti saatanallisuudesta eli ulkoisten arvojen palvelukseen pyhittäytyneen persoonan hioutuneisuudesta. Näitä 'pyhyysominaisuuksia' eli kapeutuneen käyttäytymisen piirteitä voidaan kutsua vaikkapa 'leijuntapiirteiksi', koska ko henkilö vaikuttaa niin pyhältä kuin hän leijuisi vähintään puoli metriä irti maasta.

Pyhyystautioireisiin kuuluu puhuminen pyhyydestä, rakkaudesta ja värähtelyistä kuin leivästä. Luennoitsija hehkuttaa samaa kristus- tai buddhavärjättyä 'rakasta ja ole jalo'-teemaa kuin muutkin, ja kertoo sadannen kerran samat värähtelytasojutut ja 'Olen vain välittäjä'-tarinat.

Tällainen henkilö on muodostanut itsestään omien ihanteittemme heijastuman. Ihanteemme on syntynyt halusta leikata itsestämme meille itsellemme ja toisille tuskaa aiheuttavat osat irti, ja jättää jäljelle vain hyvät. Tällöin emme tarkastele itseämme sellaisena kuin olemme, ja niin luomme katseemme sellaiseen jonka tulisi olla, eli todellisuutta vastaamattomaan ihanteeseen. Tällainen oman pakenemisemme luomaan kiiltokuvaan gurumme pukeutuvat. He ovat pyhyydessään ihmispuolikkaita; toisen puolen itsestään piiloon laittaneita.

C.G.Jung kertoo tarinan oppilaasta, joka kysyi rabbilta, miksi ei enää ole ihmisiä, jotka näkivät Jumalan kasvot niin kuin ennenvanhaan. "Koska kukaan ei nykyään osaa kumartua niin alas", rabbi vastasi.

Yrjö Kallinen sanoo saman: ihminen kiipeää ylemmäs yrittäen tavoittaa Jumalaa, kunnes hän eräänä päivänä väsyy, irroittaa otteensa ja kokee kuinka jumalaan pudotaan.

Pentti Saarikoski kuvaa humoristisesti kuinka hullusti voi henkisen kiipeilijän tiellä käydä:

Järjestin kemut
lähetin kutsukirjeitä
että postissa pyrytti
sitten yöllä
istuin nenätysten
kuokkavieraan kanssa
selitin että olin päässyt
Wittgensteinissa ylimmälle puolalle
mutta nyt en saa potkaistuksi tikapuita pois
hän nauraa käkersi
kun minua ei tuo astronomia niinkään
sai sanotuksi

Useat henkisten teiden harjoittajat ovat varmaan huomanneet, kuinka juuri parhaimman mietiskelyn, harmonian ja tasapainon hetkellä jokin ulkopuolinen mitätön häiriötekijä saa harjoittajansa niin tasapainottomaan tilaan, että se hämmästyttää häntä itseäänkin. Nämä epämiellyttävät kokemukset tietysti mielellään unohdetaan. Ne ovat merkkinä ihanteeseen pyrkimisen (joka on pakenemista) ja todellisuuden välisestä kuilusta, joka on kasvanut jo niin leveäksi, ettei harjoittajan itsepetos enää pysy salassa.

Olavi Noronen on huomioinut tämän omalla humoristisella tavallaan kirjassaan Hiljaisuuden kirja (WSOY 1987): "Psykoterapeuttien talvikursseilla olemme ruokajonossa ystävällisiä ja jaksamme kärsivällisesti odottaa vuoroamme, mutta työpaikkamme läheisyydessä olevan baarin ruokajonossa tuo pyhempi minämme on väistynyt johonkin."

Vielä räväkämmin hän sanoo saman asian hiukan myöhemmin: "Jos huomaat muuttuvasi yhä pyhemmäksi, paremmaksi, ymmärtäväisemmäksi, avuliaammaksi ja rakastavammaksi ihmiseksi riippuen siitä missä tai keiden kanssa olet, voit luokitella itsesi vertikaali-skitsofreenikoksi. Mikäli et pysty sitä itsellesi myöntämään, olet ansassa hyvin syvällä. ... Vuosia sitten tajusin itse pudonneeni tuohon ansaan enkä ole vieläkään kokonaan päässyt sieltä ylös."

Tämänkaltainen usko tiettyjen ulkonaisten käyttäytymispiirteiden liittymisestä henkisyyteen on naiivia lapsenuskoa, sukua jeesuskiiltokuville. Aivankuin henkisyyden loputtomuudelle voitaisiin osoittaa tietyt rajatut ilmentymismuodot.

http://www.saunalahti.fi/msiivola/omia/henkinen_kasvu.html#Pyhyystauti
tallennettu
mystery62
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 93



Profiili
« Vastaus #1 : 27.02.2006 19:13:52 »

Viisaita sanoja. Oikealla tavalla henkinen ihminen ymmärtää olla nöyrä.
Ja ihmisellä tässä avaruudessa on kusiaisen valtuudet (Havukka-Ahon ajattelija).  Tongue

Että jos leijutaan turhan korkeella niin poksautetaanpas se pallo puhki!
Toisaalta - rauhallisuus ja lempeys on tavoittelemisen arvoisia hyveitä - katkeruus ja kauna ei hyödytä ketään..  tickedoff
tallennettu
Mio
Astroholisti
*****
Viestejä: 1482


Ea Mai


Profiili
« Vastaus #2 : 27.02.2006 20:28:14 »

Onhan tuota tullut joskus sairastettua erinäköisistä yhteensattumista johtuen..

Mutta kuten todettu että kuusesta on lyhyt matka katajaan niin eipä tällä sisäisen kasvun matkalla voi kuin väliaikaisesti harhautua metsään vaikka päällepäin olisikin muuten päin pusikkoa ja sielläkun aikansa viettää niin huomaa kyllä että niiden välimaasto on ihmisen paikka elää.

Pyhyys on aina sen katsojassa ja koska mieli rakentuu omaksi kuvakseen niin on hyvä katsoa elämää yhdenmukaisuuden kautta jolloin häviää minä joka sen pyhyyden peittoaa. Sitä varten olisi paskakasassakin nähtävä sama elämän virta mikä ympärillä pyörii. Mitä muuta täällä kannattaa katsoakkaan kuin sitä itseään silmästä silmään? Tämä pallo on sentään ainutlaatuisen pyhä paikka oppia minkätakia täällä yleensä ollaan.
tallennettu

The clay of reality is molded in dreams
sawotar
Vieras
« Vastaus #3 : 27.02.2006 21:35:20 »

Sellasta se elämä on smitten pyhyyttä ja pahuutta..vain itse tietää kummassa olotilassa on parempi rypeä knuppel2
tallennettu
selkälokki
Vieras
« Vastaus #4 : 27.02.2006 22:32:21 »

Lainaus
Sitä varten olisi paskakasassakin nähtävä sama elämän virta mikä ympärillä pyörii.

Grin
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #5 : 27.02.2006 23:14:29 »

Hyvä kirjoitus ja aihe kaikenkaikkiaan, mutta...

Kun ihminen käyttäytyy 'pyhästi' eli puhuu ja liikehtii rauhallisen lempeästi, ei menetä malttiaan, on älykäs ja joustava puheissaan, pukeutuu kauniisti,

Tuollainenhan voi olla joillekin aivan luontaista, että puhuu ja liikehtii rauhallisen lempeästi, on älykäs ja joustava puheissaan jne. ilman mitään pyhyysefektejä, väitteitä tai luuloja.  Huh Tuskinpa kukaan meistä voi olla menettämättä joskus malttiansa. Menettihän se Jeesuskin.  Wink

Minua nyt varmasti kannattaa varoa, karttaa, sekä pelätä kun ilmoitan mielipiteeni: Kaikki elämä on pyhää.  angel Wink 2funny
« Viimeksi muokattu: 27.02.2006 23:18:52 kirjoittanut Rakkauden enkeli » tallennettu
Ozzette
Vieras
« Vastaus #6 : 27.02.2006 23:20:26 »

Juu, no tuon luonnehdinnan mukaan minä olen sitten kaikkea muuta kuin "pyhä"...  2funny Voi Pyhä Sylvi sentään...  2funny
tallennettu
selkälokki
Vieras
« Vastaus #7 : 27.02.2006 23:28:31 »

Kyllä sellaisen tekokuorrutteen/tekopyhyyden tunnistaa ihmisestä.
Ja se on ällöttävää.
Silmät sielun peilinä kyllä aika hyvin paljastaa onko se käytös sydämestä, vai onko se vaan jotain liirumlaarumia.
Ja toisaalta, vaikka joku olisi oikeasti ihan tositositosi Pyhä, niin, jos kerran on vain ihminen, niin mahtaa pilvipäiviä olla ja känkkäränkkä tuulta silloin tällöin.
En ole ainakaan mie vielä sellaista tavannut, joka olisi kuin pyhäpäivän piirakka jatkuvasti.  crazy2
tallennettu
Ozzette
Vieras
« Vastaus #8 : 27.02.2006 23:31:28 »

Kyllä sellaisen tekokuorrutteen/tekopyhyyden tunnistaa ihmisestä.
Ja se on ällöttävää.
En ole ainakaan mie vielä sellaista tavannut, joka olisi kuin pyhäpäivän piirakka jatkuvasti. 
Samaa mieltä tuon tekopyhyyden suhteen... Pyhäpäivän piirakka... Mikä sanonta...  2funny  2funny
tallennettu
windwind
Vieras
« Vastaus #9 : 28.02.2006 00:25:38 »

Lainaus
Kun ihminen käyttäytyy 'pyhästi' eli puhuu ja liikehtii rauhallisen lempeästi, ei menetä malttiaan, on älykäs ja joustava puheissaan, pukeutuu kauniisti,

Otetaanpa uusiksi ja tällä kertaa kokonaan:

Lainaus
Kun ihminen käyttäytyy 'pyhästi' eli puhuu ja liikehtii rauhallisen lempeästi, ei menetä malttiaan, on älykäs ja joustava puheissaan, pukeutuu kauniisti, usein itämaisvivahteisesti, hänen luullaan olevan henkinen - vaikka kyse voi olla peräti saatanallisuudesta eli ulkoisten arvojen palvelukseen pyhittäytyneen persoonan hioutuneisuudesta. Näitä 'pyhyysominaisuuksia' eli kapeutuneen käyttäytymisen piirteitä voidaan kutsua vaikkapa 'leijuntapiirteiksi', koska ko henkilö vaikuttaa niin pyhältä kuin hän leijuisi vähintään puoli metriä irti maasta.

Ja sitten:

Lainaus
Tuollainenhan voi olla joillekin aivan luontaista, että puhuu ja liikehtii rauhallisen lempeästi, on älykäs ja joustava puheissaan jne. ilman mitään pyhyysefektejä, väitteitä tai luuloja.  Huh

Aivan oikein, mutta kuten alkuperäisessä viestissä hyvin selkeästi sanottiin, kyse voi olla myös jostain aivan muusta.
tallennettu
Kotkansilmä
Astroholisti
*****
Viestejä: 1965



Profiili
« Vastaus #10 : 28.02.2006 00:47:27 »

:Smiley  :Smiley   Tongue

          Jos väkivallan tekoja ei ole tehty, ja lääkitys on

          kohdallaan, voi kait toivotaa rauhallista kevättä..

  aurinko  P A I S T A A   A I N A ,  J O S   S E N   N Ä K I S I M M E
                                  angel
tallennettu

Hetkiä, joita olen kanssanne,
 haluan unohtaa hetkeksi.
Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #11 : 28.02.2006 00:59:20 »

Jos pyhä sanaa ihmisestä pitäisi käyttää,liittäisin sen ehkä vastasyntyneeseen lapseen.
Sen jälkeen astuu inhimillisyys kuvaan.Pyhiä hetkiä varmasti kokee jokainen silloin tällöin.Kuka milläkin keinoin. angel
tallennettu

Kotkansilmä
Astroholisti
*****
Viestejä: 1965



Profiili
« Vastaus #12 : 28.02.2006 01:26:10 »

coolsmiley
             Niin, pyhiä hetkiä elämässä, ( joita en nyt muista ),,,

              mutta jotenkin silloin tuntuu että : ns. Jeesustelin !!

               Jotenkin perästäpäin on nolottanut, muka parempi kuin

M U U U U  T T T , , ,    Cry  Cry  Cry    angel
                     2funny
tallennettu

Hetkiä, joita olen kanssanne,
 haluan unohtaa hetkeksi.
Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #13 : 28.02.2006 01:32:33 »

Mitäs pahaa Jeesustelussa,jos siltä tuntuu,,? Grin

Kunhan ei jää päälle!
tallennettu

Kotkansilmä
Astroholisti
*****
Viestejä: 1965



Profiili
« Vastaus #14 : 28.02.2006 01:55:46 »

Cheesy
        Cheesy
 
               Cheesy

                  Totta, ei se jää " päälle " sen jälkeen kun katsoo

P E I L I I N     Cry    Cry     Cry     Kiss    angel
                         2funny
tallennettu

Hetkiä, joita olen kanssanne,
 haluan unohtaa hetkeksi.
Sivuja: [1] 2 3
  Tulostusversio  
 
Siirry: