seuraava »

[Sahemi]

Edelleen ajattelen että biologiset vanhemmat ei ole aina parhaita, eihän näin ollut exäni ja isänsäkään välillä. Kasvatusvanhemmat oli parempia.

Niin kauan kun ihminen ei kunnioita vanhempiaan, hän ei kunnioita itseäänkään. Vanhemmat eivät tule sattumalta. Lapsina opetamme heitä ja yleensä kun opimme rakastamaan itseämme aikuisena (jos he eivät sitä osanneet kun olimme lapsia ja antaneet taitoa äidinmaidossa...harvinaista suomessa) oppivat hekin sen aikuisen lapsensa kautta. Vanhempia ei voi arvottaa. He ovat juuri oikeita lapsellensa. Nekin jotka hylkäävät. He antavat opin jonka olemme itse valinneet. Jos ei voi muuten arvostaa vanhempaansa niin on hyvä lähteä siitä että osaa olla edes kiitollinen siitä että antoi itselleni luvan syntyä. Hassua minun ex:ni tapaus oli samanlainen. Kasvatusvanhemmat olivat parempi varmasti kasvattamisessa, siksihän vanhemmat sinne antoivatkin, mutta vanhempina kukin toimii niin hyvin kuin suinkin pystyy. Ainoa minkä eteen voi työtä tehdä on oma vanhemmuus.

[^^Queen Nefertiti^^]

No mutta anyway, itse näen nyt yhden kuvion harvinaisen selkeästi. Taustansa perusteella minulla ja sillä exällä ei ole juuri mitään yhteistä, ei siis ole ihme että tiet meni ihan erilleen ja lopulta tunnekin. Aivan eri maat, kulttuuri, samaa oli ikä ja aumerkki. Eihän minua ole adoptoitu, lapsuuteni olen pelmannut valtaisissa tiloissa ja kartanoissa, mitään ei ole puuttunut. En siis ole koodattu elämään puutteen mielentilassa, tai väkivaltaisen käytöksen (omani) koska ei ole ollut tarvetta.

Jos joku olisi minua vastaava henkilö oikeasti, henkisesti ja taloudellisesti ja astrologisesti, hän EI olisi kuin tuo mies, joka aikanaan tuntui tulevan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lopulta huomasin, että ajattelemme, arvotamme asiat eri tavalla; häntä kiinnostaa hienostelu ja ooppera, koska hän haluaa sen hienon kulissin. Minulla se hieno kulissi olisi, mutta en ole yleensä välittänyt.. olen saanut hyvän koulutuksen, hyvät työt, tukea, rakkautta, hän ei. Hän siis lähti elämään nollasta ja saavutti itse joitain asioita, mutta suhdeasioissa ei ollut kovin taitava.
Hänellä ei paljon ollut, mutta rakkautta hänessä oli aikansa antaa, sitten toiselle. Ehkä sen piti mennä niin.

 

Menneen elämän tuttuja on monenlaisia. Nyt en laske noita flirttitapauksia. Monia asioita tulee tänään mieleen, joita ei kaikkia tänne. Tupla 8+8 päivä.

Mutta asialla oli tarkoitus. Hänen elämänsä pelastui ja parani, moraalista en tiedä tällä hetkellä. En ole enää turhautunut siitä että tuli autettua. Ehkä minullekin tulee se vielä, joka haluaa tarjota kuten minä exille. Häntä ei taatulla opetettu uskomaan Jumalaan, kuten varakkaat isovanhempani opettivat minut, ja aina matkailimme parhaassa luokassa. Lapseni puhuu just kummisetänsä vaimolle, joka on erään Lähi-Idän pääkaupungin pormestarin tytär. Kotitausta vaikuttaa paljon. Samahan se oli niiden  ja kanssa. Mitä ei kotona opeteta, se ei iskostu mieleen. Jos kotona on rakkautta ja uskoa, se vaikuttaa. Eli, sielu valitsee todella minne syntyy, mikä vastaa tasoa ja kykyjä.

Loppuosa on vasta alkamassa.. haluta, saada, menettää, oppia, haluta, saada.. 
rukous tosiaan auttoi lopulta yhtaikaa tuon    kanssa.


(http://ia.ec.imdb.com/media/imdb/01/I/41/98/53m.jpg)

Sagittarius (Nov 22 - Dec 21)

Your power is fully engaged this week as you struggle to express your needs. Although it may be totally inappropriate to just put your feelings out there, you must find an acceptable way to get the energy moving. Don't worry if you don't know what the future holds. Let your highest ideals guide you through a process. Ultimately, your integrity will have the greatest impact on your happiness.

[Starwind]

Hei Soul's Adventure,
jonkun aikaa olen jo sivuja lueskellut ja nyt päätin kirjoittaa minäkin jotakin aiheeseen, joka on paljon itseänikin koskettanut ja mietityttänyt. Tässä jotain ajatuksia ja asioita, joihin uskon.

"Niin makaa kuin petaa" ja "sen edestään löytää, minkä taakseen jättää".  :angel:Erittäin osuva sanonta ja mielestäni pätee sekä lyhyellä aikavälillä tässä elämässä kuin piiitkällä aikavälillä eri elämien kanssa.
Elikkä me kohtaamme elämässämme paljon niitä ihmisiä, joiden kanssa olemme eläneet edellisissä elämissä, sekä vanhoja vihamiehiä että ystäviä ja sielunkumppaneita  . Kaikella on tarkoituksensa ja jos ei ole aidosti antanut anteeksi entisille vihamiehilleen, niin kyllä ne sieltä jossain seuraavista elämistä eteen tulla tupsahtaa. Jotkut ihmiset tosin eivät ole niitä vihamiehiä, vaan ovat tulleet kasvattamaan sinua (tai minua tai ketä tahansa meistä) jollain elämän osa-alueella, joka on jäänyt kehittymättä edellisissä elämissä ja/tai jolla olet halunnut kehittyä juuri tässä elämässä.
Kaikki tämä on osa suurempaa suunnitelmaa, joka toteuttaa Jumalan tahtoa. Meidän on usein vaikea nähdä metsää puilta tai päin vastoin ja ymmärtää miksi jotain tapahtuu.
Itse olen vaikean suhteen ja vähintään yhtä vaikean eron jälkimainingeissa. Joskus luulin tienneeni henkimaailman asioista jotakin ja näkeväni ihmisten läpi, mutta kokemus onkin pistänyt minut polvilleen. Jos ei muuta, niin nöyryyttä ainakin on tullut paljon lisää  .

Voimia tähän hetkeen ja tulevaan! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Hyvä, intoa sinnepäin. Minullahan on kaikki puolellani, jumaluus, laki, voima, rohkeus, asiat on hyvin. Ehkä siitä oli helppo antaa silloin joskus jollekulle, jolla oli vähän, mutta kun se alkoi mennä siihen että ratkon hänen ja puolen maailman asiat, se ei enää ollut tasapainoinen tilanne. Huomasin vaan eron tosiaan, kun jollakulla oli hyvä tausta, rakastava koti, vaikka oli avioero tullut vanhemmille. Hän yritti rakastaa todella puhtaalta pohjalta, vaikka oli heikkoutta.

 

Muuten nämä yhteiset asiat.. kun kaikki on toistaiseksi liittynyt äitiini, jonka kanssa tuntuu karma jo suoritetulta.. kun jonkun karma on samanlainen kuin äitini (lapsi hylätään, äidistä eroon jonkun kriisin takia) tai äitini tuntee jonkun taustan tai sukuani on jonkun sukukirjassa.. onkohan se välttämätöntä?

Sunny.

Tässä muuten katolisten jumalakuvasta, kun tuo mies muka oli katolinen, mutta se ei sitä kiinnostanut.

Developing adult images of God

Part of our difficulty in adjusting our images of God is that we must simultaneously adjust our self-image and the way we see other people. Whether we like it or not, our images of God, self and others are all tied together. Whatever lenses a person uses to see God are the same lenses for seeing oneself and others.

Just as children sometimes have difficulty leaving behind early images of their parents in favor of gradually more adult images, so believers often find it hard to accept the rich variety of scriptural images which can nourish an adult faith in God. Here changing the way I look at God is neither automatically progress nor betrayal; it should be evaluated in the light of the Scriptures and the Church's ongoing prayer and meditation on their meaning.

http://www.americancatholic.org/Newsletters/CU/ac0691.asp

(http://www.carriehart.com/images/light%20and%20clouds.jpg)