|
|
|
Lionheart
|
 |
« Vastaus #2791 : 04.08.2008 18:31:55 » |
|
Kyllä ne varmaan uskoo.. Pari krokotiilin kyyneltä ajaa luultavasti asiansa (taas kerran). Ja onhan mulla "todistajat"  Vähän jänskättää silti.. Ihan vaan niitten vakuutusten puolesta. Mä mietin yks päivä, että mites sitten kun pitää oma kämppä hommata. Juttelin jellonan kans ja se sano et tietenki yhteinen, mut mä haluisin ehkä ihan ikioman pienen valtakunnan, jossa mä määrään.. Jellona tokas sit siihen, että samase missä mä asun ja kenen kanssa, mut mä määrään silti : Loukkaus vai kohteliaisuus?  Dunno, mut.. jooh. Hmm.. Mihinkäs sitä matkustais.. Loppusyksystä vois lähteä kun yks kaveri pitää sillon lomaa ja pyys mut jo mukaan minne ikinä lähteekään (jos lähtee.. kova lupailemaan tyhjiä.. just like me). Onks tää matkakuume nyt sitä   .. |
|
|
|
|
tallennettu
|
 ,  in 
in
 in 
 ,  in 
 in 
 in 
 ,  in 
 ,  in 
Punainen Solaarinen Lohikäärme |
|
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #2793 : 04.08.2008 18:58:59 » |
|
Soitin eräälle näkijä-ystävälleni ja hän kertoi että oli pari päivää sitten saanut tunteen että soitan pian. Hän oli nähnyt kissan, josta hänelle oli tullut mieleen edesmennyt kissani, joka kuulemma toimii tälläkin hetkellä henkioppaanani. Minulla oli pääni päällä kumma tunne ja hän kertoi että se on se kissa joka istuu kruununchakrani päällä ja avaa yhteyksiäni siinä kehräten samalla. Puhelun jälkeen menin kävelylle ja päätin hetken mielijohteesta ostaa arvan. Ostin sitten luontoarvan jossa oli kissan kuva. Voitin 2€. Hetkeä myöhemmin katsoin tarkemmin arpaa ja kohta jo naureskelin täällä itsekseni onnessani. Kuvan kissa on pyhä birma ja tässä on runo kyseisestä kissasta, lukee siis arvassa: Pieni Iris pörröinen, on ihana ja kultainen.
Askel hällä on tyylikäs ja kepeä,
silitysten pehmoinen niin lempeä.Näin ne enkelit ja kissaoppaat johdattaa ja antaa merkkejä olemassaolostaan, tuskin sattumalta ostan arpaa jossa mainitaan etunimeni... Asc ihmisenä voisin sanoa että määränpää ei ole ikinä ollut niin tärkeä, kunhan tuntee olevansa menossa jonnekin. Eikä välttämättä niinkään konkreettisesti. Halu päästä eteenpäin ja etsiä, vaikka ei aina tiedäkään mitä etsii.... |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #2794 : 04.08.2008 19:22:52 » |
|
Olen ihmetellyt useankin kohdalla, että miten hemmetissä voi olla
aikaa päivästä toiseen tuntikaupalla aikaa roikkua kirjoittelemassa,.....
.........
vai onko joidenkin sosiaalinen elämä siirtynyt kokonaan nettiin, kun ei enään uskalleta
kohdata aidosti silmästä silmään muita haavoittumisen pelosta?  (Olen harmikseni huomannut samaa ilmiötä, varsinkin deittailu on tuntunut siirtyneen melkein kokonaan nettiin ja se on tosi onnetonta  Minulta ei vain luonnistu nettideittailu, en ole kertaakaan kokeillut, enkä aiokaan kokeilla. Enkä ymmärrä noita Facebookeja ja muita ollenkaan. Miksi ihmeessä lätistä niissä ystävien tai puolituttujen kanssa, kun aito tapaaminen on kumminkin paljon antoisampaa. Ne vähät puolitutut joita minulla on, ovat kaikki Facebookissa ja siellä, mesessä ja blogeissaan hoitavat sosiaalisen elämänsä 
kuin Facebookit, Myspace:it ja niin, paitsi että yhteen pitää saada sisäpiirin kutsu,
muta muuten sama periaate.
Oikeasti, nuo sivut on ammatillista verkostoitumista varten, mutta kuinka ollakaan,
en ole saanut ainuttakaan todellista ammatillista hyötyä parin vuoden aikana niistä,
mutta sitäkin enemmän deitti-kutsuja ja muita vapaa-ajan viihdykkeitä,
siis privaatti puolesta kiinnostuneita kontakteja.
Joku on selittänyt sitä sillä, että noilla business-sivustoilla tapaa "tasoistansa" (miten kömpelö ilmaisu!) 
sakkia, eikä tarvitse tuhlata aikaa bimboihin ja luusereihin.
Tosin tuo ei mielestäni pidä paikkaansa, koska juuripa ne liikemiehet, jotka eivät oikeasti
ole menestyneitä, luuhaavat niillä sivuilla enimmäkseen todistelemassa pätevyyttään ja menestystään
ja taas siellä on paljon mega-bimbojen profiileja, jotka huokuu viestiä,
että tarvitsen elättäjän, kivan life-stylen ja apua kiivetä sosiaalisessa hierarkiassa korkeammalle.
-Tosin tällä huomiolla, siellä tosiaankin tapaa kaltaisiaan. : 
Tuo business on vain sivuseikka, siis tekosyy ja ne ovat käytännössä treffisivustoja
niille, jotka eivät oikeasti kehtaa olla virallisilla deitti-sivustoilla kuvineen ja nimineen. :
So... minulle on tullut mielikuva, että ihmiset pelkäävät kohdata toisiaan reali-elämässä
ja elämän normaaleja kolhuja, koska 95% jokaisesta saamastani viestistä miehiltä
noilta saiteilta on pelkkää "poor me, my ex did hurt me and left me even I was so good to her
and gived her everything what man can give to woman...
...and I never ever want to get hurted anymore...and I will give you everything what you want in life...
..if you just want me..." ja blah-blah boring...
Ja tosi elämässä esitetään niin viileitä ja kielletään kaikki inhimilliset tunteet
heti kun tulee yksi kärpäsen paska kädelle tai hyttysen pisto, että;
"En koskaan rakastu, en koskaan rakastanutkaan sinua ja blah-blah.."
vaikka sydän huutaisi särkyneisyyttään ja kännykän muisti vinkuisi tuhottoman monista
SMS:stä ja puheluista, kuinka hän voi nyt niin paljon paljon paremmin erossa, eikä kaipaa yhtään
ja kuinka hän nyt tapailee montaa tyyppiä, eikä tiedä kenet valitsi,
että sitten kuule olet ainakin tietoinen, prkle, kun sanoit yhden poikkipuoloisen sanan,
jota en kestänyt ja jonka pistin läskiksi heti, että ei sitten olla ollenkaan yhdessä!
(ja taas on netissä naaraamassa uutta tyyppiä elämänsä täytteeksi)
:
Kieltämättä, tuossa on kuvattuna ihmisryhmä, jota en kerta kaikkiaan ymmärrä.
Kun minun sydämeni saa kolhun mieheltä, niin minä tulen surulliseksi ja saatan jopa itkeä kivusta,
enkä peittele tai häpeile sitä yhtään.
Se ei ole minun syyni, jos mies haluaa loukata minua, miehessähän se ongelma on,
mutta pahoitan mieleni siitä.
Ja kun mies sitten kysyy, että miksi/mikä teki minut niin surulliseksi,
niin kerron syyn, minkä itkulta pystyn. :
Tosin se ei tarkoita, että jäisin roikkumaan tilanteeseen tai siihen toiseen,
kunhan vain ilmaisen suruni toisen sanoista/teosta.
Kerran Vaaka sanoi, että on välistä onnellinen kyyneleistäni,
koska sitten tietää, että tunteeni ovat aidot.
Jotkinhan ihmiset testailevat, siis minäkin välillä, toisen tunteita
ja jos siinä testitilanteessa alkaa pelaamaan, että olen niin cool,
niin kyllä se suhde on sitten siinä minun käsittääkseni
-ainakin on tullut aloittaneeksi jonkinlaisen kehän kiertämisen,
että kumpi on coolimpi ja loukkaa enemmän toista.
Siis kai netti palvelee sitä, että ei tarvitse tuntea sitä rakkauden tunteen koko kirjoa,
vaan se suojaa niiltä kyyneleiltä, mutta niin se taitaa suojata samoin aidolta rakkaudeltakin..? |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #2802 : 04.08.2008 23:45:13 » |
|
Mulla on perustylsän normaalin farkkutyylin lisäksi sellanen romanttinen hippityyli.... Ja maanläheinen...
Tykkään just kaikista hörhelöhameista, nyöreistä, ruseteista, kukkakoruista..
Mutta en vedä niillä ikinä överiksi, yksi efekti kerrallaan....
Kutakuinkin meillä on sitten aika sama tyyli.  Tuossa kun tuli noita goottivaatel inkkejä ajattelin että hitsi onkohan missään sellaisia enkeli, keiju tms. "fantasia" vaatetusta. Jokatapauksessa jotain kaunista, "valoisaa" ja herkkää kun nuo mustat ja muutenkin goottityyliset vaatteet eivät oikein itselleni kolahda... Löysin pitkän etsinnän jälkeen aivan ihanan linkin: http://www.fairyflossbyronbay.com/ Ihunia vaatteita.  Tässä toinen aika kiva: http://www.senjoclothing.com/ |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #2804 : 05.08.2008 09:49:35 » |
|
noh, minä en nyt jaksa puhua kuteista.
Mutta oletteko huomanneet miten kumma juttu on tunteet. Esim jos tunteilisin kuten ravut.. olisi se rasittavaa, heh. Kun suhtaudun viileästi esim rapusukulaisten juttuihin, hyvin menee. Jos menen draamaan mukaan.. yhdessä asiassa  äiti on oikeessa, että pitäisi olla tasoisensa mies, jolla on tarjottavaa ( nuorukaisella ei ollut, mutta oli huumori, herkkyys ja valo, sellaiset asiat, tosin loppu aika "mielenkiintoinen"). Revi sitten sellainen, jolla ei ole sitoutumiskammoa jne. No miten. Heh. Tähtitaivaasta ehkä.
Koen sukulaiset aika etäisiksi ja ajattelunsa on erilaista. Äidilläni on iso leikkaus tänään, joten suhtautuu siihen kai aika dramaattisesti. Eiköhän se hyvin mene, itselläkin meni. Mutta on ollut aika kireä siihen asti. Hänen tunnekehonsa on hänen, ei minun. Monilla teoillaan ihmiset kerjää huomiota. Varsinkin ne, joita on torjuttu kuten yksi exä ja äitini. Helpompiahan ne ihmiset on, joilla ei ole tunneongelmia jostain hylkäyksistä tms. Ja kun sukupolvien ajattelu vaan pysyy erilaisena, jos minulla esim rajaton ajattelu jne-
Se vain että miten draconisen kartan mukaan tehtäväni on rapumainen? Tässä pitää miettiä mitä uskoa..
eli, kun oppii (oliko se yksi ihmisen tehtävistä?) hallitsemaan tunnekehon (rupeamatta täysin tunteettomaksi) niin silloin skulaa asiat? Siltä se vähän tuntuisi. Suhde > mene tunteella mukaan > suhteen loppu > irrota tunne > (kokemus jää sieluun ja aikakirjoihin). Tunteet, tai suhteet tuottavat paljon enemmän harmia kuin muu, esim työ on aina vain työtä. Eikö?
Siis tietysti on hauskaakin, mutta kun alkaa ajatella, varsinkin joidenkin itselle hankalien tähtimerkkien venkuroita. No anteeksi kaikille ravuille. Hyvää heissä on herkkyys ja välittäminen, mutta kun ne sakset ja kuoret tulee esiin..
|
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 05.08.2008 10:05:25 kirjoittanut ***Wild Star*** »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
|
