Pitkällä matkalla alitajunnan syövereihin  Tuli mieleen tuosta tyhjästä kukkarosta että kuvaako se jotain juttua joka sinun pitää selvittää ihan itseksesi siellä "kellarissa" ennen kuin tuot sen päivän valoon, ilman häiritseviä ulkopuolisia energioita...  Tai sitten joku varastaa sinulta energiaa?

Kiitti vaan Ardith pikaisesta vastauksesta!  Itse olisin kyllä veikannu nepparia... nyt kun luin tarkemmin muita kirjoituksia niin eikös se ole ristin kärki..? Se on  5. huoneessa ja oppositiopiste on siis 11.huoneessa. Merkin hallitsija  sijaitsee  7.huoneessa. Sielläkö se ratkaisu luuraakin? Vai oonko ihan hakoteillä?   

Tää menee kyllä vähän yli hilseen mutta menköön, mielenkiintoinen aihe!

Minun ristini:

 
 
 

Mistä tietää mikä on tärkein planeetta? 

    ....ihanaa hannuli ..jes ...näin tämä toimii....ja allekirjoitan jokaisen sanasi jokaista pilkkua ja pistettä myöten - IHAN uskomattoman hyvältä tuntuu kun omassa elämässään näitä kokee... vrt. alla oleva teksti...juuri näitä "sääntöjä" olen itse omasta elämästäni poistanut - kun ei toimi niin EI TOIMI enää ne vanhat säännöt ja turhaan vääntöä vaan itselleen tulee kun yrittää pitää kiinni jostain aikansa eläneestä ...vähän kuin maksaisi vielä markoilla  ...ei onnistu eikä kannata    ...kun muutos on tapahtunut niin ei "vanha valuutta enää käy"   

Totta tosiaan  vaatii rutkasti luottamusta luopua periaatteista ja tottumuksista vaikka ne olisi kuinka hölmöjä ja itsekin tajuaa ettei tämän näin kuulu (enää) mennä. Ajatteleminen ja tunteminen kun ovat kaksi eri asiaa niin voihan sitä välillä puhuakin vaikka mistä ja olla jotakin mieltä vaikka ei olisi itse edes vielä sisäistänyt koko asiaa...  Mutta on se silti ihanaa että välillä tulee sellaisia huippuoivalluksia ja kaikki alkaa loksahdella paikoilleen. Vahva tunne siitä että kaikki on mennyt ja tulee menemään ihan oikein. Silloin ei mikään pelota, on vain äärimmäisen luottavainen, levollinen ja iloinen mieli. 

 

Liiallinen kriittisyys itseä kohtaan voi estää niin monia kauniita asioita tapahtumasta. Ajatelkaa mitä voisi tapahtua jos jokainen meistä alkaisi vilpittömästi uskoa siihen, että on kaiken mahdollisen hyvän ja rakkauden ansainnut ja vielä uskaltaisi ottaa sen vastaan kun tarjotaan! Minunkin on välillä vähän vaikeeta pitää kiinni omasta sydämen äänestä kun ympäristö yrittää määritellä mihin pitäisi uskoa ja mitä on sopiva toivoa ja haluta.

...Vai olenko sittenkin itse kehitellyt niitä sääntöjä ja sitten taistelen omaa luomustani vastaan, kuulen muka arvostelua ihmisten äänessä ja ärsyynnyn tyhjästä? 

Minua kuvaa parhaiten sana... kummajainen

Laulan...kohtalaisesti

Osaan hyvin...köllötellä

Olen huono...kilvoittelemaan

Himoitsen...kylpyammetta

Heikkouteni on...koheltaminen

Piirre minussa josta en ole ylpeä on...kärsimättömyys

Kaunein piirre minussa on...kissamainen kehräys kurnauskis! 

Olen kateellinen...kovapäisille kavereille

Syön mielelläni...kalaa

Haluaisin matkustaa...kairoon

Rakastan...kevättä, kuralätäköitä, kesää, kieloja, karkkia, kissaani   
 
 

Kyllä vain, täältä löytyi kuin löytyikin todellinen sielunsisko. Ihminen jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut ja elämän murut, elämää suuremmat tunteet ja kaikki pienimmätkin hassutukset... Niitä ihmisiä on harvassa joiden seurassa uskaltaa olla täysin oma itsensä. Kiitos ystävä rakas! 

Kyllä eräisiin muihinkin täällä tunnen tietynlaista "hiljaista" yhteyttä. Toisten kirjoituksiin vaan reagoi voimakkaammin kuin toisten, ajatukset ovat kuin omia.  jne.

Iriikone  meiltä ihmisiltä löytyy joskus vähän liikaakin tuota hienotunteisuutta. Juuri silloin kun ystävä eniten tarvitsisi tukea, "annetaan surra rauhassa", ja toisaalta taas surija "ei kehtaa vaivata" ystäviä murheillaan. Vaikuttaa vähän siltä kuin olisit tällaisessa tilanteessa.  Ystäväsi voivat vältellä tilannetta myös siitä syystä, etteivät tiedä mitä tehdä tai sanoa. Pyydä vain rohkeasti apua ja kerro heille ettet jaksa tätä yksin, kyllä he varmasti tukevat sinua. Toivottavasti äitisikin ajan kanssa lähentyy sinua, mutta hän ei voi olla sinun tukenasi nyt vaan asian pitäisi kääntyä toisin päin, ja juuri sitä varten tarvitset nyt muita tukijoita. Ammattiapukin voisi olla paikallaan, sillä sitä kautta asiat saavat ihan erilaisia mittasuhteita.

Voimia sinulle ja äidillesi, toivotaan että kaikki käy parhain päin! 

Tervetuloa kirjoittelemaan, Anathema! 

Ebenia  mikään ei ole sattumaa! Sinun kuului löytää tuo kirja ja jotakin se sinulle antaa varmasti, kunhan olet valmis ja aika on sopiva. Kappas vain kun löysin itse saman kirjan pari viikkoa sitten kun kävin kirjastossa ihan muilla asioilla, mutta päätinkin sitten vähän vielä vilkaista hyllyjä!  Ja kuinka ollakaan vasta kun olin lukemassa tajusin yhtäkkiä että herttileijaa, justhan mä ajattelin pari päivää sitten että minkähänlaista olis olla kanava! 

Minäkin yritin ottaa yhteyttä omaan oppaaseen, mutta jossain syvällä sisimmässä kuitenkin tuntuu siltä, etten ole (vielä) valmis mihinkään konkreettiseen kohtaamiseen, mutta pyysin että josko saisi jotain merkkiä hänen olemassa olostaan... Pian tämän jälkeen alkoi tapahtua mukavia asioita, sanotaanko näin että elämä tarjosi vähän uusia mahdollisuuksia, enkä voi millään olla yhdistämättä näitä tapahtumia toisiinsa. 

Että siitä se lähtee! Minäkin olen sitä mieltä, että väkisin ei kannata yrittää. Kokeile kirjan harjoituksia, mutta luulen että ne eivät ole ihan ainut mahdollinen tapa saavuttaa yhteys, ja että jokainen löytää harjoittelemalla sopivan olotilan oppaansa kohtaamiseen. Ja opas varmasti tietää milloin ja miten on oikea aika ilmestyä elämääsi, hän tietää että olet kutsunut. Uskoa ja luottamusta sinulle! 

Eppana  sauna puhdistaa, samoin itku! Juuri oikealla hetkellä menit, kun sauna kerran oli lämmin.

Lääkärit, sairaanhoitajat, psykologit... ovat opiskelemalla saaneet mahdollisen työpaikkansa.

Jumalan armolahjan saaneet kuuluvat aivan eri katekoriaan, jos Jumala on tämän lahjan antanut,
raamattu kertoo aivan selvästi miten pitää toimia,
itse en ota mitään maksua ja aivan hyvin pärjään, liiankin hyvin eli annan myös rahaa ja muita tarpeita sekä tarvikkeita elämän ongelmiin, minulla ei ole enää ongelmia kun opin olla murehtimasta huomisesta ja rahasta, raha on pirun väline saattaa ihmiset kurjuuteen,
markkinatalous kun kohta romahtaa, ihmiset alkavat voimaan paljon paremmin....esim. Suomi EI ole hyvinvointi valtio, sen tietää Erkkikin....jne...

Minä uskon, että Jumala lahjoittaa meille hyvin monenlaisia kykyjä, ja opiskelemalla niitä voi vahvistaa. Kun ihminen kokee jonkun asian omakseen ja toteuttaa sitä rakkaudesta, niin se on taatusti Jumalan lahja silloin. 

Toki ihmiset harjoittavat ammatteja monista eri syistä, yksi on raha mutta monille ihmisille alan valintaan vaikuttaa myös kutsumus. Se on toisarvoinen seikka miten työpaikkansa on saanut. Tämä yhteiskunta vain vaatii näytöksi koulutuksia ja todistuksia, pitääkseen jonkinlaista järjestystä yllä. Ehkä siksi esim. selvänäkijän ammattia ei virallisesti ole olemassa, sitä kun on niin vaikea todistaa onko todellisia kykyjä vai ei, eikä sitä voi opiskella missään oppilaitoksessa.  Silti en näe siinä mitään pahaa, jos ihminen haluaa keskittyä auttamiseen kokoaikaisesti, päinvastoin, ja jostainhan se leipä on saatava elääkseen. Ikävä kyllä jotkut näkijöistäkin ovat huijareita, mutta vilpillisiä ihmisiä löytyy paljon ja joka alalta! Riippuu vähän missä kohtaa palvelun ostaja hoksaa kyseenalaistaa.

Hienoa, Auttaja, että pärjäät taloudellisesti noin hyvin! Niinhän se on että kun antaa paljon niin saa myös paljon, ja hyvät teot palaavat aina tekijänsä luo! 

Astraalin kanssa samoilla linjoilla. Auttamisen lahjoja on monenlaista laatua, kaikki lahjat yhtä arvokkaita ja jokaiselle työlle on tilauksensa. Ihan vaikka esimerkkinä lääkärit, sairaanhoitajat, psykologit... palkkaa heillekin maksetaan, miksei siis näkijälle! Sehän on jokaisen omassa vallassa valita käyttääkö kyseisiä palveluita ja laittaako niihin rahansa.   

Kiitos, Pallaskissa!  Tuota vähän aloinkin epäilemään.

Merkkari siis peräytyy, ja voisin kyllä yhtyä Taiskan sanoihin:

Minulla on peräytyvä Merkurius syntymäkartalla.Minä olen kyllä oppinut nopeasti ja koulussa pärjännyt hyvin (jos olen halunnut  ).Ainoa mikä minulla on muistissa huono on nimimuisti ja jos opeteltava asia ei yhtään kiinnosta, niin voi sanoa että se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja opiskeleminen pitää tehdä järjestelmällisesti.Liian paljon uutta tietoa kerralla ei millään tahdo iskostua tajuntaan.Numeromuisti on tosi hyvä.

...paitsi että numeromuisti on erittäin vaihteleva, saatan muistaa jotain lukuja pitkän ajan takaa mutta lyhytkestoisessa ilmenee usein ongelmia. Lapsena kieli ja hienomotoriikka kehittyivät nopeasti, sen sijaan liikunnallisesti olin hieman varovainen.

Pallaskissa ja Auringonkukka! Tottahan omaa lastaan saa ja pitääkin kehua, mikäs sen hienompaa että lapsi on taitava ja älykäs. Ja se merkitsee lapsellekin paljon että vanhemmat kehuvat häntä sekä lapselle itselleen että muille. Sellaiset asiat muistaa aina, kuten myös päinvastaiset eleet. 

Mistä tietää että planeetta on peräytyvä ja mitä se yleisesti ottaen tarkoittaa?  :