Heippatirallaa Pööpöti!
 :lla on hyvä huumorintaju ja leikkimielisyyttä! =todistettu tosiasia.

Oikein kiva avatar! 
Sopii nimimerkkisi kanssa. Sekin jotenkin aurinkoinen on.

Mietin tässä itsekin avan vaihtoa, kun tämäkin näkyi olevan jo jollain, mutta en ole vielä keksinyt koneeltani sopivaa kuvaa.

Hei Triangeli ja Emertina, Tervetuloa! 
Ja Jaksamista sinulle Emertina vaikeitten asioitten keskellä. Vai on teitä oikein kalaparvi... Ehkä tarvitset nyt sitä sisäistä leijonaa jaksamiseen.

Kiitos Elämänilo ja Oikku67 kauniista viesteistänne

Ai niin, vaihdoin nimeä. Lyhyempi ja ytimekkäämpi. 

Koitko Samarkand siis sitä ahdistelua papin taholta? Usein kun mieleeni tulee eroaikeet kirkosta, ne tulee siitä, kun mietin, mitä kaikkea pahaa kirkonmiehet ovat tehneet kautta aikojen. Välillä joudun aina perustelemaan itselleni, miksi haluan käydä jumalanpalveluksissa ja olla edelleen kirkon jäsen. Mutta olen päätynyt pitkälti samoihin ajatelmiin kuin sinä, että otan ortodoksisuudesta sen, mitä sillä on minulle annettavaa, enkä seuraa sokeasti jokaista sanaa, sillä se on tyhmyyttä ja fanaattisuutta. Itse pitää asiat todeksi elää ja kokea, eikä luottaa sokeasti ihmisten vääristelemiin vanhoihin opetuksiin.

Buddhalaisuutta harjoittava ortodoksi, heh, niin... No siis jälleensyntyminenkinhän on mitä todennäköisimmin joskus vaan poistettu raamatusta. Buddha ja Jeesus opettavat kuitenkin samoja asioita. Kristinusko vain mitätöi koko ajan Jeesuksen todellista sanomaa ja keksii tilalle kaikenlaista mielettömyyttä. 

Heipä hei ja tervetuloa! 
Täällä toinen kalaneito, uusi täällä minäkin. Koetkos tuon aurinkomerkkisi vai nousumerkkisi olevan enemmän sinua, kun kerran olet varhain jo horoskooppeihin tutustunut? Kiinnostaa, koska olen nousumerkiltäni jellona, eikä se näy oikein missään ja kuitenkin puhutaan, että se kuvaisi persoonallisuutta. Onko Kaloilla jotenkin vinksahtanut toistepäin? 

Kiitoksia kaikille mukavasta vastaanotosta! Tämä foorumi on inspiroinut kyllä tosi paljon. Tein itselleni jonkun kartankin tuolla jollain sivulla ja olen tutustunut vähän noihin eri selityksiin.

Samarkand, myös minusta tuntuu siltä, että jokin tärkeä tehtävä ortodoksisuudella on ollut elämässäni ja etsinnöissäni. Etenkin pääsiäisöiden jumalanpalveluksissa olen tuntenut jotain, mitä en ole kokenut missään muualla. Kerran joulun alla minulla oli myös todella paha olo, olin täynnä vihaa. Kävin juttelemassa papin kanssa, puhuimme anteeksiannosta, ja silloin vasta tajusin, miten paljon elämän energiaa vihaaminen ja kaunaisuus vievät. Eikä siitä eroon pääsemiseen välttämättä tarvita vuosien psykologikäyntejä, vaan vihastaan voi luopua tässä ja nyt.
Minut on siis kastettu ortodoksiksi, isäni oli karjalasta kotoisin. Olen miettinyt kirkosta eroamistakin, mutta voi hyvinkin olla, etten koskaan sitä tee.

    mies on paras! Tai ainakin minulle. Eipä tosin muista ole juuri kokemusta, enkä kaipaakaan. Tasapainoisuutta löytyy ainakin tästä rakkaasta Ravustani sopivasti minun tunnekuohujeni vastapainoksi. Molemmat ollaan kiinnostuneita henkisestä kehityksestä, mutta minusta tuntuu, että puuskutan usein kaukana hänen takanaan ja märehdin samoja ongelmia, kun taas hän ei jää pitkäksi aikaa murehtimaan asioita, maailman lyhytvihaisin ihminen. Mutta jos hän huomaa, että asioissa, jotka eivät ole kohdallaan ei tapahdu muutosta, hän pysyy järkähtämättömänä ja vaatii muutosta. Hän on erittäin tarkkanäköinen ja taiteellisesti lahjakas, mutta haluaa oppia asiat itse syvemmän kokemuksen kautta, eikä pidä juurikaan kouluopetuksesta, missä hänen mielestään sullotaan valmiiksi pureskeltua tietoa ihmisten päähän.

Tässä Rapu-miehessä on hyvin paljon feminiinisyyttä, mistä pidän. En kertakaikkiaan kestäisi machoilevaa miestä. Myös maskuliinisuutta löytyy, mutta se on semmoista oikeanlaista, aitoa miehekkyyttä ja rohkeutta.

Vesielementteinä sovitaan hyvin toisillemme. Maa- tai Tulimerkin kanssa voisi olla vaikeampaa tulla toimeen elämänkumppanina. Jos nyt ihan elementillisesti ajatellaan.

Hei Samarkand!

Täällä eräs, joka pähkäili kuumeisena ja päänsärkyisenä tänään tunnin ennen kuin uskalsi soittaa, ettei pääse töihin. Olen kuullut niin paljon juttua, että varamiehiä on potkittu pihalle, kun ovat sairastuneet. Olen kesätöissä ja raha on todellakin tarpeen, ja lisäksi olen ihan älyttömän huolissani koko ajan siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Inhoan sitä piirrettä itsessäni!

Nautin kyllä tuosta työstä, jota teen, koska saan siitä henkisessä mielessä paljon. Se ei ole asiakaspalvelua, eikä mitään kovin sosiaalista, joten työskennellessä voi syventyä omiin ajatuksiin, kun kädet tekevät jo rutiinilla. Mutta välillä jokin äkäinen kommentti vieressä työskentelevältä saa heti olon ihan kamalaksi ja ajatukset menee sekaisin. Miten siihen pitäisi reagoida? Välillä muutun kylmäksi ja vihaiseksi, että pystyisin peittämään loukkaantumiseni, eikä sekään kyllä varmaan hyväksi ole.

Pitäisi vain muuttaa ajattelutapaa jotenkin. Lakata loukkaantumasta ja muistaa, että toiset usein äksyilevät kun heillä on itsellä paha olo, eivätkä he osaa purkaa sitä muuten kuin siirtämällä sen toiseen. Kaikki juoruilu ja ilkeily on egon ylpeilyä ja henkistä tyhjyyttä, eikä sellaisten ihmisten mielipiteillä pitäisi olla väliä, jos ei arvosta heidän tapaansa toimia. Hassua, olin äsken kamalissa syyllisyydentunnoissa siitä, kun jäin kotiin, mutta nyt kun luin tätä topikkia ja ajattelin asioita, niin todellakin arvostan kotiin jäämistä ja lepäämistä eri tavalla.

Tämä ei kyllä kestäisi kovin kauaa 'normaalissa' työelämässä. Onneksi ei tarvitsekaan, sillä ammatti, johon opiskelen, ei vaadi tarkkoja kellonaikoja.

Yhteiskunnan pitäisi sopeutua meihin, ei toisinpäin. 
Hauska virusvaroitus, Asterix!
Jaksamista sinulle Samarkand ja antoisaa lomaa.

Minulle on sanottu monelta taholta, että minulla on "väärä ääni". Joskus vähän loukkaannuin siitä, mutta sittemmin olen kuullut sen itsekin. Ääneni pienenee hyvin helposti sellaiseksi, että siitä ei saa mitään selvää. Rasittaa, kun aina kaikki joutuvat kysymään, mitä oikein sanoin. Äänestäni todellakin kuvastuu kaikki mielentilani. Vähänkin kun jännitän jotain tilannetta, jossa joudun puhumaan, niin kurkkuuni alkaa koskea, vaikken ole sanonut vielä sanaakaan. Olen yrittänyt harjoitella puhumaan matalammalta, mutta huomaan aina välillä taantuneeni puhumaan hiljaa piipittäen. Korkea ja hento, niillä parhaiten omaa ääntä kuvailisin.
Olen siis  

Miksi juuri merkuriuksen asema olisi niin tärkeä äänen tai kommunikoinnin kannalta?

Tämä voi kuulostaa kieroutuneelta, mutta pidän äänestäni enemmän kun minulla on pieni flunssa.    : Silloin ääneni aina madaltuu. ja kaikki mitä sanon kuulostaa omasta mielestäni viisaammalta ja uskottavammalta kuin normaalilla äänellä.

Hassua, että joku toinenkin pitää äänestään enemmän flunssaisena.  Se on juuri se äänen madaltuminen, minkä ansiosta tuntuu, että sanottavalla on enemmän painoa. Tosin viimeksi flunssassa ääni lähti kokonaan. 

Hei vaan kaikille!

Löysin tämän sivuston etsiessäni tietoa astrologiasta. En siis tiedä tästä oikeastaan vielä paljon mitään. Aloin pari vuotta sitten oikein kunnolla kiinnostua totuuden etsimisestä ja henkisestä kehityksestä. Sitä ennen olin kyllä kiinnostunut filosofiasta, mutta todelliseen itseeni minulla ei ollut mitään kosketusta. Ihannoin ajatuksia, joita todellinen luontoni ei pitänyt tärkeinä. Arvostin asenteita, joita sisäinen olemukseni ei olisi arvostanut.

Nyt olen hyvin epämääräinen sekoitus kaikenlaista. Minussa on mystikkoa, teosofia, buddhalaista, ortodoksia, ja sitten sellaista, joka ei usko oikein mihinkään tai korkeintaan kaaokseen. Olen siis viralliselta uskonnoltani ortodoksi ja mielestäni siinä on paljon kaunista ja hyvää. Kuitenkin sielunvaellus ja karma-ajatukset ovat mielessäni todella usein ja koen ne jotenkin tarkoituksenmukaisempina. Jotain meidän olisi tarkoitus täällä oppia, eikä siihen taida yksi elämä riittää. En osaa sanoa, miksi astrologia alkoi nyt kiinnostaa. Ehkä siksi, kun etsin itseäni ja selityksiä sille, miksi olen sellainen kuin olen.

Luin noita luonnehoroskooppeja ja täytyy myöntää, että aika hämmästynyt olin siitä, miten oikeaan ne osuvat. Olen vähän vältellyt lukemasta yleensä horoskooppeja mistään lehdistä tai muista, koska olen niin altis peloille, joita ne voivat aiheuttaa. En halua lukea, että tänään koen epäonnistuvani jossain tärkeässä asiassa, koska sitten ihan varmaan epäonnistun jossain. Mutta tällä hetkellä uskon aika vahvasti siihen, että taivaankappaleiden asennot ja syntymävuodenajat meidän luonteeseemme vaikuttavat.

Olen siis Kalat ja nouseva merkkini on Leijona. Tai oikeastaan ihan varmaksi en ole itse tarkistanut tuota nousevaa merkkiä, koska isotätini oli äidilleni tehnyt minusta jonkin kartan ollessani ihan pieni. Olen harmissani siitä, että isotätini (tai no oikeastaan hän oli kyllä mummini serkku) ei ole enää elossa, koska hän oli tutustunut astrologiaan ja osaisi kertoa siitä.

En kyllä ymmärrä tuota nousevaa merkkiäni, koska se kuvastaa lähes kaikkia ominaisuuksia, jotka minulta puuttuvat. Tahtoisin olla rohkea ja vapaa. Olen ujo ja riippuvainen. Haluaisin osata puhua ja olla sosiaalinen, mutta olen mitä hiljaisin ja vetäytyvin. En oikein hahmota tuon nousevan merkin tarkoitusta, vaikka olen tässä siitä jo vähän lueskellutkin. Ei se minulla ainakaan ulkokuorta kuvasta, se on varma. Tosin olen tässä vasta hiljan aikuistunut ja itsenäistynyt, vaikka ikää on jo 25 vuotta. Vähän on rohkeutta tullut enemmän kun oman elämän tarkoitus on alkanut hahmottua. Mutta siis... kannattaisiko tuota nousevaa merkkiä yrittää herätellä itsessä enemmänkin, sitä tässä mietin. Että onko henkiselle kehitykselle hyväksi antaa persoonallisuuden voimien toimia.

Lähimmäisistäni: Rakkaani ja elämänkumppanini on Rapu-mies. Äitini on Oinas ja isäni oli Vesimies. Toinen serkkuni on Kalat ja toinen Härkä ja kaksi tätiäni ovat Kauriita. En tiedä, ketä tämä kiinnostaa, mutta kerroinpa nyt kuitenkin :.

Olen iloinen kun löysin tänne. Mielenkiintoisista asioista kirjoittelette!