seuraava »

[Unissa Kävelijä]

Vanhemmalla sielulla yksi elämän päätarkoituksia on karman setviminen, minkä takia muiden ihmisten kanssa joutuu tekemisiin ihan ihmeellisiä reittejä pitkin. Karmiset välikohtaukset ovat yleensä rasittavia, minkä takia olen ainakin itse tullut hyvin tarkaksi ystävieni suhteen, eli silloin kun on mahdollisuus valita seuransa ihan viihtyvyysperiaatteella, niin sitten teen niin. Lämpimät ja avoimet ihmissuhteet ovat kuitenkin niin nuorelle kuin vanhallekin rikkaus.

Erakkona oleminen voi olla välillä hauskaa, saa olla ainakin rauhassa. Pidemmän päälle se käy kyllä vähän pitkäveteiseksi. 

Mulla on kaks kaveria, jota on todella vanhoja sieluja ja molemmilla on suunnattoman loistava huumori ja ne ei pahalla ajattele kenestäkää, mutta muut, lähnnä nuoremmat sielut saattaa ärsyyntyä jo siitä, ku ne astuu sisään samaan tilaan, eikä oo ehtiny vielä edes aukaista suutaan. Vastapainona taas niillä molemmilla on, että toisen vanhan sielun kohdatessaan, niille syntyy todella luja ja lämmin side heti välittömästi ja se ystävyys on kestävää vaikka ne olis eri puolilla maailmaa. Molemmat ovat myös sosiaalisuudestaa huolimatta "yksinäisiä susia", joille tyypillistä matkustaa yksin ja vetäytyä omiin oloihinsa säännöllisesti. Liika ihmisten kanssa seurusteleminen saa ne stressaantumaan. Parisuhteet ovat hiukan hankalia, etenkin nuorempien sielujen kanssa, jotka haluaa omistaa ja viedä niiden omaa tilaa ja aikaa. Hauskoja partyanimaaleja ne on just silloin, kun niillä on se sosiaalinen vietti päällä.

[unelmassa]

Mistä voi sitten ihan varmasti tietää..onko vanha sielu.. En kyllä oo koskaan tykänny olla isoissa porukoissa. Jo muutamasta lauseesta tiijän.. onko ihminen samalla aaltopituudella kuin minä.Nuorempana viihdyin paljon yksikseni..Olin tosi ujo ja hiljainen.. Vieläkin tunnen olevani ns.sivusta seuraaja..

[Unissa Kävelijä]

En mäkään osaa määrittää omaa ikääni ja elämien määrää, mutta oon selvästi noita paria kaveria nuorempi, kun ne on esmes niin paljon vapaantuneempia lähes kaikes kuin mä, eikä ota ressiä silloinkaa ku pitäis ottaa ja taas joitain kavereita selkeästi vanhempi. Sen vaan tuntee.

[Topaasi]

Vanhemmalla sielulla yksi elämän päätarkoituksia on karman setviminen, minkä takia muiden ihmisten kanssa joutuu tekemisiin ihan ihmeellisiä reittejä pitkin. Karmiset välikohtaukset ovat yleensä rasittavia, minkä takia olen ainakin itse tullut hyvin tarkaksi ystävieni suhteen, eli silloin kun on mahdollisuus valita seuransa ihan viihtyvyysperiaatteella, niin sitten teen niin. Lämpimät ja avoimet ihmissuhteet ovat kuitenkin niin nuorelle kuin vanhallekin rikkaus.

Erakkona oleminen voi olla välillä hauskaa, saa olla ainakin rauhassa. Pidemmän päälle se käy kyllä vähän pitkäveteiseksi. 

Niin totta! Joka sana. Totta kuin kirkonrotta.

Apiksen Toni (vaiko Sipe? no Apiksen pojat kuitenkin) 
sanoi tänä vuonna Oulun keikalla meille:

"Jokainen lausumasi sana on kuin Runo itsessään." Siinä miettimistä, ihanasti sanottu 

Kyllä, eli sielun vanhuus, on kauneutta tai sitten karmaa... 

-Maikki / topaasi

[Topaasi]

En mäkään osaa määrittää omaa ikääni ja elämien määrää, mutta oon selvästi noita paria kaveria nuorempi, kun ne on esmes niin paljon vapaantuneempia lähes kaikes kuin mä, eikä ota ressiä silloinkaa ku pitäis ottaa ja taas joitain kavereita selkeästi vanhempi. Sen vaan tuntee.

HYVÄ PIDÄ KIINNI TUOSTA KYVYSTÄSI ASETTUA JOSKUS "NUOREMPIEN" YLÄPUOLELLE! TSEMPPIÄ, HUUDAN!   

[Topaasi]

Ihan mielenkiintoinen.. Tunnistan kyllä..

(...)

Mun äitini on energiavampyyrini.. Niiiin usein, puhelimessa puhumisen jälkeen, mulle jää tosi huono olo. Kuin hän ois sysännyt energiansa mulle.. Ja miksi itte annan vaikuttaa minuun.. Sen kanssa oon työskennellyt, etten antaisi. Pitäisiköhän tehdä joku energiasuojaus ens kerralla kun soittaa.. :

mETSÄNKEIJU, MUN ÄITI ON VÄLILLÄ SITÄ SAMAA... 

siis todella tuhoava voima se osaa joskus olla.

Katsoin molempien meidän karttoja tänään oikein pitkään, Äidin t-risti on kuin peilikuva omastani, hieman eri planeetoilla höystetty tosin. Sen T-risti hyökkää mua kohti ikään kuin (yksinäinen kulma  siinä)

omani taas on 90 astetta toiseen suuntaan,  ja  ja 
kyllä jonkun menestys tai erilaisuus on tässä nyt ongelma,

äidin rapu, no kas kummaa, se on uranuksessa, ainut rapumerkki hänen kartallaan... 
that's me!
ja parisielu  hänellä  on sisareni... Tai hänen oma siskonsa... molemmat aurinkojouskareita, minä "pelkkä nousu" jee. 
  mulla lähempänä  kuin se 

no joo,  energian ryöstöä... tiedän tunteen.
Äiti itse sanoo aina,

että Kateus se vie kalatkin  vedestä. Jännää, ku hänen kuunsolmu onkin juuri siellä kaloissa, oh no... ei itse tajua, miten paljon hän tuhlaa omaa energiaansa hyödyttömiin asioihin,

siskoni (ainoa)  onkin jo minä, rapu, ja isä näkyy aika kamalana siellä hänen kartallaan, kamalasti tavaraa jne. mulla tasan yks planeetta siinä, isään viittaamassa,
vaikka se on vaikea, minä saan iskän tytsynä sen kuriin. Mur... 
narsisti se on... aivan sama.   

ei estä uranus-tyyppiä seKÄÄN.  :

on sympatiat sulla Metsis, koita kattoo jos äitisi kertoisi tiedot, niin näet sen karttaa, tai tee sitte vaan "yleis kartta" eli keskipäivä 12.00. 

[Topaasi]

ja mun energiavampyyri-äidillä on kartallaan kultainen kolmio, mut hölmö ei tajua käyttää sitä mihinkään, 
onneton elämä vaan jatkuu... onhan siinä hyvääkin toki, mut on sit pahaakin... 

rehellisiä ollaan kaikki naiset, jouskarinousua nääs, 

se perheenpää vaakanousuna on mitä epävakain ihme hiihtäjä välillä... 

[Topaasi]

sori ku eksytin teitä taas, oli pakko sopivaan ketjuun saada avautua vähän, ottaa kantaa kuten maassa maan tapana, tapana on. hehe 

[Hiisitär]

En mäkään osaa määrittää omaa ikääni ja elämien määrää, mutta oon selvästi noita paria kaveria nuorempi, kun ne on esmes niin paljon vapaantuneempia lähes kaikes kuin mä, eikä ota ressiä silloinkaa ku pitäis ottaa ja taas joitain kavereita selkeästi vanhempi. Sen vaan tuntee.

Pitää muistaa, että sielu tavallisemmin elää ihmiskehon kehityskaudet läpi. Tarkoittaa siis sitä, että vanhakin sielu voi teini-iässä ilmentää itseään nuoren sielun tavoin aivan tehokkaasti ja nuori sielu voi vanhassa iässä ilmentää itseään vanhan sielun tavoin

Suomihan on tunnettu siitä, että täällä on paljon kypsiä sieluja ja vanhoja sieluja. Kypsät sielut ovat minusta ehkä hallitsevammassa asemassa kuin vanhat sielut eli heitä on enemmän. Eroahan näillä sieluikäkausilla ei ole loppupelissä kauheasti!

[unelmassa]

Tosiaankin "outoja" nuo eläimet.. koirat varsinkin..Näin tuolla raitilla äsken oikein komean soopeli Collien..Aloin sitä puhuttelemaan..niin se alkoi oikeen vinkumaan ja änkeytyi syliin. Näytti että sillä oikein silmätkin nauroi. .Omistajallakin hymyilytti..hän vaan tuumas että koira lähtis varmaan sinun matkaan.Se koira tuntui kyllä jotenkin niin..tutulta.. Koiralla olikin hyvä nimi ONNI.

Aina tykänny kyllä soopeli Colliesta..

[unelmassa]

Tässä viimme aikoina tullu mietittyä..et kumpi sitä on lintu vai kala. Mut pienen pohdinnan jälkeen se onkin selvinnyt..et kalahan sitä tietysti on ja lintu myöskin..Sininen lunaarinen kotka.. Et noin ne asiat sitten selviää.

[Lilli]

Pitää muistaa, että sielu tavallisemmin elää ihmiskehon kehityskaudet läpi. Tarkoittaa siis sitä, että vanhakin sielu voi teini-iässä ilmentää itseään nuoren sielun tavoin aivan tehokkaasti ja nuori sielu voi vanhassa iässä ilmentää itseään vanhan sielun tavoin

Suomihan on tunnettu siitä, että täällä on paljon kypsiä sieluja ja vanhoja sieluja. Kypsät sielut ovat minusta ehkä hallitsevammassa asemassa kuin vanhat sielut eli heitä on enemmän. Eroahan näillä sieluikäkausilla ei ole loppupelissä kauheasti!

Jep. Todellinen sielunikä tulee yleensä esiin keskimäärin ottaen 35-vuotiaana, omien havaintojeni mukaan vaihteluväli on about 28-42 v.  Jungilla oli oma terminsä tälle aikuistumiskriisille, hän sanoi sitä individuaatioksi. Ennen individuaatiota meillä on niskassamme kasvatuksen, kavereiden, kulttuurin, yhteiskunnan odotusten yms. antama leima. Jotkut leimautuvat paremmin, jotkut huonommin, leimautuminen on ehkä suurempaa niillä, jotka ovat jotenkin epävarmoja itsestään eivätkä vielä tiedä, keitä he ovat (hyvin tavallista nuoruusiässä myös vanhoilla sieluilla!). Valmiiksi tehtailtut muotit alkavat karista siinä vaiheessa, kun itsetuntemus kasvaa. Eli jos teini-ikä on fyysistä irtautumista vanhemmista, niin 10-20 vuotta myöhemmin käydään lävitse vielä henkinen irtautuminen omasta kasvatuksesta. Mahdollisten traumojen käsittely on myös tässä vaiheessa tärkeää, koska ne ovat voimakkaimmin kehitystä jarruttavia tekijöitä. Karmisten syiden takia vanhalla ja kypsällä sielulla voi olla hyvinkin vaikeita traumoja, jotka alkavat usein oireilla vakavasti viimeistään varhaiskeski-iässä. Solmujen aukaisemiseen tarvitaan joskus ammattiapuakin. Näiden traumojen takia vanhakin sielu voi joskus käyttäytyä kuin uhmaikäinen!

Joka tapauksessa ennen kuin individuaatio eli itsensä löytämisen prosessi on käyty kunnialla lävitse, ei voi varmuudella sanoa todellista sielunikää.

Tuossa linkkini artikkelissa mainittiin, että vanhoilla sieluilla on tyypillisesti voimakkaita kokemuksia sielunkumppanien kanssa. Oma itsensälöytämisprosessi on lähtenyt käyntiin juuri tällaisen kohtaamisen kautta. Sanon usein, että kyseinen henkilö oli minun avaimeni ikuisuuden lähteille ja saman asian olen tälle miehelle sanonut suoraankin. Paria meistä ei tullut, pari lyhyttä seurustelujaksoa tekivät kuitenkin minusta uuden naisen.

[body electric]

Itse olen ihan lapsesta asti kokenu olevani sillä tavalla vanha sielu että tuhannet asiat joita muut on tavotellu on ollu mulle yhdentekeviä, ikäänku jo liian moneen kertaan läpikäytyjä - esim en lapsena enkä teini-ikäisenä koskaan haaveillu meneväni naimisiin ja hankkivani lapsia, enkä sitten myöhemminkään, perhe-elämä kun on kai sitte jo niin moneen kertaan koettu.
Nyt tietysti vanhempana sitä ajattelee miten kivaa ois edes yksi lapsi mutten vieläkään koe menettäneeni mitään ilman tavallista perhe-elämää.

Seuraani on vuoskaudet pyrkiny valtava määrä ihmisiä jotka haluaa imeä mun energiaa, lämpöä, huolenpitoa - ja ennenkaikkea sitä tunnetta että ne tuntee että just mä ymmärrän niitä tässä kylmässä maailmassa.

Itse olen kuitenkin kaikki vuodet aina halunnu etupäässä olla vaan yksin - ja se on loukannu monia.

Olen jo tulossa siihen ikään että on jatkuvasti sairauksia eli saattaa olla että "joudun" ottamaan käytännön syistä elämänkumppanin, mutta helppoa se ei tuu olemaan.

Mitä enemmän olen yksin, sitä enemmän aina kehityn. Vaikka vuosien varrella mua on aina painostettu parisuhteisiin ja ihmisten pariin, ja mielestäni tyhjät ihmiset ruikutttaa mulle puhelimessa yksinäisyydestä, tietenkin usein sellaset jotka vaan dokaa mutta myös ne joiden sisällä ei oo sitä sisäistä kokemusmaailmaa vaan koko ajan täytyy tapahtua jotain, koko ajan täytyy kohdata muita ihmisiä, koko ajan kommunikaatiota, koko ajan puhua puhelimessa, koko ajan mennä jonnekkin kivaan paikkaan, koko ajan elää ihmissuhteista -
nää on tyypillisiä nuorelle sielulle.

Mulla on myös toiseen kaupunkiin muuttanu ystävätär joka ei oo lainkaan kiinnostunu maailman menosta, ei koskaan funtsi mitään filosofiaa tai uskontoa, ei kuuntele musiikkia sillä tavalla et siitä vois keskustella, ei katsele mitään elokuvia eikä dokumentteja, ei lue kirjoja - närkästyy jos hänelle mainitsee kuinka jonku tunnetun henkilön kuolema on koskettanu. Omien sanojensa mukaan hän elää vain muutamasta läheisestä ihmissuhteesta.
En tiedä onko tässä sitte kyseessä nuori vai vanha sielu, lähinnä kai ihminen jonka sielun kehitys on lepotilassa, ei uskalla lähteä millekään matkalle oman itsensä kanssa.
Saattaahan hän olla myös toisaalta niiiiin äärettömän vanha sielu että mikään ei enää jaksa kiinnostaa mutta ottaen huomioon kuinka paljon maailmassa on kuitenkin kaikkea mielenkiintosta ja kaunista, ja myös pelottavaa esim maailman yhteiskuntien kehityksen alueilla, niin on se vähän sääli.
En usko että vanhallekaan sielulle tekee hyvää ihan sellanen pelkkien primäärien asioiden kanssa puuhailu ja tunteilu, - nyt se taas soitti - nyt se ei oo soittanu - se kävi tänään täällä - sil on niin ihana tukka -Hän elää siis pelkästään tunteiden kanssa.

Sillon ku ihminen elää pelkästään tunteella/tunteilla, niin ihmistä "viedään". Ja se/ne joka/jotka vie ihmisen sielun/psyyken/tahdon sellasessa elämäntyylissä voi olla mitä tai ketä tahansa.

[Topaasi]

Eikös se klassinen tulkinta sanokin, että

MIELI JA RUUMIS JA SIELU

olisivat aina harmoniassa keskenään, kolminaisessa tasapainossa, jolloin elämä on vakaampaa, ehkä jopa onnellisempaa.

Vaikka tämä keskustelu koskettaakin sitä sielua / sielukkuutta,
on muistettava että meillä on ruumis kannettavana niin kauan kuin tällä maapallolla vielä elämme.
Kukaan ei voi siis kiistää puhtaasti ruumiillistuneita tarpeita. kuten peseytymistä, ruokaa, vaatteita, lepoa, lämpöä, juomaa, läheisyyden kaipuuta, fyysistä terveyttä vs. sairauksia, seksuaalisia mielitekoja jne.

osa tarpeista on välttämättömiä, osa toisarvoisempia.

En nyt tiedä miksi, mutta tekipähän vain mieli sanoa tämä kommentti tähän väliin. Välillä siis se "ruumiillinen tahto" ei ehkä ole pahasta, koska esim ilman ruokaa ja juomaa emme elä. 

Muistakaa rakastaa tarpeeksi myös itseänne, ja tietysti muita. 

[FrozenAngel]

Minä olen kuulemma vanha sielu, mitä olen kyllä ajatellutkin. Siksi kai elämän outolintu ja ihmiset käsittävät mut helposti väärin
En myöskään jaksa kauaa olla "väkisin" kenekään kanssa,jos ei tunnu hyvältä, oma seura on parempaa..
vanhan sielun parinmuodostaminen? onko kokemuksia?
itselläni se tuntuu olevan työn ja tuskan takana, vanhojen elämien painolastia...?