kiinalaisessa astrologiassa puuhan on oma elementtinsä, noiden neljän lisäksi.

Tämä oli ihan hauska, tosin en ole hirveän kova saunomaan. Mutta saippuapurkeissa pitää lukea ranskaa ja vihdoinkin ne ikivanhat pyyhkeet meni lumpuiks ja nyt on käytössä uudet hienot ja lauteetkin on hiottu. Onko se sitten sitä mars kaurista.  Voisko muuten mars merkki liittyä saunaan? Jaa-a tai sitten se hieno junttura asteroidi, onhan saunominen perin suomalaista.  :

Corvus Leonis, tämä oli juurikin stadissa. Miten en vieläkään ole tottunut tohon kohtuullisen tylyyn linjaan, joka varsinkin näillä nuorilla naisilla pk-seudulla tuntuu olevan. Ehkä se ei siis kerro minusta mitään. Yhtä kauhea on tuo kosmetiikkatekohymy, joka ei kerro kenestäkään yhtään mitään. Mutta jotenkin vain aina tuollaisissa tilanteissa ihmetyttää, että mikä nuorilla naisilla on niin huonosti, että pitää olla yrmeä.

sinikiviuhko, mun mielestä jos joku muodostaa käsityksen kuulopuheiden perusteella eikä edes halua kuulla sinun versiota, niin silloin sinulla ei ole sen kanssa tekemistä. tiedän itse olleeni joskus juorujen kohteena ja ne jutut oli sellaisia, jotka ei edes pitäneet paikkaansa. Silti kukaan ei vaivautunut tarkistamaan minulta itseltäni miten asia on. Se on paitsi loukkaavaa niin todella ärsyttävää ja täytyy sanoa, että en paljon anna arvoa tuollaisille. Eri asia, jos omalla käytökselläni aiheutan jotain, sitten voi katsoa peiliin, mutta jos joku juoruilee omiaan niin mitä minä sille mahdan.

Sivulta 15 löysin Tiigriksen kartan. Jotenkin sain siitä tolkun, vaikka mun mielestä noi astro.comin kartat on selkeimpiä.

Täällä on niin paljon stooria, että kartat hukkuu 

Atlantis 1198

Tiigris,
olikohan se just tämä aihe, jossa pohdin tuota  ja marttyyri-roolia sekä syyllistämistä. Mun mielestä tuossa aurinkosijainnissa osaa syyllistää ja varsinkin, jos on mielenterveydellisiä ongelmia. Äitihän näkyy kartalla usein  -merkistä ja asemasta. Sinulla on  , ehkä olisit kaivannut enemmän rajoja ja koit, että jouduit joskus itse huolehtimaan itsestäsi. Uskon, että äitinä sinä olet turvallinen ja osaat asettaa rajoja lapselle, mutta myös rakastaa. Kuu on sulla 2.huoneessa, joka on Härän huone eli sekin tuo siihen maanläheisyyttä. Transiiteista niin  on tulossa jossain vaiheessa sun kuun kohdalle. Sä oot kaksosena saanu aikanasi pluton transiiteista osasi, mutta toi Kuu on vähä erilainen. Itse asiassa mun mielestä noin isolle transiitille kuvaavaa, että kun kuu liittyy äitiyteen niin pohdit asiaa jo nyt. Sen sanon, että vaikka tuo  toisi ikäviä ajatuksia niin älä ikinä epäile itseäsi äitinä. Äläkä myöskään tunne syyllisyyttä siitä, jos et hyväksy kaikkea mitä olet itse lapsuudessa äitisi osalta kokenut. Mua ärsytti jossain vaiheessa suuresti ku äideistä tehdään jotain pyhimyksiä ja marttyyreita, joista ei saisi sanoa mitään pahaa. Mikä voi olla haitallisempaa ja traumatisoivampaa ku tollanen. Kyllä sitä voi rakastaa toista siitä huolimatta, että ei sulje silmiään esimerkiksi vakavilta mielenterveyden ongelmilta, jotka on vaikuttaneet omaan lapsuuteen ja kehitykseen.

Noin muuten sun kartalla on 7.huone eli ihmissuhteet todella painottunu. Ja mietin tuota mitä olet kertonut työstäsi, sulla on MC Vaa'assa, mutta  10.huoneessa, joten et varmasti pelkää vastuuta ja esim. se , että joudut kohtaamaan työn kautta kuolemaa ei ole sinulle niin iso pala kuin jollekin toiselle voisi olla.

Olen ollut tällä palstalla oikeasti todella monella nimellä (ja kauan). Jossain vaiheessa oli tosi pitkä tauko, mutta vanhemmat astrolaiset saattaa muistaa mut Alzbeta nimimerkillä, sitten olin pitkään Lilja-82 ja Lizzy, niillä nimimerkeillä varmaan kirjoittelin eniten. Apua siitä tulee jo 12 vuotta ku kirjauduin tälle foorumille, tai sille, millainen tää silloin oli.  Sehän on Jupiterin kierros. Nyt kun olen näitä paluita tänne tehnyt niin en muista olenko ollut Lizzy vai mikä. Lyhyitä vierailuja. Nyt kuitenki oon taas tutkinu astrologiaa enemmän niin tää on ihan kiva. 

En kestä, Juntturan paluu.  Hieno löytö, minulla tuo sisupussi on  merkissä. Se kuvaa mielestäni aika hyvin. Mun jääräpäisyys voi joskus kohdistua johonkin yhteen juttuun, mutta sitte muuten ihan sama. Ainoa  jonka läheisesti tunnen, on veljeni, ja hän on juuri tuollainen. Justicia on myös  minusta tuo asema punnitsee asioita tiedon perusteella ja tiukasti, mutta asiallisesti.

Noi kaupunkien pisteet on sellasia, joita varmaan voisin tutkia ihan loputtomiin.. Mulla noista kaupungeista vain yksi osui IC:lle ja se ei ole se missä asun, vaikka sekin on noissa. Mun unelmakaupunkini asteroidi on  Ilmankos se kiehtoo.  Mutta osaan katsoa vain sellaisia, joissa olen asunut tai käynyt. En ehkä ihan uutta asuinpaikkaa tuon perusteella uskaltaisi valita

Ne "kaulapannat", joita käytin teininä on tullu takaisin. Sitä tässä nyt enää odottelinkin, kaikki muut jysärimuodin helmet onki jo tehny paluun. Muistaako täällä muut ne tiukat kaulaa myöten menevät kaulakorut? Aika usein se nauha oli samettia ja siinä itselläni roikkui joku risti, joka oli aika yleinen tms. nykyajan kaulapannoista on ristit jääny pois, mutta... 

Ai niin, sitä mun laukkua ei ole missään, joten jouduin johonkin s-postijonoon. Ne ilmoittaa kun niitä tulee lisää. En usko, että siihen mennessä saan ylennystä, mutta jos edes palkankorotus niin sekin olis jo jotain.  En oo kyllä ennen jonottanu laukkua 

Kauheita pelejä ollu teillä lapsina  meillä oli vaan polttopalloa ja karttua.

Minä olen tänään herättänyt asiakaspalvelijoissa jonkinlaista ärtymystä/pelkoa. En ymmärrä miksi.  Olen ollut ihan tavallinen asiakas. Tätä muuten aina vihaaan kaupassa tai missä vaan asiakaspalvelussa, nappaan niin nopeasti sen toisen mielialan ja voin sanoa, että kun myyjä näyttää yrmeältä niin varmasti olen kohta yrmeä itsekin ja sitten taas jos vastassa on iloinen ja kohtelias tyyppi niin siitä tulee heti hyvä mieli. Menin yhdelle kassalle tänään ja olin ihan normaalin kohtelias, mutta nuori nainen siellä kassan takana oli niin nyrpeä, että vastoin tapojani en lopuksi edes kiittänyt. Yleensä tervehdin ja kiitän aina lopuksi, mutta nyt siihen kiitokseen ei ollut mitään syytä. Sanokaa vaan mielensäpahoittajaksi. Pitäisi varmaan kasvaa ihmisenä ja aina hymyillä, mutta kun jos se toinen ei mielestäni ansaitse sitä niin en pysty. Olen ollut itsekin asiakaspalvelussa ja tiedän miten vaikeaa se on itselle kun huomaa aina, että asiakas helposti vaistoaa oman olotilan tai vastaavasti joku kiukkuinen asiakas saa oman mielen mustaksi. Olen mielestäni todella hyvä asiakaspalvelussa, mutta muutaman kerran asiakas kyllä pahoitti mielen. Onneksi silloin työkaverit tsemppas ja oli että älä välitä. Huoh, just tota peilaamista ja sitä on tuollaisissa pienissäkin kohtaamisissa, puhumattakaan sitten ystävistä tai muista läheisistä ihmissuhteista..

Joskus se mihin peilaa on vaikka lehtijuttu. Muhun teki tänään vaikutuksen Kristiina Komulainen Me naisissa olleella jutullaan. On nuorempana irtautunut tiukasta uskonnollisuudesta ja se on todella hurja muutos maailmankatsomuksessa, elämässä ja ihmissuhteissa. Nyt on sitten lähtenyt vapaaehtoisesti, sanonut itsensä irti, todella huipputyöstä. Tunsi, että tykkäsi siitä, mutta sillä ei ollut enää mitään uutta annettavaa. Ei edelleenkään tiedä mitä aikoo tehdä, on nyt ollut puoli vuotta työttömänä, harrastaa hurjaa enduroa. Okei, jos olis taloudellisesti mahdollista niin aika moni varmaan tekisi noin, mutta silti, respect! Ja kuinka ollakaan, Kristiina on marraskuun jouskari. Samaistuin todella hyvin siihen, että analysoi koko ajan ja joskus toivoisi lomaa omasta päästään.  Se vasta olisi unelma, mutta mun nousu rapu on sen verran turvallisuudenhakuinen, että noin radikaaleja ratkaisuja en heti tekisi. Eikä  ole myöskään ensimmäisenä tuollaisia repäisyjä tekemässä. Kristiina on  , olisi jännä tietää nouseva merkkinsä.

Minähän kyselin joku aika sitten, että onko jollain kokemuksia Katan tulkinnoista? Oikeasti kiinnostaisi

Mietin omalla kohdalla kun trooppinen  vaihtui  että tuollainen omistushaluinen ja mustasukkainen bitch olen aina ollut  enkä kyllä tunnista sitä vapaudenhalua. Paitsi sideerinen tykkään kaikista eniten urheilla ja liikkua yksin luonnossa. Siinä sellaista vapautta, jota kaipaan. Harmi, mutta mun mielestä ohjatut tunnit on ihan kauheita. Näin kun syksyllä tulee esiteet kansalaisopiston kursseista niin olis kiva mennä, mutta ajatus hieltä haisevasta salista ja sitten vielä ohjaaja sanoo, että ottakaa pari. Aargh 

Sen voin sanoa, että ei sideerinen tosiaan hevillä eroa, mutta jos eroaa niin siihen on painavat syyt ja mitään "ollaan ystäviä " viritelmiä ei enää sen jälkeen ole.

Mulle eräs ennustaja joskus nosti kortteja ja totesi, että onpas omituiset kortit ja otti uuden pöydän. Ehkä olis vaan pitäny tulkita ne ekat, koska ne oli varmaankin ikäviä kortteja ja tulevaisuus todisti, että ne oli varmaankin ollu oikeassa. Ehkä sillä oli kuitenkin tarkoitus, että kuulin sillä kerralla myös sen toisen viestin. Mutta juu, usein kortit kertoo samaa viestiä, jos ei millään halua uskoa. On koettu.

Tällainen juttu http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-2000001237342.html onko tuttua? Meidän suvussa on tällainen tarina ja vieläkin aina, jos kello pysähtyy niin katson että eihän se ole se sama aika.

Täällä ei näköjään ole moderaattoreita ollenkaan. Olen sitä epäillyt, mutta eiköhän se nyt ole todistettu. En ymmärrä miten joku jaksaa jatkuvasti postailla tänne tollasia ihan irrallisia juttuja ja jotain mv lehden linkkejä. Ja tämä viesti taas liittyy tähän ketjun aiheeseen. Todellakin ärsyttää. 

Mua ei ainakaan haittaa juttujen rönsyily.  Se on ihan hauskaa. Ja juu, modeja ei täällä näemmä ole lainkaan. Tiedätte varmaan kaikki ketä tai mitä tarkoitan. Huoh, mutta ei nyt jaksa mennä siihen.

Olen ehdottomasti samaa mieltä tuosta esikoisen roolista. Vaikka itselläni ei ole lapsia niin voin hyvin kuvitella, että kuinkahan moni esikoinen leimataan "vaikeaksi" ihan vain siitä syystä, että vanhemmat on niin kokemattomia ja kaikki on uutta. Siinä mielessä esikoinen on tosiaan  roolissa, että jokainen ikä ja asia tulee sen esikoisen kanssa vanhemmille ihan ekaa kertaa vastaan. Mun pikkuveli on aivan varmasti päässy helpommalla.

Hautakivistä minäkin olen isovanhempien ja isoisovanhempien syntymäaikoja tarkistanut. Ei mun mielestä ollenkaan outoa. Olen katsonut vain aurinkomerkkejä, mutta nyt katsoin tarkemmin. Yllättävän monella oli vesikuu. Tosin yhdellä se oli aika merkin lopussa, että kun ei tiedä tarkkaa aikaa niin voi olla myös seuraava. Ainoalla vesiauringolla  oli taas  , just päinvastoin ku minulla. Muutenkin tietyt merkit tuntui näkyvän aika usein  ainoa  oli  ja muutenkin löytyi henkilökohtaisia planeettoja  kahdelta, ihan niinku mulla. Mun perheessä olen ainoa, jolla on vesikuu. Toki on sellaistakin paljon mitä haluaa säilyttää ja olen ylpeä, että  merkki tuntuu kulkeneen noin paljon suvussa. 

Just tuolla kirjailija aiheessa pohdin, että  3.huoneessa on yks kirjailijan sijainti. Ei ehkä unelma koulunpenkille, mutta antaa paljon mielikuvitusta. Itsekin olin lapsena tosi suorapuheinen ja aiheutin varmasti vanhemmilleni kiusallisia tilantanteita. Laitan sen kyllä jouskarin piikkiin.  Mä muistan olleeni koulusta tosi innoissani ja olen aina tykänny opiskella ja olenkin saanut opiskella paljon. Mielikuvitusystäviä oli minullakin pienenä. Aika monella lapsella on ja sitten ne yhtäkkiä vaan unohtuu. Mutta eihän niiden päälle nyt saa istua! 

  En minäkään näistä tiedä, mutta tuossa pohdiskellessa tuntu, että vähitellen avautuu ja osaa katsoa. Kun vaan sais enemmän tietoja.

Nyt kun näitä on tutkinu niin voisin mielelläni ottaa sellaisen mukavan  3.huoneessa, ja vaikka MC  kiitos. 

Mikä Waltari on myös mun suosikki. Sen pienoisromaanit sai mut ylipäätään lukeen.

syntyi 19.9.1908 Helsingissä mutta ajasta on netissä kahta versiota

joko 6.00 aamulla, jolloin nouseva on kalat ja aurinko  menee 7.huoneeseen tai sitten yhdessä kartassa oli 6.20 jossa tuleekin jo oinas nousu ja aurinko jää 6.huoneeseen.

Noi on nopeita nousumerkkejä, joten vaikea sanoo. Muutenkaan kartta ei näyttänyt heti ns. kirjailijan kartalta. MC Kauris tai jousimies (riippuen ajasta). Kuu ja neptunus molemmissa 5. huoneessa ravussa, joka voi viitata luovuuteen. Mutta onko se taas tuo    :

sinikiviuhko, en muista aiemmin lukeneeni tuosta, meillä tosiaan on yhteistä kartalla ja nuo äitisuhteen kiemurat. Mietin, että mun kohdalla se taisi mennä niin, että harmitti kun kukaan ei huomannu miten herkkä olin. Olin tosi pitkään sellainen voisko sanoo perinteinen positiviinen reipas jouskari, mutta sitte murrosiässä alko kunnolla nouseen toi vesielementti. Se oli hurjaa aikaa.  Noin henkisesti, en muuten ollu mikään riehuja enkä haistatellu vanhemmille koskaan. Mua vaan harmitti kun kukaan ei nähnyt mun herkkyyttä ja sitten puskin tolla  vaan eteenpäin. Isä on  mutta se oli nuorempana aika arvaamaton välillä. Ei kestäny itkua ja sai ihme raivareita. Mä luulen, että ne tuli isänäidiltä,  , oli aika ankara tyyppi. Kun isä pääsi paremmin toteuttaan tota  niin me ollaan aina kuitenkin tultu hyvin juttuun.

Äidin kanssa taas ongelma oli se, että siitä tuli ihme marttyyri ja mestari syyllistään joka asiasta. En voinu sietää sitä ja silloin meillä aika usein otti yhteen. Nyt uskon, että se oli aika paljon perintöä taas äidinäidin  .  itselläni muistuttaa siitä ja yritän olla sortumatta samaan. Nykyään tuntuu, että äidilläkin toi  näkyy paremmin ja oon tajunnu miten kova taistelija toi merkki on ja jotenkin alkanu kunnioittaan sitä. Paljon parempi ku se marttyyri ja molemmat vanhemmat on nykyään paljo enemmän sujut tunteiden kanssa ku ennen ja meillä halataan, mitä ei tehty koskaan ku mä olin nuori.

Nyt tällä hetkellä mua mietityttää  , mun isä on nousuleijona, äiti kuuleijona, mutta mun mies on  ja se on taas ihan oma maailmansa. Yllätys leijonakaan ei kestä yhtään itkua, jos siihen ei ole selkeää syytä. Se ei voi ymmärtää, että joskus itku vaan on puhdistuskeino eikä siihen ole sen ihmeellisempää syytä. Jälleen kerran mulla on ongelma se, että leijona tuntuu kuvittelevan, että kaikilla pitäisi olla yhtä hyvä ja vahva itsetunto ku sillä itsellä on. Eikä se voi myöskään sietää näitä "mä oon lihonu" kommentteja, joihin odotetaan vastausta, että et tietenkään ole. Okei ne menee mun vesielementtien piikkiin ja osa on varmaan ihan typerää, mutta välillä tuntuu taas siltä, että mun herkkyyttä ei huomata. Tai sitten se huomataan, mutta se hämmentää.  Tää leijona juttu on nyt mulle mysteeri ja ku oon turhautuessani tottunu tohon  energiaan että vaan pusketaan sitte läpi niin leijonan kanssa se ei onnistu, koska pitää olla kuitenkin hyvä fiilis.  Mä taas en ymmärrä miksei joskus asioita voi vaan tehdä sillain tyyliin kerpele nyt tehdään... Niin ja nousu-ravusta ei ikinä saa mitään itsetunnon jättiläistä. progenousu on jo leijonassa, en kyllä ymmärrä miten se muka näkyy missään? 

Että näin, hiomista se vaatii, mutta aloin miettiin, että ehkä meidän tarkotus onkin oppia toteuttaan omaa karttaa parhaalla mahdollisella tavalla ja ilmaista sitä keitä me ollaan. Nousu-rapuna uskon sukupolvien ketjuun ja siihen, että sieltä tulee jotain lastia, josta pitäisi päästä eroon, että voi toteuttaa sitä omaa. Sen takia näitä karttoja on niin kiva pohtia. Ja joskus muidenkin transiitteja pohdiskella, mutta usein on kyllä omien kanssa ihan riittävästi tekemistä.