Mikä on hieman pidempi matka?  Autolla satanolla. Ihan käytännön syistäkin, kun täältä vähän heikosti pääsee noilla muilla mihkään ja tavaroita ei tarvi pakata kuin kerran...


Minne haluaisit pikalomalle nyt?

Miks täälä ei oo tykkää nappia? Elwynin tekstistä siis.. Matkaa meiltäkin on kylälle, mutta tuntuu tuo taksi kulkevan.

Casperiinalle miehen juomiseen. Eipä siihen tarvi lähteä mukaan. Meillä mies on aina juonu enempi ku mie, vaikka en miekään sillon alkuvaiheessa kuppiin sylkenyt. Nyt on kummallakin vähentyny. Mie oon tutkinu, että paras rohkasu alkoholista puhuttaessa on toinen kalja ja yks shotti päälle. Loppu alkaa vaikuttaan jo juttujen tasoon.. Kyllä se punainen lanka sieltä löytyy taas, kun itteä kuuntelee.

Äipän mukaan mie olen halunnu hoitaa lapsia. Astrologisesti liki kaikki tavara 4. ja 5. huoneissa. Näin isona muuten en haluaisi välttämättä hoitaa jatkuvasti vieraiden lapsia, muutama lapsi menis oman ohessa, mutta "eläketyönä" ei ehkä ihan miun juttu.


Vielä kiertoon..

Mie olen ihmetelly sitä, että miksi joillekkin on hankala hyväksyä sitä, että sanoo ei alkoholille. En ole absolutisti, oman osani olen aikanaan juonut. Nyt vajaa puoli vuotta sitten tuli toppi, ei haluta kuin saunakalja harvakseltaan. Tähänkin olen kuulu monta kommenttia, että ainahan sitä rapuloissaan sanotaan, ettei ikinä. Miulle on tullu tasan kerran tämä ei ikinä olo. Viimeksi, kun olen enempi ottanu.
Olen ollut aikanaan paljonki ja nykysten joskus kuskina viunaa ottaneille. Toiset ihmettelee, että miten sie kestät meitä ja onko tylsää jne. Juu, ei aina jaksakkaan, mutta sillon voi lähteä, mutta toisaalta taas miulla on monesti ollu "kylillä" hauskempaa selvinpäin kuin alkoholin vaikutuksen alaisena. Eikä sitä usko kukaan?! SE on miun mielestä outoa.

Mie olen oikeastaan aina ihmetelly miks pitää nollata viinalla. Meillä ei lapsuudenperheessä käytetty ollenkaan alkoholia. Mie opin nollaamaan asiat ilman viinaa. Nyt myöhemmin olen huomannu, että suurimmalla osalla ihmisiä ei ole muuta nollauskeinoa kuin pää tukkoon ja oksentaan. Seuraavana päivänä "suoritetaan katumusmenot" ja arki jatkuu taas seuraavaan kertaan.

Miulle hauskaa on se, kun lähtään porukalla veneilemään, retkelle mettään, grillailleen, syömään paremmin jne. Ja kirjoittaissa jo huomaan, että aina kaveriporukassa jollain on juomat mukana joka paikassa... hmmm.

Omenapuu vaikka asun niin pohjosessa, että ei niitä paljoa täällä näe. Tykkään omenoista. Toinen lempipuu on mänty. Tukeva, tuttu ja turvallinen. Mie oon kasvanu mäntyjen keskellä.


Mikä marja/hedelmä on suosikkisi?

Mie oon niin pihi, että, jos ne hyvännäköiset mansikat ei maistu homeelle syön ne.. : Ja kyllä mie tykkäänki niistä marjoista sen verta...


Millon on nukkunu liikaa??

No, minäkin kuulun niihin, jotka eivät ehdottomasti halunneet lapsia, mutta nykypäivänäkin tapahtuu vahinkoja.  

Miulle sanoi kaverin äiti nätisti, että ei nykyaikana ole vahinkoja enää siinä vaiheessa, kun lapset syntyy. Meillä siis myös suunnittelematon vuodenikäinen. Ja monesti, liian monesti, olen kuullu kysymyksen, että onko hän vahinko. Ei vahinko, mutta suunnittelematon... Ainakin miulle nuo sanat soi korvaan erilailla.

Miusta itestä ei olis ikinä tekemään aborttia, kasvatus jo tökkii niin pahasti vastaan. Väittäisin, että sekin on oma valintani. Olen aina halunnut lapset nuorina, jos heitä aion "tehdä". Omat rajat lapsen tekoon alkaa jo lähestyä. (Se 30 jonka jälkeen piuhat pistetään tukkoon, ois lapsia ollu tai ei.) Jo muutaman vuoden arvelin, että eipä ne lapset tähän elämään tainnut kuulua. Kunnes sattui tämä Tapaus. Miulla on lapsi miehen kanssa, jota en rakastanut ennen raskautta. Asumme yhdessä ja meidän pitäisi tietojeni mukaan olla yhdessä loppuelämä. Itse en tiedä mitä hyödyn tästä suhteesta, mutta minun tehtäväni on opettaa miehelle parisuhteessa elämistä. Pikku hiljaa olen oppinut rakastamaan miestä niin paljon kuin kykenen rakastamaan. Miulla on nimittäin  :skorpioni:ksi aika laimeat tunteet ihmisiä kohtaan. Liekö asian kanssa jotain tekemistä. Lasta rakastan sen mitä rakastan, en mitään "ylipursuavaa äidinrakkautta" vaan tasaista kiintymystä. Pois en antais ja huolen pidän kaikessa missä vain jotain voin tehdä. Ja noiden samojen tietojen mukaan hän ei jäisi edes meidän ainoaksi.

Weeping Willow kirjottaa asiaa, paljon mitä miekin komppaan. Meillä on ollut paljon helpompi raskaus ja lapsi, mutta ruusuilla tanssimista tämä on. Näihin ruusuihin on vaan piikitkin jääneet mukaan ja koskaan ei tiä sattuuko ne jalan alle..

Onpa tänne kertynyt ihania ja mielenkiintoisia tarinoita!

Tulisiko minulle vielä lisää elämiä? 

Nepparinen, huikaisevan sininen taivas ja lunta ja jäätikköä, vuori taustalla. Tämä on ajalta yks ja kaks. Paikka on Etelä-Andeillla, Talvet ovat lumisia ja kesät "runsaita". Luolassa asut ja matkalla olette etsimään uutta pysyvää kotia. Teitä on pieni heimo, jotka olette selviytyneet (en tiedä mistä). Olet nuori mies, kohta saat luvan ottaa naisen. Et kuitenkaan tiedä vielä kenet haluaisit. Riistaeläinten jäljittäjä sinusta on jo tullut jokin aika sitten. Samasta elämästä tulee pätkä myöhemmältä ajalta. Olet jo vanha mies. Suoraryhtinen ja kunnioitettu. Katselet auringonlaskua kallion kyljessä olevalta tasanteelta. Vielä hyvissä voimissa, mutta tiedät, että et enää jaksa pitkään. Vaimostasi olet vähän huolissaa. Hän on sinua paljon nuorempi, mutta jo iäkäs hänkin. Lapset teillä on jo isoja, voimakkaita poikia ja tyttäriä. Heidän vuoksee oletkin huolissaan. Pelkäät heidän alkavan taistella keskenään paikastasi johtajana. Heimo on kasvanut jo, mutta ei ole vielä kovin suuri.

Miulla on vähän tarkennettu kysymys omista elämistä, jos joku saa kiinni.
Mikä yhdistää minut Angeliin? Kysymys siksi, että kun kävimme sielä mie olin ihan omissa maailmoissa, en kuitenkaan lopullisesti saanut kiinni "mikä oli vialla".

Vaihtoehtoisesti missä minä olen elänyt?

Mä en tiijä onko tää ny mikää oivallus mutta mä oon aika lapsesta ajatellu jotta kaikki uskonnot on samaa. Ne kattoo asijoita vaan vähä eri kulumista.

Mie en ole ihan lapsesta näin aatellu, mutta jossain nuorena luetussa"lälly"pokkarissa oli SE pysättävä lause. En muista sanasta sanaan, mutta ajatus oli, että uskonot on talo jossa ei ole kattoa. Kun siirtyy huoneesta toiseen, näkee saman taivaan/Jumalan vaikka sisustus/tavat on erit. Se oli iso Ahaa.

Kuolla en ole meinannu kai kertaakaan, kun ei oo mieleen jääny. "Suojelusenkelinä" oon ollu monelle jolla on meinannu voimat loppua fyysisesti tai henkisesti. Ensimmäinen jonka muistan vielä selkeästi oli uimassa ollessa. Uin vastaan, kun minua vielä nuoremmat lähti ihan uhomielessä uimaan eestaas yli vajaa 200m leveästä joesta ilman venettä vaikka yritettiin järkeä puhua. Ykshän sinne ois hyytyny ihan kokonaan, jos en ois uinu vastaan ja puolesta joesta vieressä uinu ja kannustanu. Sanosinko, että hätä oli käessä itelläki siinä 12/13 vuotiaana, kun tuns olevansa vastuussa toisen hengestä voimakasvirtasessa joessa... Ja ne kaks muuta idioottia ei tajunnu kuin väsy se nuorin oli ennen ku ehkä sitten ku pappansa haukku ne pystyyn, kun hätäpäissään rantaan haettiin, että lähtis veneellä vastaan. Uimarannassa kun ei venettä ollu, että ite ois päästy. Olimma siis ite joskus aiemmin uinee veneen kanssa jokea yli. Näitten piti alkaa näyttään, että kyllä heki ku teki... Kavereita oltiin yleensä yhen siitä porukassa olevan kanssa, mutta serkkujensa kanssa piti alkaa uhoaan.

Kaulakoru, tuo on kiva idea luoda oma rukous. Meillä ei vielä vain onnistu, kun lapsi on ei juuri puhu vielä. Katsotaan sitten vähän myöhemmin tuota vaihtoehtoa. Mie en itse käytä juurikaan nykysten valmiita (kirkon)rukouksia, esim juurikaan Isä meidän. Ne ei istu miun suuhun aiempien  mielleyhtymien vuoksi. Juttelut yläkertaan hoidetaan yleensä telepaattisesti, koska tunnen itseni hölmöksi jutellessani ilmaan... : Mutta juttelen paljonkin enkeleille ja luonnolle, puille, eläimille ja linnuille.

Sen mie unohin kirjottaa tuohon, että ei välttämättä tarvi olla kristillinen rukous/siunaus, koska oma Jumaluus käsitykseni on aika hajanainen. Tai tällä hetkellä ajattelutapaani kuvaavinta on, että kutsut jumalaa/jumalatarta/jumalia millä nimellä tahansa, samalle voimalle/valolle puhut. Tosin jumaluuksia on kuiten kai "hyviä/pahoja" ja neutraaleja.

Suojausta mie pyydän hälle epäsäännöllisen säännöllisesti. Ja peräkaneettina toivomus, että vaikka en muista pyytää niin huolehdittahan.

Minkälaisia iltarukouksia -/siunauksia teillä on?

Meillä oli lapsuudessa kaksikin iltarukousta:

"Levolle lasken Luojani,
Armias ole suojani,
jos sijaltain en nousisi
Taivaaseen ota tykösi."

"Rakas Jeesus siunaa meitä,
anna meille enkeleitä.
Armosiivilläsi meitä peitä.
Älä meitä koskaan heitä."

Perään lisättiin vielä "Siunaa äitiä, isää ja jokaista sisarusta nimeltä."

Kumpikaan ei tunnu mitenkään omalta ja omalle lapselleni haluaisin kuitenkin jonkinlaisen iltasiunauksen opettaa. Muistan omasta lapsuudesta sen turvallisuuden tunteen joka tuli rukouksen myötä. Monesti vielä vasta kotoa muuttaneenanikin siunasin itseni, että sain sen turvallisuuden tunteen, kun uudessa kodissani yksin unta odottelin. Jossain vaiheessa iltarukous on jäänyt, kun alkoi usko Jumalaan ja Jeesukseen horjumaan. Myöhemmin aloin suojata itseäni valolla, mutta lapselle luettava siunaus on varmaan konkreettisempi.

Mie pikkusen huutelen vieraisiin pöytiin.. Sidrika auttasko "tilanteen selkiyttämistaika" mitään? Jos ei varsinaisesti rakkauteen puuttus?

*pohtiipi hän, joka ei yhtään oikeaa loitsua osaa...

*Amithir*lle Kanadan erämaata ja kullanhuuhdontaa ja metästystä.  Tällä reissulla metsästitte riistaa talveksi. Olit mies supikoirasta (tai sukulaisestaan) tehdyssä lakissa ja ruskeissa vaatteissa. Pienen miesjoukion johtaja, joillakin oli vaimot kotona odottamassa, sinulla ei. Kotisi oli erämaajärven rannalla. Siisti ja karu paikka. Olit voimakastahtoinen ja oikeudenmukainen. Aika joskus intiaanien vielä ollessa kokolailla voimissaan. Olitte heidän kauppakumppaneja. Viinaakin välititte pyydettäessä.

Rigsu viljeli nuorena miehenä Kiinassa riisiä. Kovaa työtä auringon porottaessa. Et viljellyt omaa peltoa vaan palkollisena. Sinulla oli vaimo joka oli kutoja. Lapsia ei ollut. Elitte ihan mukavasti verrattuna moneen muuhun työläiseen. Taisitte tykätä vaimonne kanssa kierrellä ja asettua vain hetkeksi paikalloinne tekemään työtä. Oisitteko aikanaa paenneet vaimon isää?! Liittonne ei ollut hänelle mieleinen. Joka tapauksessa tykkäsitte myös kiertolaiselämästä. Jossain vaiheessa asetuitte aloillenne kaupunkiin ja saitte muutaman lapsen. Elitte pitkän ja onnellisen sekä rakkaudentäytteisen elämän ja kuolitte toisiinne tyytyväisenä. Kaupungissa toimit loppuajasta kauppiaana, poika jatkoi liikkeen pitämistä.

eailu! Taidat olla lappalainen, jos et fyysisesti, ainakin sielultasi. Ihana nähdä, kuinka arvostat lappilaista taidetta ja symboliikkaa!    Jotenkin saamelaiseen kulttuuriin kuuluu hopea, kulta on liian raskasta. Hopea kiitää lumikenttien ylle, keventää, yhtyy kuun ja varjojen leikkeihin.
Muistelen, että siellä on paljon hyviä hopeaseppiä. Ja käsityön taitajia muutenkin...ehkä sinäkin, sormuksista päätellen...haluat käsiisi voimaa. Kädet ovat enemmän esillä kuin ehkä kasvot.

Tällaisia mielikuvia tuli korujen kantajasta...

Miehän se sielä.. En mie fyysisesti ole lappalainen vaan lähtösin Pohjanmaalta.   Nykysten kylläkin asun Lapissa, suomalaisen kanssa porukassa.
Mie olen joskus itekkin miettiny samansuuntasta mitä nyt Esmiralda kerroit. Pohjoissaame oli miulle helppo kieli oppia, tosin helppo unohtaakkin, kun en päässyt alkeita pidemmälle ja ei ole ollut käyttöä. Ihailen tosi paljon saamelaisten käsitöitä. Itellä olen huono käyttämään ainakaan suoraan, kun miun mielestä miulle ei ole "oikeutta" käyttää vieraan kultuurin "koristuksia", kun ei ole mitään yhteyttä. Jos vaikutteet näkyy, mutta ei ole "aito" voin ja tykkään kylllä käyttää. Muutenkin elämäntapa tuntuu tutulta. Ai niin, mie olen jo ala-asteikäisenä halunnu muuttaa Lappiin...

Kiitos.

Miulla on nykysten koruja käytössä pääsasiassa 2 sormusta, toinen hopeinen tuntureita kuvaava Taigakorujen sormus, toinen kelta-/valkokultainen kihlasormus. Pohja on keltakultaa ja sormus on profiililtaan kupera, urassa on valkokultaus niin, että laidoille jää vain raidat keltaista näkyville. Mie en tykkää kultakoruista ollenkaan, enkä olisi halunnut tätäkään kultaisena, mies halusi kultasormuksen ja olin ihan sitä mieltä, että voimme kumpikin hommata semmoset kuin haluamme kunnes löyty nämä joista molemmat tykkää.
Kaulassa käytän viimevuonna joululahjaksi saamani (taas Taigakoru) Sarvijumala riipuksella olevaa ohutta hopeaketjua. Samalla kuvalla haluasin (halusin jo ennen joulua ) leveän sormuksen, mutta en ole vielä hommannut.
Korvissa miulla on yleensä jotkut pienellä kivellä olevat nappikorut, vasemmalla 2, oikealla1. Nyt mustat.