Heipä hei!
Täällä Leijona, jolla koira.  En osaa enää olla ilman koiraa... tai jotain muuta eläintä.  Kaikista eläimistä tykkään, kuten Morwenna sanoi:"... kunhan niillä on silmät ja jalat." Minä lähinnä tarkoitan sillä etten pidä käärmeistä, saan niistä painajaisia.    Joskus haluaisin paljon eläimiä... koiria, kissoja, lampaita, hevosen tai parikin... Nyt ei ole tilaa eikä varoja pitää...

Koirani on Jack Russell Terrierri  , mutta olen alkanut mettimään jos hankkisin hälle kaveriksi  Labradorinnoutajan... sellaisen kahvinruskean. Mustaa en uskalla ottaa vielä ainakaan. Edellinen labbikseni oli musta enkä vieläkään ole oikein päässyt yli sen kuolemasta.  Mutta se on mielestäni normaalia, olihan se kansani 15.5 vuotta!     

Kissaakin olen harkinnut, naapurista kun kuoli, ovat hiiret alkaneet hyppeehtiä sisätiloissa... Mutta katsotaan!

Mari   

matkalla jostain jonnekkin

melkein unohduksissa jo

miettii maailman menoa.

Rakastan puun tuoksua.    Veljeni pitää ihan pöhlönä  , kun meille tehtiin vessa remonttia ja sinne tuli puupaneli seinät, minä kuljin seiniä pitkin haistelemassa. Melkein itkin kun piti lakata ja se ihana tuoksu hävisi lakan alle. 

Pidän myös "vauva" koirien (koiranpentujen) tuoksusta.        Se on niin suloinen. Eikä ihmisvauvatkaan pahalta haise, paitsi jos vaipassa on "paketti". 

Myös takoraudassa on hyvä tuksu.

tuossa muutama....

[Utuinen ranta]

Utuinen ranta

Rentoutumisen, rauhan ja hyvyyden tyyssija.
Pehmeä, harkitseva ja avulias.
Ei pelkää haasteita, eikä pidä itsestään suurta meteliä.
Viihtyy omissa oloissaan, mutta ei tunne itseään uhatuksi suuressakaan porukassa. Haluaa olla yhteydessä itseensä ja tunteisiinsa; luonnonläheinen ja raikas.

Toisinaan etäinen, vetäytyvä ja liiankin hillitty.
Kultaisen keskitien kulkija.
Ei useinkaan anna negatiivisille tunteilleen valtaa; saattaa padota asioita sisäänsä. Kiltti ja huomioonottava.

Hei AM!

Kiitos viimeisestä tulkinnasta se osui nappiin, ainakin työ asian suhteen ja se muu myös. 

Tällä kertaa kysäisisin vain mitähän tulevaisuus mahtaisi pitää sisällään. Jälleen tavan saat valita itse.

On jotenkin vetämätön mutta levoton olo, ja samalla ihan kuin odottaisin jotain tapahtuvaksi. Taaskaan en osaa tulkita omia tuntemuksiani, se on outoa.  Ehkä sinä voit jotenkin valottaa tätä...

Mari

Lempi värini on sininen.  Lapsena pidin eniten punaisesta. "Teininä" musta, valkoinen ja eri harmaan sävyt olivat parhaita. Sitten tuli sininen... Nyt olen tosin huomannut että on alkanut ottaa päähän kun kaikki vaatteet ovat sinisiä, ja kaappiin onkin ilmest5ynyt taas yllätys yllätys.....   punaisia vaatteita. Nut musta, valkoinen ja harmaan sävyt ovat aina pysyneet tärkeinä, mutta edelleen tuo sininen on ykkönen!    

Elämästä saa riemuita!
Se on yksi ihmisen
perustarpeista, yhtä tärkeää
kuin rakastaminen,
nauraminen ja hengittäminen.
Se on kunnioitusta
ja kiitollisuutta
elämää kohtaan.

        

mihkä joutui hän

pieni poika tottelematon

Niin kyllä välillä pitää itseään palkita. Itse saatan palkita itseni jollain pienellä. Palkinto ei saa olla liian iso eikä liian pieni. Jos palkitsee liian pienellä saattaa käydä niin että ratkeaa kota johonkin isompaan tai liian suurella palkinnolla saattaa itsensä vaikka rahallisesti liin tiukille.

Minä olen ottanut tavksi ostaa itselleni palkinnoksi joulu lahjan j kesällä synttäri lahjan. Yleensä jotain mitä olen halunnut ja ihaillut ja tietysti halunnut. Se tuntuu ihmeen hyvältä. Viime jouluna hankin itselleni uuden ulkoilu toppapuvun. Tarvitsin sellaista, ja ostin sen kun Marraskuussa valmistuin hyvin arvosanoin uuteen ammattiin. Tietyti jos mitää erityistä ei ole tapahtunut, ostan pienempää. Tasapaino pysyy!

rahattomuus on aika hyvä vastavoima..
ja huomaa miten vähän sitä loppujen lopuksi tarvitsee,
ja osaa käyttää ne vähäiset rahansa todella itselle tärkeisiin juttuihin

Niin tuo on yllä hyvä.
 
Minä olen joutunut opettelemaan itse hillintää ihan oman terveyden vuoksi.  :)Atoopikkona minua kutittaa koko ajan jostain.  Näin kesäisin tosin vähemmän, mutta olen joutunut opettelemaan olemaan raapimatta.
Yläasteella "revin" itseni sairaalaan, ja silloin päätin että ei enää ikinä! Ette voi uskoa miten paljon sattuu ja kirvelee rasvan sively täysin tulehtuneelle iholle, tai makaminen tai edes vaatteiden pito.  Siitä alkoi minun kouluni itse hillintään! Nyt onneksi osaan jo käyttää samaa tekniikkaa myös muihin mielihaluihin. 

Heips...

Poistin sen edellisen pyyntöni kun ei enää ole ajankohtainen... (valitsivat jo siihen työntekijän, ennen kuin hakuaika oli edes loppu...   )... mutta edelleen kiinnostaa nuo entiset elämät....  ... en vain vieläkään osaa lisätä kuvia mihkään tälle sivustolle... 

Mari

sienen alla odottaa