ianthe
Satunnainen astroilija
Viestejä: 29
tiitiäinen
|
 |
« Vastaus #15 : 09.01.2006 22:10:00 » |
|
Itseltäni löytyy useampikin tärkeä esine, mutta yksi tärkeimmistä on isoäitini vanha sormus. En ole koskaan tavannut isoäitiäni, sillä hän ehti kuolla reilusti ennen syntymääni. Olen koko elämäni kuullut, kuinka minussa on samaa tulta sisälläni kuin mummissakin. Ja kun 2o-vuotislahjaksi äitini antoi tämän sormuksen minulle, olin haltioissani. En käytä sitä koskaan, muuta kuin tärkeissä tilaisuuksissa (viimeksi kummipojan ristiäisissä, seuraavaksi omissa häissä).
Sormus on kultainen ja siinä on iso sininen kivi.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
en vaan osaa
|
|
|
ani
Kohtuuastroilija
Viestejä: 78
|
|
« Vastaus #16 : 11.01.2006 23:39:13 » |
|
minulle tärkeä esine on entisen mieheni ostama kihlasormus todella kaunis muisto nuoruudesta ja suuresta rakkaudesta. jota pidän vieläkin sormessani aika useasti.siitä tulle paljon hyvää energiaa.moniin muihinkin koruihin liittyy ihania muistoja sitten aikanaan lapset saa ne.joitakin sormuksia olen lapsille antanut,mutta eihän niillä pysy tallessa sellaiset.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
enska
Vieras
|
|
« Vastaus #17 : 11.01.2006 23:45:24 » |
|
Noiden esineiden tärkeyden huomaa yleensä vasta sitten kun se on tavallaan iäksi menetetty, hajonnut, pöllitty jne.
Multa olen esim. kadonnut sellaisia kirjeitä ja valokuvia, joita joskus on todella kova ikävä.
Mutta muuten ei oikeastaan ole mitään olennaisen tärkeää tavaraa. Siinä yhdessä elokuvassakin sanottiin että mitä enemmän omistat tavaraa, sitä enemmän tavara omistaa sinut..
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
selkälokki
Vieras
|
|
« Vastaus #18 : 11.01.2006 23:54:54 » |
|
Tällä hetellä rakkaimmat esineet ovat: Tosi vanha ompelukone, sellainen poljettava malli. Se on niin kaunis... Ostimme sen aikoinaan naapurin pihakirppikseltä, kun hän möi vanhaa tavaraa pois, ja kun se kone tuli meille, olen rakastanut sitä siitä hetkestä asti. En ompele sillä, se on enemmän koriste. Silloin alkuun etenkin haaveilin usein, millainen ompeliatar sillä on mahtanut joskus ommella ja mitä hän on ommellut... Toinen on isoisäni isän vanha seinäkello. Sekin on tosi kaunis...Kiva ajatella miten hän on sitä kelloa aikoinaan vetänyt ja nyt mie sitten joka viikko vedän sen. Ja se käy hyvin.  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #19 : 12.01.2006 00:03:40 » |
|
minulle tärkeä esine on entisen mieheni ostama kihlasormus todella kaunis muisto nuoruudesta ja suuresta rakkaudesta. jota pidän vieläkin sormessani aika useasti.siitä tulle paljon hyvää energiaa.moniin muihinkin koruihin liittyy ihania muistoja sitten aikanaan lapset saa ne.joitakin sormuksia olen lapsille antanut,mutta eihän niillä pysy tallessa sellaiset.
Kyllä sormuksessa on niin vahvaa symboliikkaa, ettei ihme jos siitä on tehty satoja satuja ja tarinoita. Siinä on yleensä arvokivi tai se on arvomineraalista ja se on pyöreä. Tulee mieleen, että sillä oikeastaan vangitaan, liitetään jotakin yhteen, sekä negatiivisesti että positiivisesti. Ja varmasti sormuksen antaja haluaa että hänet muistetaan. Minullekin eräs tätini antama sormus turkoosikivellä on arvokas. Hän oli ihminen, joka minun näkökulmastani ei enää aikuisempana elänyt, oli vain. Hän ei ollut mistään kiinnostunut, minä ajattelin, mutta toisaalta ehkä hän vain halusi olla siten. Kuitenkin hän jätti minulle osan omaisuuttaan turvaksi. Siten hän tuntuu kuin olisi henkioppaani jollakin lailla. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #20 : 12.01.2006 00:06:25 » |
|
minulle tärkeä esine on entisen mieheni ostama kihlasormus todella kaunis muisto nuoruudesta ja suuresta rakkaudesta. jota pidän vieläkin sormessani aika useasti.siitä tulle paljon hyvää energiaa.moniin muihinkin koruihin liittyy ihania muistoja sitten aikanaan lapset saa ne.joitakin sormuksia olen lapsille antanut,mutta eihän niillä pysy tallessa sellaiset.
Tuosta tuli mieleen, etten koskaan ole ollut mikään kummoinen koruihminen ja niistäkin pidän yleensä mieluiten ns. "rihkamaa". Jokatapauksessa, joskus aikaisemmin ihmettelin kohtalaisen suurta vastenmielisyyttäni kokeilla/koskea toisten ihmisten koruihin.  Sitten enemmän "henkistyttyäni" tajusin mistä tuo "typeryys" johtui. Sillä koruthan tietyllälailla "imevät" itseensä ihmisestä energiaa. Niin "negatiivista" kuin "positiivistakin". Alitajuisesti siis aina tiesin tämän enkä halunnut kenenkään toisen energioita itseni "kannettavaksi". Kannattaakin siis korujaankin, aivan kuten parantavia kiviäkin aika ajoin "puhdistaa". Varsinkin jos antaa oman korunsa toiselle...  |
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 12.01.2006 00:08:34 kirjoittanut Rakkauden enkeli »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #21 : 12.01.2006 00:08:12 » |
|
Tällä hetellä rakkaimmat esineet ovat: Tosi vanha ompelukone, sellainen poljettava malli. Se on niin kaunis... Ostimme sen aikoinaan naapurin pihakirppikseltä, kun hän möi vanhaa tavaraa pois, ja kun se kone tuli meille, olen rakastanut sitä siitä hetkestä asti. En ompele sillä, se on enemmän koriste. Silloin alkuun etenkin haaveilin usein, millainen ompeliatar sillä on mahtanut joskus ommella ja mitä hän on ommellut... Ihana tuo ompelukone! Siskoni sai äitini rakkaan singerin. Mutta onneksi löysin tästä talosta avioiduttani sellaisen kaappisingerin, jota en mistään hinnasta antaisi pois. Sille ompelee vielä sittenkin kun ei ole sähköjä. Ompelukone kuvaa jotenkin naisen haaveita tulla kauniiksi, luoda jotakin kaunista. Ja niinhän se tekee! Uskon, että kaikki vanhan ompelukoneen omistajat ovat olleeet kauneuden luojia ja lähettiläitä. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #22 : 12.01.2006 00:15:53 » |
|
Varmasti Rakkauden enkelin sanoissakin on perää! Kaikkihan on energiaa, vain eri värähtelymuodossa, sanovat. Luin joskus psykologiaa ja perehdyin vähän ns. eliöympäristöpsykologiaan. Se tarkoitti sitä, että ihminen ei ole pelkästään luuta, lihaa ja muuta, vaan se voi olla myös tekohampaita, tekosydäntä, silmälaseja, vaatteita ja pahimmassa muodossa jopa paljon enemmän tunteetonta esinettä. Eli psykologiassakin tulisi ottaa enemmän huomioon myös ihmisen esineympäristö. En tiedä liittyikö tämä homma nyt tähän materialistumiseen, mutta mielestäni siinä on jotakin vinhaa perää. Esim. kuinka paljon ihmiselle merkitsee joku vanha lippis tai se rähjäinenkin mörskä, jota hän nimittää kodikseen. Nooh! Taas minä innostun  . Näissä esineissä on vinha vetovoima. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
enska
Vieras
|
|
« Vastaus #23 : 12.01.2006 00:26:15 » |
|
Noista koruista tai korukivistä tupsahti äsken mieleen yksi tapaus takavuosilta..
Kaverini kanssa käytiin torilla, josta hän osti erivärisiä kiviä. Sitten illalla menimme bileisiin ja hän alkoi ajatuksissaan tuskin tietoisesti hieromaan oranssia kiveä kädessään. Meni vajaat puoli tuntia niin tunnelma alkoi mennä suht riehakkaaksi ( no alkoholilla lienee osuutta) ja varsinkin miesväelle tuli sellainen alfauros-tuokio. Sitten kaveri alkoi hieroa vihreää kiveä ja vajaassa viidessä minsassa kaikki oli todella rauhallisia. Jostain oon lukenut että ko.värit vaikuttavat noin, mutta voiko kiveä hieromalla tvs. jotain tuollaista tapahtua? ( Kävin äsken selailemassa vanhoja ketjuja mutten löytänyt mitään kivi-aihetta ts. tietääkö joku mistä tietoa voisi hankkia?)
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #24 : 12.01.2006 01:24:24 » |
|
Voinpa Enskalle kertoa ja muillekin mitä sattui Ateenassa.
Olin vasta löytänyt ihanan sellaisen hoivakristallin, jonka ostin ja työnsin taskuuni. Etsimme vanhasta kaupunginosasta erästä liikettä, jossa ystäväni sisko olisi töissä. Ystäväni oli halunnut yllättää siskonsa. Osoitetta hän ei muistanut, muisteli vain liikkeen julkisivua. Ei löytynyt. Ystäväni sanoi, että 'hieropa sitä kristallia nyt ja pyydä sitä löytämään siskoni'. Niinpä hieroskelin. Tulimme näyteikkunan luo. 'Olisko tuo vaaleatukkainen myyjä tuolla siskosi?' Oli hän. Sain noidan maineen ja kristalli sai arvonsa.
Mutta en osaa selittää kivien energiaa. Sen tiedän, että niissä on oma värähtely, vetovoimansa ja maan ikuinen muisti. Kuka selittää lisää?
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Timotheus
Vieras
|
|
« Vastaus #25 : 12.01.2006 03:46:39 » |
|
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #26 : 12.01.2006 14:07:06 » |
|
Jostain syystä mulle ei ollut yllätys, että tämän topickin aloittaja on rapu.  Ei mulla muuta, moi... Hei Rapu-Silakka! Miten niin?? Onko rapu tunteissaan kiinni esineissäkin?     |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Heli
Kohtuuastroilija
Viestejä: 221
|
|
« Vastaus #27 : 12.01.2006 20:35:54 » |
|
Itselleni kaikenlaiset kivet ovat olleet jo lapsesta saakka tärkeitä! Keräsin kaikki paikat täyteen sellaisia valkoisia kiviä. Ja ns. tavallisia kiviä oli aina ennen kaikki taskun pohjat täynnä. Nykyisin kivet vaihtuneet kaupasta ostettuihin kiviin ( ametisti yms...) silti kivet aina jotenkin säväyttää.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
ianthe
Satunnainen astroilija
Viestejä: 29
tiitiäinen
|
|
« Vastaus #28 : 13.01.2006 17:54:12 » |
|
itse olin töissä jonkin aikaa jalokivigalleriassa, siellä siis myydään erilaisia kiviesineitä ja kiviä. pitäisi löytyä googlettamalla helposti kyllä  heille kun soittaa ja kysyy tai käy paikan päällä niin tulee reippaasti kivi infoa |
|
|
|
|
tallennettu
|
en vaan osaa
|
|
|
|
Ozzette
Vieras
|
|
« Vastaus #29 : 15.01.2006 00:19:24 » |
|
Jostain syystä olen aina rakastanut koruja ja etenkin ristejä/krusifikseja. Tuli mieleeni siitä,kun jouluna olisin niin mielelläni ja muutenkin halunnut laittaa kaulaani vanhemmiltani saadun kultaisen ristin, jossa Jeesus ristillä. Ongelmana se,että se on totaalisesti kadonnut jonnekin... Ei löydy mistään,vaikka kuinka etsisin ! Huomasin,että se on minulle äärimmäisen tärkeä koru ja harmittaa, jos sitä ei löydy !!
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
