seuraava »

[Lilim*]

Mitäs te olette mieltä mielikuvitusystävistä?  Eräälle tutulle lapselle on hiljattain ilmaantunut uusi näkymätön pikkuveli. Tätä  pikkuveljeä kunnioitetaan lapsen kotona ja kohdellaan minusta mahtavan fiksusti vanhempien osalta, ei naureta tai väheksytä. "Se menee kohta ohi, koittakaa kestää" sanottiin.  Lapsillahan on usein näitä mielikuvitusystäviksi leimattuja seuralaisia tai alter egoja. Kuuntelin hiljattain näkijä Kaija Juurikkalan vanhan haastattelun jossa hän puhuu mielikuvitusystävistä henkimaailman vierailijoina. Yksi teoriahan on että nämä näkymättömät kaverit olisivat henkiolentoja, sieluja joita lapset luonnostaan kykenevät aistimaan. Sitten on näitä alter egoja joita itsekin aktiivisesti lapsena kehittelin, helposti voisi ajatella että lapsi kehittelee entisten elämien muistijäänteistä itselleen rooleja. Mitä mieltä olette? Onko teillä ollut mielikuvitusystäviä tai toistuvia roolileikkejä joilla nyt näettä olleen selkeästi yhteys henkimaailmaan tai entisiin elämiin? Miten suhtaudutte omien tai tuttujen lasten näkymättömiin ystäviin?  

[Inka-Annika]

Mulla oli pienenä, joskus ekaluokkalaisena siis mielikuvitus heppa, jonka pihakavereiden patistamana keksin (sillon kun kaikki muut paitsi minä oli heppatyttöjä). Sen aina silloin tällöin kuvittelin pitkien tylsien automatkojen iloksi tien viereen laukkailemaan, mutta on tähän ikään mennessä melkein jo unohtunut koko koni. Anyways tammikuussa kun luonani kävi ennustaja, hän yllättäen kysyi onko minulla ollut mielikuvituskavereita koskaan, ja kun heposesta kerroin niin hän tokaisi "No johan mä aattelin että mitä toi heppa sun vieressä tekee kun et miltään heppatytöltä vaikuta!"  Kumma juttu, vielä se vaan mukana siis roikkuu ja on näköjään enemmänkin kun pelkkä mielikuvituskaveri! 

[K-NRJ]

Mitäs outoa noissa mielikuvitusystävissä nyt on?

Eiköhän se ole niin että lapsilla on kyky nähdä sellaisia asioita mitä me aikuiset emme enää näe?

[AnniA]

Mulla oli pienenä, joskus ekaluokkalaisena siis mielikuvitus heppa, jonka pihakavereiden patistamana keksin (sillon kun kaikki muut paitsi minä oli heppatyttöjä). Sen aina silloin tällöin kuvittelin pitkien tylsien automatkojen iloksi tien viereen laukkailemaan, mutta on tähän ikään mennessä melkein jo unohtunut koko koni. Anyways tammikuussa kun luonani kävi ennustaja, hän yllättäen kysyi onko minulla ollut mielikuvituskavereita koskaan, ja kun heposesta kerroin niin hän tokaisi "No johan mä aattelin että mitä toi heppa sun vieressä tekee kun et miltään heppatytöltä vaikuta!"  Kumma juttu, vielä se vaan mukana siis roikkuu ja on näköjään enemmänkin kun pelkkä mielikuvituskaveri! 

Mä kuvittelin ihan samaa.... ja teen sitä välillä vieläkin   
( ja en minäkään hevosista perusta....)

[Inka-Annika]

Joo kyllä mun on munkin hepoliini saanut taas huomiota osakseen nyt kun siitä muistutettiin 

[Te Aroha]

Mulla oli "kavereita". Eri näköisiä, eri kokoisia, ja vaihtui koko ajan, mutta niillä ei ollut nimiä. En tiedä olivatko mielikuvitusta vai ihan ihka aitoja henkiä. 

[Indium]

Mulla on vähän erilainen mielikuvitusystäväkokemus. Oli yksi fiktiivinen hahmo, josta mä yhdessä vaiheessa lapsuutta ajattelin lakkaamatta että olisipa se mun kanssa, olisi niin mukavaa. Ja iltaisin mietin mielessäni että missä se yksinään seikkailee, joka ikinen ilta pitkän aikaa, mutta en koskaan itse ollut seikkailuissa mukana.

Yhden kerran näin unta että se seisoi meidän ovella ja aurinko paistoi ovesta sisään, ja olin kauhean iloinen, koska viimein voitiin leikkiä.