Aivan näin AthaMaarit, miten mukavaa toisista on neuvoa meitä nuoria naisia. Jos on työelämässä, niin kauhistellaan eikö aio opiskella. Satunnainenkin työttymyys merkitsee automaattisesti ongelmatapausta. 

Kun ei ole kollia kehräämässä vieressä, niin kaivetaan kaikenmaailman peräkammarin pojat näytille. Sitten ihmetellään kun ei ensimmäinen vastaan tuleva kolli kelpaa.  Luonnollisesti erityisesti vanhemmat sukulaisnaiset tietävät minua paremmin minkälainen mies minulla sopii... 

On olemassa myös nämä ihastuttavat tuijottamiset vatsan seudulle, jokohan olisi pienten jalkojen töpöttelyä luvassa.  Lapsethan on välttämätöntä tehdä sen ekan miehen kanssa heti parikymppisenä. Muuten on jotain vikaa.

Se tuntuu olevan niin kamalan pelottavaa muille, kun nuoren naisen elämä ei menekkään ihan kaavan mukaan. On se niin kauheeta..     

Tässä linkki tapaukseen..

http://iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1363603


 

Fyysinen uskollisuus voisi olla esim. uskollisuutta tilanteessa, jossa toinen syystä tai toisesta menettää osan fyysisestä muodostaan. Vaikka onnettomuuden seurauksena menetetty jalka tai käsi, ei aiheuta toisen hylkäämistä vaan uskollisesti pysytään rinnalla.

Henkisestä en tiedä.. Onko se sitten henkistä sitoutumista kaikkiin tilanteisiin, vaikka kumppanille tulisi henkisiä (mielenterveydellisiä) ongelmia.

Kuinka pitkälle parisuhteelle määritellyistä odotuksista, toiveista, uskomuksista määräytyvät yhteiskunnan ajatusrakennelmien mukaan. Elinpaikka, uskonto ja ideologian ohjaavat voimakkasti tiettyyn kaavaan ..ja sitten petytään kun kaikki ei menekään kaavan mukaan. Kuka tämän kaavan luon ja vielä käskee sitä noudattamaan? Voiko edes määritellä "sopivaa" parisuhdetta? saati toimivaa

SA jos saa udella, niin mistä olet saanut noin paljon tietoa entisistä elämistä? Vaikuttaa mielenkiintoiselta.. 

Näen toistuvasti unta jostain vaaleasta miehestä ja odotan mielenkiinolla ilmestyykö hän elämääni. Tosin nyt jo sellainen fiilis, ettei juttu tule onnistumaan  Pelkkää peliä..

Paula Pohdiskelija

Aivosi toimivat ylikierroksilla. Mietit alituisesti, miten maailmaan saataisiin rauha, miten kehittyisit ihmisenä ja miten voisit helpottaa naapurisi ahdistusta. Sinua pidetään humaanina ja älykkäänä ihmisenä. Joskus tosin myös tosikkona, koska vaikkapa juhlissa riehakkuuden ollessa ylimmillään saatat aloittaa keskustelun sisäisen rauhan merkityksestä. Sinulle tekisi joskus hyvää jättää aivot narikkaan ja vain antaa palaa.

Kurpitsa: Ei minua varsinaisesti kukaan potkaissut vaan elämällä nämä ihmissuhteet vasta ymmärsin mitä haluan ja mikä on minulle tärkeää. Tarkoitan, että sielun tasolla nämä tilanteet ja ihmiset tulivat elämääni, jotta löysin sen suunnan minkä halusin tai tarvitsen, ennen en sitä ymmärtänyt.

Eikö metsän henget, eläimet, kasvit, enkelit kelpaa ystäviksi? Minulla ei ole mitään heitä vastaan, päinvastoin he kuuluvat elämääni. Pidän myös ihmisistä ja kaipaan heitäkin elämääni.

Kuinkas hän on siellä metsässä pärjäillyt? Elääkö ihan villivihanneksia syömällä vai kuinka? Käsittääkseni hän on muuttamassa pois metsästä. Hänen ruokavalionsa koostuu enemmänkin makkarasta kuin villivihanneksista, ei ole yhtään puutarhurityyppi saati että viitsisi maasta jotain poimia. Muuten kyllä ihan hyvä tyyppi.

Tiedoksi kaikille, ettei minulla ole mitään maalla tai metsässä asumista vastaan, varmasti itsekin erilaisessa elämäntilanteessa viihtyisin maaseudun rauhassa.

Jos karma pitää sisällään kaiken kokemamme, sekä hyvän että pahan, onko karma silloin koskaan täydellisesti täyttynyt.

Otetaan esimerkkinä pettäminen, joka tapahtui karmallisena kokemuksena. Tällöin teko tehtiin ja karma poistui samalla alkoi kuitenkin uusi karma kertyä. Kaikki sanotut sanat ja teot ajatuksineen alkavat luomaan uutta karmaa. Kertyykö uusi karma sitten seuraaviin elämiin, jos suhde päättyy tässä hetkessä.

Onko karma pyörä, joka pyörii loputtomasti..?
 

En minä ainakaan elä minkään näkijän kautta, joskus vaan on kivaa kuulla ulkopuolisen näkemys elämästä ja asioista. Mitään/ketään ei tule ottaa turhan vakavasti. Toisinaan on mukava saada kannustusta tai vastaavasti herättelyä jonkin asian suhteen.

Pohdin suhteitani näin jälkikäteen nykyisen maailmakuvani kautta. Aina ei henkisyys ole elämässäni ollut, saati suhteissa. Minkään ideologian pohjalta ei ihmissuhdetta ole eletty.

Rakkaus on voimakas tunne, joka voi sekoittaa pään saaden sukat pyörimään jalassa, ja harkintakyky menee miinukselle. Lienee turha mainita ettei oman itsensä menettäminen ole kovinkaan tavoiteltavaa. Joskus tunne vaan voittaa järjen..

Tässä nyt vaan satuttiin käsittelemään suhteita karman ja sielunkumppanin näkökulmasta.

"Esim. kun olen ollut menossa "väärään suuntaan" polullani, ovat ystäväni potkaisseet minut takaisin oikeaan suuntaan."

Mies2 tuli elämääni ja mentiin lujaa, liian lujaa. Menetin vapauteni. Olin keskellä korpea, ilman autoa, ilman rahaa, ilman työtä, ilman ystäviä... Minulle on aina ollut tärkeää vapauteni ja meinasin mennä väärään suuntaan polullani. Mies2 opetti minulle mitä on menettää vapautensa ja käteen ei jää kuin tyhjää. Palasin polulleni, mies2 jäi korpeen, nyt minulla on vapaus joka pysyy.
 
Kaksi näkijää on sanonut mies2 olevan minulle se oikea mutta minä päätin toisin. Jollei suhteessa pääse helpommalla, olen mielummin yksin. Uskoin sydäntani ja jatkoin matkaa.

Mielenkiinnolla odotan minkälaisen tyypin kohtalo eteeni kuljettaa 

Aion...  

Muuten kun noita on sinulla ollut useampia, jotka ovat vaikuttavia, tukitsetko että ovat menneiden elämien rakkaita, sieluperhettä, kaksoisliekin osia vai mitä? 

Minulla tämä kaksoisliekkihomma on vähän jäänyt tutkimatta ja en jotenkin koe kenenkään vielä ainakaan olevan osa liekkiä (tai sitten en vaan halua kokea).

Mies1 vaikuttaisi olevan sielun tasolla hyvä ystäväni, joka antoi minulle tässä elämässä hmm.. mielenkiintoisen opettavaisen kokemuksen. Sielun tason ystävyys kuvastaisi parhaiten tunnetta.

Mies2 taas tuntuu tapaukselta, jonka kanssa on monta maallista elämää vietetty yhdessä. Nyt vierailimme toistemme elämässä ja taaskin sain vaikuttavan kokemuksen. Jotenkin sellainen tuttuuden tunne paistoi koko ajan läpi, ehkä liiaksikin. Tulikohan viimeiset karmanrippeet käsiteltyä.  Olisikohan hän "työkaveri" maaallisella komennuksella?

Varmaan loppujen lopuksi ollaan kaikki yhtä ja samaa energiamössöä mutta ehkä sielunperhe olisi sopiva sana kuvaamaan ajatustani. Tarkoitan sellaista sielullista ystävyyttä, joka ei ole välttämättä maan päällä ystävyyttä ollenkaan. Esim. kun olen ollut menossa "väärään suuntaan" polullani, ovat ystäväni potkaisseet minut takaisin oikeaan suuntaan. Maallisesta näkökulmasta katsottuna taas minä olen kokenut kaikkea ikävää ja negaa, vaikka korkeammalta katsottuna olen ollu palaamassa kohti omaa polkuani. Ei siis sellaista sielunperhettä, joka tässä elämässä vaikuttaa olevan kiinnostunut samoista asioista ja kenen kanssa henkisesti etenen ilman mutkia ja kuoppia.

Kenenkään muun maallisen tomumajan kantajan kanssa ei ole yhtä voimakasta sielullista tunnetta tullut kuin näiden herrahenkilöiden. Täytykin ruveta muiden kohdalla pohtimaan samaa asiaa..

Nämä ovat vain minun ajatuksiani, voi olla että olen vähän 

Hmm.. enpä tiedä mitä olen touhunut entisissä elämissäni, koska aika kummallisiin ihmissuhdekiemuroihin päädyn aina tavalla tai toisella. Astro.comissa sain tulkinnan, että tuon toisissa ihmisissä esiin heidän pahimmat puolensa     

Eka rakkaus ei uskonut kehenkään tai mihinkään mutta antoi minun rauhassa tutkia henkisiä asioita. Tokan rakkauden kanssa aloitimme tosissaan henkisen tien ja taisimme päätyä eri raiteille. Hänellä oma maallinen elämä liiaksi painolastina hidastamassa menoa. Kaikkeni annoin ja yritin saada asiat sujumaan mutta viime kädessä hänessä ei ollut tarpeeksi ytyä.

Vesimies isäni puuttuminen elämästäni on toisaalta ihan hyvä asia, koska mahdollisesti olisin sekaantunut liiaksi hänen outon maailmaansa ja kadottanut taas enemmän itseäni. Ongelmana on se miten minun tulisi hänen kanssaan tässä hetkessä toimia. Toisaalta olemalla oma itseni ja pitämällä puoleni, taidan päästä hänestä(kin) eroon. Tämän suhteen strategiaa on vielä mietittävä.

Jä tässä oli siis vasta miesten kanssa käytyjä ihmissuhteita, vielä ovat käsittelemättä ihmissuhteet äitipuoleen, ex:n ex-vaimoon, lapsipuoliin... Ihan varmaa on, että jo pelkkä olemassaoloni on valtava vihan kohde eräille naisille.

Olen paljon pyöritellyt mielessäni juuri ihmissuhteiden merkitystä elämässäni ja vielä erityisesti miesten osalta. Myös parisuhteen ulkopuolella olevat miehet, isä ja isäpuoli, ovat toistaneet samaa teemaa: hylkääminen, torjuminen jne. Aina on löytynyt joku "hyvä syy" unohtaa minut kuten kaljapullo, uusi vaimo, ex-vaimo.. 

Isäpuolen kohdalla koin selkeästi miten kaikki on käyty läpi ja yhteydenpito tulee loppumaan. Tunsin selkeästi miten hänen osuus elämässäni on lopullisesti ohi. En tiedä jäikö jatkettavaa seuraavaan elämään, vähän tuntuu ettei jäisi.

Eka todellinen rakkaus tuntui ja tuntuu edelleen joltain tämäm pallon ulkopuolelta tulevalta jutulta. Tunne puhtaasta, ei parisuhderakkaudesta, on edelleen olemassa. Erään kanavoinnin mukaan olemme rakkaita ystäviä "muissa korkeuksissa". Jotenkin tässä ihmisessä on jotain tuttua ja turvallista mikä ei kuitenkaan tässä elämässä näy missään muodossa. Tässä elämässä emme mitenkään voi olla yhdessä.

Toka rakkaus on kanavoinnin mukaan sellainen, jonka kanssa on eletty monta elämää aiemmin yhdessä. Ehkä liian monta, koska sellainen uutuuden viehätys, kipinä puuttui. Hämmästyttävän tutulta alussa tuntui mutta nyt jo aika vieraalta. Silti jotain enemmän on välissä. Parisuhdetta ei tässä elämässä tulla saamaan onnistumaan, enkä enää sitä edes halua.

Ihan muidenkin ystävien kohdalla olen tuntenut miten jokin ystävyysssuhde tulee päättymään tai vastaavasti syystä tai toisesta jatkuu.

Jos kosmos minulle miessuhteiden kautta jotain yrittää viestittää, niin olettaisin sen olevan puolensa pitämistä ja itsensä arvostamista. Rakastuessa minulla on tapana unohtaa itseni ja jatkossa pyrin pitämään huolta ettei näin pääsisi enää käymään.

Ehkäpä suurin merkitys tällä hetkellä sillä rohkeudella mitä olen saanut uskaltaessani lähteä näistä huonoista suhteista pois. Selkeästi molemmat ovat myös opettaneet minulle tiettyjä asioita, mikä voisi selittää juuri heihin rakastumisen.

Suurempi ongelma on isäni: häntä ei voi täydellisesti poistaa elämästäni. Onko tämä siis karmallista kärsimystä, joka vain jatkuu ja jatkuu.

Sielunkumppanuus on tuntunut rakkauksien kanssa hetkelliseltä tai sellaiselta mitä ei tässä maailmassa ymmärrä. Ehkä jokin korkeampi yhteys on vieläkin olemassa mutta sitä ei oikein maallisessa pallon tallaamisessa voi hyödyntää.

Aika iso vaiva ja vähti ihmissuhteiden järjestämisessä ja opetusten järjestelyssä kuitenkin on. Miksei helpommalla..

Tavallisten kastikkeiden joukkoon välillä laittelen pakasteesta nokkosta. Tuo väriä mutta liikaa ei kannata laittaa voimakkaan maun takia. 

Indigolapsi Akiane on maalannut videolla näkyvät teokset 7 - 11 vuotiaana. Kuvat musiikin kera ovat mahtavat.

http://youtube.com/watch?v=7vzRpYp7WME&mode=related&search=