Esmiralda, ei minua tarvitse pelätä. Olen vain inhottava ihminen jos nään sille tarvetta. Heikompiosaisia olen miltei suunapäänä auttamassa. Eli empaattisuuttakin minusta löytyy.

Minulla on kokemusta telepatiasta sekä enneunista jota olen itsekkin välillä suuresti ihmetellyt. Esim, näin unen, jossa menin eräällä luodolle (jossa yleensä käyn mietiskelemässä). Kysyin unessa tuntamattomalta naiselta; "tiiätkö saako tuonne sillalle mennä, osoitin sormella kyseistä paikkaa; nainen vastasi, että kyllä sinne saa mennä; ei ole kenenkään yksityisaluetta. Uni meni ja tuli aamu. Lähdin päivällä pyöräilemään kyseiselle luodolle, kunnes sinne saapui edelläni "tämä nainen" unesta ja kysyin häneltä, "tiiätkö saako tuonne sillalle mennä". Huh, huh

Täälä on sitten toinen itsekeskeinen kakkiainen, tai en ehkä tuijota niin omaan napaan, mutta joittenkin asioitten suhteen tuijotan

Mutta kukapa muu takoo nyrkkiä pöytään kuin oikeen ottaa pattiin, tai kun kokee, et toinen ihminen on ollut inhottava, niin nostaa syyttävän sormen pystyyn? Minä ainakin teen noin! Hyvä ettei liekit leimahda samalla suusta

Terppa!

Kuinka voi kytkeytyä nyt-hetkeen jos etsii, suunnittelee, laatii, rauhoittaa, etsii ja visioi? Eikös nuo ole juuri tehokkaimmat tavat pitää mielensä ja itsensä kiireisenä, poissa tästä ja nyt?

En ole kyllä kyseistä artikkelia lukenut, joten turhia varmaan varmaan tässä sopottelen, mutta huomioinpa moisen... Kytkeydy nyky-hetkeen ja visioi tulevaisuutta. Ei kyllä ainakaan meikäläiseltä onnistu, ainakaan samaan aikaan.

Jokaiselle meillähän kulkee päivittäin nyky-hetki mukana. En ymmärrä sun ajattelua, että kuinka ei voisi suunnitella, eli visioida samanaikaisesti kun elää päivittäistä nyky-hetkeä. Itse suunnittelen, visioin, laadin, rauhoitan, etsin uteliaana...

"Kielletty hedelmä" kiinnostaa että kiihottaa mieltä. Halutaan tietää ja tuntea, onko ruoho vihreämpää aidan takana; yleensä se on vihreämpää, mutta...

Oinas on varsinainen jukuripää. Mutta kaikki oinaathan eivät ole tulkinnan mukaisia. Mitähän siitä sitten loppujen lopuksi tulee, jos kumpanenki haluaa sanoa "kaapin paikan", tai sen viimeisen sanasen.

No en tiiä, mutta kahtotaas...

Oinas-Oinas pari = siinä on kärsivällisyys kummallakin koetuksella, tai no ainakin osittain.

Inhoan muuten myöhästelyjä. Jos sovittuun aikaan ei ole saapunut paikalle, minä häippäsen, mutta perästä kanssa kuuluu myöhemmin. 

Laittoi Aries77 ihan oinaan tavalla rummutteluksi. Noin sitä pittää


 

Aries77, oot ihan oikeessa

Tuo kutkuttava odottaminen tekee oikeen hyvää kärsivällisyydelleni, joka välillä on aika huono...

Tiedän tunteen Rhodonite! Minullakin on kausia, jolloin en kestä sitä kipua, mitä intiaanien viimeisten vaiheiden ajatteleminen aiheuttaa. Kun aikoinaan sain käsiini ensimmäisen intiaanikirjani, itkin ja luin, vaikka kyseessä oli asialliseen sävyyn kirjoitettu tietokirja. Totuus sattui eniten! Silti oli sellainen tunne, että minun on pakko tietää - jotta ymmärtäisin paremmin. Jokin siinä kosketti syvältä. Koskettaa edelleen.

Juuri tuon koskettavuuden vuoksi epäilenkin, että minunkin entinen elämäni liittyisi intiaaneihin... Joku tulkinta viittasi Etelä-Amerikkaan, jota kohtaan olen aina tuntenut mielenkiintoa. Haaveenani olisi päästä Machu Pichulle. Ehkäpä siellä oppisin enemmän 

Olisin halunnut Minerva jo aiemminkin kommentoida sinulle, mutta kun kaksi tietokonetta on hajalla... Siis olikohan se merkurius perääntymässä... Itse kyselin selvännäkijältä ihan muista asioista, ja hän kertoi että nykyinen äitini on ollut minulla opissa kun olin poppamies, siis intiaanina.

Tuo Machu Pichu, eikö se ole korkealla, ja järvet, ah, todella upea paikka...
Siinä on minulle kaksi tärkeää elementtiä, tila/avaruus ja vesi.

Machu Picchu on korkealla Andien vuoristossa. Ilma siellä korkeudessa on erittäin ohutta. Yöt ovat todella kylmiä, ihan pakkasen puolella kun taas aamut ovat paahtavan kuumia.

Kielteisinä huomioina niissä voi näkyä subjektiivisuus eli itsekeskeisyys, itseriittoisuus, itse-, itse-,...jne.
Ja siihen rinnastaen he ovat herkkiä esim. arvostelulle ja jäävät vuosiksi märehtimään heihin kohdistuvia loukkauksia.

Oletteko huomanneet tällaista itsessä tai lähipiirissä?

Toisaalta taas nämä merkit ovat kirkastamassa yksilöä, muistuttamassa 'minän' tärkeydestä positiivisella tavalla. Heillä on siis oma työmaansa merkkien joukossa.

Vai onko?

Hehheh, tässä yksi märehtijä, joka pitkästi muistaa negatiivisesti kolahtaneet asiat. Joskus on sanottu että  rapu, ehkä juuri sen vesitunteen vuoksi, on herkimmin loukkaantuvia ja itsekeskeisimpiä merkkejä.

Onko? Tohditteko piiskata itseänne tai läheisiänne? Tai laittaa heikkouksia juuri merkkien piikkiin! 

Tohdin piiskata itseäni että läheisiäni. Itse saatan nokkautua joskus aika tulisesti, jos joku (esim leijonamies) heitti herjaa yhdest mua koskevasta asiasta; jälkeen päin ajattelin, et hei, eihän mun ois tarttenut suuttua siitä huulenheitosta ollenkaan. Eli olen herkän ärhekkä. Kyllä tuota Minä- keskeisyyttäkin löytyy, tyyliin; Minähän sanoin, eikun MINÄ!

Kala tyypithän ovat sinne tänne päättömästi uiskentelevia, joiden päämääräämättömyys ja piittaamattomuus vetää ainakin mun pinnan kireelle

Hyväksyn elämässäni
tapahtuvat muutokset
luonnollisina
ja hyödyllisinä.
Luotan siihen,
että kaikki asiat
järjestyvät parhain päin.

 
 
 

Näitten merkkien kanssa olen tullut oikeen hyvin toimeen

Joisin kaikkein mieluiten lähdevettä. Se on niin hyvää. Hanavesi on ainakin meillä oudon sameaa ja sitä pitää laskea ihan kunnolla jonkin aikaa. Mehuja menee mullakin parhaimmillaan 1,5L päivässä.