Sivuja: 1 ... 5 6 [7] 8
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Oletko naisena kokenut ilkeilyä/kateutta muilta naisilta?  (Luettu 67300 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Kaarina Niro
Vieras
« Vastaus #90 : 26.09.2006 12:53:49 »



                     Cry

               Miksi naiset kokevat

              minut kilpailijoikseen??

             Ja vielä ehdottelevatkin!!


                       Kiss

Vääränmalliset energiakoostumuksemme ovat mahdollistaneet sellaisen "valtataistelun", ettei pahemmista väliä.  :Smiley Joten sen tähden olemme tuomassakin jo sen tasapainon, ettei koskaan tarvitse enää olla parempi kuin sen OMAN toisen puoliskoni energia, koska olemme sitä Yhtä.
Eli kehossammekin olemme eläneet kuin veli ja sirsar emmekä sen tähden kuin aidot rakastetut! Wink smitten
tallennettu
the_planet
Vieras
« Vastaus #91 : 26.09.2006 16:37:48 »

Olen kokenut kateutta vanhemmilta naisilta koulutustasoni ja ikäni osalta (erittäin outo kokemus  Huh), näitä molempia olen kohdannut työpaikoilla. Olen myös kokenut "pikku piireistä" ulosjättämistä sen takia, etten ole lähtenyt mukaan p****:n jauhamiseen toisten selän takana.

Toisaalta näissä tapauksissa on aina kyllä käynyt niin, että ne ovat ikäänkuin vain kuihtuneet pois, koska en ole jaksanut välittää niistä.

tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #92 : 27.09.2006 08:22:08 »

Kaarina, koskas ne miehet taas muutettiinkaan? Kun otin aika pahasti yhteen isäni kanssa tuossa landella kun sen sijaan naispomon kanssa meni mukavasti keskustelut eilen. Hänkin on eronnut. En edelleen huomaa muutosta hyvään eräissä 3 miehessä. Kaikki muka rakastaneet minua jollain pimeällä määräilevällä egoistisella tavalla.  Tongue Alkoholinkäyttö ei myöskään ole loppunut kenelläkään noista kolmesta ja naisten määräily. Jos ei älykäs nainen suostu määrättäväksi, ottavat joustavampia ja bimboja ihailijoita kehiin. He ovat yhdessä hetkessä asiallisia, sitten tylyjä/ väkivaltaisia/ itsekkäitä. Mies tarvitsee ilmeisesti läksytystä muilta miehiltä naisten lisäksi. Nokkimisjärjestykset, kisat, omistukset, nainen hyvänä koristeena tai jotain. Jos mies olisi hyperälykäs ja henkinen mestari voisin saattaa antaa määrätä. Yksi mestari tulee mieleen.
« Viimeksi muokattu: 27.09.2006 08:50:05 kirjoittanut ^^Golden Sphinx^^ » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #93 : 27.09.2006 08:45:36 »

Kateuttahan on niin monenmoista. Ohimenevä tunne, häivähdys kaipauksesta, että olisipa minullakin tai olisinpa minäkin jotain tuollaista, mitä koen tuossa toisessa.
Tai siten jotain 'systeemattista ja laskelmoitua' (ja siltikin pohjimmiltaan tiedostamatonta); tuon ominaisuuden jonka koen jossain toisessa, haluan saattaa muotoon, jossa ei tunnu minusta niin uhkaavalta enää toisessa Huh Ehkä tarve saada esiin toisesta jotain, minkä aistii olevan pinnan alla, piilotettuna...  :Smiley

Joskus toisten kateus voi johtua siitä, että itsellä kuori/rooli, ja alla jotain muutakin ja joku haluaa raapaista sen kuoren pintaa, kurkistaa, onko siellä alla piilossa haavoittuva ihminen, inhimillinen ihminen. Muutakin kuin tuo 'täydellistä'(yhteiskunnan täydellisyyden määreisiin vastaava) kuvaa antava kuori.

Itse olen aika vähän kohdannut kateutta, tai sitten en ole kiinnittänyt siihen huomiota. Tai en ole nimennyt se ilmenemismuotoja kateudeksi, vaan juuri noilla yllä kirjoittamillani näkemyksilläni katsellut sitä.

Itseasiassa ne kateudet joita olen kohdannut, huomasin että voin käyttää sitä sellaiseen uhrimaiseen egoni pönkitykseen. Vaikka onhan silti ollut syytä vetää myös samalla niitä rajoja, eikä niellä kaikkea 'sontaa'. Sisälläni kuitenkin olen näitä samanaikaisesti käsitellyt muullakin tapaa.

Viimeisten vuosien aikana kohtaan kateutta aina vain vähemmän. Ennemminkin on alkanut tapahtua kaikkia mukavia pikku juttuja ja monenmoiset vieraatkin ihmiset lähestyy minua avoimemmin.
Jossain ravintolassa esmes, jos olemme olleet viettämässä iltaa, joku nainen on saattanut tulla yhtäkkiä sanomaan, että sinun korvikseksi ovat menneet vinksinvonksin (kaksi vierekkäistä rengasta) ja pyytänyt saako korjata ne. Korjannut ja sitten mennyt menojaan..  Cheesy
Tällaisia vastaavia on ollut useita.

Ja näitä tapauksia, jotka katsoessaan minua, keikauttavat nokkaansa ylös nopeasti (silti on haivattavissa ne tunnereagtiot mitkä sen aiheuttaa)ja jos en vastaa siihen samalla tavalla, vaan heitänkin ohimennen jotain ihan tavallista, toinen voikin huomata, että olen ihan vaan ihminen ja vajaavainenkin. Joku ominaisuus ei tee sillä tapaa ihmisestä' tädellistä', että tarvitsisi pelätä.

Uskon, vaikka välillä  tunnen tickedoff, joissain tapauksessa ensin, että mitä enemmän olen oma itseni, ilman mitään rooleja ja uskomuksia itsestäni, sen helpompi minua on lähetyä, ihan jokaisen!
 Smiley





« Viimeksi muokattu: 27.09.2006 08:52:31 kirjoittanut *Mirjam* » tallennettu
kooky
Vieras
« Vastaus #94 : 27.09.2006 09:16:22 »

tosi hyvä kirjoitus taas, tuosta heräsi mieleen...

Lainaus
Joskus toisten kateus voi johtua siitä, että itsellä kuori/rooli, ja alla jotain muutakin ja joku haluaa raapaista sen kuoren pintaa, kurkistaa, onko siellä alla piilossa haavoittuva ihminen, inhimillinen ihminen. Muutakin kuin tuo 'täydellistä'(yhteiskunnan täydellisyyden määreisiin vastaava) kuvaa antava kuori.

minusta on tuntunut, että on/on ollut joku sellainen "yhteiskunnan vaatimukset täyttävä täydellisyyden kaava", josta ollaan hyvin hyvin mustasukkaisia, että joka vaikuttaa täyttävän ne vaatimukset, täytyy palauttaa maanpinnalle. tää kaava kai symboloi sitä, että kun sen täyttää, saisi ihailua ja huomiota, jotenkin täyttymyksen...ihan täällä ns. maanpäällisessä elämässä, sellaisen sosiaalisesti ihanteellisen aseman. tää kuitenkin liitetään helposti siihen ulkoiseen kuvaan...joka voi herättää tän illuusion ja sitä kautta vihaa ja halun ravistaa ja raaputtaa sen pinnan alta sen oikean ihmisen...vaikka kokoajanhan se tarkkailun kohde joka vaikuttaa muyistyuttavan tätä täydellisyyden ilmentymää on tavallaan se "oikea ihminen".

mulla oli kerran allekirjoituslause "suurin taistelu käydään illuusioista" ja tarkoitin juuri tuota, miltä minusta tuo asia tuntuu. että on joku sellainen kollektiivinen ihanne, mutta sen on pysyttävä mielikuvatasolla, ja siitä voi puhua, mutta jos joku vaikuttaa tietoisesti tai tiedostamattaan elävän sitä lihaksi, siihen puututaan äkäisesti...sillä ei kukaan saa oikeasti anastaa oikeutta toteuttaa jotain sellaista mikä olisi tätä ihannetta.


hassua, heräsin juuri siihen että näin unenpätkän, jossa minulla oli hyvin siro keho jossa oli sellaiset söpöt, kauniit kasvot suurine silmineen ja täyteläisine huulineen, ja blondit hiukset, kokeilin jossain kaupassa peilin edessä jotain hattua. tiedostin olevani unessa, ja minusta oli hauska näyttää erinäköiseltä kuin olen...näytin unessa sellaiselta amerikan ihannetytöltä...(joka ei kyllä oikeassa elämässä edes ole edustanut minulle mitään ulkoista ihannetta)...

peilailin siinä ja kylläpä hattu sopi minulle hyvin (ylläni oli jotain vaaleanpunaista ja valkoista ja hattukin oli täysin erilainen kuin live-elämässä pitäisin)...olin tyytyväinen siihen uneni hahmon lookiin. unessa kuitenkin viereeni tulevat kaksi naista ja tyttöä alkoivat halveksua ja paheksua uneni minää, huorittelua, muistan unessa heidän sihisevän äänensävynsä ja muljahtelevat silmänsä.

he katsoivat oikeudekseen alkaa suoranaisesti arvostelemaan ulkonäköäni, koska näytin liikaa joltain ihanteelta.

unessa kuitenkin hahmoni alkoi suorasanaisesti kyseenalaistamaan sättijöitä tyyliin, että "se on teidän vastuulla miten suhtaudutte"...jos sua alkaa noin paljon ärsyttämään niin se on sulle oppimisen paikka...

tai jotain...unen blondi pysyi uskollisena itselleen ja vaati oikeuttaan olla se mikä on ulkoisesti. Wink

ehkä uneni kertoi siitä että olin käsitellyt jotain juttuja tästä aiheesta sisälläni, tänkin foorumin ansiosta... :Smiley

keskustelu tuottaa hedelmää, kun sisin jotenkin korjaa tilannetta.
« Viimeksi muokattu: 27.09.2006 09:18:50 kirjoittanut sign? » tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #95 : 27.09.2006 09:25:12 »

Miten joku jaksaa vaivautua olemaan muille naisille kateellinen? Onko kyse kilpailu ukoista vai mistä? Minä ajattelen aina miestä suhteessa minuun, koetan selvittää keskittyykö hän minuun vai mihin. Jos kiinnostaa  muut naiset, en koeta muuttua heidän kaltaisekseen. Jos kiinnostaa työ ja urheilu, katson jakaako nämä asiat kanssani vai ei.

Jos minulle joku on kade, niin voi voi.
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
härkä-69
Vieras
« Vastaus #96 : 27.09.2006 09:30:34 »

No juu, olihan siinä kai kyseessä juuri kilpailu ukosta, tosin itse en kilpaillut, vaan annoin kilpailijan pitää ukon. Itse pyristelin irti, koska en viitsinyt viedä toiselta sitä iloa. Olen menettänyt erään ystävänkin ukon takia, tosin en sitä itse silloin ymmärtänyt.  Cry
Lopulta siis sainkin itse ukon.
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #97 : 27.09.2006 09:37:24 »

Nyökyttelen vaan täällä Sign?  Smiley

Itseasiassa oletan, että jos ei itse ole koskaan hyväksynyt itsesään kateuden tunnetta, vaan ehkä noussut sen yläpuolelle, luultavasti juuri luo sen kateuden illuusion kuplan ulkopuoelleen...milloin sitten mitenkinpäin tahansa. Joko näkee sen muissa, tai kokee voimakkasti sitä itse.
Kateus ei minusta ole edes oikea sana, sen tunnekokemuksen 'priinsiipille', jonka koen sen pohjimmiltaan olevan.
Ehkä sitä ei juuri siksi uskalleta kokea ja muuntaa ja käyttää sitä siihen, mihin se on tarkoitettu.

Ehkä se voisi olla, "en ole ulkoisten määreiden/käsitteiden/kaksijakoisuuden" mukaan täydellinen"-tunne. Ja sen hyväksymistä.
Luottamuksen puutetta omaan sisäiseen arviokykyyn itsestä, suhteuttamatta sitä millään tavalla ulkoisiin määreisiin.
(täysin ilman peiliä)  Cheesy
Ja kyllähän nämä ns"henkisetkin hörhöilyt" (new age yms) luo ihan yhtä paljon näitä määreitä ulkoapäin. Voihan silläkin alueella käydä näitä samoja juttuja läpi.

Niinkuin eilen tuolla toisaallta oli puhetta, että meissä on sisällä kaikki, mutta emme saa kaikkea kokea sen tarkoituksenmukaisimmassa muodossaan, koska on tätä "hyvä ja paha" ajattelua.

En tiiä...
tallennettu
kooky
Vieras
« Vastaus #98 : 27.09.2006 09:47:28 »

Lainaus
Niinkuin eilen tuolla toisaallta oli puhetta, että meissä on sisällä kaikki, mutta emme saa kaikkea kokea sen tarkoituksenmukaisimmassa muodossaan, koska on tätä "hyvä ja paha" ajattelua.

no just.

jotenkin tuntuu, että tärkeintä olisi se tarkoituksenmukaisuus, että se olento saisi kukoistaa sillä hetkellä kuin se on sellaisena kuin se on...koska sekinhän muuttuu.

mutta että ei pitäisi alkaa telomaan itseään joko sen takia, että sattuu muistuttamaan tätä "ihannekaavaa" tai sitten että ei satu muistuttamaan sitä...jossain vaiheessa elämää.

tuli tuosta ihannekaavasta vielä mieleen, että siihenhän kaiketi liittyy idea siitä, että "ihannekaavan täyttävä henkilö" saisi ansaitsemattaan etuja...etenkin sosiaalista työntöä, mahdollisuuksia yms...ja nimenomaan ilman omia ansioitaan.

aina ei siis ole varma, olisiko hänellä niitä omiakin ansioita, mutta kaavan ulkoiset merkit antavat aihetta pitää huolen, että "vääryys" ei tapahdu.

sitten kuitenkin on niin, että ei ehkä ole olemassa sellaista moraalia, että saako kaikki mitä ne "ansaitsisi"...ainakin sillä sosiaalisen kilpailun ja suosion areenalla, pinnallisella tasolla, missä näkyy fyysinen kauneus ja materiaalinen vauraus sekä sosiaalinen suosio, NÄKYVÄ "onnistuminen" ,joka kuitenkin on alueena se suuren mustasukkaisuuden kohde...

ja se syvällisyys ei ole usein niin kadehdittua kuin se näkyvä "pinnallisuus"...henkisissä piireissä sitten varmaan myös toisinpäin.

varmasti henkisissäkin piireissä vastaava kuvio löytyy (en ole niissä liikkunut, enemmänkin seurannut tätä maallista puolta)


ja sitten löysin tän puheenvuoron taas kompastuneena tähän ensimmäisen asteen huijaus-dualismiin:

syvällinen-pinnallinen sisäinen-ulkoinen.... :Smiley Smiley

joka siis johtaa siihen yksin kertaiseen päätelmään, että esim ulkoinen kauneus tarkoittaisi automaattisesti sisäistä tyhjyyttä tai toisinpäin...vanha klisee.

« Viimeksi muokattu: 27.09.2006 09:49:40 kirjoittanut sign? » tallennettu
härkä-69
Vieras
« Vastaus #99 : 27.09.2006 09:56:11 »

Kateus on nähdäkseni sitä, että on kieltänyt itseltään jonkin asian tai ominaisuuden, jonka näkeekin toisessa. Kateuden voi kääntää itselleen hyödylliseksi silloin, kun pyrkii itsekin saamaan kateuden kohteena olevan asian. Jos se ei ole mahdollista, olisi surutyö ja luopuminen paikallaan.  Wink
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #100 : 27.09.2006 09:58:40 »

Hyvin puit sanoiksi tuon Sininen enkeli!  Smiley
tallennettu
härkä-69
Vieras
« Vastaus #101 : 27.09.2006 10:34:54 »

Kiitos.  Smiley

Mottoni tulisi kai olla "lyhyestä virsi kaunis".  Grin
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #102 : 27.09.2006 11:07:36 »

Kiitos.  Smiley
Mottoni tulisi kai olla "lyhyestä virsi kaunis".  Grin

Minulla on vaikeuksia tuon kanssa.  Grin kiteyttää lyhyeen..
tallennettu
härkä-69
Vieras
« Vastaus #103 : 27.09.2006 13:18:27 »

Lienet pohdiskelevaa tyyppiä.  Wink
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #104 : 27.09.2006 13:32:56 »

Lienet pohdiskelevaa tyyppiä.  Wink

Niin, kauniisti ilmaistuna kyllä.  Wink
tallennettu
Sivuja: 1 ... 5 6 [7] 8
  Tulostusversio  
 
Siirry: