Minulla ei ole Herran aikoihin tullut erektiota "Albertinkadulla" ( = pyörätiellä fillaria taluttaessa),
mutta viime viikolla niin pääsi käymään.

Todettakoon, että kyseessä oli -- Herra paratkoon -- ainoastaan "semi-erektio"!   

Todettakoon, että kohdallani se olisi lähestulkoon synonyymi lottovoitolle!

Voisi ottaa molemmat metodit käyttöön taas. Jos saisi jotakin muutosta aikaiseksi.

Minulla ei ole Herran aikoihin tullut erektiota "Albertinkadulla" ( = pyörätiellä fillaria taluttaessa),
mutta viime viikolla niin pääsi käymään. Harmi kun en muista tarkkaan, mutta jotenkin se
tuntui liittyvän skruudaamisen muutokseen. Olisikohan ollut ainakin pitkästä aikaa eka päivä maitosuklaatta,
suosikkimakeisettani? Maitosuklaahan ei kaiketi ole kovin terveellistä missään suhteessa!

Lisäksi minulla useimmiten on tuollaisissa tilanteissa jokin mentaalinen komponentti prominenttina.
Tyypillisin esimerkki on omistamieni osakkeiden kurssien reipas nousu, joka ilmeisesti tehokkaasti
buustaa testosteronia rahanhimoisen Skorpparin (      ;     -llä  ) kyseessä ollen...

 :

Ehkä se on vaan se tietty hyvä mieliala, mikä tekee ihmeitä, mikä tässä yhteydessä on tullut vaikkapa tuosta suklaasta. Olen jostain kuullut, eli en voi silkaksi faktaksi väittää, että maailman vanhin ihminen poltti elämästään yli kuusikymmentä vuotta tupakkaa. Ei ole terveellistä sekään, mutta ehkä nautinto on tuonut terveyttä edistävää psyykkistä hyvinvointia.

Olen suuresti kiitollinen kaikille, jotka ovat tarjonneet tai tarjoavat apua.

Hmmm... kannataisikohan kokeilla l-arginiinia lisäravinteena?

http://www.livestrong.com/article/549699-l-arginine-and-antidepressants/

Connection
A study published in the March 2011 issue of the journal Behavioural Brain Research found that nitric oxide suppression has antidepressant effects and that the antidepressants Effexor, generically known as venlafaxine, and Tofranil, generically known as imipramaine, work in part because they suppress the production of nitric oxide. Researchers found that administering L-arginine blocked the antidepressant effects of these drugs.

Muuten tuosta typpioksidista hauska tiedonjyvänen: esim. transsendenttisen meditaation on havaittu mahdollisesti lisäävän typpioksidin (nitric oxide) konsentraatiota plasmassa. Jotkut jenkkiläiset miesfuntsarit ovat kertoneet "kärsineensä" kroonisesta erektiosta ns. rondauskurssien aikana, jolloin meditoidaan tavallista usemmin (yli 2 kertaa / vrk). Viagran teho perustunee osin juuri typpioksidiin...

 

http://www.vanderbilt.edu/AnS/psychology/health_psychology/transcendental_meditation.htm

L-arginiinia käytin viime talvena jonkin verran, kun kärsin eturauhastulehduksesta. Hieman ennen ko. tulehdusta, aloin havaita viitteitä heikentyneestä libidosta, mutta kun eturauhastulehdus puhkesi, ajattelin libidon heikkenemisen kuuluvan tähän vaivaan. No kun paranin tulehduksesta, oli libido ja erektio vieläkin kateissa. Liekkö sattumaa, vai olikohan asialla jokin yhteys siihen, että olin lopettanut lääkityksen ja sen aiheuttamat muutokset elimistössä olisivat laukaisseet tulehduksen?

Typpioksidia lisätäkseni söin aikoinani myös raakaa valkosipulia, sillä se lisää sitä kanssa. Vedin siis kokonaisia ja puoliksi halkaistuja kynsiä veden kanssa alas, sillä pureskeltuna tulee tämä epämieluisa hajuefekti.

Voisi ottaa molemmat metodit käyttöön taas. Jos saisi jotakin muutosta aikaiseksi.

Salilla noita nuoria mimmejä kyllä näkee. Harmi vaan, ettei ne herätä mitään tunteita ja siellä tuleekin monesti erittäin turhautunut olo asian takia.  

Tähän voisi heittää vaikkapa tuon puhkikulutetun sloganin: ei Roomaakaan päivässä rakennettu!   

Ymmärrän kyllä, että odottaa pitää. Se vain tuntuu aika vaikealta, kun ottaa huomioon, että tästä PSSD-selviytymistarinoita (post ssri sexual dysfunction) on äärimmäisen vähän ja mielellään kysyn neuvoa asiaan, jos jollakin on näkemystä, miten asiaa voisi hoitaa. Lääkettä olen ollut nyt ottamatta marraskuusta, eikä minkäänasteista muutosta ole havaittavissa ja lisäksi pitäisi kestää lääkityksen aiheuttamat vieroitusoireet, mitkä ovat varsin rankkoja. Kyllä varmaan kävisi kenen tahansa muunkin mielen päälle varsinkin, kun ei tunne olevansa omaitsensä.

Olen suuresti kiitollinen kaikille, jotka ovat tarjonneet tai tarjoavat apua.

Seksuaalisuuden pitäisi löytyä sinusta ei kemiallisista prosesseista.

Koita päästää irti hetkeksi. Eikös halut katoa pakon edessä?
Voi olla vaikeaa syttyä jostain randomista punttisalilla. Ihastuminen tai rakastuminen voisi olla hyvä lääke. Menet ikäänkuin persaus edellä puuhun. Varmistat halun ennen tutustumista.

Sinua voisi auttaa chakrapuhdistukset, joita varmaan netistäkin löytyy. Samoin energiahoidot. Mutta älä tuijota alapään reaktiota onnistumisen indikaattorina. Keho tasapainottuu itsekseen pikkuhiljaa. Anna itsellesi aikaa toipua ja ole itsellesi armollinen.

Seksuaalisuuden tosiaan pitäisi löytyä minusta itsestäni, sillä se on luonnollista. Nyt on vaan käynyt niin, kun olen tietämättömänä juniorina aikoinaan tarttunut epätoivoisessa tilanteessa lääkärin ohjeeseen aloittaa lääkkeet, elimistööni on päässyt jotain luonnotonta, mikä on sotkenut luonnollisen systeemin. Asia vaan on harvinaisen vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole itse sitä kokenut. Kuitenkin olen tässä tilassa ollut nyt jo puolitoista vuotta, eikä muutosta näy. Ennen osasin olla "terveissä määrin" kiinnostunut tiirailemaan ympärilleni, mutta nyt en osaa syttyä kauniista naisista. Olen myös koittanut olla piittaamatta asiasta, mutta häiriö, mistä kärsin nyt, ei ole pelkästään seksuaalinen, vaan emotionaalinen. En osaa tällä hetkellä ihastua tai rakastua. Vanha klisee "ulkokuoreen ihastutaan, sisimpään rakastutaan" ei ole tällä hetkellä kohdallani mahdollinen. Myös muutoin on vaikeuksia saada tunteita mistään, joten on vaikea päästää irti paranemisenhalusta, kun ei pysty nauttimaan mistään normaalisti. Esimerkiksi komedia ei naurata, eikä traagiset tapaukset kosketa samalla tavalla kuin ennen. Eli voin sanoa, ettei tässä mikään alapään reaktio ole pelkästään minkään indikaattori, vaan enemmänkin tuo emotioiden köyhyys vaivaa, minkä vuoksi tuolla alhaallakaan ei jäykistele.

Viimeisin ihmissuhdeyritys oli juuri yritys tuntea ihastusta ja rakkautta ihmistä kohtaan järkiperustein. Ajattelin, että jos ihminen on kyllin hyvä ja omaa tietyt hyvät henkiset ominaisuudet, kyllä tunteet tulevat ennemmin tai myöhemmin perässä. Eivät ne tulleet ja minun oli pakko jättää hänet. Tässä toinen osapuoli sai kohtuuttomasti nenilleen, joten päätin, etten voi oman "tunnesairauteni" nimissä yrittää parantaa itseäni toisten ihmisten kustannuksella.

Niin ja tuosta hormoniasiasta vielä sen verran, että jätin soijan pois ruokavaliostani jokin aika sitten, koska se ilmeisesti lisää estrogeenin eritystä. Olen siis ollut kuusi vuotta kasvissyöjä, joka syö maitotuotteita ja kanamunaa, sekä omapyytämää kalaa.

Kuulostaa hyvältä tuo soijan poisjättö. Ainoa kysymys ruokavaliostasi on, saatko tarpeeksi sitä paljon puhuttua kovaa eläinrasvaa ja sitä kautta myös kolesterolia? Kolesteroli on nimittäin kaikkien sukupuolihormonien lähtöaine, joten tyydyttyneen rasvan välttely voi heikentää haluja. Kotimaista voita ja kermaa kannattaa siis käyttää suht surutta, joskin kerman osalta tarkistellen ettei ole varustettu syöpälisäaine karrageenilla eikä homogenoitu.

Uskon kyllä saavani tarpeeksi ravinnosta aineksia ollakseni seksuaalinen. Onpa tässä maailmassa monia muitakin, joilla on samankaltainen ruokavalio tai suppeampi joko eettisten seikkojen tai olosuhteiden sanelemana. Ja kuten sanoin, olen ollut tällä ruokavaliolla kuusi vuotta ja siihen mahtuu aikoja, jolloin olin hyvin seksuaalinen. Lääke on selvästi tämän tilan saanut aikaiseksi ja siihen pitäisi löytää nyt ratkaisu.

Eipä ole tainnut ketjussa tulla esille liikunnan potenttiaalinen terapeuttinen
multipurpoosinen vaikutus.

Käsittääkseni liikkumattomuus on jopa esimerkiksi tupakointia pahempi
terveysriski. Jos noin on, voisi olettaa, että liikunnan merkittävä lisääminen
saattaisi ainakin kohottaa mielialaa, vaikka synapsien toiminnan vääristyminen
ei merkittävästi oikaistuisikaan.

Ehdotan siis, että kokeilet vaikkapa tunnin miltei päivittäistä ripeää kävelylenkkiä
mahdollisuuksien mukaan maastossa, jossa voipi hölkätä vastaan nuoria hehkeitä blondeja
piukoissa trikoissa poninhännät somasti sivulta toiselle vippaisten.

 

Liikuntaa olen lisännyt. Käyn kaksi kertaa viikossa salilla ja tänään aloin treenaamaan taas jalkapalloa (yhteensä kolme tuntia tuli tehtyä laukaisuharjoituksia ja pientä pelailua). Ostin myös polkupyörän, jolla olisi tarkoitus taittaa alle 20 kilometrin matkat.

Salilla noita nuoria mimmejä kyllä näkee. Harmi vaan, ettei ne herätä mitään tunteita ja siellä tuleekin monesti erittäin turhautunut olo asian takia.  

Lueskelin venäjänkielisiä julkaisuja (zrav, narodnij med.) ja yrttisuosituksia seksuaalisiin ongelmiin, mutta focus on pitkälti juuri kyvyttömyydessä, ei halun puutteessa. Lisäksi kansanlääkintä ja jopa koululääketiede eivät tunne SSRI-lääkkeiden aivoihin liittyviä sivuvaikutuksia ja haluttomuus nähdään traumaattisena enemmän kuin neurologisena. Mitä enemmän luin sitä paremmin ymmärsin, että tietoa on tarjolla vähän ja voin kuvitella, että lääkäritkin levittelevät käsiään. Ymmärsin niin, että aivojen mielihyväradat korjaantuvat, mutta hyvin hitaasti. P-Kaukasuksen luontainen lääkintä on muuten aivan liian hardcorea Eurooppaan, koska löysin jopa ehdotuksia käyttää marihuanakasvia haluttomuuksiin ja särkyihin   Ainoa mahdollisuus olisi siis matkustaa jonnekin paikanpäälle ja kysyä ammattilaiselta neuvoa ja hoidattaa itseään muualla, koska en ole ollenkaan varma, mitkä tuotteet ovat Suomessa ylipäätään laillisia.

Yhden merkittävän löydön tein: hormonit. Kun vielä mainitsit tunne-elämän vaikeudet, hormonaaliset syyt voisivat tulla kyseeseen. Voisiko testosteronin määrä olla jotenkin vähäinen ja estrogeenin määrä noussut. Esim. tutustuin tietoon miesten runsaasta oluen juonnista, runsas oluen juonti tiputtaa testosteronin määrää ja lisää estrogeenituotantoa, niin että miehelle voi kasvaa selkeät rinnat ja seksuaalinen halukkuus vähenee. Naisten hormonaalisia ongelmia hoitavat gynekologit, mutta entä miesten? Ymmärrän nyt hyvin toivottoman olosi, mutta mielestäni tilanne on vain haastava, ei toivoton. Nyt olisi syytä löytää todella asiaan perehtynyt neurologi/seksuaaliterapeutti, joka saisi hoidon alkuun. Toivon sinulle lujaa uskoa toipumiseen!

Kiitoksia vaivannäöstä, tuesta ja ymmärryksestä! Aika harva nimittäin ymmärtää todella, mistä tästä on kyse. Olen ollut asiasta aika avoin ja lähipiirini tietää hyvin, missä mennään, mutta ne jotka asian käsittää täysin, ovat harvassa.

Olen ollut tässä puolitoista kuukautta täysin selvinpäin, koska olen uskonut sen tekevän hyvää. Viimeisin krapulani oli niin hirveä ja henkisesti monta päivää kestävä, vaikka join suhteellisen vähän, joten päädyin tähän ratkaisuun. Hamppua olen kyllä elämässäni polttanut jonkin verran, mutta lopetin sen nyt myös. Toisaalta aiemmin se on saanut minut seksuaalisesti aktiivisemmaksi, en tiedä toimisiko se vanhojen vaistojen herättäjänä nyttenkin. Viimeksi, kun poltin, tuli pelkotiloja, mitä en ole aiemmin saanut ja voin sanoa, että olen suhteellisen kokenut kyseisen "käryn" kanssa. Uskoin, että vaikutus johtui ssri-vieroituksen muuttamista aivokemioista ja katsoin viisaammaksi olla nyt jonkin aikaa sitäkin ilman, kunnes ehkä taas tunnustelen varoen, onko viisasta nauttia kyseistä yrttiä. Alkoholiin en kyllä halua koskea ennen, kun olen tästä parantunut. Söin viime syksynä psilosybiinipitoisia sieniä ja ne palauttivat seksuaaliset haluni muutamaksi päiväksi, mutta tilanne palautui ennalleen sen jälkeen. Matka oli muutoin erittäin herättelevä ja avartava ja myös mielialaa nostattava, koska tajusi oman pienuutensa, mutta myös arvokkuutensa juuri sellaisena, kuin on. Nyt en uskaltaisi ottaa niitä, koska tilani on nyt niin epävakaa lääkevieroituksen vuoksi. Olen nyt avoimesti täräyttänyt, mitä tekemistä minulla on ollut Suomessa kiellettyjen luonnontuotteiden kanssa. Voin myös kertoa, että olen toki suhtautunut niihin erittäin suurella vastuullisuudella ja harkitsevuudella, sillä en haluaisi olla halventamassa jo vuosituhansia käytössä olleita aineksia ja niihin kuuluvaa perinteikkyyttä ja pyhyyttä. Lisäksi olen aina arvostanut hyvinvointiani.

Neurologia ja seksuaaliterapeuttia olen miettinyt itsekkin, mutta mistä löytäisi hyvän, jolla olisi näistä asioista kokemusta?

Uusin troppi, mitä olen alkanut ottamaan, on mäkikuismaekstrakti. Luin, että joku oli sillä onnistunut itsensä parantamaan.

Niin ja tuosta hormoniasiasta vielä sen verran, että jätin soijan pois ruokavaliostani jokin aika sitten, koska se ilmeisesti lisää estrogeenin eritystä. Olen siis ollut kuusi vuotta kasvissyöjä, joka syö maitotuotteita ja kanamunaa, sekä omapyytämää kalaa.

Jos olet valmis uskomaan ja luottamaan kasvikunnan voimaan yli lääkevahinkojen, voin lukea venäjänkielisiltä sivuilta vaihtoehtorohdoista halun saamiseen. 

Todellakin olen valmis uskomaan! Lääkkeillä tilanteeni korjaaminen kiinnostaa ainoastaan tapauksissa, jossa on selvää näyttöä siitä, että lääke auttaa. Sekin vaihtoehto kiinnostaa vain sen takia, että tilanteeni on suhteellisen toivottoman tuntuinen. Luontoon ja luontaisiin konsteihin minä luotan kovasti monessa muussakin asiassa.

Ongelmahan siis tuskin on suoranaisesti mieskunnossa, vaan enemmänkin uskon ongelman olevan aivojen puolella, koska tunne-elämäni on muutenkin nyt niin häiriintynyt verrattuna aiempaan minuun.

Myös sildenafiilia ym:ita "syyhyttä" käyttävät nuoret miehet kokenevat
samankaltaisen kohtalon, eli eivät enää kenties ikinä saa erektiota
ilman Viagraa tai vastaavaa tarpeeksi usein "lääkettä" käytettyään.

Taitavat lääkärit, jotka edesvastuuttomasti
määräävät sinistä pilleriä, olla useimmat jo tietoisia tuosta!

 

Ongelmahan näissä SSRI-lääkkeissä on, ettei stä erektiota saa enää, vaikka lääkityksen alottaisi uudestaan. SSRI-lääkityllä, jolla lääkitys on aiheuttanut vaivan tilanne on eri kuin impotentilla. Impotentilla on siis halu, mutta jokin estää saamasta erektiota, kun taas esim. minun tapauksessa ei ole elimellistä tai verenkierrollista häiriötä, vaan kyse on nimenomaa siitä, ettei haluta, eikä näin ollen tule erektiota muutoin kuin aamuisin valjusti.

Tilanteessani ei ole tapahtunut muutosta.


Ajattelin lyödä tähän Aku Kopakkalan uusimman blogitekstin. Tässä puhutaan nyt juuri tuosta ilmiöstä, mistä itsekkin kärsin. Ei siis vieroitusoireista, vaan PSSD:stä.

http://akukopakkala.fi/seksi-rakkaus-ja-masennuslaakkeet/

http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/#commentform

Tämmöinen artikkeli. Aukaiskoon se ihmisten silmiä!

[samantapainen]

Tunnen sinusta, että taustallasi vaikuttaa aivojen biokemiaa paljon suurempi asia, nimittäin perusturvattomuus, pelot, yksinäisyys ja rakkaudettomuus. Minä käytin aikanaan todella paljon rahaa luontaistuotteisiin, kunnes oivalsin, ettei väsymykseni ole fyysistä vaan emotionaalista. Ajattelen, että tarvitsisit turvallisen hoitokontaktin ammattilaiseen lääkäriin ja samalla saisit pysyvän keskustelusuhteen terapeutin kanssa. Tarvitset pitkäjänteistä, työtä vaativaa hoitoa.

Ihan paikkaansa pitäviä havantoja, mutta ongelmat joista kärsin ennen lääkkeen aloittamista, ovat kohdaltani käsiteltyjä. Ykseyden olen myös minä päässyt aikoinaan kokemaan tarkoin harkitun sienimatkan aikana ja se oli erittäin mahtava kokemus.
Nuo asiat siis vaivasivat joskus, mutta eivät enää muutoin, kuin tässä tilassa, jossa en kykene ihastumaan tai rakastumaan ja koen olevani vaivani kanssa yksin. Ihmiset vaan vähättelevät, koska eivät pysty samaistumaan olotilaan, mitä elän nykyään päivästä toiseen ja olen elänyt jo 1,5 vuotta.

Ei siis vähätellä sitä, mitä lääkkeet ovat aiheuttaneet. Ja vaikeahan noita ongelmien laatuja on ulkopuolisen pistää suuruusjärjestykseen. Olen tunteellisella tasolla aika helvetin halvaantunut para-aikaa ja tunnen sen, ettei tasapaino ole kohdallaan. Ja rakkautta saan kyllä osakseni. Ympärilläni on ihmisiä, jotka minua rakastavat ja olen siitä kiitollinen. Tunnottomuus vaivaa siis emotionaalisella tasolla ja fyysisellä tasolla. Esim. halaaminen tai ihon silittely tuntuu samalta, kuin joku osuisi sinuun vahingossa ruuhkassa. Myös luovuus on kadonnut minusta, mikä on minulle ollut aina erittäin ominaista.

Vastaan tuli aika hyvä artikkeli, mikä kuvastaa melkoautenttisesti tilaani: http://reichsbieber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113928-ssri-l%C3%A4%C3%A4kkeen-pysyvist%C3%A4-seksuaalisista-sivuvaikutuksista

Joo, oon lukenut noista samankaltaisista kokemuksista. Itsekin murehdin noin vuoden verran sitä, että aiheuttiko tuo Venlafaksiini mulle mahdollisesti pysyvän aivovaurion (ehdin käyttää kyseistä lääkettä noin puolitoista vuotta) ja voi tietysti olla, että aiheutti, mutta enpä jaksa enää välittää.

Rohkenen epäillä varsinaisen aivovaurion aiheutumista. Intuitiivisesti tuntuu pikemminkin
siltä, että kyseessä voi olla vähän samantapainen ilmiö kuin minkä nikotiini aiheuttaa;
senhän väitetään lisäävän nikotiinireseptoreiden määrää aivostossa, mikä suurelta osin
selittänee sen vahvan addiktiopotenttiaalin...

 

Tämä meni vähän ohi. Tarkoitatko, että meillä lääkityillä on lisääntynyt joidenkin reseptoreiden määrä aivoissa vai mitä?

Hyvä ghede, jos olet sujut muutoksesi kanssa. Voihan niitä tarpeita tosiaan tyydyttää muutenkin, kuin masturboimalla. Minua tämä tilanne kyllä harmittaa. Antaisin mitä vaan, jos olisi edes sen verta seksuaalisuutta jäljellä, että tekisi mieli käteen vetää tai voisi metsästää mimmejä. Eihän se ole kaikki kaikessa, mutta kun tuppaa tuo muukin tunne-elämä ja tuntemuspuoli olevan todella lamaantuneessa tilassa, joten kyllä tässä nyt jotain on hälyyttävällä tavalla pielessä. 

[ei]

Googlaaminen toi tapetille pari juttua: voisit kenties pyytää lääkäriltä bupropionia,
jota Suomessa ilmeisesti käytetään enemmän tupakoinnin lopettamisen avittajana
kuin antidepressanttina.

Tai sitten voisit kokeilla syömisen rajoittamista, koska ihminen tunnetusti
rakastuneena menettää ruokahaluaan. Jospa tuo toimisi "käänteisestikin"!

3. "I'm a wreck!"

As is well known, falling in love often leads to emotional and physiological instability. You bounce between exhilaration, euphoria, increased energy, sleeplessness, loss of appetite, trembling, a racing heart and accelerated breathing, as well as anxiety, panic and feelings of despair when your relationship suffers even the smallest setback. These mood swings parallel the behavior of drug addicts. And indeed, when in-love people are shown pictures of their loved ones, it fires up the same regions of the brain that activate when a drug addict takes a hit. Being in love, researchers say, is a form of addiction.

http://www.livescience.com/33720-13-scientifically-proven-signs-love.html

Itseasiassa en tällä hetkellä haluisi ottaa mitään antidepressanttia, koska en usko ihmisten tarvitsevan niitä oikeasti, etenkään itseni, koska varsinaiset masennukseni syyt, mitä aikoinaan kärsin, olen käsitellyt ja hyväksynyt. Uskon, että nykyihminen on vieraantunut juuristaan ja luontaisista parannusmetodeistaan liikaa ja ei näin ollen osaa käsitellä ongelmiaan pahimmissa tapauksissa muutoin kuin lääkkeillä. Minun kohdallani ongelma on vain tässä tilassa, mitä nyt elän ja siihen haluisin muutosta etenkin, kun tiedostan sen, että tila voi olla ainakin jossain määrin pysyvä. Bupropionista puhuttaessa tulee mieleen se, että sitä vissiin on jossain määrin käytetty hoitamaan seksuaalisia sivuvaikutuksia, mitä ssri-lääkkeet aiheuttavat. Mietin voisiko tuota käyttää hetkellisesti tilanteen korjaamiseen ja lopettaa sitten, kun tilanne normalisoituu, vai palaavatko aiemmat oireet lääkkeen käytön loputtua?

Tuosta syömisen vähentämisestä tuli mieleen, että ensi viikolla aloitan Detox-kuuria ja ruokavaliooni tulee muutoksia, joiden pitäisi tehostaa Detoxin toimintaa. Eli jätän maitotuotteet kokonaan pois. Kaiken muun lihan paitsi kalan välttämistä suositellaan Detoxin yhteydessä, mutta se puoli minulla onkin jo luonnostaan kunnossa, kun en syö muuta lihaa kuin kalaa.

No luulisin, että niissä muutoksissa voi tosiaan mennä kauan aikaa, vaikka en mikään asiantuntija olekaan. Itsekin vedän tällä hetkellä Sertraliinia+risperidonia pienellä annoksella ja hyvältä yhdistelmältä toistaiseksi on tuntunut. Sitä ennen söin Venlafaksiinia johon jäin melko pahasti koukkuun ja lisäksi sain kauheat vieroitusoireet kaupan päälle liian nopean lopetuksen seurauksena. : Noita lääkkeitähän ei kannata mennä lopettamaan seinään vaan pikku hiljaa annosta pienentämällä useiden viikkojen tai kuukausien ajan ja lääkärin valvonnassa.

Itsestäkin Sertralin tuntui aluksi vallan mainiolta lääkkeeltä, mutta tila, mikä on junnannut minulla jo yli puolitoista vuotta, on pahempi, kuin ennen lääkkeen aloittamista olleet masennusoireet. Sinällään en tunne masennusta muusta kuin vallitsevasta olotilastani. En todellakaan suosittele ssri-lääkkeitä kenellekkään, sillä kun vahinko tapahtuu, on epävarmaa, milloin tilanne normalisoituu vai normalisoituuko ollenkaan. Itsehän olin jo ajanut annostusta pienemmäksi aiemmin, kunnes lopetin sen marraskuussa. Annokseni koko oli tuolloin vain 25mg.

En suosittele SSRi-lääkkeitä. Mutta olethan lopettanut lääkärin valvonnassa? Myös se on tärkeää toipumisen kannalta.

Kannattaisiko kokeilla homeopatiaa, akupunktiota tai vastaavaa. Vaikeaa uskoa, että loppuelämän ajaksi olisi halut hukassa. Se voi kyllä viedä aikaa, että keho toipuu.
Ehdottoman tärkeää olisi myös työstää niitä asioita, jotka aikoinaan johtivat lääkkeen määräämiseen. Joku syyhän siihen on ollut. Vaikkakaan lääkitys ei ehkä ollut oikea ratkaisu. Kuka tietää, vaikka  se olisi kuitenkin estänyt esim itsemurhan. Se olisi ehkä vaan pitänyt lopettaa aikaisemmin ja hallitusti.

En ole lopettanut lääkkeitä lääkärin valvonnassa. Psyykkinen vointi on ollut lopetus hetkellä muutoin parempi, mutta se tuli taas aivan muiden asioiden, kuin lääkkeiden ansiosta siihen tilaan.

Vaikea uskoa, mutta niin vain voi käydä. Näitä ihmisiä todellakin on olemassa. Vaarallisen yleisiä oireita SSRI-lääkkeillä nuo seksuaali- ja tunne-elämän vaivat, joista lääkärit eivät mainitse mitään, saatika lääkeselosteet. Osalla ne paranee pitkässä juoksussa, osalla ei ollenkaan. Omaa ennustetta en hirveän positiivisena näe, kun on niin pitkä historia lääkkeen kanssa.

Homeopaatilla olen käynyt ja akupunktioon olen varannut ajan. Tiedän kyllä, että positiivisuudesta on apua ja uskosta oman voinnin kohenemiseen, mutta lienee inhimillistä, ettei toivo ole kovin korkealla tässä tilassa.

Hei! Lopetin monen vuoden käytön jälkeen ssri-lääkkeen (Sertralin) käytön. Olen herkkä ja kovia kokenut ihminen ja masennuttuani pahasti ja ollessani epävarma nuori, sitä määrättiin minulle. Lopetin käytön viime marraskuussa, kun olin käyttänyt lääkitystä melkein kuusi vuotta. Välissä oli noin puolen vuoden tauko lääkkeestä, mutta aloitin sen sitten uudestaan. Syy lopetukseen oli se, että tajusin libidoni kadonneen täysin. En halunnut enää seksiä ollenkaan, eikä siinä ole tapahtunut vieläkään muutosta, vaikka lääkkeen lopetuksesta on aikaa. Myös kyky ihastua ja rakastua on kadonnut kokonaan. Myös muut tunteet ovat haalistuneet voimakkaasti. Tunnen itseni toivottomaksi, koska tiedostan sen, että tapahtunut muutos voi olla pysyvä ja lähes totaalinen puutos tuntea ylipäätään minkäänlaista iloa, on liian kova niitti lopulle maanpääliselle taipaleelleni 26-vuotiaana. Koen, että minulle on hädän hetkellä syötetty tietämättäni kauheita lääkkeitä, mitkä ovat aiheuttaneet päässäni jonkinasteisen aivovamman tai ainakin aivokemioiden muutoksen, kun ottaa huomioon oireet, mistä kärsin taukoamatta.

Toivon apuanne ja jos tiedätte mitään keinoja tästä parantua, kertokaa ihmeessä! Länsimainen lääketiede ei valitettavasti osaa korjata aiheuttamaansa vahinkoa tässä tapauksessa, mitä asiasta olen kattavasti lukenut.